Lue keskustelun säännöt.
Teini ei suostu käymään koulua, kukaan ei voi mitään
06.10.2018 |
En tiedä uskaltaako tätä edes kirjoittaa tänne ettei muut teinit saa päähänsä samaa. Ei ole kyse omasta lapsesta, vaan lähisuvun 8. luokkaa käyvästä teinistä. Koulusta lintsaaminen alkoi seiskalla, tänä vuonna ei mennyt kouluun ollenkaan. Lastensuojelu, koulukuraattorit, psykologit ja psykiatrit palavereissaan järjestivät teinille syyskuussa paikan eri koulusta erikoisluokalta jossa vähän oppilaita, mutta sielläkin kävi vain pari päivää. Sen jälkeen lastensuojelu sijoitti teinin nuorisokotiin, josta heittivät teinin takaisin kotiin neljän päivän päästä koska ei sopeutunut talon sääntöihin!! Helpolla näyttävät lyövän hanskat tiskiin.
Nyt oli taas palaveri, jossa mietittiin jatkoa; koulukoti ei kuulemma ole vaihtoehto koska pelkkä ahdistus ja kouluhaluttomuus ei riitä sijoitusperusteiksi. Nyt aikovat järjestää kaksi ammattilaista käymään kahdesti viikossa teinin kotona ja yrittävät saada teinin taas haluamaan käydä koulua. En usko että tästä on mitään apua, on huomannut miten kukaan ei voi mitään, tykkää vaan surffailla netissä päivät pitkät.
Onko kellään muulla ollut samaa tilannetta, miten ratkennut?
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Sairaalakoulua olen ajatellut, lyhennetty koulupäivä uudessa pienryhmässä uudessa koulussa ei onnistunut kuin pari päivää. Keksii aina uuden tekosyyn miksei mene, kun ongelma on ratkaistu, keksii siis uuden syyn. Vedättää ammattilaisia 6-0. ap
Sairaalakouluun todella vaikea päästä. Omalla teinillä vaikka mitä diagnooseja, makasi kotona sängyssä ahdistuneena ja sai paniikkikohtauksia julkisilla paikoilla. Ei kuulemma ollut tarpeeksi sairas sairaalakouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten koulu reagoi kun ensimmäiset ongelmat (linsaamiset) ilmentyivät? Saiko silloin tukea vai haukkuja?
Tukea sai, oikein paljon sai tukea. Opettaja, opinto-ohjaaja, rehtori, koulukuraattori ja terapeutti kaikki yrittivät parhaansa. Koulu on aiemmin sujunut hyvin, on erittäin lahjakas ja älykäs tyttö, muisti kuin tietokoneella, kaikki jää päähän kun kerran lukee. Kun lintsaus lisääntyi ja sanottiin että saattaa jäädä luokalleen jos lintsaa liikaa, niin sitten alkoi lintsaamaan vielä enemmän. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Teini on jäänyt koukkuun nettiin ja te annatte hänen jatkaa addiktiotaan antamalla hänen olla vapaasti netissä.
Netin poisottaminen ei ole tuottanut kouluunlähtöä, edes pitkässä juoksussa.
Jos annatte sen netin takaisin, annatte pelata tietokoneilla, katsella telkkaria ym niin eipä se varmasti auta. Tai että annatte rahaa, että voi mennä kavereiden kanssa ym.
Meillä on kokeiltu näitä ehdottamiasi (ja lukuisia muitakin) keinoja. Näin ne toimivat:
Netti pois -> karkasi kotoa
Viikkoraha pois -> varasteli kotoa ja kaupoista, kun ei ollut rahaa
Kouluun ei edelleenkään mennyt.Reaktiot muihinkin sanktioihin olivat vastaavantyyppiset. Kovat keinot eivät kaikissa tapauksissa ole ratkaisu. Riippuu toki nuoresta. Eikä ole kyse siitä, ettei rajoja olisi kotona jo pienestä asti asetettu. Murrosiän uhma on joillain nuorilla todella raju. Me emme kyllä sitten enää jaksaneet, kun käytös kotona meni aivan mahdottomaksi ja tilanne oli nuoremmille lapsille ahdistava. Teini meni sitten sijoitukseen lastensuojelulaitokseen. Ei se kyllä sielläkään koulua suostunut käymään, vaikka kahdessa laitoksessa oli ja molemmissa vakuteltiin, että "meillä kyllä kaikki nuoret menevät kouluun".
