Kk ikäisen vauvan kanssa taistelu

Yritä pitää se hereillä puhaltamalla naamaan ja pyydä mies apuun. Esim. Kastaa kädet ja koskee kylmillä sormilla kasvoihin että virkistyy.

Jos vauva on kovin nälkäinen niin on varmasti väsynytkin. Ehkä helpottaa kun saatte kierteen katkaistua

Vierailija kirjoitti:

Kannatan imetystä, mutta tässä tapauksessa voisin suositella lisämaitoa pullosta kokeiluna.

Miksi ihmeessä lisämaitoa pullosta!? Ap:n mukaan lapsi syö hyvin ja ilmiselvästi kasvaa kun nyt jo painaa reilusti yli 4 kiloa!

Pienen vauvan kanssa on hyvin usein alkuaika levotonta ja opettelua, sekä vauvalla että äidillä.

Äidin pitäisi nyt rauhoittaa tämä alkuaika lapselle ja lapsen tarpeille. Se kestää ehkä pari kuukautta, mutta takuulla helpottaa sen jälkeen! Jopa ensimmäinen vuosi voi olla haastava ja joutuu järjestelemään arkeaan uudelleen. Lasta ei missään nimessä saa "hylätä" kenellekään toiselle, jos hän on noin riippuvainen äidistä! Ensimmäiset kuukaudet ovat symbioottista aikaa eikä pieni lapsi hahmota äidin ja itsensä eroa. Eroon pakottaminen saattaa aiheuttaa pahojakin traumoja. Lapsi on alusta alkaen yksilö, jolla omat tarpeensa. Äidin läheisyys on koko maailma.

Se, onko koti kliinisen puhdas. Onko pyykit viikattu ja kaikki tip-top pitää nyt unohtaa! Itsensä stressaaminen lisää väsymystä ja kaaosta. Olisi todella tärkeää miettiä ja sisäistää nämä asiat ennen kuin lasta aletaan edes harkita! Lapsi on valtava vastuu.

Siis mieti tärkeysjärjestys!

Terv. seitsemän lapsen äiti

Ensinnäkin onnea vauvasta!

Onko sinulla hyvät imetys asennot ettei tule niska/hartia särkyjä? Tyynyillä saa hyvin tuettua omaa asentoa. Saatko imetettyä makuultaan? 

Miehelläsi olisi yksi tosi tärkeä juttu. Huolehtia että sinä syöt ja juot tarpeeksi. Suosittelen pitämään vesipulloa kokoajan käden ulottuvilla. Mies voisi tehdä sinulle ruokaa, voileipiä jne. 

En vielä diagnosoisi vauvallasi yhtään mitään. Vauvasi on vielä hyvin pieni ja ilmeisesti kasvaa hyvin, joten sen puoleen hänellä ei välttämättä ole mitään ongelmaa. Vauvojen niin ikään kuuluu ripustautua ensisijaiseen hoitajaansa ja ikävä kyllä jatkuva heräily ja tiheä imutarve on tavallista ja helpottaa ekojen kuukausien aikana. Ei kai auta kuin jaksaa ja isä saa hoitaa kotityöt ja auttaa sua jotenkin muullakin tavalla jaksamaan, esim. hieromalla, tuomalla syötävää yms. Isä voi pikku hiljaa auttaa vauvan kanssa minkä voi, mutta se on turhaa itkettää ihan pientä vauvaa isin sylissä, kyllä vauva pian kasvaa ja kiintyy isäänkin ajan kanssa, nyt on menossa äiti-vauva-symbioosivaihe.

Vaikka nyt tuntuu ikuisuudelta kaiken valvomisen keskellä, niin lopulta se arjen helpotus on yllättävänkin lähellä. Kun juhlit lapsesi 1v. synttäreitä, niin tuletkin ihmettelemään, että mihin se vauva-aika oikein meni. Nyt mulla on 2v. taapero ja 9kk vauva ja silti välillä tuntuu, että eikö se esikoinenkin vasta syntynyt ja nyt mulla on jo kaksi taaperoa. Ja kyllä oli rankkaa molempien lasten kohdalla ne ihan ekat kuukaudet, mutta niin ne kaikki asiat jotenkin sutviutuu.

Sen verran kyllä vinkkaan, että etenkin mun kuopus oli tuollainen tiheästi ja lyhyesti imijä ja se johtui kireästä kielijänteestä. Mutta hänellä oli kyllä sitten muitakin oireita tästä. Mun esikoisella on myös hieman kireä kielijänne, mutta sitä ei edes leikattu, niin kuin kuopuksella. Esikoisella oli refluksia ja hänkin tykkäsi usein olla rinnalla, ehkä juuri helpottaakseen refluksin aiheuttamaa poltetta. Kuopus taas maiskutti rinnalla kovaan ääneen ja nukkui levottomasti. Vatsa tuntui olevan usein kipeä ja oli ilmavaivainen. Kireän kielijänteen näki selvästi ja kieltä hän ei saannut lainkaan ulos suustaan. Leikkaus toi suuren helpotuksen noihin vaivoihin.

Vauvan imuote ei ole kohdallaan. Kuten itsekinsanot hän hörppii vähän juotavaa. Tuo vähäinen määrä saattaa aiheuttaa ilmaa vatsaan. Kokeile tuttipulloa, jossa on isompi reikä. Meidän esikoinen, jolla todettiin sydänvika 10 kk iässä oli vauva, jonka kanssa imetys oli vaikeaa ja osasi juoda vain isoreikäisestä tuttipullosta. Muutama pullo tuli kokeiltua ennen kuin löytyi se oikea.

