Tosi kivoja sisustusratkaisuja tässä ”15 neliön” (oikeasti 20 neliön) pikkukämpässä. Rakastaisin asua tuollaisessa pikkupesässä.

Mä harkitsin silloin hakemista noihin kämppiin, kun ne valmistuivat. Mutta yksi kynnyskysymys oli se, että noissa ei ole pyykinpesukoneelle paikkaa kylppäreissä ja yhteisessä pesutuvissa on aina se "vaara", että muiden käyttämät hajusteelliset pesuaineet tarttuvat omiin vaatteisiin. En sitten tiedä olisiko ollut neuvoteltavissa, että osa pesukoneista olisi varattu hajusteettomaan pyykinpesuun...

Kaipaan myös kunnollisen kokoista ruokapöytää. Toki sellaisen voi sinne laittaa, mutta sitten ollaan taas ilman sohvaa. Että joko tai...

Sijainti mkelestäni hyvä, jos kulkuyhteyksiä ajatellaan. Sekä se, että asunnoissa on parveke. Ihmettelen nykyistä rakennusbuumia, joissa yksiöihin laitetaan ranskalainen parveke samalla kun taloyhtiön muihin asuntoihin tulee normiparvekkeet. Juuri yksiöissä olisi ihanaa saada lisätilaa parvekkeella.

Eihän tuollaisessa asunnossa voi tehdä mitään. Ei ole tilaa käsitöihin, koska vaikka ompelukone mahtuisikin, säilytystilaa ei riitä pienellekään määrälle kankaita ja lankoja. Ei ole tilaa kutsua vieraita, kahvittelemaan ehkä mahtuu, muttei oikein edes pelaamaan lautapelejä saati jäämään yöksi. Kokata ei voi kun ei ole tasoja, eikä tuon pöydän ääressä edes opiskele ergonomisesti. Keväällä jäisi chilit laittamatta, kun ei ole tilaa. Mahtuuko tuolla edes venyttelemään?

Vasta kotoa muuttaneelle, luonteeltaan menevälle opiskelijalle voisi sentään olla sopiva, jos vuokra ei olisi järjetön ja sijainti tuo mikä on. Itse en kyllä opiskelijanakaan edes harkitsisi, tulisin hulluksi, koska olen koti-ihminen ja pitää mahtua harrastamaan. Enkä mahtuisi tuolla parvella petaamaan tai siivoamaan. Asun puolison kanssa tilavasti yliopistokaupungissa kävelymatkan päässä kaikesta, ja maksetaan 60 neliöstä 700€/kk.

Mitä järkeä on rakentaa pikkuisia koppeja Suomessa? Täällä kyllä tilaa riittäisi, eikä ole tarvetta rakentaa ylöspäin. Ihan outoa.

Ihailen noita pieniä asuntoja. Itse en laittaisi parvelle sänkyä, vaan säilyttäisin siellä tavaraa.  Alakerrassa voisi olla pieni vuodesohva / seinälle nostettava sänky, pieni kirjoituspöytä ja tuoli ja iso tietokoneen näyttö siinä pöydällä. En tarvitse esim. keittiönpöytää.

Liian pieni kylppäri tosin häiritsee eli panostaisin siihen. Mikään yhteissaunominen ei kiinnosta, ei myöskään yhteiskokkaaminen tai sosialisointi naapurien kanssa. Pärjäisin mainiosti esim. pelkällä mikrolla ja tehosekoittimella.

Minulla ei käy vieraita, olen introvertti.

En ymmärrä minäkään noiden miniasuntojen hehkutusta. Missään muualla ei asuta niin ahtaasti kuin Suomessa. Ymmärtäisin ehkä jos tuo asunto olisi Punavuoressa, mutta että Martinlaaksossa??! Neliöhinta on aivan hirveä. Toki huonekorkeus tekee tuosta edes siedettävän, ilman sitä tilaa pään yläpuolella tulisi varmaan hulluksi noin pienessä kopissa.

