Lue keskustelun säännöt.
Te noin 4-kymppiset, onko teidän elämä 'seesteistä'?
05.10.2018 |
Nuorena kuvittelin että 4-kymppisenä vietän seesteistä ja rauhallista elämää mutta ei mennyt ihan noin. Olen enemmän sekaisin kuin teininä.
Oon naimisissa ja on lapsia ja työpaikka mutta muuten, voi hyvänen aika... Olen ihan järjettömän ihastunut toiseen mieheen. Itken tämän miehen takia 2-3 kertaa viikossa, suutun ja kiukuttelen kuin pikkukakara. Koko ajan on puhelin lähellä että jos vaikka tämä mies laittaa viestiä ja tosiaan jos ei joka päivä kuulu niin suutun ja itken. Kuitenkin heti kun yhteyttä ottaa olen kuin sulaa vahaa...
Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Heh, ei ole!
On koko ajan uusia haasteita uralla ja yksityiselämässä. Parisuhdekriisejä. Ihastun myös jatkuvasti muihin miehiin ja käyttäydyn kuin teini. Kyttään ulkonäköäni samalla lailla kuin ennen ja kuntoilen 4 krt viikossa. Stressaan kaikesta. Tuntuu että huolehdin koko ajan jostain. Elämäni oli paljon seesteisempää nuorempana
N48
Ihan sama, täytin just 40. Ja oon ihan sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt 37 vuotta. Kaksi ala-asteikäistä lasta, pitkä parisuhde, omakotitalo ja kaksi hienoa autoa. Molemmat isovanhemmat asuvat lähellä ja muitakin lastenvahteja tarvittaessa yleensä saatavilla. Meillä hyvät työt, miehellä suorastaan huippu-ura. Matkustellaan.
Kaiken pitäisi siis olla niin hyvin kuin vain voi. Mutta itselläni iskenyt suuri myllerrys elämään. Mies tekee pitkää päivää töissä, vapaa-aikaa ei ole. Jatkuvan väsymyksen ja vuosien suorittamisen jälkeen miehellä ei ole seksihaluja juurikaan jäljellä. Tämän vuoden puolella on tainnut olla seksiä n. 2-3 kertaa, joista jokainen kerta lopetettu kesken kun miehellä loppuu voimat eikä hänellä enää seiso. Koskaan en ole miehen kanssa saanut orgasmia.
Muutama vuosi sitten aloin ihastua muihin miehiin ja homma jatkuu edelleen. Uskon sen johtuvan siitä, että mieheltäni en saa enää ihailua ja halutuksi tulemista. Minulla on kova tarve todistaa itselleni että edes joku voisi haluta minua. Pettänyt en ole koskaan enkä tiedä voisinko niin edes tehdä. Jos oikeasti tulisi kunnon tilaisuus, niin luultavasti antaisin palaa.
Elämä on alkanut tuntumaan tyhjältä. Tuntuu, että kaikki mitä on tavoiteltu, on saavutettu. Ei ole enää mitään odotettavaa. Ainoa mistä haaveilen on seksi. Mietin suunnilleen joka toisen miehen kohdalla millaista seksi hänen kanssaan olisi. Katson vahvoja käsivarsia ja käsiä ja haaveilen miltä tuntuisi kun ne koskettaisivat ja pitelisivät minua. Tunnen itseni oikeaksi rakkauden kerjäläiseksi.
Niin että onko seesteistä? Pintapuolisesti kyllä, sisältä ei todellakaan.
Entä jos ottaisit yhteyttä siihen ennen avioitumista olleeseen ihastukseen? Tuo tilanteesi viittaisi siihen, että olet nyt suorittanut elämäsi tarkan ennakkosuunnitelman mukaan mutta se tarvittava parisuhteen kipinä on puuttunut jo alusta lähtien.
Parisuhteen tavittava kipinä ei tosiaankaan puuttunut aluksi. Meillä oli todella kuumaa menoa ja ensimmäiset 5 vuotta naimisissa olivat onnellista aikaa.
