Suomessa ei taida olla paljon yli 100 kg ylipainoisia? Mietin tuota Hengenvaarallisesti lihava-ohjelmaa..

Vierailija kirjoitti:

Noissa ohjelmissahan ongelma usein ON myös muissa. Ei toki kokonaan, mutta jos mamma makaa liikuntakyvyttömänä sängyssä, niin joku ne märät hänelle sinne sänkyyn kantaa. Osa ei edes ulko-ovelle pääse, eli pitsalähettikin on epätodennäköinen vaihtoehto.

Yhdessä jaksossa oli mies, jolla oli diili läheisen pizzerian kanssa. Hän ei kyennyt kävelemään ulko-ovelle vaan makasi makuuhuoneessa yläkerrassa, joten hän maksoi sapuskansa laittamalla rahan ämpäriin ja köyden varassa ikkunasta ulos. Sitten alhaalla pizzalähetti otti rahan ämpäristä, laittoi roskaruuan tilalle ja yläkerrassa mies sitten veti köydestä ämpärin takaisin ylös. :/

Ihan yhtä typerää on toitottaa sitä, että miks joku on lihava kuin todistella että olen lihava eikä se mua haittaa. Te jotka ihmettelette - niin pitäkää turpanne kiinni: ihmettelyt ei auta. Ja lihava - älä jauha paskaa: on keljua olla lihava ei ole vapauttavaa se.

Terveydenhuollossa kyllä näkee pari-kolmesatakiloisia keijukaisia, jotka eivät pysty ottamaan askeltakaan vaan makaavat vain. Joskus ensihoito ei saa niitä roudattua kotoaan vaan pelastusyksikkö joutuu ne tuomaan ikkunan kautta. Sairaalassa sitten yritetään löytää riittävän iso ja painoa kestävä sänky. Ja kun kuolee, ei mahdu normikylmiöön vaan joudutaan tavalla tai toisella kuljettamaan sellaiselle ruumishuoneelle, jossa on esim. avosäilytystila. Näitä näkiessä vaikea olla miettimättä, mistä kaikki alkoi ja miksei ihminen missään vaiheessa ottanut itseään niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mene vaikka Prismaan. Siellä kun istut tunnin/pari, niin olet taatusti nähnyt monta yli satakiloista. Ehkä et vaan ymmärrä, miltä satakiloinen näyttää. Hyvin arkiselta, ”tukevalta” mammalta tai vähän mahakkaalta mieheltä. Satakiloinen nainen käyttää keskimäärin vaatekokoja 44-46, ja niitä myydään paljon. Olet ehkä huomannut, että kaupoissa on myös tarjolla plussamallistoja. Niiden koot menevet yleensä noin kokoon 54 saakka.

Vai että ei yli satakiloisia juurikaan ole... hyvä vitsi.

Ei ihmiset ole niin samanmallisia, että voisi käyttää tietynpainoisena tietynkokoisia vaatteita. Toiset on päärynöitä ja toiset omppuja ja läski kertyy kullakin mihin kertyy. Lisäksi kaikki ei halua hoikkanakaan käyttää mitään makkarankuoria. Toisten alaosa ja yläosa ovat eri paria jne.

Venyvissä kankaissa koko ei kerro yhtään mitään, 100 kg painava voi hyvinkin pitää niitä XS-S- kokoisia vaatteita, sehän on yksi syy miksi itsensä päästää lihomaan, koska mahtuu aina vaan niihin "pieniin" kokoihin.

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa kyllä näkee pari-kolmesatakiloisia keijukaisia, jotka eivät pysty ottamaan askeltakaan vaan makaavat vain. Joskus ensihoito ei saa niitä roudattua kotoaan vaan pelastusyksikkö joutuu ne tuomaan ikkunan kautta. Sairaalassa sitten yritetään löytää riittävän iso ja painoa kestävä sänky. Ja kun kuolee, ei mahdu normikylmiöön vaan joudutaan tavalla tai toisella kuljettamaan sellaiselle ruumishuoneelle, jossa on esim. avosäilytystila. Näitä näkiessä vaikea olla miettimättä, mistä kaikki alkoi ja miksei ihminen missään vaiheessa ottanut itseään niskasta kiinni.