Netti pois tai viikkoraha pois eivät ole mitään kovia keinoja. Vielä reilut 20 vuotta sitten monessa perheessä ei ollut lapsilla näistä kumpaakaan, koskaan.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt?
Sitä kohtaa missä väitit kokeilleesi kovia keinoja mutta tosiasiassa olit kokeillut vain pehmeitä.
Sinusta sijoitus lastensuojelulaitokseen on pehmeä keino?
Tuon juniorin vanhemmat saavat katsoa peiliin. kun lapselle opetetaan pienestä pitäen tekemään hommia ja ottamaan vastuuta, hän ei siitä opi pois. Nyt on näköjään käynyt niin, että mitään ei ole tarvinnut tehdä, ei ole vaadittu mitään eikä ole annettu vastuuta. Narun pää on nyt kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelutaitoja on, tehtävien tekeminen kotona ja koulun tenttiminen. Koulussahan ei kenenkään ole pakko käydä, mutta opiskella pitää. Lasta ei voida huostaanottaa siksi, että hän ei käy koulua. Isoin haaste tässä on katkaista opiskelemattomuuden kierre. Kouluun paluu on vaikeaa pitkän tauon jälkeen,
Kotiopetusta ei käy, sillä ei minulla ole aikaa opettaa vastentahtoista teiniä päivisin kun käyn töissä, tuomassa leivän pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten koulu reagoi kun ensimmäiset ongelmat (linsaamiset) ilmentyivät? Saiko silloin tukea vai haukkuja?
Tukea sai, oikein paljon sai tukea. Opettaja, opinto-ohjaaja, rehtori, koulukuraattori ja terapeutti kaikki yrittivät parhaansa. Koulu on aiemmin sujunut hyvin, on erittäin lahjakas ja älykäs tyttö, muisti kuin tietokoneella, kaikki jää päähän kun kerran lukee. Kun lintsaus lisääntyi ja sanottiin että saattaa jäädä luokalleen jos lintsaa liikaa, niin sitten alkoi lintsaamaan vielä enemmän. ap[/quote
Ok, nyt alkaa ehkä aukeamaan. Millaiset ovat sosiaaliset taidot? Omalla tytöllä autismikirjon häiriö, älykäs, mutta sosiaaliset taidot eivät kehittyneet kuten muilla. Joutui syrjään, kiusatuksi ja ahdistui, eikä enää kyennyt kouluun menemään.
Vierailija kirjoitti:
Tuon juniorin vanhemmat saavat katsoa peiliin. kun lapselle opetetaan pienestä pitäen tekemään hommia ja ottamaan vastuuta, hän ei siitä opi pois. Nyt on näköjään käynyt niin, että mitään ei ole tarvinnut tehdä, ei ole vaadittu mitään eikä ole annettu vastuuta. Narun pää on nyt kädessä.
Aika jännä kun kaikki lapset on kasvatettu samoin, eikä kukaan muu kuitenkaan sahaa oksaa jolla itse istuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en mennyt kasin keväällä enää kouluun. Sain lopulta puolen vuoden tehtävät kotiin, ja kokeet kävin tekemässä koulussa. Ysin kävinkin sitten "sisäoppilaitoksessa". Mulla ongelmat alkoivat, kun mut 12-vuotiaana raiskattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten koulu reagoi kun ensimmäiset ongelmat (linsaamiset) ilmentyivät? Saiko silloin tukea vai haukkuja?