Liittyisikö eläketaloasia siihen, että on nähnyt vanhempiensa taistelun epäergonomisissa olosuhteissa ja silti ei suostuta kodistaan lähtemään. Fiksu ajattelee nämäkin asiat mahdollisimman pitkälle etukäteen, tulevaisuudesta ei toki koskaan tiedä, mutta suunnitelma on hyvä olla aina olemassa,
Vierailija kirjoitti:
Ap sulla on jäänyt joku kehitysvaihe elämättä. Oletko ollut nuoresta lähtien miehesi kanssa? Ja tehnyt lapset nuorena? Tuollaisessa tapauksessa usealla jää elämän- ja tunnekokemuksiin aukkoja. Tuo kuulostaa hieman teinimäiseltä käytökseltä. Nyt ryhdistäydy. Tuo turha hötkyily ja tunne-elämän epätasapaino tarpeen tullen ammattiauttajalla kuntoon.
Parikymppisestä asti ollaan oltu miehen kanssa yhdessä, sitä ennen elin kyllä villiä nuoruutta. Tosin minun mies ei koskaan ole ollut ns. Elämän suurin rakkaus vaan kaverisuhteesta syntynyt parisuhde.
Vielä muutama vuosi sitten sanoin etten ikinä voisi pettää mutta niin se vain kerran tapahtui, ja sen jälkeen sitä on ollut helppo jatkaa...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Liittyisikö eläketaloasia siihen, että on nähnyt vanhempiensa taistelun epäergonomisissa olosuhteissa ja silti ei suostuta kodistaan lähtemään. Fiksu ajattelee nämäkin asiat mahdollisimman pitkälle etukäteen, tulevaisuudesta ei toki koskaan tiedä, mutta suunnitelma on hyvä olla aina olemassa,
Mä jäin siihen käsitykseen, että sen eläketaloviestin kirjoittajalla on krooninen/etenevä sairaus. Joten jattelee varmaankin eri tavalla kuin terve keskiverto40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällähän on melkein jokaisella toinen jalka jo haudassa. Itsellä ikää kohta 43, ekaluokkalainen ja kolmosluokkalainen. Sama mies jo 20 v. Rakennetaan, suunnitellaan tulevaisuutta, yrittäjyyttä, opiskellaan. Juuri vaihdoin työpaikkaa. Harrastetaan ja lomaillaan. Seesteistä on, mutta ei tosiaankaan luovuttanutta.
Ei ole. Isällä alzheimer ja vanhempani tarvitsevat paljon apua. Myös teinipoikia pitää kuljettaa ja lukihäiriön takia auttaa..
En odottanut että edelleen on kiire, kiireempi kukn koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Isällä alzheimer ja vanhempani tarvitsevat paljon apua. Myös teinipoikia pitää kuljettaa ja lukihäiriön takia auttaa..
En odottanut että edelleen on kiire, kiireempi kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, ei ole!
On koko ajan uusia haasteita uralla ja yksityiselämässä. Parisuhdekriisejä. Ihastun myös jatkuvasti muihin miehiin ja käyttäydyn kuin teini. Kyttään ulkonäköäni samalla lailla kuin ennen ja kuntoilen 4 krt viikossa. Stressaan kaikesta. Tuntuu että huolehdin koko ajan jostain. Elämäni oli paljon seesteisempää nuorempana
N48Ja tosiaan nämä ihastumiset vieraisiin miehiin. Enpä olisi uskonut nuorena, että ne käyvät vanhemmiten intensiivisemmiksi.
Ainakin minä olin nuorena lähinnä romanttinen ja haaveileva, mutta myt estrogeenin vähentyessä seksuaalisuuteni on lisääntynyt hirveästi. Ihastumisissa on siis kyse pelkästä seksistä ja hillittömästä halusta ko miehiä kohtaan. Kun siihen yhdistää vuosien tuoman kokeneisuuden seksissä ja kynnys harrastaa sitä on madaltunut ja estot vähentyneet, niin kierrokset ovat paljon kovempia kuin nuoruuden ihastuksissa.
Minulla taas kynnys seksiin on noussut keski-ikäisenä hyvin korkealle, kokeneisuuttakaan ei ole paljon. Kaikki keski-ikäiset eivät ole kokeneita seksissä.
Miten estrogeenin vähentyminen voi lisätä haluja. En tajua.
