Kuka maksaa lukiolaiselle wanhojentanssi mekon ja ajokortin?

Tottakai me maksettiin. Ollaan erottu ja maksettiin lapsen isän kanssa puoliksi, vaikkei mulla oikein olis varaa edes ollut

Minä olen joutunut maksamaan itse kaiken 14-vuotiaasta. En päässyt edes risteilylle, eikä minulla ollut varaa yo-kuvaan. Mies sai just ja just sen lukion. Ei muuta.

Emme me tästä mitenkään jalostuneet. Pikemminkin se katkeroittaa.

Vanhojen tanssien kulut maksoimme. Tosin totesimme, että maksimi on 500 euroa. Jos menee sen yli, lukiolainen saa maksaa itse loput.

Ajokorttia emme ole maksaneet yhdellekään lapsistamme, vaikka meillä olisi ihan hyvin varaa siihen. Asumme pk-seudulla hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueella, joten emme ole pitäneet ajokorttia tarpeellisena.

Parikymppiseksi vanhempani kustansivat menoni, kävin lukion, pidin välivuoden ja opiskelin avoimessa korkeakoulussa (ei opintotukia), kävin autokoulun, sain lainata vanhempien autoa. Pääsin tavoittelemaan korkeakouluun, vanhemmat auttoivat joissakin menoissa (lähinnä asuminen ja ruoka), valmistuin neljässä vuodessa ja tein opintojen ajan töitä.

Kuten edellä joku vastaaja kirjoitti, opin rahankäyttö- ja sijoitustaitoja kotoa. Pyrin opettamaan samoin omille lapsilleni. Ajokortin tarpeellisuus on myös hyvin paljon kiinni siitä, missä asutaan.

Itse maksoin tuollaiset ihan itse, ei vanhempia sellaiset kiinnostanut.

Tottakai vanhemmat maksavat!

Kyllä lapset ja nuoret ehtivät myöhemminkin maksaa omat juttunsa.

Itse olen juuri tuollaisesta perheestä, missä varaa olisi ollut maksaa vanhojentanssipuvut ja autokoulut ja muutenkin auttaa, mutta vanhempien asenne on aina ollut se, että itse on pärjättävä ja mitään ekstraa (siis ei mitään ekstraa) saa jos ei itse tienaa rahoja. Eli vanhojentanssimekko oli lainattu ja ajokorttia ei ole vieläkään, koska rahaa ei yksinkertaisesti ollut nuorena siihen (ostin vähillä tienesteilläni mielummin tietokoneen itselleni ja säästin, koska tiesin että opiskeluaikanakaan en tulisi saamaan yhtään tukea - enkä saanutkaan). Lanttiakaan en ole varakkailta vanhemmiltani saanut, enkä mitään apua mihinkään muuhunkaan. Kun kysyin alaikäisenä neuvoja kesätyönhakuun minua kehoitettiin kokeilemaan MOL:n sivuja ja siihen se opastus jäi. Itse sain ne vähät kesätyöt hakea mitä edes sain ja kieroon katsottiin kun monet tiesivät että isälläni oli firma johon en kuitenkaan koskaan päässyt töihin edes harjoittelemaan.

Ei tämä ole minua mitenkään jalostanut, päin vastoin. Olisi eri asia jos tietäisi että vanhemmillani ei yksinkertaisesti ole varaa auttaa, mutta kun tiedän että ainoa mitä puuttuu on halu. Sen myös opin, että apua ei koskaan saa eikä opastusta, ja että vain tyhmät edes pyytävät sitä. Kai minusta itsenäinen tuli, tai pikemminkin sellainen joka ei luota mihinkään muuhun kuin itseensä. Ja kitsas ja arka rahan suhteen, koska rahaa on aina ollut itselläni liian vähän vaikka ympärillä olikin hulppeat puitteet.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä sovimme niin, että vanhemmat maksaa puolet ja tytär puolet vanhojentanssimekosta. Kyse ei ole siitä, ettei rahaa olisi vaan siitä että tulisi oppia ettei kaikkea saa ilmaiseksi. Lupasimme maksaa ajokortin vasta kun tytär on päässyt lukiosta ,jotta hän kävisi lukion loppuun , mutta hän haluaa sen aikaisemmin, joten hän joutuu maksamaan sen itse.Tyttären kaikille kavereille kuulemma maksetaan mekko kokonaan ja ajokortti heti heidän täyttäessä 18. Perheessämme on ollut paljon riitaa kyseisten aiheiden vuoksi. En tiedä muista perheistä, että kuka niissä maksaa vanhojenmekon ja ajokortin? Onko se vanhempien vastuulla maksaa ne?

Kaksi lasta on kasvatettu aikuiseksi. On maksettu ajokortit, vanhojen puvut, armeijan ajan elatus, opiskelut ja sen aikaiset vuokrat, on ostettu huonekaluja, puhelimia yms. Minusta kuuluu vanhemmuuteen ja tuon kaiken kun saa tehdä verottomasti niin se on tietynlaista verosuunnittelua tulevaa perintöä ajatellen. Molemmista lapsista kasvanut fiksut ja ahkerat nuoret aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Itse maksoin tuollaiset ihan itse, ei vanhempia sellaiset kiinnostanut.

Miten alle 18v voi saada omaa rahaa?