Suomessa? Nyt tarvitaan hengenvaarallisesti lihava -Suomi

Vierailija kirjoitti:

Kyllä väärin syövillä ihmisillä on taustalla niitä psyykkisiä ongelmia, joka aikaansaa ylensyömisen.

Painon tiputtaminen ei onnistu, ennen kuin psyykkisesti on päästy kiinni minäkuvaan.

Olin ylipainoinen useamman vuoden, jätin sokerin kokonaan pois ja laihduin joka viikko kilon. Kuntoilematta yhtään. 75->63kg

Siinä vaan pitää priorisoida syöminen niin tärkeäksi, että jaksaa nähdä vaivaa ruuan eteen.

Nyt olen taas lihonut, mikä johtuu läheisen kuolemasta, vedän joka päivä suklaata ja kokista, kaikki kilot tulleet niistä. Elämä tuntuu täysin merkityksettömältä kuoleman jälkeen.

Mutta samalla tiedän, että kun lopetan sokerin kokonaan, laihdun kilon viikossa. Pystyin tiputtamaan jopa 15 kiloa ensi kesään mennessä. Käytännössä tekemättä mitään.

Tuo ei kyllä tuu ikuisesti jatkumaan.... Nimimerkillä nuorena hoikka, keski-iässä plösö ja puolen kilon laihdutus tuntuu ylivoimaiselta haasteelta....

Mieheni ja poikani on yli 190 cm ja vähän yli 100 kg. Silti eivät ole lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painan 105 kiloa, pituus 172 ja juuri ostin eilen pitkän takin kokoa 44.

Yläosani on kokoa 44 ja alaosa 46 tai 44. En ole vielä koskaan ostanut 48 numeron tai sitä isompia housuja.

Käyn säännöllisesti salilla ja sauvakävelyllä, nousen portaat kotiin 5. kerrokseen.

Kuntoni ja kaikki veriarvot on hyviä, en koe itseäni kauheaksi plösöksi vaikka kieltämättä voisin hiukka pudottaa.

N. 58

"Hiukka pudottaa"? Sinulla on noin 40 kg ylipainoa.

Ei ole kuin 33 kg

https://peda.net/raahe/peruskoulut/saloisten-koulu/oppiaineet/kotitalou…

Näissä aina ihmetyttää se, että ylipainoon ei olla puututtu jo lapsuudessa viranomaisten toimesta. Jenkeissä ei vissiin ole neuvolaa ja kouluterkkaria?

Vierailija kirjoitti:

puolen kilon laihdutus tuntuu ylivoimaiselta haasteelta....

Unohda se vaaka ja vain seuraa noudattamaasi uutta ruokavaliota. Näin et luo itsellesi turhia tavoitteita siitä miten nopeasti painon pitäisi pudota ja vältyt pettymyksiltä. Silloin ei tule myöskään pettymyssyöpöttelyä morkkiksineen. Painosi asettuu parissa vuodessa uuteen normaalipainon lukemaan ja silläkään ei oikeastaan ole mitään väliä paljonko se lukema on.

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa kyllä näkee pari-kolmesatakiloisia keijukaisia, jotka eivät pysty ottamaan askeltakaan vaan makaavat vain. Joskus ensihoito ei saa niitä roudattua kotoaan vaan pelastusyksikkö joutuu ne tuomaan ikkunan kautta. Sairaalassa sitten yritetään löytää riittävän iso ja painoa kestävä sänky. Ja kun kuolee, ei mahdu normikylmiöön vaan joudutaan tavalla tai toisella kuljettamaan sellaiselle ruumishuoneelle, jossa on esim. avosäilytystila. Näitä näkiessä vaikea olla miettimättä, mistä kaikki alkoi ja miksei ihminen missään vaiheessa ottanut itseään niskasta kiinni.

Esim. mielenterveysongelmat voivat estää ihmistä "ottamasta itseään niskasta kiinni". Mm. masennus. Ja takaan ja alleviivaan, että siinä vaiheessa, kun ei pääse omasta kodistaankaan liikkeelle ilman apuja, on mielikin ollut retuperällä jo aikaa sitten.

