Lue keskustelun säännöt.
Lapseton ja katkera
05.10.2018 |
Katkera kaikille niille alkoholisteille, narkkareille, teiniäideille, psykopaateille ja ihmisille, jotka laiminlyövät lapsiaan. Miksi he saavat lapsia, mutta minä, työssäkäyvä ja vakaa, pitkässä ja hyvässä parisuhteessa oleva ja raitis sekä tupakoimaton nainen niitä en voi saada? Kyllä, tiedän, että on olemassa huostaanotto, adoptio ja näin. Mutta huostaanotto ei siltikään ole sama asia, koska on todennäköistäkin, etten saa pitää lasta kuin hetken aikaa. Adoptio kyllä kiinnostaa, mutta harmittaa silti, etten koskaan saa olla raskaana. Lisäksi adoptio kestää kauan, ja sisarusten ikäero olisi luultavasti verrattain suuri tällä menetelmällä. Ehkä tulevaisuudessa tämä ei ole niin iso asia, mutta juuri nyt tuntuu kuin maa katoaisi alta.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen katkera aplle, ole onnellinen kun et joudu käyttämään ehkäisyä! Itsellä takana pari vuosikymmentä hormoniehkäisyä, kaikki mahdolliset sivuoireet kärsittynä. Helppoa se sinulla on!
En ole kirjoittaja enkä alapeukuttaja, mutta en tajua myöskään minkä takia tätä on alapeukutettu. Ihminen, jolle hormonaalinen ehkäisy ei sovi, voi kärsiä siitä helvetillisesti. En vähättele kumpaakaan yhtään.
Pakkoko sitä on käyttää, jos ei sovi? En minäkään käytä, ja parikymmentä vuotta on ollut aktiivista seksielämää ilman vahinkoja. Itseaiheutettua kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen katkera aplle, ole onnellinen kun et joudu käyttämään ehkäisyä! Itsellä takana pari vuosikymmentä hormoniehkäisyä, kaikki mahdolliset sivuoireet kärsittynä. Helppoa se sinulla on!
En ole kirjoittaja enkä alapeukuttaja, mutta en tajua myöskään minkä takia tätä on alapeukutettu. Ihminen, jolle hormonaalinen ehkäisy ei sovi, voi kärsiä siitä helvetillisesti. En vähättele kumpaakaan yhtään.
Pakkoko sitä on käyttää, jos ei sovi? En minäkään käytä, ja parikymmentä vuotta on ollut aktiivista seksielämää ilman vahinkoja. Itseaiheutettua kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen katkera aplle, ole onnellinen kun et joudu käyttämään ehkäisyä! Itsellä takana pari vuosikymmentä hormoniehkäisyä, kaikki mahdolliset sivuoireet kärsittynä. Helppoa se sinulla on!
En ole kirjoittaja enkä alapeukuttaja, mutta en tajua myöskään minkä takia tätä on alapeukutettu. Ihminen, jolle hormonaalinen ehkäisy ei sovi, voi kärsiä siitä helvetillisesti. En vähättele kumpaakaan yhtään.
Pakkoko sitä on käyttää, jos ei sovi? En minäkään käytä, ja parikymmentä vuotta on ollut aktiivista seksielämää ilman vahinkoja. Itseaiheutettua kärsimystä.
Mies on varmaan sellainen "mutku kondomit tuntuu ikävältä" -sankari, joka sitten laittaa suhteen jatkumisen ehdoksi naisen kärsiä vuodesta toiseen hormoniehkäisyn sivuvaikutuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen katkera aplle, ole onnellinen kun et joudu käyttämään ehkäisyä! Itsellä takana pari vuosikymmentä hormoniehkäisyä, kaikki mahdolliset sivuoireet kärsittynä. Helppoa se sinulla on!
Sinulla on vaihtoehtona kondomi tai miehen hormonaalinen ehkäisy. Ap:lla ei ole vaihtoehtoja.
Itse näin lapsettomana pohdin usein, että eikö ihmiset jotka haluaa lapsia, ole koskaan olleet onnellisia? Siis teininä, varhaisaikuisuudessa, aikuisuudessa... Ihan ilman lapsia? Miten elämältä putoaa pohja, vaikka se jatkuu täsmälleen samanlaisena kuin se on ollutkin? Ymmärrän, että se voi olla kriisi, ja pitkäkestoinenkin. Mutta lapsettomuus on lapsettomuutta, ei kuolemantuomio.
Kyllä mä olin onnellinen, mutta samaan aikaan ajattelin että koko onnellinen elämäni pikku hiljaa vei siihen tilanteeseen mitä elämältäni toivoin eniten;äitiyteen. Kaikessa muussa olin valmis joustamaan eikä muut elämän kriisit juurikaan hetkauttaneet, aina sitä peruspositiivisena etsi uuden työpaikan, asuinpaikan ym. kun muutoksia tuli.
Sitten kun tieto lapsettomaksi jäämisestä tuli, tuntui hetkeksi että mun maailmani hajosi kokonaan. Olen luonteeltani huolehtiva ja hoivaava, teen työtä lasten parissa ja nautin siitä mutta sitä omaa lasta jota olen vuosikaudet syliini ja elämääni kaivannut, en tule koskaan saamaan. Kyllä se silloin tuntui lähinnä kuolemantuomiolta, olihan mun alettava rakentaa kokonaan uudestaan sitä ajatusta miten itseni näen kun en koskaan tulekaan olemaan äiti.
Olen toki vuosien asian käsittelyn jälkeen homman kanssa aika sujut että nyt meni näin. Välillä tietysti surettaa vieläkin. Nyt jälkeenpäin voi toki olla montaa mieltä siitä, kannattaako suurinta osaa identiteetistään rakentaa jonkun haavekuvan päälle mutta kyllä sitä ajatusta äitiydestä silloin piti ihan realistisena suunnitelmana.
Yritä nauttia elämästäsi ilman lapsia. Matkustele miehesi kanssa, rakenna uraa, aloita uusi harrastus, urheile ja nosta kuntoa, käy ystäviesi kanssa shoppailemassa ja kahviloissa! Monet näistä jäävät pienemmälle sijalle lapsen synnyttyä. Niiden tilalle tulee valvottuja öitä ja silmäpusseja, sotkuisia ja likaisia huoneita, huutavia ja raivoavia taaperoita ja teinejä... Toki lapsissa on omat hyvät puolensa, mutta älä jää vellomaan suruun, elä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap ei ansaitsisi lasta? Ilmeisesti tunnet hänet kahden viestin perusteella niin hyvin, että tiedät ettei ansaitse?