Lue keskustelun säännöt.
Te noin 4-kymppiset, onko teidän elämä 'seesteistä'?
05.10.2018 |
Nuorena kuvittelin että 4-kymppisenä vietän seesteistä ja rauhallista elämää mutta ei mennyt ihan noin. Olen enemmän sekaisin kuin teininä.
Oon naimisissa ja on lapsia ja työpaikka mutta muuten, voi hyvänen aika... Olen ihan järjettömän ihastunut toiseen mieheen. Itken tämän miehen takia 2-3 kertaa viikossa, suutun ja kiukuttelen kuin pikkukakara. Koko ajan on puhelin lähellä että jos vaikka tämä mies laittaa viestiä ja tosiaan jos ei joka päivä kuulu niin suutun ja itken. Kuitenkin heti kun yhteyttä ottaa olen kuin sulaa vahaa...
Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Ap sulla on jäänyt joku kehitysvaihe elämättä. Oletko ollut nuoresta lähtien miehesi kanssa? Ja tehnyt lapset nuorena? Tuollaisessa tapauksessa usealla jää elämän- ja tunnekokemuksiin aukkoja. Tuo kuulostaa hieman teinimäiseltä käytökseltä. Nyt ryhdistäydy. Tuo turha hötkyily ja tunne-elämän epätasapaino tarpeen tullen ammattiauttajalla kuntoon.
Millainen on oppikirjan mukainen nelikymppinen nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulospäin varmaan joo. Hyvä työ, aviomies ja kaksi lasta. Talo on kohta maksettu. Matkustelen monta kertaa vuodessa. Mutta, mutta. 3,5 vuotta sitten kohtasin ihmisen, jota en pysty unohtamaan. Samaan sänkyyn päädyttiin viime kesänä, eikä oman miehen kanssa ole ollut seksiä sen jälkeen. Ennen sitäkin viime vuosina harvakseltaan. Tällä hetkellä ”sivusuhde” on jäissä, mutta tilaisuuden tullen olen valmis uusintaan. Haaveilen omasta asunnosta lasten kanssa, jopa uusista huonekaluista. Olen antanut tälle aikaa 3,5 vuotta, sitten on aika tehdä radikaaleja ratkaisuja, jos tältä vielä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt 37 vuotta. Kaksi ala-asteikäistä lasta, pitkä parisuhde, omakotitalo ja kaksi hienoa autoa. Molemmat isovanhemmat asuvat lähellä ja muitakin lastenvahteja tarvittaessa yleensä saatavilla. Meillä hyvät työt, miehellä suorastaan huippu-ura. Matkustellaan.
Kaiken pitäisi siis olla niin hyvin kuin vain voi. Mutta itselläni iskenyt suuri myllerrys elämään. Mies tekee pitkää päivää töissä, vapaa-aikaa ei ole. Jatkuvan väsymyksen ja vuosien suorittamisen jälkeen miehellä ei ole seksihaluja juurikaan jäljellä. Tämän vuoden puolella on tainnut olla seksiä n. 2-3 kertaa, joista jokainen kerta lopetettu kesken kun miehellä loppuu voimat eikä hänellä enää seiso. Koskaan en ole miehen kanssa saanut orgasmia.
Muutama vuosi sitten aloin ihastua muihin miehiin ja homma jatkuu edelleen. Uskon sen johtuvan siitä, että mieheltäni en saa enää ihailua ja halutuksi tulemista. Minulla on kova tarve todistaa itselleni että edes joku voisi haluta minua. Pettänyt en ole koskaan enkä tiedä voisinko niin edes tehdä. Jos oikeasti tulisi kunnon tilaisuus, niin luultavasti antaisin palaa.
Elämä on alkanut tuntumaan tyhjältä. Tuntuu, että kaikki mitä on tavoiteltu, on saavutettu. Ei ole enää mitään odotettavaa. Ainoa mistä haaveilen on seksi. Mietin suunnilleen joka toisen miehen kohdalla millaista seksi hänen kanssaan olisi. Katson vahvoja käsivarsia ja käsiä ja haaveilen miltä tuntuisi kun ne koskettaisivat ja pitelisivät minua. Tunnen itseni oikeaksi rakkauden kerjäläiseksi.
Niin että onko seesteistä? Pintapuolisesti kyllä, sisältä ei todellakaan.
