Lue keskustelun säännöt.
Te noin 4-kymppiset, onko teidän elämä 'seesteistä'?
05.10.2018 |
Nuorena kuvittelin että 4-kymppisenä vietän seesteistä ja rauhallista elämää mutta ei mennyt ihan noin. Olen enemmän sekaisin kuin teininä.
Oon naimisissa ja on lapsia ja työpaikka mutta muuten, voi hyvänen aika... Olen ihan järjettömän ihastunut toiseen mieheen. Itken tämän miehen takia 2-3 kertaa viikossa, suutun ja kiukuttelen kuin pikkukakara. Koko ajan on puhelin lähellä että jos vaikka tämä mies laittaa viestiä ja tosiaan jos ei joka päivä kuulu niin suutun ja itken. Kuitenkin heti kun yhteyttä ottaa olen kuin sulaa vahaa...
Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?
Kommentit (95)
Lapset on jo. Ei enään puolisoa ja työelämään palasin. Ei se poista aikaa haaveilusta eikä ihastumisesta kyllähän semmosiin aikaa löytyy vaikka aika hektistä elämä usein onkin mutta kyllä mä nautin jokaisesta päivästä kunhan ei kipeenä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on aika seesteistä. On 2 lasta, puoliso, hieno asunto ja pari autoa. Molemmilla kivat vakituiset ja hyväpalkkaiset asiantuntijatyötkin. Ei ole oikein mitään mistä stressata. Kaikki isovanhemmatkin asuvat ajomatkan päässä, joten hoitoapukaan ei ole koskaan ollut ongelma. Sinkuista en puhuisi mitään. Kauhea kiire olisi löytää se oikea, ravata yökerhoja ja kapakoita sekä selata arki-illat tinderin kuvagalleriaa. Vois iskeä kriisi. Onneksi ei :)
Ei mulla ainakaan ole mikään kauhea kiire löytää puolisoa. Se tulee jos on tullakseen. Näin on juuri hyvä lasten kanssa enkä näe itteeni ravaamassa yökerhoissa xD Toki siellä joskus käyn jos saan hoitajan lapsille tai jos heidän isänsä vahtii heitä. Käyn siellä vain pitämässä hauskaa ystävien kanssa enkä metsästämässä xD
Hyvä avioliitto (ei draamoja tai riitoja mutta aika arkista), vakituinen työ, talo melkein maksettu. Rakkaita lemmikkieläimiä, lapsia en ole halunnut. Ystäviä. Harrastuksia. Kai se aika seesteistä on, matkustelemaan pääsee pari kertaa vuodessa mutta enemmänkin haluaisin. Draaman/riidanhaluiset ihmiset poistunut (poistettu) elämästä.. Kyllä sitä aina välillä kaipaa jotain uutta ja hienoa ja ihastuksiakin on ollut. Käyn ulkona kavereiden kanssa aika paljon, myös miehen kanssa. Luonteeltani olen sellainen että haluan aina suunnitella ja odottaa jotain kivaa :) Eli en pidä tylsyydestä.
Meillä eletään kriisistä kriisiin niinkuin viimeiset 20 vuotta. Mikään ja missään ei olla onnistuttu. Töissäkin tienaan nykyään vähemmän kuin 15 vuotta sitten paitsi olen saanut uhrata työlle terveyteni. Ostettiin asunto joka aivan paska sijoitus, muutettiin ja saatiin hometalo, lapsiakin oltais haluttu, mies sairastui parantumattomasti menetti työnsä, molempien molemmilla vanhemmilla dementiat, minun isäni myös väkivaltainen ja karkailee autolla pitkin pitäjiä, äiti muistaa vain 50-lukua, anoppi itkee ihan koko ajan ja haluaa pois tästä maailmadta, appi juo, ystäväpiiristä ja sukulaista aika jättänyt nyt tiuhaan; vuoden sisään viidet hautajaiset ja huomenna kuudennet. Ei tämä ole elämää vaan pelkkää taistelua ja säälittävää yritystä.
