Nyt vertaistukea! 1.luokkalainen myöhästyy AINA koulusta!

Vierailija kirjoitti:

Otat ohjakset käsiin. Pieni ihminen tarvitsee ohjausta. Aamulla vaatteet päälle piste. Syödään valmistettu aamupala - jos ei syö, nälkä tulee ja syö seuraavana aamuna. Kouluun lähdetään ajallaan piste. Nyt hieman jämäkkyyttä peliin. Sitä se äitinä olo on.

Jos olet äiti, säälin lastasi. Piste ja piste ja äidin ehdottomuus ja kaikki voipaisuus ja pahimmillaan tuhoat lapsen elämäm eliniäksi, kun taustalla voi olla sairaus tai aivoissa häiriö, kun tilanne on jatkunut useamman vuoden, mutta tätähän ei narsistiäiti hyväksy, kun on itse täydellisyys ja virheetön, eikä salli heikkoutta.

Vaihtoehtojen rajoittaminen voisi toimia. Eli ei jätetä lapselle turhia houkutuksia. Lapsen saataville jätetään vain yksi, illalla yhdessä valittu vaatekerta, vain yhdenlaista aamupalaa, vain yhdet ulkovaatteet. Jos on mahdollista poistaa eteisestä peili, niin sekin voi helpottaa lähtemistä.

Kokeeko lapsi sinun jatkuvan soittelun positiivisena lisähuomiona? Entä, jos teette yhdessä aamulle tiukan aikataulun ja laitatte vaikka kännykän hälyyttämään eri vaiheissa (pukeminen, aamupala, hampaiden pesu, ulkovaatteet) ja sinä soitat vasta ihan lopuksi varmistussoiton. Jos lapsi on osannut itsenäisesti toimia aikataulun mukaan ja on jo valmiina lähtöön, niin palkitset hänet juttelemalla rauhassa pienen hetken samalla, kun lapsi lähtee kouluun.

Koulussa opettajan kanssa voisi sopia, ettei myöhästymstä palkita antamalla huomiota. Opettaja vain kehottaa lakonisesti lasta menemään omalle paikalleen. Sen sijaan positiivista lisähuomiota voisi tarjota muissa tilanteissa, vaikkapa siitä, jos lapsi onkin joku aamu ajoissa paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomionhakuinen ja ulkonäkökeskeinen tenava, harrastaako mitään? Joku esiintymiseen liittyvä harrastus voisi nimittäin olla hänelle sopiva.

(ei liittynyt mitenkään asiaan, mutta kuitenkin)

Törkeä ja täysin aiheeton kommentti. Lapsi ei ole mikään "huomionhakuinen", jos ei pelkää opettajaa tai jälki-istuntoa. Ajoissaolo ei ole jokaisella tärkeä arvo muutenkaan. Sitäpaitsi ei jokaisen tyttölapsen tarvitse olla mikään hajuston ja mauton hissukka, jonka tulee ymmärtää vältellä kaikkea, mikä voi herättää huomiota. Päinvastoin. Sellainen hissukka ei tule elämässä eikä tässä maailmassa pärjäämään eikä saamaan yhtään mitään.

Ei tässä minusta ollut mitään törkeää. AP:n selostuksen perusteella lapsi vaikuttaa hakevan huomiota myöhästelyllään ja lapsi myös selvästi välittää ulkonäöstään kun vaihtaa vaatteita ja kampausta useaan kertaan aamun aikana.

Lapselle voisi sopia harrastus, jossa pääsee esiintymään ja jossa kiinnitetään huomiota myös ulkoisiin seikkoihin. Tällaisia ovat mm. joukkuevoimistelu ja tanssi. Ryhmäharrastus opettaa myös kurinalaisuutta ja aikataulujen merkitystä. Harjoituksiin on tultava ajoissa (myöhässä tulijoita ei voida ottaa mukaan loukkaantumisriskin vuoksi), perustaitoja ja ohjelmistoa harjoitellaan pitkäjänteisesti ja näytöksissä / kisoissa pääsee lavalle hienoissa asuissa ja kampauksissa ja saa positiivista huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat ohjakset käsiin. Pieni ihminen tarvitsee ohjausta. Aamulla vaatteet päälle piste. Syödään valmistettu aamupala - jos ei syö, nälkä tulee ja syö seuraavana aamuna. Kouluun lähdetään ajallaan piste. Nyt hieman jämäkkyyttä peliin. Sitä se äitinä olo on.