Sanon tämän nyt suoraan - intiimielämäsi kuulostaa kauhealta. Kyllä, elämäsi valuu siinä hukkaan. Ehdota miehelle avointa suhdetta tai yksinkertaisesti petä. Luulenpa miehesi pettäneen jo pitkän aikaa sinua! Kyllä miehellä on varmasti haluja, mutta kohdistaa ne muihin naisiin kuin sinuun. Herää jo. Vakavissaanko luulet miehesi elävän tuollaisessa selibaatissa? Olen 10 v vanhempi kuin sinä, eikä tässä mun iässäkään olla noin eunukkeja, vaan pannaan monta kertaa viikossa. Miehesi pettää varmuudella.
Ehkä itse haluaisin pitää perheen kasassa lasten vuoksi, jos muuten menee hyvin ja hankkisin vain itselleni rakastajan.
Vierailija kirjoitti:
Ap sulla on jäänyt joku kehitysvaihe elämättä. Oletko ollut nuoresta lähtien miehesi kanssa? Ja tehnyt lapset nuorena? Tuollaisessa tapauksessa usealla jää elämän- ja tunnekokemuksiin aukkoja. Tuo kuulostaa hieman teinimäiseltä käytökseltä. Nyt ryhdistäydy. Tuo turha hötkyily ja tunne-elämän epätasapaino tarpeen tullen ammattiauttajalla kuntoon.
Olet hassu.
Ap on ihan normaali ja samanlainen kuin kaikki tuntemani neli(ja viisi)kymppiset itseni mukaanlukien. Sinä tässä se olet poikkeavan kuuloinen kalkkis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sulla on jäänyt joku kehitysvaihe elämättä. Oletko ollut nuoresta lähtien miehesi kanssa? Ja tehnyt lapset nuorena? Tuollaisessa tapauksessa usealla jää elämän- ja tunnekokemuksiin aukkoja. Tuo kuulostaa hieman teinimäiseltä käytökseltä. Nyt ryhdistäydy. Tuo turha hötkyily ja tunne-elämän epätasapaino tarpeen tullen ammattiauttajalla kuntoon.
Millainen on oppikirjan mukainen nelikymppinen nainen?
Minäkin haluaisin tietää!
T. Useaan vieraaseen ihastunut 46 v nainen ihan sillä samalla persoonalla kuin nuorempanakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi lapsi teini, nuorempikin pian teini-iän kynnyksellä. Naimisissa lasten isän kanssa, velallinen omakotitalo, vakkarityö joka alussa oli aivan mun juttu, mutta nykyään vähän tylsää rutiinia.
Arki on töitä, kotitöitä, lasten ja omia harrastusjuttuja, omien vanhempien sisarusten ja muutamien kavereiden/ystävien tapaamista. Harrastan liikuntaa, lukemista. Aikaa on nyt itselle enemmän kuin 10 vuotta sitten, kun lapset oli ihan pieniä.
Tunne-elämän puolelta, olen myötästressannut hirveästi sisareni mielenterveysongelmia ja elämänsä sekaisin menoa ja parin ystävän murheita sekä lasteni sairasteluja. Yritän ottaa rennommin, koska ei muuten tule mitään elämästä, turha elää jatkuvassa stressissä.
Yritän nyt 40 v lähetessä oppia nauttimaan pienistä elämän arkisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sulla on jäänyt joku kehitysvaihe elämättä. Oletko ollut nuoresta lähtien miehesi kanssa? Ja tehnyt lapset nuorena? Tuollaisessa tapauksessa usealla jää elämän- ja tunnekokemuksiin aukkoja. Tuo kuulostaa hieman teinimäiseltä käytökseltä. Nyt ryhdistäydy. Tuo turha hötkyily ja tunne-elämän epätasapaino tarpeen tullen ammattiauttajalla kuntoon.
Olet hassu.
Ap on ihan normaali ja samanlainen kuin kaikki tuntemani neli(ja viisi)kymppiset itseni mukaanlukien. Sinä tässä se olet poikkeavan kuuloinen kalkkis.
