Tosi kivoja sisustusratkaisuja tässä ”15 neliön” (oikeasti 20 neliön) pikkukämpässä. Rakastaisin asua tuollaisessa pikkupesässä.

Mä en tekisi tuolla parvella mitään. Olen 175 cm pitkä, eli mahtuisin käytännössä konttaamaan ja makaamaan siellä. Kuinka noin matala tila siivotaan, kun ei seisomaan mahdu? Lisäksi en tykkää könytä rappusia alas keskellä yötä päästäkseni vessaan. Ihan sievä pikkukotihan tuo toki ulkonäöltään on, mutta epäkäytännöllisen pieni minusta. Ja vuokra on neliömäärään nähden järjetön. Itse asun 60 neliön kaksiossa Vantaalla ja maksan vuokraa 830€ kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta juuri nuo miniasunnot on tosi tyylikkäitä. Meikäläinen mahtuisi jopa seisomaan orrella (huonekork. 160 cm). En vain ymmärrä, miksi pikkuruiseenkin asuntoon on aina tungettava sohva, leveä parisänky ja taulu-tv, jos asujana on vain yksi ihminen. Tässä kyseisessä kämpässä eniten huolestutti juuri ison tv:n asettelu suoraan irrallisten lootien ja parin kirjan päälle.

Eikö se telkkari ollut kiinnitetty seinään? Eihän siinä silloin mitään huolestuttavaa ole.

Jos tykkää.

Mun mielestä vaan järjetöntä maksaa 500e kuussa 15m2.

Minulla on kaksi kertaa isompi koti ja sama vuokra, enkä asu missään metsässä. Jos vuokra olisi alempi, noissa voisi viitsiä asua.

Pienet kämpät on ihania, jotenki paljon kotosamman tuntusia. Tosin ihan noin pieni ei itselle enää käy, kun asutaan kuitenkin samassa kämpässä puoliso, minä ja kaksi kissaa. Ja lisäksi perheenlisäyskin olisi toiveissa lähivuosina.

Mutta jotenkin tuntuu siltä, että ihmisten tilantarpeet koteihin liittyen on nykyään aika valtavat. Itse en ymmärrä, mihin sitä tilaa niin paljon tarvitsee. On vain enemmän siivottavaa ja usein isommassa kämpässä asumisesta joutuu myös maksamaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Musta tää on tosi kiva. Monet yksiöt tuntuvat ahtailta puuttuvan parvekkeen, pienten ikkunoiden ja matalan huonekorkeuden takia, mutta tässä on kivasti valoa, jopa parvella oma pieni ikkuna. Vähän ehkä toivoisin lisätilaa tuohon alakertaan, koska olen vielä niinkin vanhanaikainen, että tahdon television olevan olohuoneessa. Yksinasujalle tosi hyvä ja PK-seudun hintatasoon nähden kohtuuhintainen, etenkin kun on upouusi ja parvekkeellinen.

Samaa mieltä. Valoisuus, korkeat huoneet, parvekeja hyvät säilytystilat antavat ihmeesti tilantuntua. Mieluummin ehkä tuo kuin enemmän lattianeliöitä ilman noita.

Vaikea sanoa, millaista tuossa olisi asua, mutta viihtyisältä tuo vaikuttaa. Ja nykyiseen pk-seudun vuokratasoon verrattuna edullinen! (Se vuokrataso on kyllä ihan järjetön)

OK, kyllä minäkin voisin sinkkuna asua tuollaisessa, mutta vain jos olisi pakko. Ottaisin enemmän tilaa mieluummin, ainakin sen verran että voisin ottaa vastaan vieraitakin. Kiva jos asukas tykkää, mutta minulle tulee sellainen vaikutelma että tässä on vain selitelty asiat parhain päin.