Jos olet äiti, säälin lastasi. Piste ja piste ja äidin ehdottomuus ja kaikki voipaisuus ja pahimmillaan tuhoat lapsen elämäm eliniäksi, kun taustalla voi olla sairaus tai aivoissa häiriö, kun tilanne on jatkunut useamman vuoden, mutta tätähän ei narsistiäiti hyväksy, kun on itse täydellisyys ja virheetön, eikä salli heikkoutta.

Jos pitkällisillä neuvottelulla ei ole päästy kohtuulliseen tulokseen ja ei vanhemman jämäkkyyttä ole kokeiltu (en tiedä onko) niin se on kyllä syytä testata ennen kuin alkaa kehitellä diagnooseja. Jos se ei toimi vaan pahentaa, niin silloin tietysti arvioidaan uudestaan. Mutta ei vanhemman jämäkkyys tarkoita sitä etteikö lapsi saisi olla heikko Tai etteikö lasta ymmärrettäisi vaan nimenomaan sitä että lapsi saa, koska aikuinen kantaa vastuun siitä että hommat sujuu silti. Jos jää 7-vuotiaan vastuulle opetteleeko lähtemään ajoissa kouluun ja pukeutuuko kouluun, se ei ole joustavuutta ja inhimillisyyttä vaan heitteille jättämistä.

Opin tämän kantapään kautta, kun oma nepsynormaali lapseni alkoi oireilla sitä että koki liikaa vastuuta arkemme sujumisesta, kun uskoin liikaa siihen että lapsi pitäisi aina saada _suostumaan yhteistyöhön_. Ihan kohtuuton vaatimus lapselle joka ei vielä osaa tehdä aikuismaisia valintoja hetken impulssin ja pitkän tähtäimen seurausten välillä!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kiusataanko. En oikein usko, mutta toisaalta, on mahdollista että kiusataan, eikä hän vain kerro siitä.

Eilen viimeksi kysyin onko kiva aina myöhästyä. Tyttö vastasi: ”On, ku ope aina huomaa ku mä tuun luokkaan” ja nauroi. Sanoin, että minusta ei ole kiva töissä lukea wilma-merkintöjä ja että jossain vaiheessa voi saada jälki-istuntoa. Hän vain nauroi ja sanoi: ”Nii-i! Seki on varmaan kivaa!”. Ei se hänellä varmaan vaikuttaisi mitenkään. Eskarissa jäi usein ilman aamupalaa kun myöhästyi. Sekin oli hänestä hauskaa.

Ärsyttää niin paljon! Itse olen täsmällinen ja aina ajoissa (paitsi silloin, kun tyttö oli päiväkodissa). Mies on myös täsmällinen. Miten meillä voi olla tällainen lapsi?

Eikä osaa mistään huolehtia itse. Tällä hetkellä on 3 päivää viikossa iltapäiväkerhossa. 2 päivää viikossa menee suoraan koulusta kotiin. Ollaan sanottu, että äidille ja isälle ei voi töihin soittaa ihan koska vain. Silloin vain, jos on hätä tai jotain kiireellistä. Ja että mummille voi soittaa koska vain. Mutta soittaa aina meille.

Ap

Siis HALOOO AP! Tämähän on jo pidempiaikainen ongelma teillä, eli tyttö on alkanut pompottelemaan teitä todella nuorella iällä. EI tyttö myöhästynyt eskarista, VAAN SINÄ myöhästyit, koska et ottanut ohjaksia tuolloin ja lähtenyt tytön kanssa ajoissa ulos ovesta. Ihan olette itse aiheuttaneet tämän myöhästelyongelman, kun siihen olette suostuneet pikkulikan pyörittäessä huushollia. 