On. Elämäni on enimmäkseen seesteistä ja olen ihan riittävän onnellinenkin. Tulin us.koon kolmekymppisenä. En odota suuria tältä maalliselta elämältä enkä ota suuria riskejä. Iloitsen pienistä asioista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden, ihanan 17-vuotiaan nuoren äiti. Eronnut kolme vuotta sitten. Tylsä ja huonosti palkattu työ. Opiskelen kylläkin työn ohessa. Harrastan paljon liikuntaa ja olen freesi ikäisekseni.
Uutta miestä en ole tavannut, enkä oikeastaan kaipaa. Toki joskus olisi ihan olla toisen kanssa.
Ikää 46v minulla.
Te, joilla on pitkät parisuhteet ja kuvailette elämää seesteiseksi ilman ihastumisia vieraisiin - millainen on seksielämänne? Onko sekin täydellistä intohimoa 4 krt viikossa ja kemiaa löytyy vai mitä?
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, samat ongelmat kuin 20 vuotiaana mutta olen lihavampi, rupsahtaneempi, kyynisempi ja masentuneempi.
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitsi! Tulee ekana mieleen punatukkanen ritu himoissaan.
Himot edellä mennää, pieni hymy päällä, lapset ja mies kotona.. Yhteiskunnan jätettä.
Miksi näin negatiivinen mielikuva?
Totuus on pitkät, tummat hiukset, muut mitat 167 cm ja 56 kg ja timmi, koska käy salilla 3-5 krt viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla on pitkät parisuhteet ja kuvailette elämää seesteiseksi ilman ihastumisia vieraisiin - millainen on seksielämänne? Onko sekin täydellistä intohimoa 4 krt viikossa ja kemiaa löytyy vai mitä?
N48
2-3 kertaa viikossa arkisin, lomilla päivittäin. Kaikki keinot käytössä eli ei perinteisellä lähetyssaarnaajalla välttämättä mennä. Parasta tässä on juuri vapautuneisuus ja se, että pystyy kertomaan omista (vähän pervoistakin) haluistaan. Niitä toteutetaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kun siihen yhdistää vuosien tuoman kokeneisuuden seksissä ja kynnys harrastaa sitä on madaltunut ja estot vähentyneet, niin kierrokset ovat paljon kovempia kuin nuoruuden ihastuksissa.
Jotain konkreettisia esimerkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Olen 46 v. Kolme aikuista lasta ja sen lisäks 14 ja 6 vuotiaat. 14 v on teiniangsti ja aiheuttanu harmaita hiuksia. Jopa lastenvalvojat käyny kotona. No se on sellast. Minäkin ryyppäsin, rälläsin ja panin elämäni innossa 13-16 v. Nykyään on oktalo, mökki ja autot ja pari kissaa. Ollaan töissä ja silleen. Ei euroakaan velkaa. Enkä enää ikinä ota. Työelämä on mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Tässä iässä voi jo höllätä ihan kivasti. En ikinä, ikinä, enää ikinä juokse rahan perässä. Kunhan nämä viimoset ipanat lähtee maailmalle (ehkä jousto nuorimman kanssa ja muuttaa lappiin), niin oktalo myyntiin ja muutto lapin mökille. Rahaa on nyt muutenkin jo hyvin säästössä. Toivotaan, ettei tule pahaa sairautta yllättäin jonka mukana kuolema korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitsi! Tulee ekana mieleen punatukkanen ritu himoissaan.
Himot edellä mennää, pieni hymy päällä, lapset ja mies kotona.. Yhteiskunnan jätettä.
Joo, ei mennyt mielikuva ihan nappiin... Tummat hiukset on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun siihen yhdistää vuosien tuoman kokeneisuuden seksissä ja kynnys harrastaa sitä on madaltunut ja estot vähentyneet, niin kierrokset ovat paljon kovempia kuin nuoruuden ihastuksissa.
