Lue keskustelun säännöt.
Lapseton ja katkera
05.10.2018 |
Katkera kaikille niille alkoholisteille, narkkareille, teiniäideille, psykopaateille ja ihmisille, jotka laiminlyövät lapsiaan. Miksi he saavat lapsia, mutta minä, työssäkäyvä ja vakaa, pitkässä ja hyvässä parisuhteessa oleva ja raitis sekä tupakoimaton nainen niitä en voi saada? Kyllä, tiedän, että on olemassa huostaanotto, adoptio ja näin. Mutta huostaanotto ei siltikään ole sama asia, koska on todennäköistäkin, etten saa pitää lasta kuin hetken aikaa. Adoptio kyllä kiinnostaa, mutta harmittaa silti, etten koskaan saa olla raskaana. Lisäksi adoptio kestää kauan, ja sisarusten ikäero olisi luultavasti verrattain suuri tällä menetelmällä. Ehkä tulevaisuudessa tämä ei ole niin iso asia, mutta juuri nyt tuntuu kuin maa katoaisi alta.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että on katkera narkkiksille, alkkiksille ym. jotka eivät "ansaitsisi" lasta, mutta miksi olla katkera lapsettomalle joka on sitä omasta tahdostaan? Minulla on eräs ystävä joka on katkera lapsettomuudestaan, hoidoista huolimatta ei ole tärpännyt ja aikakin meni jo 10 vuotta sitten ohi mahdollisuuksista. Mutta hän on katkera minulle, kun olen lapseton omasta tahdostani. Sanoin tosin kerran, että varmaan tekisin abortin jos tulisin raskaaksi mutta sehän on vain JOS. En minä tiedä edes voisinko saada lasta..
Eihän ap sanonut mitään vapeht lapsettomuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että on katkera narkkiksille, alkkiksille ym. jotka eivät "ansaitsisi" lasta, mutta miksi olla katkera lapsettomalle joka on sitä omasta tahdostaan? Minulla on eräs ystävä joka on katkera lapsettomuudestaan, hoidoista huolimatta ei ole tärpännyt ja aikakin meni jo 10 vuotta sitten ohi mahdollisuuksista. Mutta hän on katkera minulle, kun olen lapseton omasta tahdostani. Sanoin tosin kerran, että varmaan tekisin abortin jos tulisin raskaaksi mutta sehän on vain JOS. En minä tiedä edes voisinko saada lasta..
Eihän ap sanonut mitään vapeht lapsettomuudesta?
Ei Ap sanonutkaan, mutta ajattelin osaisiko joku tätä selittää.. Onko se yleistä että se katkeruus ylettyy myös meihin?
Ruoho ei ole aidan toisellakaan puolella välttämättä ollenkaan niin vehreää, kuin kuvittelet. Mulla ei ole erityislasta, mutta sekä raskaus että synnytys oli kamalimpia kokemuksia mun koko elämässäni. Raskaudessa hyperemeesi, synnytyksestä ja siitä helvetin surkeasta "hoidosta" mulle jäi traumaperäinen stressihäiriö. Sain lapsen miehelle, joka alkoi kohtelemaan minua kuin roskaa heti lapsen synnytettyäni. Olemme nykyään jo (onneksi) eronneet, mutta kaiken kokemani henkisen väkivallan jäljiltä olen edelleen melkoinen raunio. En usko ikinä löytäväni ketään enkä jaksa enää edes yrittää, koska lapsia haluaville miehille en lasta uskaltaisi tehdä noiden edellisen kanssa olleiden komplikaatioiden takia, lapsia haluamattomat miehet eivät halua yh-äitejä enkä usko, että jaksaisin uusperhekuvioita miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Olen melko lailla tympääntynyt koko elämään, eikä tulevaisuudella tunnu olevan oikein mitään annettavaa, vaikka en ole täyttänyt vielä edes kolmeakymmentä. Ei se lapsen saaminen välttämättä niin autuaaksi tee kuin ajattelet. Kun jotain ei saa, niin se näyttää aina paljon hienommalta kuin onkaan, mutta todellisuudessa kaikilla on ne omat vaikeutensa elämässä. Myös niillä teiniäideillä jne., joiden takia koet oman tilanteesi epäreiluksi.
Mikä sun diagnoosi on? Onko sulla kuitenkin kohtu ja munasarjat tallella?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen katkera aplle, ole onnellinen kun et joudu käyttämään ehkäisyä! Itsellä takana pari vuosikymmentä hormoniehkäisyä, kaikki mahdolliset sivuoireet kärsittynä. Helppoa se sinulla on!