Luulen että tuo on pikemminkin hyvin toimeentulevien ja terveiden ihmisten "1st world problem". Menee liian hyvin. Eihän ikääntyminen tarkoita että ihminen automaattisesti viisastuisi tai kasvaisi henkisesti,tulisi tasapainoisemmaksi. Jos ap sairastuisi nyt vakavasti tai joku suuri tragedia kohtaisi perhettä,menisi asiat todennäköisesti ainakin oikeisiin mittasuhteisiin. Ehkä jopa loppuisi se oman egon ja ohimenevien halujen sätkynukkena toimiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sulla on jäänyt joku kehitysvaihe elämättä. Oletko ollut nuoresta lähtien miehesi kanssa? Ja tehnyt lapset nuorena? Tuollaisessa tapauksessa usealla jää elämän- ja tunnekokemuksiin aukkoja. Tuo kuulostaa hieman teinimäiseltä käytökseltä. Nyt ryhdistäydy. Tuo turha hötkyily ja tunne-elämän epätasapaino tarpeen tullen ammattiauttajalla kuntoon.
Olet hassu.
Ap on ihan normaali ja samanlainen kuin kaikki tuntemani neli(ja viisi)kymppiset itseni mukaanlukien. Sinä tässä se olet poikkeavan kuuloinen kalkkis.Luulen että tuo on pikemminkin hyvin toimeentulevien ja terveiden ihmisten "1st world problem". Menee liian hyvin. Eihän ikääntyminen tarkoita että ihminen automaattisesti viisastuisi tai kasvaisi henkisesti,tulisi tasapainoisemmaksi. Jos ap sairastuisi nyt vakavasti tai joku suuri tragedia kohtaisi perhettä,menisi asiat todennäköisesti ainakin oikeisiin mittasuhteisiin. Ehkä jopa loppuisi se oman egon ja ohimenevien halujen sätkynukkena toimiminen.
Et kuulosta ihan tasapainoiselta. Oikein toivot sairautta ja tragediaa ihmiselle, jolla on hauska ja jännä elämä! Katkeruus paistaa kauas. Sun pitää itse yrittää löytää positiivisempi ja elämänhaluisempi asenne. Kuulostat ihan pystyynkuolleelta.
Vuodet 41-45 helvetillistä myllerrystä: esikoinen sairastui kroonisesti, oli ihan helvetillinen murrosikä ja tähän päälle aviokriisi. Nyt tauti on hallinnassa, hirviömurkku kohta 18v ja suunnittelee jatko-opintoja. Nuorempi on ollut aika melkein liiankin kiltti. Jotenkin ihmeen kaupalla saatiin miehen kans paskaratas käännettyä ja nyt (47 v) menee hyvin. Pidän itsestäni huolta ja olen edelleen timmissä kunnossa. Korkeaa koulutusta vaativassa ja haastavassa työssä vähän (turhaa) draamaa mutta en jaksa välittää: talo on aikaa maksettu sijoituksia ja omaisuutta on. Kaikki vanhempiamme myöten ollaan muuten terveitä. Tosiaan, pitkästä aikaa elämä ON seesteistä! Kiitos kysymyksestä - teki hyvää tajuta tämä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä voi olla seesteistä ehkä kaksi päivää putkeen max.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sulla on jäänyt joku kehitysvaihe elämättä. Oletko ollut nuoresta lähtien miehesi kanssa? Ja tehnyt lapset nuorena? Tuollaisessa tapauksessa usealla jää elämän- ja tunnekokemuksiin aukkoja. Tuo kuulostaa hieman teinimäiseltä käytökseltä. Nyt ryhdistäydy. Tuo turha hötkyily ja tunne-elämän epätasapaino tarpeen tullen ammattiauttajalla kuntoon.
Olet hassu.
Ap on ihan normaali ja samanlainen kuin kaikki tuntemani neli(ja viisi)kymppiset itseni mukaanlukien. Sinä tässä se olet poikkeavan kuuloinen kalkkis.Luulen että tuo on pikemminkin hyvin toimeentulevien ja terveiden ihmisten "1st world problem". Menee liian hyvin. Eihän ikääntyminen tarkoita että ihminen automaattisesti viisastuisi tai kasvaisi henkisesti,tulisi tasapainoisemmaksi. Jos ap sairastuisi nyt vakavasti tai joku suuri tragedia kohtaisi perhettä,menisi asiat todennäköisesti ainakin oikeisiin mittasuhteisiin. Ehkä jopa loppuisi se oman egon ja ohimenevien halujen sätkynukkena toimiminen.
Et kuulosta ihan tasapainoiselta. Oikein toivot sairautta ja tragediaa ihmiselle, jolla on hauska ja jännä elämä! Katkeruus paistaa kauas. Sun pitää itse yrittää löytää positiivisempi ja elämänhaluisempi asenne. Kuulostat ihan pystyynkuolleelta.
