"Hiukan" epäreilu luokkakaveri

Vierailija kirjoitti:

No jos se lapsi on käyttäytynyt aiemminkin noin niin ei mieleen tullut, että sillä ei ole kaikki hyvin? Mä olen kyl sitä mieltä, että asiasta pitää ilmoittaa opettajalle, mutta ajattele nyt edes vähän. Aikuinen ihminen.

Koko ajan ajattelen!

A) Lapsi on työparinsa (joka sattuu olemaan lapseni hyväksi luokan primus, koska omani ei sitä ole) tekevät työt ja lusmu saa mahdollisesti kympin lusmuilemalla.

B) Minua ei kiinnosta tuntematon lapsi, joka ei ole lähipiirissä eli omani ystävä.

(Älkää nyt tähän väliin alkako selittää kehitysmaiden lapsista, kiitos.)

Ystävyys lapseni kanssa loppui alkuunsa, kun kauniisti kerroin lusmun äidille, kuinka paljon hänen omansa kertoo vähintäänkin muunneltu totuutta; ei ottanut kuuleviin korvionsakaan, syytti minua valehtelijaksi, jonka jälkeen kovistelin omaa lastani, ettei hän vain ole valehdellut.

No, muutkin vanhemmat tuolla luokalla ovat todenneet saman, joten en ole vainoharhainen.

Mikäköhän on trollityyli?

ap

Ihan oikea asenne ja olet ihailtava äiti että tsemppaat taustalta pitämään puolensa! <3 You go girl - ja tämä siis täysin ilman kettuiluita nyt. Annat hyvät eväät pitkälle auttamalla taustalta. Ottamalla kannan ettei kuulu sinulle antaisit viestin lapselle ettei hän olisi minkään arvoinen. Niin minulle kävi kaikissa mahdolisissa kahakoissa. Äiti otti kantaa vain niihin juttuihin, joissa koki minun olevan syyllinen ja muissa ilmoitti ynseästi että selvittäkää keskenään. Itse kyllä pyrin ottamaan kantaa lapseni ongelmiin juuri sen takia että hän oppii hoitamaan asiansa rakentavasti. 

Ainoa, mitä lapsena ryhmätöissä oppii, on että hyvä totutella siihen, että sama jatkuu sitten aikuisena työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sun kakaras kertoo sulle muunnettua totuutta. Oikeasti ne ei suostuneet ottamaan sitä kolmatta mukaan, eikä edes kertoneet sille, missä olivat työtä tekemässä. Jotta kiusaaminen olisi täydellistä, sitä kolmatta jojotetaan nyt narussa, että jos se tekee sitä ja tätä ja tuota niin se voi päästä vielä mukaan, ehkä... tai todennäköisemmin ei.

Mun kakaran työpari, joka myös teki vaadittua tehtävää, sattuu olemaan tuon lusmuilijan ystävä myös koulun ulkopuolella, joten tarkkaan mietittynä lapseni on se ns. kolmas pyörä, joskin vastuuntuntoinen ja ahkera kolmas pyörä.

Kukaan ei voinut työparejaan/ryhmiään eikä tehtäviä valita.

Ainoastaan tapa oli etukäteen kerrottu.

-

En vinoile kenestäkään, vaan kerron totuuden ihmetellen edelleenkin sitä, että miten muka hienosta perheestä oleva lapsi on noin sekaisin.

Ette tiedä koko totuutta, kaikkea sitä, mitä se lapsi on vuosien varrella valehdellut ja kuinka paljon pahaa mieltä aiheuttanut niin omalle lapselleni kuin muillekin; tästä tulisi romaani, jos kertoisin kaiken...

...ja mitä mieltä siinä olisikaan, kun minut on jo leimattu paskamutsiksi.

Voin olla paskamutsi, mutta oikeudenmukainen olen tällaisissa lastani koskevissa kiistakysymyksissä aina.

Kuten sanottu, en ajattele, että omani olisi täydellinen enkä ilman syytä myöskään, että muiden olisivat huonompia.

-

PS. Olen todella vilpittömän hämmästynyt, kuinka minua vastaan hyökätään näin vahvalla rintamalla.

Joo Joo, koko totuutta. Kirjoittamasi totuus on sinun näkemyksesi lapsesi kertomana. Olisi kiva kuulla toisen osapuolen näkemys asiasta. Ilmeisesti on kiusattu ja hylätty ryhmästä.

Tuollaistahan ne ryhmätyöt usein on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi puhua noin rumasti lapsesta? Voiko olla hyvä äiti jos purkaa pahaa oloa lapseen, oli se kuinka oikukas tahansa. Jos ei pidä lapsista niin jättäisi tekemättä....

Kenelle kirjoitit?