Mulla oli esikoisen kanssa vähän samaa, mutta sitten tajusin, että en saanut kunnolla röytäytettyä vauvaa. Kokeleipa seuraavaa: kun lapsi on syönyt, niin laita polvesi päälle hetkeksi vatsalleen ja vähän heijaat siinä. Jos saat ison röyhtäyksen ja pulautuskin voi tulla, niin auttaa.

Vauvalle voi jäädä ruokatorven alaosaan ikäänkuin ilmakupla, ja syöminen on vaikeata ja masuun sattuu.

meillä itkut loppui tähän ja olen sen demonstroinut monelle äidille.

ymmärän väsymyksesi.

28 vielä jatkaa: olet saanut tosi hyviä neuvoja ja kerrankin ilkeilyä ei harrasta kukaan.

Tuo kielijänne on kyllä asia, joka vaikeuttaa imuotetta enkä ymmärrä, miksi sitä ei leikata jo synnärillä.

Yhdellä tutulla lapsella oli tosi hankala vauva-aika sen takia.

Vauva ei ymmärrä olevansa yksilö vaan se luulee olevansa osa sinua. Sen takia itkee kun joutuu eroon omastaan.

Syöminen on väsyttävää puuhaa. Meilläkin otetaan vielä torkkuja kun syödään. Alussa meni helposti parikin tuntia rinnalla. Eli pidä lapsi rinnalla ja laita netflix pyörimään. Vauva syö, torkkuu, herää, syö, nukkuu vartin, syö 10 min. Pidä ns. ruoka koko ajan tarjolla äläkä heti laita vauvaa pois kun nukahtaa.

Tissitakiaisen kanssa on raskasta. Muista kuitenkin itse syödä hyvin ja huolehtia jaksamisestasi. Eli laske vauva vaikka sitteriin/turvakaukaloon siksi aikaa, kun syöt. Se ei ole vaarallista, että se vauva itkee hetken, jos olet itse kuitenkin ihan vieressä, niin että vauva näkee sinut. Minä huomasin, että toisen lapsen kanssa siihen vauvan itkuun suhtautuu vähemmän hätääntymättä. Eli lapsen voi kyllä ihan hyvin antaa huutaa sen aikaa, kun itse syöt. Juttele vauvalle rauhallisesti ja kerro, että äidin täytyy syödä nyt, että vauvelikin saa ruokaa. Ja vauvan voi myös ihan huoletta herättää, vaikka tiedän, että se tuntuu vanhemmasta inhottavalta. Eli jos lapsi nukahtaa heti tissille, niin herätä häntä vähän, niin että lapsi saa syötyä vatsansa täyteen. Joskus lasta pitää auttaa myös unirytmin löytämisessä. 

Lapsesi on vielä tosi pieni, mutta yritä tehdä selkeä ero päivän ja yön välille. Se auttaa siihen, että vauva ymmärtää, että yöllä pitäisi nukkua ja päivällä olla hereillä. Eli laita yöllä kaikki valot sammuksiin ja huone täysin pimeäksi. Ota vauva viereesi nukkumaan tissille, niin sinun ei tarvitse yöllä nousta sängystä ylös. Se helpottaa yöheräämisiä. Meillä lapset monesti vain koittavat yöllä kädellä, että äiti on vieressä ja jatkavat sitten unia tyytyväisenä. Tee päivistänne puolestaan aktiivisia. Teillä vauva on vielä tosi pieni, mutta voit silti viedä vauvaa ulos joka päivä. Käykää vaikka takapihalla istumassa tai ulkona kävelemässä niin, että vauva on hereillä ja saa katsella ympärilleen. Kun päivällä on touhua, niin yöllä uni maittaa paremmin. Tsemppiä. 

Muistan, että itse söin hirveällä vauhdilla lattialla istuen ja vauva pötkötti ja kotisi vierellä. AP, sinun täytyy saada syötyä. Pidät vauvan lähellä, jos et pysty syömään vauva sylissä. Sitten köllöttele vauvan kanssa sängyssä vaikka ihokontaktissa. Pyydät miestä tekemään sinulle valmiiksi ruokia jääkaappiin.

Tolle nukkumiselle pitäisi saada tehtyä jotain. Jos oikeasti nukut jatkuvasti vain muutaman tunnin vuorokaudessa ja senkin pätkissä, niin pääsi ei sitä välttämättä kestä. Jos alkaa yhtään tuntua siltä, että pää hajoaa, niin sinun pitää mennä vaikka jollekin tutulle nukkumaan muutamaksi tunniksi ja isän on sillä aikaa vauvan kanssa kotona ja ruokkii pullosta. Paha univelka voi laukaista psykoosin ja se on kyllä vauvankin kannalta huonompi vaihtoehto kuin se, että äiti nukkuu muutaman tunnin jossain muualla ja vauva on isän kanssa.

Joo noin pientä vauvaa ei pitäisi itkettää, mutta äidin täytyy pitää myös itsestään huolta voidakseen olla hyvä äiti. Omalla kohdallani vauva nukkui huonoiten vanhempana, ja oma pää meinasi hajota ja sitten aloin kärsiä unettomuudesta.

Kireä kielijänne?