Skitsofreniaa sairastavan miehen asema ei ole häävi seuranhaussa

Ilkeitä kommentteja, mutta varmasti kertoi miksi ihmiset ovat niin torjuvia ja epäileviä. Kannattaa lähteä johonkin mielenterveys seuran toimintaan mukaan, tutustu paikkakuntasi tarjontaan. Hyvä seura missä ei arvostella sairauden takia on ja vertaistuki on hyväksi, ehkä se kumppani löytyy myös.

Heillä on sairaudesta ikävä käsitys/kokemus? Tunnen kaksi skitsofreenikkoa, toinen asuu tukiasunnossa ja toisella on edunvalvoja. Eivät missään nimessä kykenisi tasavertaiseen parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Heillä on sairaudesta ikävä käsitys/kokemus? Tunnen kaksi skitsofreenikkoa, toinen asuu tukiasunnossa ja toisella on edunvalvoja. Eivät missään nimessä kykenisi tasavertaiseen parisuhteeseen.

Sama kokemus. Ystäväni sairastui yliopistoaikoina, ja nyt 40+ on sekä edunvalvonnassa että ajoittain ymärivuorokautisessa tuetussa asumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan empaattista porukkaa täällä. Kun mies avautuu jostain, niin vastauksena saa aina kuulla, kuinka huonosti asiat on naisilla.❤️

Tähän on helppo lääke. Lakkaa uhriutumasta ja miesselittämästä naisille minkälaista näiden elämä on. Jos ap olisi kirjoittanut asiallisen aloituksen jossa olisi kertonut että skitsofreenikkona on vaikea löytää kumppania, hän olisi saanut vertaistukea sekä miehiltä että naisilta jotka ovat samassa tilanteessa. Ja mielipiteitä asiasta terveiltä. Mutta sitähän ap ei tietenkään halunnut. Vaan tehdä tästä mies-nais ulinan ja nauttia itsesäälistä.

Kaikella kunnioituksella, mutta aika hiljaista tulisi, jos miehet vastaisivat naisten "uhriutumiseen" samalla tavalla. Moniko vastaava naisten tekemä aloitus täyttää kriteerisi? Ja omituinen tuo oletus, että naisten ja miesten ongelmat ilmentyvät aina samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan empaattista porukkaa täällä. Kun mies avautuu jostain, niin vastauksena saa aina kuulla, kuinka huonosti asiat on naisilla.❤️

Tähän on helppo lääke. Lakkaa uhriutumasta ja miesselittämästä naisille minkälaista näiden elämä on. Jos ap olisi kirjoittanut asiallisen aloituksen jossa olisi kertonut että skitsofreenikkona on vaikea löytää kumppania, hän olisi saanut vertaistukea sekä miehiltä että naisilta jotka ovat samassa tilanteessa. Ja mielipiteitä asiasta terveiltä. Mutta sitähän ap ei tietenkään halunnut. Vaan tehdä tästä mies-nais ulinan ja nauttia itsesäälistä.

Kaikella kunnioituksella, mutta aika hiljaista tulisi, jos miehet vastaisivat naisten "uhriutumiseen" samalla tavalla. Moniko vastaava naisten tekemä aloitus täyttää kriteerisi? Ja omituinen tuo oletus, että naisten ja miesten ongelmat ilmentyvät aina samalla tavalla.

Kyllä tässä tapauksessa ilmentyvät. Skitsofrenia ei katso sukupuolta oireistoineen. Tyhjää mölinää tämä sukupuolihuttu täällä kun kyse on vaikeasta ja leimaavasta mielisairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIpä ole häävi rumankaan miehen asema. Naiset kaihtavat jo kohdatessa, koska tämän sairauden voi peittää vain naamarilla.

Tunnen yhden tosi ruman miehen. Ennen kaihdin koska hän kaihtoi. Seurassa hän osoitti puheensa miehille koska oli liian ujo naisia kohtaan. Naisia kohtaan hänestä välittyi epätoivon ja kaunan sekainen asenne ja yleinen synkeys. Sitten hän meni mukaan vaativaan harrastukseen josta sai pikku hiljaa itseluottamusta. Nyt hän on kuin toinen mies. Hänen kanssaan voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja tuosta harrastuksesta ja ihan yleisesti. Hän pystyy katsoman silmiin kun keskustelemme. Hän on hyvällä tuulella. En tiedä onko hänellä naista mutta jos ei, lienee ajan kysymys. Voisin suositella jollekin sinkkukaverille jos sellaisia olisi.