Päiväkoti-ja eskariaikoina olisi pitänyt ottaa tyttö kainaloon vaikka yöpuvussa ja lähteä hoitopaikkaan, eikä jäädä neuvottelemaan heräämisistä ja vaatteista. Tämä taitaa olla jonkinlainen leikki/valtataistelu tytölle, että hän katsoo kuinka kauan voi pyörittää teitä ja nykyään opettajaa ennen kuin siihen oikeasti puututaan, eikä vain hymistellä vieressä. Se on laitettava poikki NYT tai tytön ollessa teini-iässä teillä on paljon suuremmat ongelmat tiedossa ja vaatteiden ja peilien piilottamiset eivät todellakaan silloin riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä ylireagintia alkaa mitään diagnoosia hakemaan! On tutkittu ja todistettu että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka ovat aina viimetingassa tai myöhässä (niinkuin minä) ja ne, ketkä ovat ajoissa. Se on ihan normaali tavallinen luonteenpiirre ja liittyy ihmisen aivojen rakenteeseen. Se ei missään nimessä ole lääkittävä sairaus tai neurologinen häiriö!

Nautitko saamastasi huomiosta, kun olet myöhässä?

Aivan järjetön kysymys. Ei myöhässä oleminen liity pätkän vertaa mihinkään huomioon. Miten voit olla noin kuutamolla ihan normaaleista asioista? 

Ei en nauti siitä, mutta en välitä siitä. Se ei ole mikään motivaatiokeino tai asia, jolla on merkitystä suuntaan tai toiseen. Se ei vaikuta elämääni mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomionhakuinen ja ulkonäkökeskeinen tenava, harrastaako mitään? Joku esiintymiseen liittyvä harrastus voisi nimittäin olla hänelle sopiva.

(ei liittynyt mitenkään asiaan, mutta kuitenkin)

Törkeä ja täysin aiheeton kommentti. Lapsi ei ole mikään "huomionhakuinen", jos ei pelkää opettajaa tai jälki-istuntoa. Ajoissaolo ei ole jokaisella tärkeä arvo muutenkaan. Sitäpaitsi ei jokaisen tyttölapsen tarvitse olla mikään hajuston ja mauton hissukka, jonka tulee ymmärtää vältellä kaikkea, mikä voi herättää huomiota. Päinvastoin. Sellainen hissukka ei tule elämässä eikä tässä maailmassa pärjäämään eikä saamaan yhtään mitään.

Ei tässä minusta ollut mitään törkeää. AP:n selostuksen perusteella lapsi vaikuttaa hakevan huomiota myöhästelyllään ja lapsi myös selvästi välittää ulkonäöstään kun vaihtaa vaatteita ja kampausta useaan kertaan aamun aikana.

Lapselle voisi sopia harrastus, jossa pääsee esiintymään ja jossa kiinnitetään huomiota myös ulkoisiin seikkoihin. Tällaisia ovat mm. joukkuevoimistelu ja tanssi. Ryhmäharrastus opettaa myös kurinalaisuutta ja aikataulujen merkitystä. Harjoituksiin on tultava ajoissa (myöhässä tulijoita ei voida ottaa mukaan loukkaantumisriskin vuoksi), perustaitoja ja ohjelmistoa harjoitellaan pitkäjänteisesti ja näytöksissä / kisoissa pääsee lavalle hienoissa asuissa ja kampauksissa ja saa positiivista huomiota.

Höpö höpö. Edelleenkin, on ihmisiä, jotka myöhästyvät useammin ja ihmisiä. jotka ovat ajoissa. Ihmisillä on erilaisert aivot ja se on myös aivorakenneasia. toki näillä ihmisillä on muitakin eroja: jotkjut ovat suurpiirteisempiä, toiset pikkutarkkoja. En ihmettele, että lapset kasvavat kieroon, jos on näin idiootteja vanhempia, joiden ymmärrys omasta lapsesta on tasoa kukkakaali ja tieto ihmisen psykologiasta. 