Nyt kyllä kuvittelet omiasi. En minä onnettomuutta kellekkään toivo,tai ole katkera. Mitään erityistä jännitystä en kyllä kaipaa,sitä on ollut ihan riittämiin. En koe että muihin ihastuminen,ihmissuhteesta toiseen meneminen tai pettäminen olisi hauskaa ja jännittävää elämää.
Mulla ei ole edes tavoitteena seesteisyys, vaan vaihtelua tuova ja mielenkiintoinen ja hauska elämä. Sellainen se yhä onkin. Omasta asenteesta se on kiinni!
Terv. Kohta viisikymppinen pk-seudulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sulla on jäänyt joku kehitysvaihe elämättä. Oletko ollut nuoresta lähtien miehesi kanssa? Ja tehnyt lapset nuorena? Tuollaisessa tapauksessa usealla jää elämän- ja tunnekokemuksiin aukkoja. Tuo kuulostaa hieman teinimäiseltä käytökseltä. Nyt ryhdistäydy. Tuo turha hötkyily ja tunne-elämän epätasapaino tarpeen tullen ammattiauttajalla kuntoon.
Olet hassu.
Ap on ihan normaali ja samanlainen kuin kaikki tuntemani neli(ja viisi)kymppiset itseni mukaanlukien. Sinä tässä se olet poikkeavan kuuloinen kalkkis.Luulen että tuo on pikemminkin hyvin toimeentulevien ja terveiden ihmisten "1st world problem". Menee liian hyvin. Eihän ikääntyminen tarkoita että ihminen automaattisesti viisastuisi tai kasvaisi henkisesti,tulisi tasapainoisemmaksi. Jos ap sairastuisi nyt vakavasti tai joku suuri tragedia kohtaisi perhettä,menisi asiat todennäköisesti ainakin oikeisiin mittasuhteisiin. Ehkä jopa loppuisi se oman egon ja ohimenevien halujen sätkynukkena toimiminen.
Et kuulosta ihan tasapainoiselta. Oikein toivot sairautta ja tragediaa ihmiselle, jolla on hauska ja jännä elämä! Katkeruus paistaa kauas. Sun pitää itse yrittää löytää positiivisempi ja elämänhaluisempi asenne. Kuulostat ihan pystyynkuolleelta.
Nyt kyllä kuvittelet omiasi. En minä onnettomuutta kellekkään toivo,tai ole katkera. Mitään erityistä jännitystä en kyllä kaipaa,sitä on ollut ihan riittämiin. En koe että muihin ihastuminen,ihmissuhteesta toiseen meneminen tai pettäminen olisi hauskaa ja jännittävää elämää.
Erittäin moni muu kylläkin kokee, iästä riippumatta. Älä yleistä omia mielipiteitäsi muiden mielestä hyväksi elämäksi. Jännittävän vastakohta on tylsä. Ihastumisen vastakohta on kuollut libido. Uudet ihmissuhteet tuovat vaihtelua ja uusia kokemuksia.
Olen 38 ja elämän on ihanan seesteistä. Hyvä työpaikka ja kaiken vapaa-ajan saan käyttää itseeni. Rentoudun, harrastan ja kunhan olen. Ei kiirettä, ei stressiä. Näin on ollut jo kyllä viimeiset 15 vuotta. En vaihtaisi mitään!
Vierailija kirjoitti:
Seesteistä on. Molempien vanhemmat on jo kuolleet, yksi aikuinen lapsi on, joka asuu jo omillaan. Töissä käydään, reissataan lomat ja puuhastellaan pihatöitä sekä harrastellaan. Ystäväpariskuntien kanssa vietetään parin kuukauden välein illanistujaisia. Eläkepäiviksi ajateltiin vielä rakentaa eläketalo eli pienempi ja esteettömämpi kuin tämä nykyinen. Kuulostaa varmaan tylsältä, mutta ei ole sitä. Mikäs tässä ollessa. N42
Miten pystyt tuon ikäisenä ajattelemaan jotain eläketaloa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seesteistä on. Molempien vanhemmat on jo kuolleet, yksi aikuinen lapsi on, joka asuu jo omillaan. Töissä käydään, reissataan lomat ja puuhastellaan pihatöitä sekä harrastellaan. Ystäväpariskuntien kanssa vietetään parin kuukauden välein illanistujaisia. Eläkepäiviksi ajateltiin vielä rakentaa eläketalo eli pienempi ja esteettömämpi kuin tämä nykyinen. Kuulostaa varmaan tylsältä, mutta ei ole sitä. Mikäs tässä ollessa. N42
Miten pystyt tuon ikäisenä ajattelemaan jotain eläketaloa? :D
Olen, 36 ja olen ajatellut jo hautajaisianikin (haluan tulla syödyksi elävältä jonkin jännittävän eläimen toimesta, ja sitten se eläin kuolee verenmyrkytykseen ja haudataan sukuhautaan).