Tukea sai, oikein paljon sai tukea. Opettaja, opinto-ohjaaja, rehtori, koulukuraattori ja terapeutti kaikki yrittivät parhaansa. Koulu on aiemmin sujunut hyvin, on erittäin lahjakas ja älykäs tyttö, muisti kuin tietokoneella, kaikki jää päähän kun kerran lukee. Kun lintsaus lisääntyi ja sanottiin että saattaa jäädä luokalleen jos lintsaa liikaa, niin sitten alkoi lintsaamaan vielä enemmän. ap[/quote
Ok, nyt alkaa ehkä aukeamaan. Millaiset ovat sosiaaliset taidot? Omalla tytöllä autismikirjon häiriö, älykäs, mutta sosiaaliset taidot eivät kehittyneet kuten muilla. Joutui syrjään, kiusatuksi ja ahdistui, eikä enää kyennyt kouluun menemään.
Kuntoutukseen vaan kelalle jos autismi on niin paha että estää normaalin elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoittanut, että vanhempi opettaa nuorta. Jos kapasiteettia on, kykenee nuori ottamaan asioista selvää ja koulusta saatavien tehtävien avulla pääsemään peruskoulun läpi. Opetusta saa koululta erityisjärjestelyillä yleensä 7 h viikossa. Järjestely edellyttää nuoren motivaatiota ja kykyä toimia suunnitelman mukaan. Miksi nuori on käynyt (nuoriso)psykiatriassa vuosien ajan?
Saisiko suoritettua kotoa päin etänä. Jos noin paljon on jo tuloksetta yritetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten koulu reagoi kun ensimmäiset ongelmat (linsaamiset) ilmentyivät? Saiko silloin tukea vai haukkuja?
Tukea sai, oikein paljon sai tukea. Opettaja, opinto-ohjaaja, rehtori, koulukuraattori ja terapeutti kaikki yrittivät parhaansa. Koulu on aiemmin sujunut hyvin, on erittäin lahjakas ja älykäs tyttö, muisti kuin tietokoneella, kaikki jää päähän kun kerran lukee. Kun lintsaus lisääntyi ja sanottiin että saattaa jäädä luokalleen jos lintsaa liikaa, niin sitten alkoi lintsaamaan vielä enemmän. ap
Olemme parhaillaan vähän samassa tilanteessa. Alkoi myhöhästyminen ja koulussa lapsi ei tee mitään. Keksuteluita lähtee karkuun ja kotona hokee, että antakaa minulle rauha. On nyt niin silmätikkuna ja suurennuslasin alla, että tavallinen kouluarki on kaukana. Nyt pelkään, että oikeasti ohimenevästä vaiheesta rakennetaan valtava ongelma. Palaverit ei auta mitään - kun siellä ei kuunnellaan (ei lapsi eikä aikuiset), ongelmat paisuvat auttamishalusta ihan valtavaksi. Yhteenvetona tästä - olisiko ehkä ongelman alussa "yliautettu"? Ja tälle toiselle, jossa koulu ei reagoinut millään - niin sekään tietysti ei ole ratkaisu...
Tasapainon löytäminen on tosi vaikea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Teini on jäänyt koukkuun nettiin ja te annatte hänen jatkaa addiktiotaan antamalla hänen olla vapaasti netissä.
Netin poisottaminen ei ole tuottanut kouluunlähtöä, edes pitkässä juoksussa.
Jos annatte sen netin takaisin, annatte pelata tietokoneilla, katsella telkkaria ym niin eipä se varmasti auta. Tai että annatte rahaa, että voi mennä kavereiden kanssa ym.
Meillä on kokeiltu näitä ehdottamiasi (ja lukuisia muitakin) keinoja. Näin ne toimivat:
Netti pois -> karkasi kotoa
Viikkoraha pois -> varasteli kotoa ja kaupoista, kun ei ollut rahaa
Kouluun ei edelleenkään mennyt.Reaktiot muihinkin sanktioihin olivat vastaavantyyppiset. Kovat keinot eivät kaikissa tapauksissa ole ratkaisu. Riippuu toki nuoresta. Eikä ole kyse siitä, ettei rajoja olisi kotona jo pienestä asti asetettu. Murrosiän uhma on joillain nuorilla todella raju. Me emme kyllä sitten enää jaksaneet, kun käytös kotona meni aivan mahdottomaksi ja tilanne oli nuoremmille lapsille ahdistava. Teini meni sitten sijoitukseen lastensuojelulaitokseen. Ei se kyllä sielläkään koulua suostunut käymään, vaikka kahdessa laitoksessa oli ja molemmissa vakuteltiin, että "meillä kyllä kaikki nuoret menevät kouluun".