Sinulla on vaihtoehtona kondomi tai miehen hormonaalinen ehkäisy. Ap:lla ei ole vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen katkera aplle, ole onnellinen kun et joudu käyttämään ehkäisyä! Itsellä takana pari vuosikymmentä hormoniehkäisyä, kaikki mahdolliset sivuoireet kärsittynä. Helppoa se sinulla on!
Sinulla on vaihtoehtona kondomi tai miehen hormonaalinen ehkäisy. Ap:lla ei ole vaihtoehtoja.
Itse näin lapsettomana pohdin usein, että eikö ihmiset jotka haluaa lapsia, ole koskaan olleet onnellisia? Siis teininä, varhaisaikuisuudessa, aikuisuudessa... Ihan ilman lapsia? Miten elämältä putoaa pohja, vaikka se jatkuu täsmälleen samanlaisena kuin se on ollutkin? Ymmärrän, että se voi olla kriisi, ja pitkäkestoinenkin. Mutta lapsettomuus on lapsettomuutta, ei kuolemantuomio.
Mikset adoptoi? Vaikka siinä meneekin monta vuotta ja paljon rahaa, saat silti joskus sen nyytin syliisi, etkä jää paljosta paitsi. Lisäksi saat adoptiossa päättää, onko lapsi erityislapsi, voit siis halutessasi saada täysin terveen pikkuisen! Viitaten tuohon "Vihaan elämää erityislasten äitinä" -keskusteluun. Älä sure ap, vaihtoehtoja on monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee varmaan paskaa niskaan, mutta ei se raskauskaan herkkua ole. Naiset aina hehkuttaa miten ihanaa oli olla raskaana ym. mutta itse en pitänyt siitä kummallakaan kertaa. En osannut iloita raskaudesta enkä tuntenut mitään äidillisiä tunteita alkiota kohtaan jne. Lapsiani rakastan, mutta raskausaika oli ihan kamalaa.
Lisäksi vartalo muuttui ja tuli muitakin ongelmia sen jälkeen, eli hyvin olisin voinut jättää raskausajan väliin.Raskaus kestää 9kk, mutta lapsettomuus koko elämän. Eli olet kohtuuton siitä valittaessasi.
Vastaus oli Ap:lle, joka valitti ettei saa kokea sitä. Suksi sinä v-ttuun.
Ap:n silmin vastasinkin. On törkeetä lapsettomusta kärsivälle ruikuttaa kuinka kauheeta on olla raskaana.
Kaikkia ei ole tarkoitettu lisääntymään. Julmaa, mutta totta. Ja varmasti 'epäreilun' tuntuista. Mutta luonto on viisaampi. Sinä älä jumitu tuohon ajatukseen lapsesta, vaan etsi muuta elämän merkitystä - oma lapsi ei sitä sinulle ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee varmaan paskaa niskaan, mutta ei se raskauskaan herkkua ole. Naiset aina hehkuttaa miten ihanaa oli olla raskaana ym. mutta itse en pitänyt siitä kummallakaan kertaa. En osannut iloita raskaudesta enkä tuntenut mitään äidillisiä tunteita alkiota kohtaan jne. Lapsiani rakastan, mutta raskausaika oli ihan kamalaa.
Lisäksi vartalo muuttui ja tuli muitakin ongelmia sen jälkeen, eli hyvin olisin voinut jättää raskausajan väliin.Raskaus kestää 9kk, mutta lapsettomuus koko elämän. Eli olet kohtuuton siitä valittaessasi.
Vastaus oli Ap:lle, joka valitti ettei saa kokea sitä. Suksi sinä v-ttuun.
Oot ihan saat anan ja v itun itsekäs kus ipää, kun lapsettomuudesta kärsivälle sanot, että se pääsee helpolla kun ei tarvitse olla raskaana, kun se on niiin hirveetä.. haista sinä saata nan mul kku pitkä pa ska.
Onhan siinä lapsettomuudessa positiivistakin. Se joku syntymätön säästyy tältä surkeudelta, jota elämäksi kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee varmaan paskaa niskaan, mutta ei se raskauskaan herkkua ole. Naiset aina hehkuttaa miten ihanaa oli olla raskaana ym. mutta itse en pitänyt siitä kummallakaan kertaa. En osannut iloita raskaudesta enkä tuntenut mitään äidillisiä tunteita alkiota kohtaan jne. Lapsiani rakastan, mutta raskausaika oli ihan kamalaa.
Lisäksi vartalo muuttui ja tuli muitakin ongelmia sen jälkeen, eli hyvin olisin voinut jättää raskausajan väliin.Raskaus kestää 9kk, mutta lapsettomuus koko elämän. Eli olet kohtuuton siitä valittaessasi.