Autokoulu kannattaa nykyisin käydä lukion aikana.

Ainakin meidän lukiossa saa siitä uuden opsin mukaisesti kurssi merkinnän.

Eli jos muuten meinaa jäädä kurssit vähiin niin tuolla saa yhden lisää

Pojalle vuokrattiin asu ja kengät. Minä maksoin. Yksinhuoltaja (totaalinen) kun olin, ei mistään ajokortin hommaamisest ollut puhettakaan. Toki poika ymmärsi, ettei minulla sellaiseen ole varaa. Ei hän mopoakaan kinunnut, vaikka kavereilla taisi olla niitäkin. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä näemmä köyhät valittavat ja u.lisevat, että me työssäkäyvät keskiluokkaiset emme saisi antaa lapsillemme rahaa. Kyllä kaikilla olisi varaa maksaa lastensa koulutus ja autokoulu ja jopa varaa ostaa auto lapsillensa, jos sitä rahaa ei kuluisi niin paljon alkoholiin ja tupakkaan. Mutta k.ateellisina ette pysty sietämään sitä, että keskiluokkaisen lapsi ei joudu tyytymään toyota corollaan vaan ajelee uudenkarhealla audilla.

Ei kaikki käytä rahaa satoja euroja kuussa alkoholiin ja tupakkaan niinkuin te keskiluokkaiset.

Tyttärenne on vanhanaikainen. Eivät nykynuoret enää hanki ajokorttia, koska ajattelevat ilmasto-ongelmien kasvamista.

Vanhojenpäivän asun tein itse. Ajokortin hankin vasta, kun olin ollut opiskelujen jälkeen jo muutaman vuoden töissä.

Kummityttöni sai mekon lahjoituksena. Juhlien jälkeen laittoi mekon myös kiertoon.

Viime kesänä hän sai 6 viikoksi töitä. Sen lisäksi sai monelta tutulta paljon tarpeetonta tavaraa ja oli tosi monena päivänä Hietsussa myymässä kirppisroinaa. Joka kerta sai monta sataa euroa.

Aikoo ajaa kortin heti kirjoitusten jälkeen ja sai säästettyä ekan osion verran jo rahaa. Toivotaan, että yo lahjaksi tulee loput.

Siis mitä ihmettä? Onko se nykyään joku ihan ns. itsestäänselvyys että vanhemmat maksaa aina ajokortin lapsilleen? Ei mulle vaan mitään maksettu, eikä säästetty mitään rahaa omaa kotia varten. Itse piti kaikki hommata.

Ostimme käytetyn puvun torista, minä maksoin. Myi pukunsa ja sai itse rahat. Isänsä maksoi ajokortin.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Onko se nykyään joku ihan ns. itsestäänselvyys että vanhemmat maksaa aina ajokortin lapsilleen? Ei mulle vaan mitään maksettu, eikä säästetty mitään rahaa omaa kotia varten. Itse piti kaikki hommata.

No miksi ei? Rahankäyttö ja suhde rahaan opetetaan ihan muilla keinoilla kuin ajokortin maksamattomuudella. Lapset ovat minulle kalleinta elämässä, miksi en osoittaisi rakkautta myös rahalla kun varaa on.

Vanhemmat maksoi kolmelle lapselleen ajokortit, mutta kellään meistä ei ollut vanhojentansseja (Porissa 90-luvulla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Onko se nykyään joku ihan ns. itsestäänselvyys että vanhemmat maksaa aina ajokortin lapsilleen? Ei mulle vaan mitään maksettu, eikä säästetty mitään rahaa omaa kotia varten. Itse piti kaikki hommata.

No miksi ei? Rahankäyttö ja suhde rahaan opetetaan ihan muilla keinoilla kuin ajokortin maksamattomuudella. Lapset ovat minulle kalleinta elämässä, miksi en osoittaisi rakkautta myös rahalla kun varaa on.

Tuntuu vaan oudolta. Tosin, olin teininä se, joka ei saanut mennä edes lukioon, koska liian kallista. Tiedän, että monille maksettiin kaikkia juttuja, mutten koskaan kokenut sitä itse. Kyse ei ollut rahatilanteesta, vaan silkasta pihiydestä oman vanhempani kohdalla. Minusta tuli katkera elämänkoululainen, joka vasta vuosia myöhemmin sai asiansa ruotuun.

Kyllä me maksettiin mekko ja meikitkin vanhojentansseja varten. Tyttö ei niistä meikeistä olisi piitannut, mutta minusta hienon mekon kanssa pitää laittaa meikkiä niin tuputin meikit + meikkausopastuksen siihen mekon lisäksi. No tanssiaisten lisäksi tyttö meikkasi lakkiaisiin, että vähiin on jäänyt meikkaus hänellä.

Autokoulunkin maksamme, tosin hän alkoi käydä sitä vasta nyt lähempänä 18-vuotissynttäreitä ja on jo opiskelija eikä enää lukiolainen. Autoa emme hänelle osta, mutta onhan se kätevää että saadaan perheeseen kolmas kuski.

Muutenkin autetaan pääsemään elämässä alkuun. Turha istua kaikkien rahojen päällä hautaan saakka, parempi jeesata lasta alkuun niin ettei hän ole enää pikkurahan puutteessa siinä kohtaa kun meistä aika jättää.