Onpa itsekästä ajattelua taas sinulta. Enemmnhän se mies kaipasi kaveria ja naista synkkänä, kun varmaan päätettyään, ettei naista tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan empaattista porukkaa täällä. Kun mies avautuu jostain, niin vastauksena saa aina kuulla, kuinka huonosti asiat on naisilla.❤️

Tähän on helppo lääke. Lakkaa uhriutumasta ja miesselittämästä naisille minkälaista näiden elämä on. Jos ap olisi kirjoittanut asiallisen aloituksen jossa olisi kertonut että skitsofreenikkona on vaikea löytää kumppania, hän olisi saanut vertaistukea sekä miehiltä että naisilta jotka ovat samassa tilanteessa. Ja mielipiteitä asiasta terveiltä. Mutta sitähän ap ei tietenkään halunnut. Vaan tehdä tästä mies-nais ulinan ja nauttia itsesäälistä.

Kaikella kunnioituksella, mutta aika hiljaista tulisi, jos miehet vastaisivat naisten "uhriutumiseen" samalla tavalla. Moniko vastaava naisten tekemä aloitus täyttää kriteerisi? Ja omituinen tuo oletus, että naisten ja miesten ongelmat ilmentyvät aina samalla tavalla.

Kyllä tässä tapauksessa ilmentyvät. Skitsofrenia ei katso sukupuolta oireistoineen. Tyhjää mölinää tämä sukupuolihuttu täällä kun kyse on vaikeasta ja leimaavasta mielisairaudesta.

Eivät ilmenny, koska kyse on pariutumisesta ja naiset ja miehet arvottavat toistensa ominaisuuksia eri tavalla.

Lääkitykset eivät välttämättä toimi ikuisesti. Minulla on 2-suuntainen ja masennuslääkkeitä on jouduttu vaihtamaan monta kertaa. Muutaman vuoden on ollut toimiva parisuhde, koska olemme yhdessä vai viikonloppuisin. Ei ole hinkua muuttaa yhteen, koska kummallakin on avioero taustalla.

Kyllä se on aivan itsestäänselvää, että kenen tahansa skitsofreniaa sairastavan on vaikea löytää kumppania ainakaan ns. "terveiden" ihmisten joukosta. Niin naisten kuin miehenkin. On turha sukupuolitttaa sellaisia asioita, missä tarvetta siihen ei ole.

Onko tämä reilua? Se on toki aivan toinen kysymys sinänsä, mutta tosiasia se silti on.

t. Psykoosipotilaiden kanssa työskentelevä sh

En alkaisi tapailla saati seurustella ihmisen kanssa, jolla on mielenterveysongelmia/mielisairaus. Musta ei ole lähtijäksi siihen hommaan. Kaikki ois varmaan ok niin kauan kun sairaus on hoitotasapainossa, mutta auta armias kun tasapaino horjuu. Huhhuijaa. Tiedän, mistä puhun, sillä olen sairaanhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIpä ole häävi rumankaan miehen asema. Naiset kaihtavat jo kohdatessa, koska tämän sairauden voi peittää vain naamarilla.

Tunnen yhden tosi ruman miehen. Ennen kaihdin koska hän kaihtoi. Seurassa hän osoitti puheensa miehille koska oli liian ujo naisia kohtaan. Naisia kohtaan hänestä välittyi epätoivon ja kaunan sekainen asenne ja yleinen synkeys. Sitten hän meni mukaan vaativaan harrastukseen josta sai pikku hiljaa itseluottamusta. Nyt hän on kuin toinen mies. Hänen kanssaan voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja tuosta harrastuksesta ja ihan yleisesti. Hän pystyy katsoman silmiin kun keskustelemme. Hän on hyvällä tuulella. En tiedä onko hänellä naista mutta jos ei, lienee ajan kysymys. Voisin suositella jollekin sinkkukaverille jos sellaisia olisi.

Onpa itsekästä ajattelua taas sinulta. Enemmnhän se mies kaipasi kaveria ja naista synkkänä, kun varmaan päätettyään, ettei naista tarvitse.

Varmasti kaipasi, mutta omalla torjuvalla käytöksellään aiheutti sen etteivät ihmiset hakeutuneet seuraan eivätkä viihtyneet seurassa. Myöhempi kehitys osoitti sen ettei rumuudella ollut mitään tekemistä kaihtamisen kanssa. Ihan yhtä ruma hän oli silloinkin kun ihmiset viihtyivät hänen seurassaan. Sellaista elämä on, vastuu on myös itsellä. Ja on myös täysi vapaus jäädä katkeroitumaan ja syyttelemään muita, mutta eipä sillä lailla kovin mukavaa elämää ole odotettavissa. Omaakin kokemusta on sikäli että olin lapsena hirveän ujo. Työtä olen joutunut tekemään itseni kanssa että sosiaaliset taidot on nykyisellä tasolla. Ja kehittämisen pyrkimys lähtenyt siitä että ymmärrän ettei kenelläkään ole velvollisuutta minusta pitää jos en itse pysty tulemaan vastaan.