Vastaus oli Ap:lle, joka valitti ettei saa kokea sitä. Suksi sinä v-ttuun.
Oot ihan saat anan ja v itun itsekäs kus ipää, kun lapsettomuudesta kärsivälle sanot, että se pääsee helpolla kun ei tarvitse olla raskaana, kun se on niiin hirveetä.. haista sinä saata nan mul kku pitkä pa ska.
Ihan yhtä itsekästä on valittaa, ettei raskaudesta saisi edes mainita mitään huonoja puolia lapsettomalle. Raskaus ei todellakaan ole kaikilla semmoista kun elokuvissa, että ensin on kaksi kertaa vähän paha olla ja ehkä kerran jopa oksentaa (hui!) ja loppuaika on pelkkää romanttista potkujen tunnustelua tulevan isän kanssa, terveellistä syömistä ja kivoja kävelyjä puistossa ison mahan kanssa. Ne komplikaatiot, mitä raskaudessa voi pahimmillaan tulla, eivät ole mitään pikkuvaivoja ja ohimenevää epämukavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mikset adoptoi? Vaikka siinä meneekin monta vuotta ja paljon rahaa, saat silti joskus sen nyytin syliisi, etkä jää paljosta paitsi. Lisäksi saat adoptiossa päättää, onko lapsi erityislapsi, voit siis halutessasi saada täysin terveen pikkuisen! Viitaten tuohon "Vihaan elämää erityislasten äitinä" -keskusteluun. Älä sure ap, vaihtoehtoja on monia.
Kyllä aika monella adoptiolapsella on pahoja ongelmia. Kotimainen adoptio pienelle vauvalle on varmaan kaikista riskittömin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sympatiani. Itseäni ahdistaa, että en oikein löydä elämälle mitään merkitystä. Ymmärrän loogisella ajattelulla, että perhe voisi muuttaa asian, mutta en vain koskaan ole halunnut olla biologisesti äiti. Lapset herättää valtavasti empatiaa ja myötätuntoa ja suututtaa ihmiset, jotka kohtelee lapsia huonosti tai hankkii huvikseen. Jostain syystä ajatus raskaudesta tai äitiydestä tuntuu samalta kuin itsensä tappaminen, koko psyyke sanoo EI. (jos siis asiaa pakotan itseni ajattelemaan, spontaanisti perheellistyminen ei mieleeni tule)
Olisipa helppoa olla normaali. No, onneksi oma parastaennen päivä on jo aika lähellä.
Ei lapsia ole pakko hankkia ollakseen normaali. Nauti siitä mitä sulla on, sanoi muut mitä haluaa.
Höh. Nyt en ymmärrä miten luit kirjoituksen. Ei mua muiden jutut kiinnostakaan, tai normaalius. Vaan se että elämäni on aika merkityksetöntä ja tylsää, ja tiedän järjen tasolla, että lapsen saaminen muuttaisi sen. Mutta kun ei pysty tai halua niin ei. Se olisi vaan maailman normaalein ja "helpoin" keino. Nyt olen pyörinyt ympäri maailmaa ja lukenut itselleni vaikean ammatin jne.. Mutta elämä on vaan yhdentekevää.
Lapsen saaminen voi ehkä antaa sisältöä, mutta olisiko se silti sellaista sisältöä mitä haluat? Parempi silloin pysyä päätöksessä jäädä lapsettomaksi. Elämä lasten kanssakin voi tuntua yhdentekevältä.
Näin on. Tosin minulla on vahva huolehtimisvietti ja muista huolehtiminen oikeastaan on ainutta sisältöä ja tuo mielekkyyttä. Ehkä olen luontainen adoptioäiti....
Otan osaa, tuo asia on ollut raskas ja tuttu ongelma ihan omassa perheessänikin. Jos oman lapsen hankkimiseksi on tehty jo kaikki mahdollinen, niin kannattaa miettiä sitä adoptiota. Se on pitkä prosessi, mutta voi sitä ihanuutta, kun sitten lapsi on omassa sylissä.
Entäs sijais- tai tukiperheeksi hakeutuminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen katkera aplle, ole onnellinen kun et joudu käyttämään ehkäisyä! Itsellä takana pari vuosikymmentä hormoniehkäisyä, kaikki mahdolliset sivuoireet kärsittynä. Helppoa se sinulla on!
Sinulla on vaihtoehtona kondomi tai miehen hormonaalinen ehkäisy. Ap:lla ei ole vaihtoehtoja.