Minulleko?

Lusmu on lusmu.

Kauniistiko pitäisi sanoa se, että oma lapseni (12v., 6-luokkalainen) raataa toisen kanssa pp-esitystä koulupäivän jälkeen saadakseen mahdollisesti jopa sen kympin, ja yksi valehtelee silmät päästään, lusmuilee eikä pistä edes yhtä tikkua ristiin?????

ap

Raataa? Läksy on läksy. En ole ikinä ajatellut koulun ryhmätyötä raatamisena. Ojan kaivaminen voi olla raatamista kokopäivätyönä, mutta diaesityksen tekeminen?

Vierailija kirjoitti:

Tuollaistahan ne ryhmätyöt usein on.

Näin on. Oli jo muinoin 70-luvulla. Ja siitä syystä moni ei niistä pidäkään. Usein ryhmässä on yksi tai kaksi, jotka päättävät asioista ja määräävät, miten homma hoidetaan. Jos jollain on toisenlaisia ajatuksia, niitä ei toteuteta. Ja aina on ollut myös ns. vapaamatkustajia, joilla ei edes ole ajatuksia.

Tästä syystä moni tekee mieluummin itsenäisiä projekteja kuin ryhmätyötä.

Miten lapsen akateeminen perhe liittyi juttuun? Perisuomalaista kateutta jälleen kerran, koska muuta syytä en keksi?

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätöiden ongelma on juuri tuo että kaikki eivät osallistu samalla panoksella. Ei toimi.

Ryhmätyössä on aina yksi heikko lenkki. Aikoinaan meillä koulussa oli myös noita, että 3-4 hengen ryhmä. Meidän ryhmässä oli 3. Se kolmas keskitty röökaamiseen ja ulkona hillumiseen. Ei antanut mitään panosta ja silti oletti, että saa siitä kunniaa. Minä ja se toinen tehtiin kahdestaan se ja kolmas tiputettiin kylmästi pois. Silti ne nillitti siitä, että ei annettu sille sitä kunniaa myös.

Työelämässä on kerran tullut vastaan samanlainen lonnija, joka keskitty sumpin kittaamiseen, kun olisi olla miettimässä kehitystyötä. Siitä kuitenkin saatiin liksaa. Sekin tiputettiin kylmästi ulos. Minä en tee duunia, niin että yksi nostaa samat liksat tekemättä mitään. Se sai nuhtelut siitä, kun raportissa ei ollut sen nimeä. Se oli ihmeissää siitä ettei ollut sen nimeä. Sanottiin ihan suoraan, että ei onnistu lonniminen ja bonareiden nostaminen meidän kustannuksella.

Hyvää oppia on, että lapset hoitavat asian itse opettajan kanssa. Jos kolmas ei ole ollut ollenkaan tekemässä Powerpointtia, niin hänen nimensä voi jättää pois tekijäluettelosta.

Tällaiset asiat pitäisi opetella hoitamaan asiallisesti eikä haukkumalla varsinkaan niin, että haukkumiseen otetaan mukaan ulkopuolisetkin. Äitinä voit neuvoa lastasi asialliseen tilanteen hoitamiseen ilman, että sinun tarvitsee tuoda esille lapsen luokkakaverin perheen taloudellinen tilanne, jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsen akateeminen perhe liittyi juttuun? Perisuomalaista kateutta jälleen kerran, koska muuta syytä en keksi?

No se kuulostaa mehukkaammalta. Tuo vähän väriä tähän keksittyyn tarinaan (en siis väitä etteikö ryhmätyölusmuja olisi, ap:n tunteisiin mennyt reaktio vain on, hmm, sanoisinko hiukan epänormaali) ja saattaa innostaa jotakuta haukkumaan "akateemisia". Lisäksi vie kiusaamisargumentiltä pohjaa, kun perhe on ihan "akateeminen", eihän kermaperseiden lapsia kiusata, eihän? Todellakin typerä provoaloitus.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole tapana puuttua lapseni ja hänen ystäviensä/ koulukavereittensa mahdollisiin kärhämiin, koska en kuulu siihen porukkaan, joka ajattelee lapsestaan "minun kullanmuruni, muiden räkänokkapenikat- tyylillä. .

Lapseni sanoi juuri, että he kyllä ilmoittavat opettajalle ihan itse ilman asiaan sekaantumistani.

Ja se on hyvä.

Oppivatpahan pitämään itse puolensa.

ap

Hyvä homma.

Ensimmäinen viesti tosin on laadittu nimenomaan tuolla räkänokkapenikat-tyylillä.