Netti pois tai viikkoraha pois eivät ole mitään kovia keinoja. Vielä reilut 20 vuotta sitten monessa perheessä ei ollut lapsilla näistä kumpaakaan, koskaan.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt?
Sitä kohtaa missä väitit kokeilleesi kovia keinoja mutta tosiasiassa olit kokeillut vain pehmeitä.
Niin, kaikki lailliset keinot on käyty. Alaikäiseltä lapselta en avaimia ota pois, enkä suostu häntä pahoinpitelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytän ihan kirjaimellisesti mitä seuraa, jos ei hommiaan hoida. Ajatte johonkin slummi lähiöön, näytät kuvia pienistä yksiö kouluista ja kokeilee kuukauden elää tt-tuen määrällä ja syötte halpisruokaa ja näytätte julkisia. TV:t yms. pois. Sen jälkeen kysyt, että tätäkö elämää hän haluaa elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Ei sitten ole tullut mieleen ottaa konetta, kännykkää ja nettiä pois??
Voi, kun olet fiksu, ei itselle olekaan tullut tämä mieleen. Valitettavan usein tapaa myös ammattilaisia esim. nuorisopsykiatrialla, jotka pitävät vanhempia ihan idiootteina ja tarjoavat tällaisia keskustelupalstatason ratkaisuja. Jos olisi joku taikanappi, jota painamalla asiat korjaantuisivat, sitä olisi jo painettu.
Oikeasti on kokeiltu ihan kaikkea, helpot ja vaikeat keinot nHuoli lapsesta, stressi ja väsymys ovat musertavia ja vaikuttavat koko perheeseen. Terapiassa käyvät jo nuoren lisäksi kaksi muutakin perheenjäsentä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Teini on jäänyt koukkuun nettiin ja te annatte hänen jatkaa addiktiotaan antamalla hänen olla vapaasti netissä.
Netin poisottaminen ei ole tuottanut kouluunlähtöä, edes pitkässä juoksussa.
Jos annatte sen netin takaisin, annatte pelata tietokoneilla, katsella telkkaria ym niin eipä se varmasti auta. Tai että annatte rahaa, että voi mennä kavereiden kanssa ym.
Meillä on kokeiltu näitä ehdottamiasi (ja lukuisia muitakin) keinoja. Näin ne toimivat:
Netti pois -> karkasi kotoa
Viikkoraha pois -> varasteli kotoa ja kaupoista, kun ei ollut rahaa
Kouluun ei edelleenkään mennyt.Reaktiot muihinkin sanktioihin olivat vastaavantyyppiset. Kovat keinot eivät kaikissa tapauksissa ole ratkaisu. Riippuu toki nuoresta. Eikä ole kyse siitä, ettei rajoja olisi kotona jo pienestä asti asetettu. Murrosiän uhma on joillain nuorilla todella raju. Me emme kyllä sitten enää jaksaneet, kun käytös kotona meni aivan mahdottomaksi ja tilanne oli nuoremmille lapsille ahdistava. Teini meni sitten sijoitukseen lastensuojelulaitokseen. Ei se kyllä sielläkään koulua suostunut käymään, vaikka kahdessa laitoksessa oli ja molemmissa vakuteltiin, että "meillä kyllä kaikki nuoret menevät kouluun".
Netti pois tai viikkoraha pois eivät ole mitään kovia keinoja. Vielä reilut 20 vuotta sitten monessa perheessä ei ollut lapsilla näistä kumpaakaan, koskaan.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt?