Mulla olis ongelma tuo parvi, kun olen 180cm pitkä. Muuten olis kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen kotona kaikenlaista eli ompelen, säilön, luen, kirjoitan jne., joten pöydättömyys olisi hankala asia. Jotenkin tuo koti oli vain olemiseen, ei tekemiseen. En halua pientä pesää, haluan omaa tilaa, ei kerrostalon yhteistä harrastetilaa, jossa ei mikään pysy kunnossa.

No ei kukaan estä tuomasta pöytää pieneen asuntoon. Saahan sen sisustaa just niin kuin tykkää, hyvänen aika.

Mulla on 15 neliön asunnossa pöytäpinta-alaa noin kolmisen neliömetriä. Askarteluun käytän paljon myös lattiatilaa, kuten siihen olemiseenkin. Aasiassa pyöritään paljon lattioilla ja se on musta ihan hyvä, pysyy kroppakin paremmassa kunnossa eikä jäykisty. Erityisesti tuolit ovat musta tosi kummallinen ja turha keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parvi toimii niin kauan kun jalat ovat kunnossa. Jos nivelrikko alkaa aivata vanhemmiten, on rappusten könyäminen raskasta ylös.

Niin. Se asunto mihin seuraavaksi muuttaa, se on oleva loppuelämän asunto, eikä sieltä pois tule pääsemän kuin vasta kuollessaan!

Muutettiin 10 vuotta sitten taloon jossa on YLÄKERTA! Ai kamalaa, mitenhän sinne ylös pääsee ysikymppisenä jos jalat on amputoitu lonkista? Eipä sen väliä että ollaan haluttu ostaa tämä, ja haluttu asua tässä, ja sitten invalidina voin miettiä sitä onnellista aikaa kun tässä asuttiin, joka mielestäni on parempi kuin jatkuva varmistelu ja pelossa eläminen (ei voi matkustaa laivalla kun se VOI upota, ei voi lentää kun se VOI tipahtaa, ei voi asua parvellisessa asunnossa sekuntiakaan koska VOI tulla nivelrikko jne.) Kyllä kannattaa muuttaa suoraan synnäriltä vanhustenlaitokseen, niin ei ole tällaisia ongelmia!

Noh, yllättävän yleistä on se, että siitä unelmien talosta ei halutakaan lähteä. Taloon on muutettu perheen kanssa. Lapset ovat lähteneet toisille paikkakunnille töihin, puoliso kuollut. Oma terveys reistailee. Pesutilat saattavat olla kellarissa tai yläkerrassa, makuuhuoneet yläkerrassa ja etuovella portaat ennen sisälle pääsyä. Postilaatikko on kadun varressa, johon voi olla matkaa kymmeniä metrejä.

Yhteiskuntaa ollaan vailla avuksi. Omaisia on voinut olla, mutta he ovat jo uupuneet loputtoman työtaakan alle. Vaaditaan luiskaa etuovelle, porrashissiä kellarin ja yläkerran portaisiin, avustusta kylpyhuoneen rakentamiseen asuinkerrokseen, siivous-, haravointi- ja lumenluontiapua ja tietysti kuljetuspalvelua, jotta pääsee käymään kaupassa. Muutto soveltuvampaan asuntoon on poissuljettu vaihtoehto, kun kukapa sitä kotoaan mihinkään lähtisi. Surullista.

Valitettavasti yhteiskunnalla ei ole keinoja avustaa siinä määrin, kuin tämänkaltainen asuminen vaatisi.

Fiksu kirjoitus, mahdatko olla kollegani? :D

T. Vammaispalvelun sossu

Kyllä olen. =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parvi toimii niin kauan kun jalat ovat kunnossa. Jos nivelrikko alkaa aivata vanhemmiten, on rappusten könyäminen raskasta ylös.

Niin. Se asunto mihin seuraavaksi muuttaa, se on oleva loppuelämän asunto, eikä sieltä pois tule pääsemän kuin vasta kuollessaan!