Joku vaatteiden vaihto ja kampaus eivät liity mitenkään siihen, että haetaan jotain ulkonäköjuttuja. Sed on vain pieni aspekti ihmisellä, joka ei ole niin täsmällinen. Samalla tavalla se aamupala ei maistu vaan tehdään toinen aamupala (kuten tällä lapsella) ja muutkin asiat aamuisin takkuaa. Tartut pelkkiin ulkonäköseikkoihin, vaikka kyse ei ole millään tasolla ulkonäöstä eikä huomionhakua vaan siitä, että aamut nyt vaan takkuavat ja ongelma näkyy kaikessa. Tottakai se näkyy vaatteissa, koska aamulla on puettava päälle. Se näkyy aamupalassa koska aamupala on syötävä. Se näkyisi missä tahansa seikassa, mikä aamulla on tehtävä. Itse olin lapsena aivan samanlainen, joten tuollainen tulkinta  samaan aikaan huvittaa että pelottaa, että miten otetaan huomioon vain osa asioista. Ja lapsen oma kokemus sekä kaikki muut jätetään huomiomatta, koska ne ei tue omaa agendaa. 

Voin lyödä vetoa, että lapsi ei välttämättä nauti mitenkään huomiosta.- se ei liity tähän asiaan eikä se ole mikään riittävä motivaatiokeino olla ajoissa. Ei ketään myöhästyjiä kiinnosta huomio, monia jopa ahdistaa se. Silti ajoissa oleminen on vaikeaa ja haastavaa heille. 

Täällä on liikkellä joku hullu, jonka elämä ja arvot tuntuvat pyörivän sen ympärillä kuinka iso juttu tälle ihmiselle muiden huomio on. Ja olettaa, että huomio on muillekin jollain tapaa tärkeä tai tunteita herättävä tai millään muotoa elämäämvaikuttava asia. Iso osa ei sellasta ikinä edes mieti tai mitenkään kiinnitä huomiota. Eipä ole ikin'ä tullut mieleenkään tuollainen , vaikka olenkin usein myöhässä. oo joku huomaa. että olen myöhässä? en ole ikinä ajatellut, että se voi olla jollekin joku "juttu". 

Älkää siirtäkö omia käsittämättömiä pinttymiä tai vääristymiä lapsille. Huomio on suurimmalle osalle täysin neutraali asia. Sitten on sellaisia hissukoita, jotka elämässä tekevät päätöksiä tai toimivat sen mukaan, tuoko se huomiota tai ei. 

Jos et tuon ikäistä saa kuriin, niin mitenhän luulet myöhemmin käyvän. Vanhempien tehtävä on antaa rajat ja tietysti rakkautta. Nuo eivät ole keskenään ristiriitaiset tavoitteet. Lapsi tekee itse rajojaan, kun huomaa millainen lepsu vanhempi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä ylireagintia alkaa mitään diagnoosia hakemaan! On tutkittu ja todistettu että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka ovat aina viimetingassa tai myöhässä (niinkuin minä) ja ne, ketkä ovat ajoissa. Se on ihan normaali tavallinen luonteenpiirre ja liittyy ihmisen aivojen rakenteeseen. Se ei missään nimessä ole lääkittävä sairaus tai neurologinen häiriö!

Nautitko saamastasi huomiosta, kun olet myöhässä?

Aivan järjetön kysymys. Ei myöhässä oleminen liity pätkän vertaa mihinkään huomioon. Miten voit olla noin kuutamolla ihan normaaleista asioista? 

Ei en nauti siitä, mutta en välitä siitä. Se ei ole mikään motivaatiokeino tai asia, jolla on merkitystä suuntaan tai toiseen. Se ei vaikuta elämääni mitenkään. 

On eri asia olla myöhässä kuin viime tingassa. Elät tosi omistuisessa ympäristössä jos myöhästyminen (lentokoneesta, bussista, töistä, palaverista, lapsen hammaslääkäristä, kevätjuhlasta, päiväkodin noutoajasta, vanhempainvartista) ei vaikuta elämääsi edes sen vertaa että muiden ajan varastaminen ja omien tehtävien laiminlyönti hävettäisi. Ja jos et tärkeimmiksi kokemista myöhästy niin miettisin sitä motivaatiokysymystä.

Siinä on kyllä eroa miten helppoa tai luontevan se on, niin kuin monen muunkin asian oppimisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä ylireagintia alkaa mitään diagnoosia hakemaan! On tutkittu ja todistettu että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka ovat aina viimetingassa tai myöhässä (niinkuin minä) ja ne, ketkä ovat ajoissa. Se on ihan normaali tavallinen luonteenpiirre ja liittyy ihmisen aivojen rakenteeseen. Se ei missään nimessä ole lääkittävä sairaus tai neurologinen häiriö!