Itse näin lapsettomana pohdin usein, että eikö ihmiset jotka haluaa lapsia, ole koskaan olleet onnellisia? Siis teininä, varhaisaikuisuudessa, aikuisuudessa... Ihan ilman lapsia? Miten elämältä putoaa pohja, vaikka se jatkuu täsmälleen samanlaisena kuin se on ollutkin? Ymmärrän, että se voi olla kriisi, ja pitkäkestoinenkin. Mutta lapsettomuus on lapsettomuutta, ei kuolemantuomio.
Minulla on lapsia, mutta vastaanpa kuitenkin. Oletko aika nuori? Luulen että monilla asia iskee päälle 30-35-vuotiaina. Siinä vaiheessa kun muut asiat (opiskelut, työpaikka, puoliso, asuinpaikka) ovat vakiintuneet ja biologinen takaraja alkaa häämöttää. Yhä useampi kaveri myös häviää perhe-elämään. Joissakin piireissä tämä voi tapahtua vasta 35-40-v.
Monille perhe-elämä on ollut haave jo nuoresta, vaikka kaksikymppisenä ei vielä olisikaan sitoutumassa ja lasta tekemässä. Siinä vaiheessa se on "sitten joskus".
Ymmärrät varmaan että ihmisen elämä on aika erilainen, jos hän saa omia lapsia, tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset adoptoi? Vaikka siinä meneekin monta vuotta ja paljon rahaa, saat silti joskus sen nyytin syliisi, etkä jää paljosta paitsi. Lisäksi saat adoptiossa päättää, onko lapsi erityislapsi, voit siis halutessasi saada täysin terveen pikkuisen! Viitaten tuohon "Vihaan elämää erityislasten äitinä" -keskusteluun. Älä sure ap, vaihtoehtoja on monia.
Kyllä aika monella adoptiolapsella on pahoja ongelmia. Kotimainen adoptio pienelle vauvalle on varmaan kaikista riskittömin.
Myös biologisilla lapsilla voi olla ongelmia. Yleensä adoptioperheet ovat valmistautuneet hyvin tuleviin vaikeuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen katkera aplle, ole onnellinen kun et joudu käyttämään ehkäisyä! Itsellä takana pari vuosikymmentä hormoniehkäisyä, kaikki mahdolliset sivuoireet kärsittynä. Helppoa se sinulla on!
Sinulla on vaihtoehtona kondomi tai miehen hormonaalinen ehkäisy. Ap:lla ei ole vaihtoehtoja.
Itse näin lapsettomana pohdin usein, että eikö ihmiset jotka haluaa lapsia, ole koskaan olleet onnellisia? Siis teininä, varhaisaikuisuudessa, aikuisuudessa... Ihan ilman lapsia? Miten elämältä putoaa pohja, vaikka se jatkuu täsmälleen samanlaisena kuin se on ollutkin? Ymmärrän, että se voi olla kriisi, ja pitkäkestoinenkin. Mutta lapsettomuus on lapsettomuutta, ei kuolemantuomio.
Minulla on lapsia, mutta vastaanpa kuitenkin. Oletko aika nuori? Luulen että monilla asia iskee päälle 30-35-vuotiaina. Siinä vaiheessa kun muut asiat (opiskelut, työpaikka, puoliso, asuinpaikka) ovat vakiintuneet ja biologinen takaraja alkaa häämöttää. Yhä useampi kaveri myös häviää perhe-elämään. Joissakin piireissä tämä voi tapahtua vasta 35-40-v.
Monille perhe-elämä on ollut haave jo nuoresta, vaikka kaksikymppisenä ei vielä olisikaan sitoutumassa ja lasta tekemässä. Siinä vaiheessa se on "sitten joskus".
Ymmärrät varmaan että ihmisen elämä on aika erilainen, jos hän saa omia lapsia, tai ei.
Olen 32-vuotias.
Ei tuo katkeruus sinusta parempaa ihmistä tee, eikä parempaa äitiä jos äidiksi tulet. Päinvastoin.
Ihan hyvä ettet niitä saa, et edes ansaitse sellaista.
Ymmärrän, että on katkera narkkiksille, alkkiksille ym. jotka eivät "ansaitsisi" lasta, mutta miksi olla katkera lapsettomalle joka on sitä omasta tahdostaan? Minulla on eräs ystävä joka on katkera lapsettomuudestaan, hoidoista huolimatta ei ole tärpännyt ja aikakin meni jo 10 vuotta sitten ohi mahdollisuuksista. Mutta hän on katkera minulle, kun olen lapseton omasta tahdostani. Sanoin tosin kerran, että varmaan tekisin abortin jos tulisin raskaaksi mutta sehän on vain JOS. En minä tiedä edes voisinko saada lasta..