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt 37 vuotta. Kaksi ala-asteikäistä lasta, pitkä parisuhde, omakotitalo ja kaksi hienoa autoa. Molemmat isovanhemmat asuvat lähellä ja muitakin lastenvahteja tarvittaessa yleensä saatavilla. Meillä hyvät työt, miehellä suorastaan huippu-ura. Matkustellaan.
Kaiken pitäisi siis olla niin hyvin kuin vain voi. Mutta itselläni iskenyt suuri myllerrys elämään. Mies tekee pitkää päivää töissä, vapaa-aikaa ei ole. Jatkuvan väsymyksen ja vuosien suorittamisen jälkeen miehellä ei ole seksihaluja juurikaan jäljellä. Tämän vuoden puolella on tainnut olla seksiä n. 2-3 kertaa, joista jokainen kerta lopetettu kesken kun miehellä loppuu voimat eikä hänellä enää seiso. Koskaan en ole miehen kanssa saanut orgasmia.
Muutama vuosi sitten aloin ihastua muihin miehiin ja homma jatkuu edelleen. Uskon sen johtuvan siitä, että mieheltäni en saa enää ihailua ja halutuksi tulemista. Minulla on kova tarve todistaa itselleni että edes joku voisi haluta minua. Pettänyt en ole koskaan enkä tiedä voisinko niin edes tehdä. Jos oikeasti tulisi kunnon tilaisuus, niin luultavasti antaisin palaa.
Elämä on alkanut tuntumaan tyhjältä. Tuntuu, että kaikki mitä on tavoiteltu, on saavutettu. Ei ole enää mitään odotettavaa. Ainoa mistä haaveilen on seksi. Mietin suunnilleen joka toisen miehen kohdalla millaista seksi hänen kanssaan olisi. Katson vahvoja käsivarsia ja käsiä ja haaveilen miltä tuntuisi kun ne koskettaisivat ja pitelisivät minua. Tunnen itseni oikeaksi rakkauden kerjäläiseksi.
Niin että onko seesteistä? Pintapuolisesti kyllä, sisältä ei todellakaan.
Entä jos ottaisit yhteyttä siihen ennen avioitumista olleeseen ihastukseen? Tuo tilanteesi viittaisi siihen, että olet nyt suorittanut elämäsi tarkan ennakkosuunnitelman mukaan mutta se tarvittava parisuhteen kipinä on puuttunut jo alusta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seesteistä on. Molempien vanhemmat on jo kuolleet, yksi aikuinen lapsi on, joka asuu jo omillaan. Töissä käydään, reissataan lomat ja puuhastellaan pihatöitä sekä harrastellaan. Ystäväpariskuntien kanssa vietetään parin kuukauden välein illanistujaisia. Eläkepäiviksi ajateltiin vielä rakentaa eläketalo eli pienempi ja esteettömämpi kuin tämä nykyinen. Kuulostaa varmaan tylsältä, mutta ei ole sitä. Mikäs tässä ollessa. N42
Miten pystyt tuon ikäisenä ajattelemaan jotain eläketaloa? :D
Pisti silmään mullekin.
Kun olin 42 v, tapasin nykyisen mieheni ja alettiin deittailla.
Yksi tuttuni odottaa parhaillaan toista lastaan 43 v...
Toinen kaverini on 47 v ja käy ahkerasti treffeillä ja ulkona, kun etsii miestä.
Ap sulla on jäänyt joku kehitysvaihe elämättä. Oletko ollut nuoresta lähtien miehesi kanssa? Ja tehnyt lapset nuorena? Tuollaisessa tapauksessa usealla jää elämän- ja tunnekokemuksiin aukkoja. Tuo kuulostaa hieman teinimäiseltä käytökseltä. Nyt ryhdistäydy. Tuo turha hötkyily ja tunne-elämän epätasapaino tarpeen tullen ammattiauttajalla kuntoon.