Nautitko saamastasi huomiosta, kun olet myöhässä?

Aivan järjetön kysymys. Ei myöhässä oleminen liity pätkän vertaa mihinkään huomioon. Miten voit olla noin kuutamolla ihan normaaleista asioista? 

Ei en nauti siitä, mutta en välitä siitä. Se ei ole mikään motivaatiokeino tai asia, jolla on merkitystä suuntaan tai toiseen. Se ei vaikuta elämääni mitenkään. 

On eri asia olla myöhässä kuin viime tingassa. Elät tosi omistuisessa ympäristössä jos myöhästyminen (lentokoneesta, bussista, töistä, palaverista, lapsen hammaslääkäristä, kevätjuhlasta, päiväkodin noutoajasta, vanhempainvartista) ei vaikuta elämääsi edes sen vertaa että muiden ajan varastaminen ja omien tehtävien laiminlyönti hävettäisi. Ja jos et tärkeimmiksi kokemista myöhästy niin miettisin sitä motivaatiokysymystä.

Siinä on kyllä eroa miten helppoa tai luontevan se on, niin kuin monen muunkin asian oppimisessa.

Huoh ei se todellakaan ole mitään vakavaa. On toki olemassa ne tiukkikset, jotka vetävät herneen nenään kaikesta ja loukkaantuvat jostain parin minuutin myöhästymisistä. Nämä ihmiset eivät tunnetusti ole kovin suosittuja. Asun lisäksi Etelä Euroopan maassa, jossa palaverit ja muutkin alkavat kun kaikki ovat paikalla.  Viimeisiin saapuu vartin myöhässä jne. Kukaan ei mieltään pahoita eikä tee mitään sairaita ylitulkintoja, ei kenenkään elämä ole parista minuutista oikeasti kiinni. Se, että sinä häpeät on sun ongelmasi, ei minun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä ylireagintia alkaa mitään diagnoosia hakemaan! On tutkittu ja todistettu että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka ovat aina viimetingassa tai myöhässä (niinkuin minä) ja ne, ketkä ovat ajoissa. Se on ihan normaali tavallinen luonteenpiirre ja liittyy ihmisen aivojen rakenteeseen. Se ei missään nimessä ole lääkittävä sairaus tai neurologinen häiriö!

Nautitko saamastasi huomiosta, kun olet myöhässä?

Aivan järjetön kysymys. Ei myöhässä oleminen liity pätkän vertaa mihinkään huomioon. Miten voit olla noin kuutamolla ihan normaaleista asioista? 

Ei en nauti siitä, mutta en välitä siitä. Se ei ole mikään motivaatiokeino tai asia, jolla on merkitystä suuntaan tai toiseen. Se ei vaikuta elämääni mitenkään. 

On eri asia olla myöhässä kuin viime tingassa. Elät tosi omistuisessa ympäristössä jos myöhästyminen (lentokoneesta, bussista, töistä, palaverista, lapsen hammaslääkäristä, kevätjuhlasta, päiväkodin noutoajasta, vanhempainvartista) ei vaikuta elämääsi edes sen vertaa että muiden ajan varastaminen ja omien tehtävien laiminlyönti hävettäisi. Ja jos et tärkeimmiksi kokemista myöhästy niin miettisin sitä motivaatiokysymystä.

Siinä on kyllä eroa miten helppoa tai luontevan se on, niin kuin monen muunkin asian oppimisessa.

Huoh ei se todellakaan ole mitään vakavaa. On toki olemassa ne tiukkikset, jotka vetävät herneen nenään kaikesta ja loukkaantuvat jostain parin minuutin myöhästymisistä. Nämä ihmiset eivät tunnetusti ole kovin suosittuja. Asun lisäksi Etelä Euroopan maassa, jossa palaverit ja muutkin alkavat kun kaikki ovat paikalla.  Viimeisiin saapuu vartin myöhässä jne. Kukaan ei mieltään pahoita eikä tee mitään sairaita ylitulkintoja, ei kenenkään elämä ole parista minuutista oikeasti kiinni. Se, että sinä häpeät on sun ongelmasi, ei minun. 