Vertailun vuoksi, asun eräässä toisessa Euroopan maassa pääkaupungin ytimessä. Kotini on ns. yhden makuuhuoneen asunto, eli suomalaisittain kai kaksio, jossa makuuhuoneen lisäksi olo-ruokailuhuone (mahtuu ruokapöytä ja sohvaryhmä), pikkukeittiö/keittokomero ja kohtuullisen tilava kylppäri. Kodinkoneita ei ole, oma pyykkikoneeni on kellarissa ja tiskaan käsin. Täkäläisittäin asuntoni on aika normaalikokoinen yksin asuvalle tai nuorelle lapsettomalle parille. Neliöitä ehkä 60-70. Kattokorkeus ei huimaava, mutta kyseessä on ullakkoasunto ja minulla on iso terassi. Rakastan asuntoani. Jos muuttaisin Helsinkiin minulla olisi ehkä varaa johonkin 20-30 neliön koppiin mikäli haluaisin asua ydinkeskustassa. :-/

Vierailija kirjoitti:

Parvi toimii niin kauan kun jalat ovat kunnossa. Jos nivelrikko alkaa aivata vanhemmiten, on rappusten könyäminen raskasta ylös.

Ja alas. 

Jos olisin voinut vaikuttaa asuntoihin, niin olisin tehnyt yläkerrasta yhtä korkean kuin normaali huone ja lisännyt asuntoihin suuren lasitetun parvekkeen. Ratkaisut olisivat vaikuttaneet hintaan, mutta helpottaisivat asumista todella paljon.

Olen 158-senttinen, joten ajatuskin 160-senttisestä huoneesta ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään noiden miniasuntojen hehkutusta. Missään muualla ei asuta niin ahtaasti kuin Suomessa. Ymmärtäisin ehkä jos tuo asunto olisi Punavuoressa, mutta että Martinlaaksossa??! Neliöhinta on aivan hirveä. Toki huonekorkeus tekee tuosta edes siedettävän, ilman sitä tilaa pään yläpuolella tulisi varmaan hulluksi noin pienessä kopissa.

Vertailun vuoksi, asun eräässä toisessa Euroopan maassa pääkaupungin ytimessä. Kotini on ns. yhden makuuhuoneen asunto, eli suomalaisittain kai kaksio, jossa makuuhuoneen lisäksi olo-ruokailuhuone (mahtuu ruokapöytä ja sohvaryhmä), pikkukeittiö/keittokomero ja kohtuullisen tilava kylppäri. Kodinkoneita ei ole, oma pyykkikoneeni on kellarissa ja tiskaan käsin. Täkäläisittäin asuntoni on aika normaalikokoinen yksin asuvalle tai nuorelle lapsettomalle parille. Neliöitä ehkä 60-70. Kattokorkeus ei huimaava, mutta kyseessä on ullakkoasunto ja minulla on iso terassi. Rakastan asuntoani. Jos muuttaisin Helsinkiin minulla olisi ehkä varaa johonkin 20-30 neliön koppiin mikäli haluaisin asua ydinkeskustassa. :-/

Asuntosi vaikuttaa viihtyisältä.

Sukulaisellani oli kellarissa oleva pyykkikone Saksassa, kuten muillakin asukkailla. Siellä olivat koneet rivissä huoneen seinustalla. 

Haluan, että pesukone on kotonani.

Eikö hänen lapsensa käy koskaan kylässä ja halua yöpyä? Ja tosiaan samaa mieltä: törkeä hinta noin pienestä. 250 olis sopiva vuokra.

Eiköhän noihinkin pesiydy jotain sossupummeja, kunhan uutuudenviehätys hälvenee. Sitten onkin yhteiset tilat yhtä painajaista....

Söpön näköinen, mutta vaikea sanoa. Kieltämättä tulee mieleen, että alkaisi ahdistaa. Aika ikävää, jos Suomessa pitää asua noin ahtaasti kun kuitenkin tilaa on.