Aina löytyy ihmisiä joilla menee muita huonommin. Juoksukisassakin se joka tulee viimeisenä maaliin ja ne jotka hylätään kun aikaikkuna meni kiinni.

Suomessakin on Suomen paskin ihminen, ja hän joko on tai ei ole maailman paskin.

Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole häävi skitsofreniaa sairastavan asema nais- eikä miesmarkkinoilla. Skitsofreenikoita pelätään. Ehkä voisit pariutua toisen skitsofreenikon kanssa?

Minusta tämä kuulostaa hyvältä. Melkein kaikilla kun on tarve löytää kumppani. 

Jos molemmilla sama sairaus, ymmärrystä voisi löytyä ja nykyään kun lääkitys on yleensä hyvä, niin elämä voisi olla hyvää sairaudesta huolimatta.

Minun mielestä ei saisi myöskään ´tuomita`niitä ihmisiä, jotka torjuvat mielisairaudesta kärsivän, tietämättömyydestä, mistä lie syystä ja tietysti nuoremmilla on ne lapsihaaveet, jolloin otetaan huomioon kumppanin perimä, vaikkei skitsofrenia suoraan periyty, mutta taipumus siihen periytyy.

Tiedän yhden kehitysvammaisen pariskunnan, ihana, hyväntuulinen pari ja ilmeisesti onnellinenkin. Meinaan vaan sitä, että tuskin kumpikaan olisi löytänyt kumppania taviskansan joukosta, mutta kuitenkin löysivät toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIpä ole häävi rumankaan miehen asema. Naiset kaihtavat jo kohdatessa, koska tämän sairauden voi peittää vain naamarilla.

Tunnen yhden tosi ruman miehen. Ennen kaihdin koska hän kaihtoi. Seurassa hän osoitti puheensa miehille koska oli liian ujo naisia kohtaan. Naisia kohtaan hänestä välittyi epätoivon ja kaunan sekainen asenne ja yleinen synkeys. Sitten hän meni mukaan vaativaan harrastukseen josta sai pikku hiljaa itseluottamusta. Nyt hän on kuin toinen mies. Hänen kanssaan voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja tuosta harrastuksesta ja ihan yleisesti. Hän pystyy katsoman silmiin kun keskustelemme. Hän on hyvällä tuulella. En tiedä onko hänellä naista mutta jos ei, lienee ajan kysymys. Voisin suositella jollekin sinkkukaverille jos sellaisia olisi.

Missä asuu ja mikä on ikä?

Olen joskus seurustellut muutaman vuoden skitsofreniaa sairastavan kanssa ja ei, en toista kertaa sitä enää tekisi. Oli kyllä lääkitys ja hoito mutta lääkkeiden ottamisen kanssa oli vähän niin ja näin ja sen sitten huomasi.

Samalla henkilöllä oli myös muita mt-ongelmia. Hajotti esim. asuntonsa kerran-pari vuodessa, stalkkasi, oli vainoharhaisen mustasukkainen, väkivaltainen, nukkui viikon putkeen, saattoi olla toisen viikon puhumatta, jne.jne.jne.jne.

Nuo sairaudet on jonkun verran perinnöllisiä ja siinä saa huonolla tuurilla vielä samaa sairastavat appivanhemmat kaupan päälle.

Ei ihminen tietenkään sairaudelleen mitään voi mutta valitettavasti se vaan karkottaa kumppaniehdokkaat tiehensä.

T

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIpä ole häävi rumankaan miehen asema. Naiset kaihtavat jo kohdatessa, koska tämän sairauden voi peittää vain naamarilla.

Tunnen yhden tosi ruman miehen. Ennen kaihdin koska hän kaihtoi. Seurassa hän osoitti puheensa miehille koska oli liian ujo naisia kohtaan. Naisia kohtaan hänestä välittyi epätoivon ja kaunan sekainen asenne ja yleinen synkeys. Sitten hän meni mukaan vaativaan harrastukseen josta sai pikku hiljaa itseluottamusta. Nyt hän on kuin toinen mies. Hänen kanssaan voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja tuosta harrastuksesta ja ihan yleisesti. Hän pystyy katsoman silmiin kun keskustelemme. Hän on hyvällä tuulella. En tiedä onko hänellä naista mutta jos ei, lienee ajan kysymys. Voisin suositella jollekin sinkkukaverille jos sellaisia olisi.