Sitä kohtaa missä väitit kokeilleesi kovia keinoja mutta tosiasiassa olit kokeillut vain pehmeitä.
Niin, kaikki lailliset keinot on käyty. Alaikäiseltä lapselta en avaimia ota pois, enkä suostu häntä pahoinpitelemään.
Avaimet otin pois siksi aikaa, kun oli laitoksessa, kun pelkäsin, että tulee kotiin tekemään tuhojaan sillä aikaa, kun olemme töissä. T. Se pehmeiden keinojen käyttäjä
Mistä tässä todella on kyse? Koulun käymättömyys kuulostaa olevan seuraus, johon nyt keskitytään mutta todellinen syy jää sörkkimättä. Mikään ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten koulu reagoi kun ensimmäiset ongelmat (linsaamiset) ilmentyivät? Saiko silloin tukea vai haukkuja?
Tukea sai, oikein paljon sai tukea. Opettaja, opinto-ohjaaja, rehtori, koulukuraattori ja terapeutti kaikki yrittivät parhaansa. Koulu on aiemmin sujunut hyvin, on erittäin lahjakas ja älykäs tyttö, muisti kuin tietokoneella, kaikki jää päähän kun kerran lukee. Kun lintsaus lisääntyi ja sanottiin että saattaa jäädä luokalleen jos lintsaa liikaa, niin sitten alkoi lintsaamaan vielä enemmän. ap[/quote
Ok, nyt alkaa ehkä aukeamaan. Millaiset ovat sosiaaliset taidot? Omalla tytöllä autismikirjon häiriö, älykäs, mutta sosiaaliset taidot eivät kehittyneet kuten muilla. Joutui syrjään, kiusatuksi ja ahdistui, eikä enää kyennyt kouluun menemään.
Sosiaaliset taidot ihan normaalit, sai kavereita tarhassa ja koulussa, mummolassakin kyläillessään naapureiden lapsista. Eikä ole siis kiusattu kuten aiemmin kerroin eikä todettu mitään diagnoosia kilpirauhasen vajaatoimintaa lukuunottamatta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten koulu reagoi kun ensimmäiset ongelmat (linsaamiset) ilmentyivät? Saiko silloin tukea vai haukkuja?
Tukea sai, oikein paljon sai tukea. Opettaja, opinto-ohjaaja, rehtori, koulukuraattori ja terapeutti kaikki yrittivät parhaansa. Koulu on aiemmin sujunut hyvin, on erittäin lahjakas ja älykäs tyttö, muisti kuin tietokoneella, kaikki jää päähän kun kerran lukee. Kun lintsaus lisääntyi ja sanottiin että saattaa jäädä luokalleen jos lintsaa liikaa, niin sitten alkoi lintsaamaan vielä enemmän. ap[/quote
Ok, nyt alkaa ehkä aukeamaan. Millaiset ovat sosiaaliset taidot? Omalla tytöllä autismikirjon häiriö, älykäs, mutta sosiaaliset taidot eivät kehittyneet kuten muilla. Joutui syrjään, kiusatuksi ja ahdistui, eikä enää kyennyt kouluun menemään.
Kuntoutukseen vaan kelalle jos autismi on niin paha että estää normaalin elämän.
Onko sulla omakohtaista kokemusta kuntoutuksen saamisesta autistilapselle, jolla ei ole kehitysvammaa? Ovat väliinpuotoajia ihan joka paikassa. Pelkän diagnoosin saamiseen meni 10 vuotta siitä, kun alettiin tutkia. Resursseja ei ole edes kunnolliseen tutkimiseen, kuntoutuksesta puhumattakaan. Ja joka paikassa hoetaan, kuinka varhainen kuntoutus on neuropsykiatrisissa häiriöissä tärkeää. No sellaista ei saatu, joten realistinen tulevaisuus on se, että 16-vuotiaana teini saa eläkepaperit käteen.
Sitä kohtaa missä väitit kokeilleesi kovia keinoja mutta tosiasiassa olit kokeillut vain pehmeitä.