Aivan liian pieni omaan makuun, nykyinen 29-neliöinenkin on liian pieni, vaikken mikään tavaran hamstraaja olekaan. Minulla on tietokonepöytä, kirjahylly, lipasto, lukutuoli ja sänky. Tuossa on kyllä mahtava idea tuo parvi, oma sänkyni on vaan huoneessa seinän vieressä. :/ Se on tässä asunnossa paskinta, ei edes mitään syvennystä sängylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tää on tosi kiva. Monet yksiöt tuntuvat ahtailta puuttuvan parvekkeen, pienten ikkunoiden ja matalan huonekorkeuden takia, mutta tässä on kivasti valoa, jopa parvella oma pieni ikkuna. Vähän ehkä toivoisin lisätilaa tuohon alakertaan, koska olen vielä niinkin vanhanaikainen, että tahdon television olevan olohuoneessa. Yksinasujalle tosi hyvä ja PK-seudun hintatasoon nähden kohtuuhintainen, etenkin kun on upouusi ja parvekkeellinen.

Samaa mieltä. Valoisuus, korkeat huoneet, parvekeja hyvät säilytystilat antavat ihmeesti tilantuntua. Mieluummin ehkä tuo kuin enemmän lattianeliöitä ilman noita.

Vaikea sanoa, millaista tuossa olisi asua, mutta viihtyisältä tuo vaikuttaa. Ja nykyiseen pk-seudun vuokratasoon verrattuna edullinen! (Se vuokrataso on kyllä ihan järjetön)

Edullinen? 15 neliötä ja 500 e eli 33 e/neliö/kk. Jos asunto olisi 30 neliötä, niin vuokra olisi 1000 e/kk - pitäisitkö sitä edelleen edullisena, jos sijainti olisi sama kuin noilla pikkuasunnoilla? Minusta tuo on aika lailla hintavaa asumista.

On, Helsingissä vuokrataso on aivan järjetön. Vertasin siihen, että nykyään esimerkiksi Punavuoressa 20 neliön yksiön vuokra on 800 eur / kk. Jossa saattaa olla vähemmän toimivaa tilaa. Mikä on järjetön!

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on rakentaa pikkuisia koppeja Suomessa? Täällä kyllä tilaa riittäisi, eikä ole tarvetta rakentaa ylöspäin. Ihan outoa.

Nimenomaan! Ja vielä jos muistettaisiin, että Kehä III:n ulkopuolellakin on elämää.

Asunnon tyyppi on joku bloggari ja wannabe-julkkis, ainakin somessa, ja on blogissaan kirjoittanut asuvansa vain joka toinen viikko Helsingissä. Vähän epämääräistä hehkuttaa miniasuntoa halvaksi jos sen vaihtoehto olisi asua hotellissa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuollaisessa asunnossa voi tehdä mitään. Ei ole tilaa käsitöihin, koska vaikka ompelukone mahtuisikin, säilytystilaa ei riitä pienellekään määrälle kankaita ja lankoja. Ei ole tilaa kutsua vieraita, kahvittelemaan ehkä mahtuu, muttei oikein edes pelaamaan lautapelejä saati jäämään yöksi. Kokata ei voi kun ei ole tasoja, eikä tuon pöydän ääressä edes opiskele ergonomisesti. Keväällä jäisi chilit laittamatta, kun ei ole tilaa. Mahtuuko tuolla edes venyttelemään?

Vasta kotoa muuttaneelle, luonteeltaan menevälle opiskelijalle voisi sentään olla sopiva, jos vuokra ei olisi järjetön ja sijainti tuo mikä on. Itse en kyllä opiskelijanakaan edes harkitsisi, tulisin hulluksi, koska olen koti-ihminen ja pitää mahtua harrastamaan. Enkä mahtuisi tuolla parvella petaamaan tai siivoamaan. Asun puolison kanssa tilavasti yliopistokaupungissa kävelymatkan päässä kaikesta, ja maksetaan 60 neliöstä 700€/kk.

Minä maksan saman 13 neliöstä - tai Kelahan sen kyllä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä maksan saman 13 neliöstä - tai Kelahan sen kyllä maksaa.