Onhan se turhauttavaa jos ryhmätöissä joku jättää rekeä vetämättä, mutta tässä jutussa isoin ongelma on luistelijalapsella, ei sinulla tai lapsellasi: jos ei nuorena opi toimimaan muiden kanssa ja tekemään hommiaan, tulee katkerasti katumaan vanhempana.

Ap se, että sua ei kiinnosta tuntematon lapsi on oikeastaan varmaan ok, mutta lue nyt sen verran että pystyt vähä hahmottaa syy-seuraussuhteita.

Kiitos lukuisista vastauksista.

Kiitos siitä, että jotkut sentään ymmärtävät, miksi olen aloituksen tehnyt, enkä missään nimessä kirjoittanut provona, vaan vihaisena, koska en siedä epäoikeudenmukaisuutta etenkään, jos se kohdistuu ainoaan lapseeni, jota olen käytännössä hoitanut ja kasvattanut (lähes) yksin koko hänen elämänsä ajan.

-

Mitä akateemisuuteen tulee, olen itse myös korkeakoulutettu "akateemikko" ;) , kuten koko sukuni.

Tästä syystä olettamukseni on, että akateemisessa perheessä opetetaan lapsille oikeudenmukaisuutta, kohteliaisuutta, hyviä käytöstapoja, joihin ei ainakaan kuulu valehteleminen, siipeily, toisten hyväksikäyttö tai koulutyön vieroksunta.

Ja kyllä koulutyökin on välillä raatamista, ei pelkästään fyysinen ojankaivuu.

-

Tämä edellä kirjoitettu herättänee jälleen närkästystä ja provo-väitteitä, mutta kyllä akateeminenkin ihminen suuttuu.

Ja ei-akateeminen osaa kasvattaa lapsistaan kunnollisia.

-

Olen sitä mieltä, että kun opettaja määrää jonkin työn tehtäväksi, se myös tehdään määrätyllä tavalla, tai sitten saadaan huono arvosana tai ei arvosaa lainkaan!

Koulunkäynti on koululaisen työtä, jossa pitää kyetä menemään myös sen kuuluisan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, vaikken pidä tuosta lauseesta yhtään.

Minä otin koulussa aina ryhmääni juurikin ne lusmut, että sain tehdä työn yksin. Se, että ne lusmut saivat siivelläni hyvän numeron ei kiinnostanut pätkääkään.

Kiitos lukuisista vastauksista.

Kiitos siitä, että jotkut sentään ymmärtävät, miksi olen aloituksen tehnyt, enkä missään nimessä kirjoittanut provona, vaan vihaisena, koska en siedä epäoikeudenmukaisuutta etenkään, jos se kohdistuu ainoaan lapseeni, jota olen käytännössä hoitanut ja kasvattanut (lähes) yksin koko hänen elämänsä ajan.

-

Mitä akateemisuuteen tulee, olen itse myös korkeakoulutettu "akateemikko" ;) , kuten koko sukuni.

Tästä syystä olettamukseni on, että akateemisessa perheessä opetetaan lapsille oikeudenmukaisuutta, kohteliaisuutta, hyviä käytöstapoja, joihin ei ainakaan kuulu valehteleminen, siipeily, toisten hyväksikäyttö tai koulutyön vieroksunta.

Ja kyllä koulutyökin on välillä raatamista, ei pelkästään fyysinen ojankaivuu.

-

Tämä edellä kirjoitettu herättänee jälleen närkästystä ja provo-väitteitä, mutta kyllä akateeminenkin ihminen suuttuu.

Ja ei-akateeminen osaa kasvattaa lapsistaan kunnollisia.

-

Olen sitä mieltä, että kun opettaja määrää jonkin työn tehtäväksi, se myös tehdään määrätyllä tavalla, tai sitten saadaan huono arvosana tai ei arvosaa lainkaan!

Koulunkäynti on koululaisen työtä, jossa pitää kyetä menemään myös sen kuuluisan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, vaikken pidä tuosta lauseesta yhtään.

Anteeksi,

vastaus lähti kahteen kertaan.

Tämä ei ollut tarkoitus.

ap

Hiljentyi ketju.

Miksiköhän?

Eipä tämä ketään kiinnostene, mutta siellä ne kaksi nyt "raatavat" pp-esitelmäänsä valmiiksi ja juuri saamani tiedon mukaan kolmas henkilö ei ilmestynyt lupauksistaan huolimatta paikalle...

Onneksi lapset informoivat opettajaansa jo aiemmin päivällä, koska arvasivat, että lusmuilu jatkuu.

-

Ehkä minun ei pitäisi enää kirjoittaa yhtään mitään, mutta tälläö hetkellä kiukun sijaan säälin sekä lusmua että hänen vanhempiaan.

Minusta olisi kauheaa, jos oma lapseni olisi tuollainen epäreilu tapaus.

ap