Ja jos jotakuta mietityttää, mikseivät sitten tehneet asialle jotain jo hyvissä ajoin: olen itse lihonut hyvinkin lyhyessä ajassa jopa 30 kiloa, mutta kuitenkin vain maksimissaan 110-kiloiseksi. Ja tuo 100-110 kiloa on minulle ollut vielä sellainen "suo", josta olen kokenut kykeneväni vielä nousemaan. Siksi olen vielä saanut "otettua itseäni niskasta kiinni" ja tehtyä asialle jotakin.

Mutta jos olisin kokenut tuollaisen 30kg lihomisen esim. 98=>128, en tiedä, olisinko tuon pisteen jälkeen jaksanut enää yrittää.

"128, melkein 130... Olen nyt lähempänä 150 kuin 100 kiloa, ja jopa se sata olisi minun pituiselleni iso... En jaksa enää. Ei tällä ole mitään väliä. Ihan sama minkä kokoinen olen, muu maailma haistakoon peen."

Ja olisin todennäköisesti jatkanut minut siihen pisteeseen lihottanutta syömistyyliä, vuoden päästä painaen sen 150kg.

MUTTA auta armias, jos joku olisi myöskään tuolloin 110-kiloisena tullut tuputtamaan jotain laihdutusvinkkejä, koska "on vain niin huolissaan minusta ja terveydestäni :(".

99% tapauksista lihava tietää olevansa lihava, ja tuollainen päällepäsmäröinti helposti aiheuttaisi vain sen, että tuo "ihan sama, syön itseni kuoliaaksi" -moodi napsahtaa päälle jo paljon aiemmin.

Siksi tämä (yli)painoasia onkin niin h**vetin monimutkainen soppa. Koska ainoa, jonka edes kannattaa lusikkansa siihen iskeä on henkilö itse – useinkaan näissä tapauksissa ei ole paljoakaan mitä huolestuneet läheiset, sormea heristävä lääkäri, ym. ulkopuoliset voisivat tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satakiloinen nainen käyttää keskimäärin vaatekokoja 44-46, ja niitä myydään paljon

Ostan varmaan vaatteeni ihan väärästä paikasta, kun olen 65-kiloinen ja usein joudun ostamaan kokoa 44. Vaikea kuvitella, että niihin joku satakiloinen kykenisi itsensä ahtamaan.

Joo, vähän ihmettelin tuota ekaa kommenttia. Minä olen 105kg/166cm ja käytän kokoja 52-56, riippuu vähän paikasta mistä ostaa/mallista/merkistä mikä sopii. Mutta mulla onkin paino enimmäkseen vatsan ja lantion kohdalla, että siksikin paitojen pitää olla mallia teltta.

Tietääkseni lihominen loppuu johonkin 130-140kg,tämän yli on vaikea päästä.Lihavat myös ahmivat niin ettei kaikki ruoka edes sula.

Olen töissä sairaalalla ja joka päivä käy useita yli 100 kiloisia (jopa yli 150 kg NAISIA) polilla. Lihavuusleikkaukseen moni menossap

Onko tosiaan Suomessakin ihmisiä, jotka on olleet vuosiin sidottuja sänkyynsä painonsa takia, ja sitten jos joutuvat sieltä lähtemään, pitää tilata erikoiskuljetus?  Niin, mistäpä tietäisimme, kun ei heitä tosiaan näe.

Olen nähnyt kylpylässä yhden järkyttävän lihavan ihmisen, kyllä siitä voi jo sanoa, että hengenvaarallisesti lihava.  Tuli pyörätuolissa altaalle, missä oli hoitajat sen kanssa, ilmeisesti vesiliikuntaa varten. 

Noissa ohjelmissa sen näkee, miten erilaisia ihmiset on.  Lihavuuskin jakautuu eri tavoin.  Yhdellä naisellakin oli ihan hoikat jalat ja kädetkin, mutta maha valtava.  Joillakin ei naama liho kummoisestikaan. 