Eli elät täältä näkövinkkelistä omituisessa ympäristössä, eihän se ole "myöhässä" jos asiaan kuului että klo 10 alkavaan palaveriin saavutaan klo 10-10:30. Yritäpä samaa suomalaisessa hammashoitolassa ja huomaat että hampaat jää hoitamatta koska ei joka välissä ole aikaa odotella mahtaako Virtanen tulla vai olla tulematta ja odotuttaa Korhosta Virtasen takia.

Yrityksissä näitä palaveriin myöhässätulijoita narsisteja on todella paljon. He eivät kunnoita muiden työtä ja aikatauluja pätkääkään, vaan aina on minä, minä ja minä. Todella ärsyttävää. Hyvä puheenjohtaja jättää tuollaiset omaan arvoonsa ja pitää kokouksen ikään kuin ko. henkilöä ei olekaan. Paitsi tietysti, jos ko. henkilö pitää itse jonkin puheenvuoron, joka liittyy kokouksen asialistalla olevaan asiaan. Ko. asia jätetään viimeiseksi. 

Nämä ovat varmaan niitä koulussa myöhästelleitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä ylireagintia alkaa mitään diagnoosia hakemaan! On tutkittu ja todistettu että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka ovat aina viimetingassa tai myöhässä (niinkuin minä) ja ne, ketkä ovat ajoissa. Se on ihan normaali tavallinen luonteenpiirre ja liittyy ihmisen aivojen rakenteeseen. Se ei missään nimessä ole lääkittävä sairaus tai neurologinen häiriö!

Nautitko saamastasi huomiosta, kun olet myöhässä?

Aivan järjetön kysymys. Ei myöhässä oleminen liity pätkän vertaa mihinkään huomioon. Miten voit olla noin kuutamolla ihan normaaleista asioista? 

Ei en nauti siitä, mutta en välitä siitä. Se ei ole mikään motivaatiokeino tai asia, jolla on merkitystä suuntaan tai toiseen. Se ei vaikuta elämääni mitenkään. 

On eri asia olla myöhässä kuin viime tingassa. Elät tosi omistuisessa ympäristössä jos myöhästyminen (lentokoneesta, bussista, töistä, palaverista, lapsen hammaslääkäristä, kevätjuhlasta, päiväkodin noutoajasta, vanhempainvartista) ei vaikuta elämääsi edes sen vertaa että muiden ajan varastaminen ja omien tehtävien laiminlyönti hävettäisi. Ja jos et tärkeimmiksi kokemista myöhästy niin miettisin sitä motivaatiokysymystä.

Siinä on kyllä eroa miten helppoa tai luontevan se on, niin kuin monen muunkin asian oppimisessa.

Huoh ei se todellakaan ole mitään vakavaa. On toki olemassa ne tiukkikset, jotka vetävät herneen nenään kaikesta ja loukkaantuvat jostain parin minuutin myöhästymisistä. Nämä ihmiset eivät tunnetusti ole kovin suosittuja. Asun lisäksi Etelä Euroopan maassa, jossa palaverit ja muutkin alkavat kun kaikki ovat paikalla.  Viimeisiin saapuu vartin myöhässä jne. Kukaan ei mieltään pahoita eikä tee mitään sairaita ylitulkintoja, ei kenenkään elämä ole parista minuutista oikeasti kiinni. Se, että sinä häpeät on sun ongelmasi, ei minun. 

Eli elät täältä näkövinkkelistä omituisessa ympäristössä, eihän se ole "myöhässä" jos asiaan kuului että klo 10 alkavaan palaveriin saavutaan klo 10-10:30. Yritäpä samaa suomalaisessa hammashoitolassa ja huomaat että hampaat jää hoitamatta koska ei joka välissä ole aikaa odotella mahtaako Virtanen tulla vai olla tulematta ja odotuttaa Korhosta Virtasen takia.

Tuo, että tullaan täsmällisesti sovittuu aikaan, on lähinnä suomalainen ilmiö, muualla maailmassa aina ollaan myöhässä 15-30min. eikä se millään tavalla vaikuta työsuoritukseen tai muuhin. Ja tmä vaatimus iskostetaan Suomessa jo lapsena, muuten olet laiska, huomionkipeä ja luuseri, joka on monen suomalaisen heikon itsetunnon taustalla.