Muutettiin 10 vuotta sitten taloon jossa on YLÄKERTA! Ai kamalaa, mitenhän sinne ylös pääsee ysikymppisenä jos jalat on amputoitu lonkista? Eipä sen väliä että ollaan haluttu ostaa tämä, ja haluttu asua tässä, ja sitten invalidina voin miettiä sitä onnellista aikaa kun tässä asuttiin, joka mielestäni on parempi kuin jatkuva varmistelu ja pelossa eläminen (ei voi matkustaa laivalla kun se VOI upota, ei voi lentää kun se VOI tipahtaa, ei voi asua parvellisessa asunnossa sekuntiakaan koska VOI tulla nivelrikko jne.) Kyllä kannattaa muuttaa suoraan synnäriltä vanhustenlaitokseen, niin ei ole tällaisia ongelmia!

Noh, yllättävän yleistä on se, että siitä unelmien talosta ei halutakaan lähteä. Taloon on muutettu perheen kanssa. Lapset ovat lähteneet toisille paikkakunnille töihin, puoliso kuollut. Oma terveys reistailee. Pesutilat saattavat olla kellarissa tai yläkerrassa, makuuhuoneet yläkerrassa ja etuovella portaat ennen sisälle pääsyä. Postilaatikko on kadun varressa, johon voi olla matkaa kymmeniä metrejä.

Yhteiskuntaa ollaan vailla avuksi. Omaisia on voinut olla, mutta he ovat jo uupuneet loputtoman työtaakan alle. Vaaditaan luiskaa etuovelle, porrashissiä kellarin ja yläkerran portaisiin, avustusta kylpyhuoneen rakentamiseen asuinkerrokseen, siivous-, haravointi- ja lumenluontiapua ja tietysti kuljetuspalvelua, jotta pääsee käymään kaupassa. Muutto soveltuvampaan asuntoon on poissuljettu vaihtoehto, kun kukapa sitä kotoaan mihinkään lähtisi. Surullista.

Valitettavasti yhteiskunnalla ei ole keinoja avustaa siinä määrin, kuin tämänkaltainen asuminen vaatisi.

Fiksu kirjoitus, mahdatko olla kollegani? :D

T. Vammaispalvelun sossu

Kyllä olen. =D

Te kaksi vammaispalvelun sossua! Ihanaa! Teillä on tervettä järkeä! Kiitos tästä! :)

Vierailija kirjoitti:

Mulla olis ongelma tuo parvi, kun olen 180cm pitkä. Muuten olis kiva.

Nukutko seisaaltaan? Ei siellä muuta tehdä kuin nukuta ja mahdollisesti ehkä jotain muutakin. Tuo parvi on niin pieni että  portaikosta mahtuu imuroimaan ja sitä voi myös hieman kumartua tarvittaessa... Olen asunut 24 neliön kämpässä, jossa parven korkeus oli ehkä 130 cm ja siinä oli ihan riittävästi tilaa minulle(175 cm) ja miehelleni (185 cm). Siivouskaan ei ollut ongelma, vaikka sinne piti kiivetä pystysuoria tikkaita pitkin. Se vessassa käyminen yöllä oli ehkä ärsyttävää, kun unenpöpperössä piti alkaa kiipeilee. Tuonne parvelle vie sentään hyvät portaat.

Jos noiden kämppien sijainti olis parempi (jossain muualla kuin Martinlaakson ostarilla), niin voisin ihan hyvin sinkkuna asua tuolla.

Tulisin hulluksi. Klaustrofobia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen kotona kaikenlaista eli ompelen, säilön, luen, kirjoitan jne., joten pöydättömyys olisi hankala asia. Jotenkin tuo koti oli vain olemiseen, ei tekemiseen. En halua pientä pesää, haluan omaa tilaa, ei kerrostalon yhteistä harrastetilaa, jossa ei mikään pysy kunnossa.