Missä asuu ja mikä on ikä?

Voisin muuten kertoakin mutta en viitsi koska hän on sukulainen.

Varmasti skitsofreenikon on keskivertoa haastavampaa etsiä kumppania, mutta kyllä varmasti naisia löytyy. Onhan naisilla itselläänkin skitsofreniaa ja vielä useammalla kokemusta sairaudesta jollain läheisellä. Nimenomaan siis mikäli sairaus on hallinnassa ja sen kanssa osaa elää.

Oma isäni on skitsofreenikko, mutta näin vanhemmiten todella vähäoireinen. Ero tuli vanhemmilleni ihan muista syistä ja hänen oli pitkään vaikea tutustua muihin naisiin. Hän on kuitenkin ehkä skitsofreenikko hankalimmasta päästä - ei pidä vieläkään itseään sairaana eikä käytä lääkkeitä. Kuitenkin hänellä on karismaa ym. ja huomaa, että naiset hänestä pitävät. Jos vielä olisi sinut sairautensa kanssa niin joku suhde varmasti syvenisikin.

Itselleni skitsofrenia ei olisi totaalinen turn off miehellä mikäli hän hoitaa sairauttaan, suosittelen uskomaan, että avaramielisiäkin naisia on. Eihän sairaudestaan varmastikaan mielellään huutele sen pelossa, että leimaantuisi, mutta jos oireet todella ovat hallinnassa niin ei karkota kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Voisivatko skitsofreenikot seurustella keskenään? Ainakin ymmärtäisivät toisiaan?

Tuossa on ehkä sellainen naiivi sävy. Voisiko kaksi syöpäpotilasta seurustella keskenään, toisella rintasyöpä, toisella aivokasvain?

Kaksi samaa sairautta sairastavaa voi myös nähdä, että koko elämä pyörii sen skitsofrenian/ syövän ympärillä. Tuetaanko toisen tervettä puolta vai nostetaanko esiin sairasta puolta?

Ihan vaan pointtina, että jokaisella skitsofreenikolla on oma persoona. Ei se mielenterveyskahvilasta tuttu Irmeli tunnu välttämättä viehättävältä. Sairaus kun ei poista omia mieltymyksiä tai omaa persoonaa. Skitsofrenia ei näy päälle päin. Ei torikahvilassa istuvista 50 ihmisestä tietäisi, kuka on se skitsofreenikko, mikäli sairaus on hallinnassa. Eli elämä on aika normaalia silloin kun lääkitys kunnossa ja sairaus oireeton.

Näinhän se on. Itselläkin on sellaisia kokemuksia skitsofreenikoista, että ovat hyvin vainoharhaisia ja aggressivisia. Toinen puoli on se, että ovat lääkittyinäkin aivan eri maailmassa, todellatodella hitaita älyllisesti, monesti ajatukset ja puheet junnaa. Todella monista ihmisistä näkee heti ensitapaamisella, että heillä skitsofrenia on. 

En ole ikinä tavannut normaaliälyistä (anteeksi sanavalinta) skitsofreenikkoa. Toki näitä saattaa olla, mutta se, että ihmisellä on hyvin hallussa oleva skitsofrenia, ei ole vain tullut puheeksi. Mutta kerta näitä ei ole tullut esille, ei käsitys tuosta taudista kovin ruusuinen ole.

Vierailija kirjoitti:

Sairauteni pysyy aisoissa lääkityksellä mutta silti jokainen, joka ikinen, nainen on häipynyt kun pieru saharaan kun olen kertonut siitä. Yleensä ne blokkaa minut FB:ssä ja laittaa kaikki muut sometilit yksityiseksi.

Mitä ihmettelet?

Lue tätä palstaa, niin sulle valkenee, että mt.diagnoosit tekevät ihmisestä virallisesti.

Yleensä tosin karttamisen syy on tilapäinen stressin aiheuttama lievä masennus tai ahdistus ja naissukupuoli.

Skitso.frenia on vakava parantumaton sairaus. Potilas on äärimmäisen rasittava, arvaamaton, mahdollisesti vaarallinen ja itsetuhoinen.

Ai niin, mutta kun sä olet mies, niin naisten pitäisi tietysti uhrautumisenhalusta kilpaa juosta treffeillle sun kanssa.

Eikä minkä hyvänsä naisten tietenkään: hoikkien, tasapainoisten, 20 vuotta sua nuorempien.

Voi ris.tus teidän miesten röyhkeyttä ja itserakkautta!!!