Jotain konkreettisia esimerkkejä?
Mitä esimerkkejä tarkoitat?
Mitä nyt tapahtuu, kun on harrastanut seksiä eri tavoin ja eri ihmisten kanssa lähes 30 v enemmän kuin vähemmän. Kyllä siinä väkisinkin kertyy kokemusta ja alkaa tuntea paremmin itseään ja mieltymyksiään. Samoin kun on tehnyt sen aika hemmetin monta kertaa ennenkin, niin se on helpompi tehdä uudestaankin kuin noviisimpana. Vai mitä halusit kysyä täsmällisemmin?
Onhan tämä melkoisen seesteistä. Asun yksin omakotitalossa, lapsiakaan ei ole. Jonkin verran vielä velkaa, mutta hyvä työpaikka joten velkakaan ei tressaa. Voin vain nauttia olostani. Tosin joskus tulee sellainen olo, että voisihan sitä vielä johonkin mukavaan naiseen tutustua.
M46
Vierailija kirjoitti:
Ei, samat ongelmat kuin 20 vuotiaana mutta olen lihavampi, rupsahtaneempi, kyynisempi ja masentuneempi.
Jotenkin näin.
Itse lähentelen neljääkymppiä mutta tunnen itseni melkein teiniksi. Pieni lapsi on, toisesta haaveilemme. Seesteisyys tuntuu hyvin kaukaiselta, vaikka periaatteessa moni asia on hyvin. Kuvittelin kyllä nuorena että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu...nyt tuntuu että elämähän on vasta alkanut!
Olen menettänyt elämässäni melkein kaikki tärkeät ihmiset (omat vanhemmat, parhaan kaverin, nuoruuden rakkauden ja avioliiton hänen kanssaan) ja olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut koko aikuisikäni.
Silti - tai ehkä juuri siksi - elämä on juuri nyt oikein hyvää. Olen itsevarma, monia tavoitteitani saavuttanut enkä välitä enää yhtään mitä muut minusta ajattelevat. Rakastan miestäni, lastamme, työtäni ja meillä on varaa elää niin kuin haluamme. Silti minulla on unelmia myös tulevaan, ja minusta on mahtava nähdä oman lapsen kasvavan.
Ehkä seuraava kriisi iskee kun todella täytän sen 40.
Alottaja halusi tästä jonkun seksifantasia-ketjun. Saikin asiallisia vastauksia.
Yritä nyt uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kuvittelin että 4-kymppisenä vietän seesteistä ja rauhallista elämää mutta ei mennyt ihan noin. Olen enemmän sekaisin kuin teininä.
Oon naimisissa ja on lapsia ja työpaikka mutta muuten, voi hyvänen aika... Olen ihan järjettömän ihastunut toiseen mieheen. Itken tämän miehen takia 2-3 kertaa viikossa, suutun ja kiukuttelen kuin pikkukakara. Koko ajan on puhelin lähellä että jos vaikka tämä mies laittaa viestiä ja tosiaan jos ei joka päivä kuulu niin suutun ja itken. Kuitenkin heti kun yhteyttä ottaa olen kuin sulaa vahaa...
Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?
40 vuotias ei kirjoita tuollaista tekstiä, ellet sitten ole hieman vähä-älyisempi ikäryhmässäsi.
Elämä on aika seesteistä. On 2 lasta, puoliso, hieno asunto ja pari autoa. Molemmilla kivat vakituiset ja hyväpalkkaiset asiantuntijatyötkin. Ei ole oikein mitään mistä stressata. Kaikki isovanhemmatkin asuvat ajomatkan päässä, joten hoitoapukaan ei ole koskaan ollut ongelma. Sinkuista en puhuisi mitään. Kauhea kiire olisi löytää se oikea, ravata yökerhoja ja kapakoita sekä selata arki-illat tinderin kuvagalleriaa. Vois iskeä kriisi. Onneksi ei :)