Täälläkin kaikki kasvatusvinkit korostavat, kuinka lapsi on vain paha ja ilkeä, sekä huomionkipeä ja vanhemman tehtävä on se itkeä pois, hinnalla millä hyvänsä.

Ja jopa huomiosta nauttiminen on negatiivistä ja osoittaa pahuutta, jota ei sallita. Ei ihme jos suomalaiset ovat epäsosiaalisia ja tuppisuita ja haluavat asua ja elää eristyneenä muista, ja Yksin, toisin kuin muualla maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä ylireagintia alkaa mitään diagnoosia hakemaan! On tutkittu ja todistettu että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka ovat aina viimetingassa tai myöhässä (niinkuin minä) ja ne, ketkä ovat ajoissa. Se on ihan normaali tavallinen luonteenpiirre ja liittyy ihmisen aivojen rakenteeseen. Se ei missään nimessä ole lääkittävä sairaus tai neurologinen häiriö!

Nautitko saamastasi huomiosta, kun olet myöhässä?

Aivan järjetön kysymys. Ei myöhässä oleminen liity pätkän vertaa mihinkään huomioon. Miten voit olla noin kuutamolla ihan normaaleista asioista? 

Ei en nauti siitä, mutta en välitä siitä. Se ei ole mikään motivaatiokeino tai asia, jolla on merkitystä suuntaan tai toiseen. Se ei vaikuta elämääni mitenkään. 

On eri asia olla myöhässä kuin viime tingassa. Elät tosi omistuisessa ympäristössä jos myöhästyminen (lentokoneesta, bussista, töistä, palaverista, lapsen hammaslääkäristä, kevätjuhlasta, päiväkodin noutoajasta, vanhempainvartista) ei vaikuta elämääsi edes sen vertaa että muiden ajan varastaminen ja omien tehtävien laiminlyönti hävettäisi. Ja jos et tärkeimmiksi kokemista myöhästy niin miettisin sitä motivaatiokysymystä.

Siinä on kyllä eroa miten helppoa tai luontevan se on, niin kuin monen muunkin asian oppimisessa.

Huoh ei se todellakaan ole mitään vakavaa. On toki olemassa ne tiukkikset, jotka vetävät herneen nenään kaikesta ja loukkaantuvat jostain parin minuutin myöhästymisistä. Nämä ihmiset eivät tunnetusti ole kovin suosittuja. Asun lisäksi Etelä Euroopan maassa, jossa palaverit ja muutkin alkavat kun kaikki ovat paikalla.  Viimeisiin saapuu vartin myöhässä jne. Kukaan ei mieltään pahoita eikä tee mitään sairaita ylitulkintoja, ei kenenkään elämä ole parista minuutista oikeasti kiinni. Se, että sinä häpeät on sun ongelmasi, ei minun. 

Eli elät täältä näkövinkkelistä omituisessa ympäristössä, eihän se ole "myöhässä" jos asiaan kuului että klo 10 alkavaan palaveriin saavutaan klo 10-10:30. Yritäpä samaa suomalaisessa hammashoitolassa ja huomaat että hampaat jää hoitamatta koska ei joka välissä ole aikaa odotella mahtaako Virtanen tulla vai olla tulematta ja odotuttaa Korhosta Virtasen takia.

Tuo, että tullaan täsmällisesti sovittuu aikaan, on lähinnä suomalainen ilmiö, muualla maailmassa aina ollaan myöhässä 15-30min. eikä se millään tavalla vaikuta työsuoritukseen tai muuhin. Ja tmä vaatimus iskostetaan Suomessa jo lapsena, muuten olet laiska, huomionkipeä ja luuseri, joka on monen suomalaisen heikon itsetunnon taustalla.

Täälläkin kaikki kasvatusvinkit korostavat, kuinka lapsi on vain paha ja ilkeä, sekä huomionkipeä ja vanhemman tehtävä on se itkeä pois, hinnalla millä hyvänsä.