Iän myötä ei ole enää yhtä helppo laihduttaa kuin nuorempana.  Minäkin pystyin hyvin viikossa saamaan itseni hoikemmaksi, jos tuntui että olin taas lihonut ja oli joku tilaisuus tiedossa.  Aloitin pitkällä kävelylenkillä, mikä pisti heti aineenvaihdunnan ylikierroksille.  Sitten vain viikko vähemmällä herkuttelulla, iltasyöminen pois, niin varmasti joku 4-5 kiloa häipyi.  Tuli kyllä helposti takaisinkin, jos en varonut, mutta olihan ainakin sen tarvittavan hetken hoikka olo.  Ei se onnistu multa enää, nytkin olen yrittänyt pitää pientä paastoa, niin tuntuu, että ei mitään tapahdu.  Kipeän jalan takia en pysty lenkkeilemään, mutta jos tai kun saan sen kuntoon, niin täytyy aloittaa. 

Vierailija kirjoitti:

En juurikaan ole arjessani nähnyt oikeasti noin pahasti ylipainoisia ihmisiä, ehkä he eivät poistu kotoaan hirveästi.

Mun lähikaupassa käy yksi. Mies ajaa auton ihan kaupan oven eteen, eikä 10m päässä olevaan parkkiruutuun, että nainen pääsee kauppaan. Naisen kokoluokasta saa kuvan siitä, että reisiläskit roikkuvat polven alapuolella.

On suomessa paljon noita 150-180kg painavia ts. jos ilmoittavat painon ja pituuden niin ei ole varma kumpi on kumpi.

He eivät vaan juuri kotoaan poistu niin että nää niitä liikenteessä.

Te puhutte jostain yli satakiloisista,voihitto,siinähänpuhutaan yli kaksisataakiloisista miehistä ja naisista.

Oikeastaan parisataakiloiset on vielä kevyimpiä,ne ovat yli kolmesatasia.

Suurimmalla osalla heistä on ollut hirveitä kokemuksia lapsena ja nuorena.On hyväksikäyttöjä,toisen vanhemman katoaminen tai puuttuminen elämästä,ym.ym.

Tuntuu toki oudolta,ettei ihminen pysty vastaamaan itsestään,mutta jos on esim.hyväksikäytetty ja sitten ei ole saanut siihen apua,niinainakin heikkohermoisempi ei selviä enää,lohduttaa vaan ruualla.

Sairasta,mutta totta,

Lisäksi nämä ovat yleensä pienituloisia,mutta vastaavasti ihmettelen,miten heillä on varaa syödä tuollatavalla,kun yhden on ainakin oltava hoitajana 24/h jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satakiloinen nainen käyttää keskimäärin vaatekokoja 44-46, ja niitä myydään paljon

Ostan varmaan vaatteeni ihan väärästä paikasta, kun olen 65-kiloinen ja usein joudun ostamaan kokoa 44. Vaikea kuvitella, että niihin joku satakiloinen kykenisi itsensä ahtamaan.

Joo, vähän ihmettelin tuota ekaa kommenttia. Minä olen 105kg/166cm ja käytän kokoja 52-56, riippuu vähän paikasta mistä ostaa/mallista/merkistä mikä sopii. Mutta mulla onkin paino enimmäkseen vatsan ja lantion kohdalla, että siksikin paitojen pitää olla mallia teltta.

Minä olen 170 cm ja 98 kg. Olen päärynävartaloinen ja käytän housuja kokoa 46-48, paitoja kokoa 44-46. Enkä käytä mitään kovin tiukkoja vaatteita. Voin hyvin vaihdella vaatteita muutaman melko samoissa mitoissa olevan ystävän kanssa.

- se ihmettelemäsi

Vierailija kirjoitti:

On suomessa paljon noita 150-180kg painavia ts. jos ilmoittavat painon ja pituuden niin ei ole varma kumpi on kumpi.

He eivät vaan juuri kotoaan poistu niin että nää niitä liikenteessä.

Aivan varmasti tuon kokoiset ihmiset poistuvat kotoaan päivittäin, töihin, kauppaan, harrastuksiin, uimahalliin, leikkikentille, vaikka minne. Todennäköisesti näet heitä usein, jos ei nyt päivittäin niin ainakin viikottain, jos liikut ihmisten ilmoilla.