No ei kukaan estä tuomasta pöytää pieneen asuntoon. Saahan sen sisustaa just niin kuin tykkää, hyvänen aika.

Mulla on 15 neliön asunnossa pöytäpinta-alaa noin kolmisen neliömetriä. Askarteluun käytän paljon myös lattiatilaa, kuten siihen olemiseenkin. Aasiassa pyöritään paljon lattioilla ja se on musta ihan hyvä, pysyy kroppakin paremmassa kunnossa eikä jäykisty. Erityisesti tuolit ovat musta tosi kummallinen ja turha keksintö.

Keskenkasvuiset kakarat istuvat mielellään lattialla ja leikkivät olevansa peikkoja pikku pesissä.

Miksei AP tee pesää vaikka vajaan tai maakellariin? Siellä olisi kiva pikkuinen pörröinen pesä ja te mt-ongelmaiset olisitte poissa silmistä.

Naurettavaa. Te mt-ongelmaiset ihailette pikkuista pesää Vantaan pelloilla, ettekömä tajua, että gryndereille nämä koirankopit ovat suunnaton bisnes. Näissä neliöhinta on ap:n laisten mielisairaiden takia pilvissä. Tämä on pelkkää riistoa ihmisarvolla.

Mihin ihminen tarvitsee muuta kuin sänkyä? Yhden ihmisen sänky on n. 2 M2. Siitä voisi velottaa vuokraa 200 euroa kk. Kylpyhuone olisi käytävällä yhteinen ja "paljon yhteisiä tiloja" kun astuu ulko-ovesta ulos.

Tajuatteko yhtään mitä parodia olette ihmisestä???

Ihmisillä on pakkorako nuorina, kun opiskellaan jne. Ja joillain tulee sitten elämänkaaren huippukohdan jälkeen sellainen vaihe, että muutetaan (reilusti) pienempään ja karsitaan elämää. Kaikille sellaista ei tule, ainakaan noin rajussa mittakaavassa.

Minuakin naapurin mummo paheksuu, kun haluan ympärilleni tilaa, valoa, avaruutta ja toimivuutta (säilytystilat, työtasot jne) ja hän on onnellinen 35 neliön saunallisessa yksiössä. Sinkkuja olemme molemmat. Hän on lähes 30 vuotta minua vanhempi ja koen olevani vielä elämän aktiivisessa vaiheessa enkä halua muumioitua luolaan, kun pystyn parempaankin. 

Muuten kyllä ihana kämppä mutta todella suolainen vuokra!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tää on tosi kiva. Monet yksiöt tuntuvat ahtailta puuttuvan parvekkeen, pienten ikkunoiden ja matalan huonekorkeuden takia, mutta tässä on kivasti valoa, jopa parvella oma pieni ikkuna. Vähän ehkä toivoisin lisätilaa tuohon alakertaan, koska olen vielä niinkin vanhanaikainen, että tahdon television olevan olohuoneessa. Yksinasujalle tosi hyvä ja PK-seudun hintatasoon nähden kohtuuhintainen, etenkin kun on upouusi ja parvekkeellinen.

Samaa mieltä. Valoisuus, korkeat huoneet, parvekeja hyvät säilytystilat antavat ihmeesti tilantuntua. Mieluummin ehkä tuo kuin enemmän lattianeliöitä ilman noita.

Vaikea sanoa, millaista tuossa olisi asua, mutta viihtyisältä tuo vaikuttaa. Ja nykyiseen pk-seudun vuokratasoon verrattuna edullinen! (Se vuokrataso on kyllä ihan järjetön)

Edullinen? 15 neliötä ja 500 e eli 33 e/neliö/kk. Jos asunto olisi 30 neliötä, niin vuokra olisi 1000 e/kk - pitäisitkö sitä edelleen edullisena, jos sijainti olisi sama kuin noilla pikkuasunnoilla? Minusta tuo on aika lailla hintavaa asumista.