Ja jopa huomiosta nauttiminen on negatiivistä ja osoittaa pahuutta, jota ei sallita. Ei ihme jos suomalaiset ovat epäsosiaalisia ja tuppisuita ja haluavat asua ja elää eristyneenä muista, ja Yksin, toisin kuin muualla maailmassa.

Siis muualla kuin Suomessa on kouluissakin oppilailla olla tapana olla myöhässä tunneilta? Eikä siitä seuraa mitään rangaistuksia tai mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä ylireagintia alkaa mitään diagnoosia hakemaan! On tutkittu ja todistettu että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka ovat aina viimetingassa tai myöhässä (niinkuin minä) ja ne, ketkä ovat ajoissa. Se on ihan normaali tavallinen luonteenpiirre ja liittyy ihmisen aivojen rakenteeseen. Se ei missään nimessä ole lääkittävä sairaus tai neurologinen häiriö!

Nautitko saamastasi huomiosta, kun olet myöhässä?

Aivan järjetön kysymys. Ei myöhässä oleminen liity pätkän vertaa mihinkään huomioon. Miten voit olla noin kuutamolla ihan normaaleista asioista? 

Ei en nauti siitä, mutta en välitä siitä. Se ei ole mikään motivaatiokeino tai asia, jolla on merkitystä suuntaan tai toiseen. Se ei vaikuta elämääni mitenkään. 

On eri asia olla myöhässä kuin viime tingassa. Elät tosi omistuisessa ympäristössä jos myöhästyminen (lentokoneesta, bussista, töistä, palaverista, lapsen hammaslääkäristä, kevätjuhlasta, päiväkodin noutoajasta, vanhempainvartista) ei vaikuta elämääsi edes sen vertaa että muiden ajan varastaminen ja omien tehtävien laiminlyönti hävettäisi. Ja jos et tärkeimmiksi kokemista myöhästy niin miettisin sitä motivaatiokysymystä.

Siinä on kyllä eroa miten helppoa tai luontevan se on, niin kuin monen muunkin asian oppimisessa.

Huoh ei se todellakaan ole mitään vakavaa. On toki olemassa ne tiukkikset, jotka vetävät herneen nenään kaikesta ja loukkaantuvat jostain parin minuutin myöhästymisistä. Nämä ihmiset eivät tunnetusti ole kovin suosittuja. Asun lisäksi Etelä Euroopan maassa, jossa palaverit ja muutkin alkavat kun kaikki ovat paikalla.  Viimeisiin saapuu vartin myöhässä jne. Kukaan ei mieltään pahoita eikä tee mitään sairaita ylitulkintoja, ei kenenkään elämä ole parista minuutista oikeasti kiinni. Se, että sinä häpeät on sun ongelmasi, ei minun. 

Eli elät täältä näkövinkkelistä omituisessa ympäristössä, eihän se ole "myöhässä" jos asiaan kuului että klo 10 alkavaan palaveriin saavutaan klo 10-10:30. Yritäpä samaa suomalaisessa hammashoitolassa ja huomaat että hampaat jää hoitamatta koska ei joka välissä ole aikaa odotella mahtaako Virtanen tulla vai olla tulematta ja odotuttaa Korhosta Virtasen takia.

Tuo, että tullaan täsmällisesti sovittuu aikaan, on lähinnä suomalainen ilmiö, muualla maailmassa aina ollaan myöhässä 15-30min. eikä se millään tavalla vaikuta työsuoritukseen tai muuhin. Ja tmä vaatimus iskostetaan Suomessa jo lapsena, muuten olet laiska, huomionkipeä ja luuseri, joka on monen suomalaisen heikon itsetunnon taustalla.

Täälläkin kaikki kasvatusvinkit korostavat, kuinka lapsi on vain paha ja ilkeä, sekä huomionkipeä ja vanhemman tehtävä on se itkeä pois, hinnalla millä hyvänsä.

Ja jopa huomiosta nauttiminen on negatiivistä ja osoittaa pahuutta, jota ei sallita. Ei ihme jos suomalaiset ovat epäsosiaalisia ja tuppisuita ja haluavat asua ja elää eristyneenä muista, ja Yksin, toisin kuin muualla maailmassa.

Kuten missä maissa on ok tulla töihin/kouluun/tapaamisia vartin myöhässä?