Seesteistä ei ole.
Nyt olis viimeinen aika tehdä uraa. Tähän asti olen vain työskennellyt elääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi päivää. Teinielämää vol 2? Eroa ukostasi, se ansaitsee parempaa.
Ei ne ihastukset muutu tai lopu keski-iässä. Toki varattuna tuovat ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, ei ole!
On koko ajan uusia haasteita uralla ja yksityiselämässä. Parisuhdekriisejä. Ihastun myös jatkuvasti muihin miehiin ja käyttäydyn kuin teini. Kyttään ulkonäköäni samalla lailla kuin ennen ja kuntoilen 4 krt viikossa. Stressaan kaikesta. Tuntuu että huolehdin koko ajan jostain. Elämäni oli paljon seesteisempää nuorempana
N48Ja tosiaan nämä ihastumiset vieraisiin miehiin. Enpä olisi uskonut nuorena, että ne käyvät vanhemmiten intensiivisemmiksi.
Ainakin minä olin nuorena lähinnä romanttinen ja haaveileva, mutta myt estrogeenin vähentyessä seksuaalisuuteni on lisääntynyt hirveästi. Ihastumisissa on siis kyse pelkästä seksistä ja hillittömästä halusta ko miehiä kohtaan. Kun siihen yhdistää vuosien tuoman kokeneisuuden seksissä ja kynnys harrastaa sitä on madaltunut ja estot vähentyneet, niin kierrokset ovat paljon kovempia kuin nuoruuden ihastuksissa.Minulla taas kynnys seksiin on noussut keski-ikäisenä hyvin korkealle, kokeneisuuttakaan ei ole paljon. Kaikki keski-ikäiset eivät ole kokeneita seksissä.
Miten estrogeenin vähentyminen voi lisätä haluja. En tajua.
Seesteistä ei ole.
Nyt olis viimeinen aika tehdä uraa. Tähän asti olen vain työskennellyt elääkseni.
Kun estrogeeni vähenee, testosteronin vaikutus tulee selvemmin esiin. Se on molemmilla sukupuolilla se seksihormoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä oikein teette työksenne kun on niin stressaavaa?
Ei todellakaan ole seesteistä! Vaativa työ, kaksi lasta, joista toinen erityinen ja todella hankala murrosikä. Kaikenlaista hommaa ihan hullun lailla. Vanhenevien lähisukulaisten asiat työllistää oman perheen lisäksi. Peritty vanha mökki vaatisi vaikka mitä remppaa, mun puolesta siitä voisi luopua, mutta miehelle se on rakas. Omakotitalossa asuminen on yksi riesa tähän päälle, mutta pitäisi jaksaa rempata eka, jotta saisi myytyä. Oma ja miehen terveys vähän niin ja näin. Iän myötä tulee kaikenlaista, vakavaakin. Suurin rasite on kuitenkin huoli aikuisuutta lähestyvän erityislapsen pärjäämisestä. Viimeksi eilen mies suri sitä, että kuka tästä lapsesta huolta pitää, kun meistä vanhemmista joskus aika jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ajoin on, sitten taas ei. Sen hetken kun ei ole, aiheuttaa niiden eronneiden ystävien seura, joilla on taas vauhti päällä. Kertovat seikkailuistaan ja vallankin kun ollaan yhdessä viihteellä. Aina ois kyllä miehiä tyrkyllä itsellekin. Paras pysyä poissa, vaikka tuulettuminenkin tekee toki välillä hyvää. Tai käydä viihteellä vain niiden yhä naimisissa olevien ystävien kanssa. Silloin pysyy yllä se joukkokontrolli. 😄 Mihinkään laivalle tms. yön yli reissulle en ikipäivänä uskaltaisi eronneiden ystävieni kanssa lähteä. Kyllä siinä saattaisi käydä itsellekin ns. huonosti.
Ihan helposti pystyy. Minä jäin vaikean sairauden taivuttamana tänä vuonna sairaseläkkeelle, ja jossakin kohtaa tämä tauti minut vie. Hyvinkin ollaan mietitty jokainen siirto kuin vanhukset ikään. Näin tämä elämä yllättää. Seesteistä on.
N45