Kela maksaa lehtijutunkin asukkaan vuokran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parvi toimii niin kauan kun jalat ovat kunnossa. Jos nivelrikko alkaa aivata vanhemmiten, on rappusten könyäminen raskasta ylös.

Ja alas. 

Jos olisin voinut vaikuttaa asuntoihin, niin olisin tehnyt yläkerrasta yhtä korkean kuin normaali huone ja lisännyt asuntoihin suuren lasitetun parvekkeen. Ratkaisut olisivat vaikuttaneet hintaan, mutta helpottaisivat asumista todella paljon.

Olen 158-senttinen, joten ajatuskin 160-senttisestä huoneesta ahdistaa.

Olen yli 160-senttinen eikä ajatus parvesta ahdista lainkaan. Sehän on nimenomaan parvi, ei huone.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään noiden miniasuntojen hehkutusta. Missään muualla ei asuta niin ahtaasti kuin Suomessa. Ymmärtäisin ehkä jos tuo asunto olisi Punavuoressa, mutta että Martinlaaksossa??! Neliöhinta on aivan hirveä. Toki huonekorkeus tekee tuosta edes siedettävän, ilman sitä tilaa pään yläpuolella tulisi varmaan hulluksi noin pienessä kopissa.

Vertailun vuoksi, asun eräässä toisessa Euroopan maassa pääkaupungin ytimessä. Kotini on ns. yhden makuuhuoneen asunto, eli suomalaisittain kai kaksio, jossa makuuhuoneen lisäksi olo-ruokailuhuone (mahtuu ruokapöytä ja sohvaryhmä), pikkukeittiö/keittokomero ja kohtuullisen tilava kylppäri. Kodinkoneita ei ole, oma pyykkikoneeni on kellarissa ja tiskaan käsin. Täkäläisittäin asuntoni on aika normaalikokoinen yksin asuvalle tai nuorelle lapsettomalle parille. Neliöitä ehkä 60-70. Kattokorkeus ei huimaava, mutta kyseessä on ullakkoasunto ja minulla on iso terassi. Rakastan asuntoani. Jos muuttaisin Helsinkiin minulla olisi ehkä varaa johonkin 20-30 neliön koppiin mikäli haluaisin asua ydinkeskustassa. :-/

Mä asun myös eurooppalaisessa suurkaupungissa, 35 neliön yksiössä. Kylppärin koko on 2 m2 :D. Mutta minipesukone on vessassa ja kaikki tavarani mahtuvat tänne ihan hyvin. On parisänky, sohva, 2-metrinen keittiönpöytä sekä pienempi kirjoituspöytä, vaatesäilytys ja keittiön koneet. En tarvi muuta, olen tyytyväinen näin ja pienempikin kelpaisi oikein hyvin :),

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on pakkorako nuorina, kun opiskellaan jne. Ja joillain tulee sitten elämänkaaren huippukohdan jälkeen sellainen vaihe, että muutetaan (reilusti) pienempään ja karsitaan elämää. Kaikille sellaista ei tule, ainakaan noin rajussa mittakaavassa.

Minuakin naapurin mummo paheksuu, kun haluan ympärilleni tilaa, valoa, avaruutta ja toimivuutta (säilytystilat, työtasot jne) ja hän on onnellinen 35 neliön saunallisessa yksiössä. Sinkkuja olemme molemmat. Hän on lähes 30 vuotta minua vanhempi ja koen olevani vielä elämän aktiivisessa vaiheessa enkä halua muumioitua luolaan, kun pystyn parempaankin. 

Olen 42 ja asun Helsingin keskustassa yksiössä. Vietän hyvin aktiivista elämää, asiantuntijatyön lisäksi harrastan liikuntaa ja käyn paljon kulttuuritapahtumissa noin esimerkiksi. Harrastukseni eivät siis ole kotona, ystäviä mahtuu kyllä tarvittaessa isokin porukka kylään. Ei ole tullut mieleenkään "karsia elämää". Ihmettelen, mistä todellisuudesta noin omituisia viestejä kirjoitellaan, en ole koskaan ennen kuullut että asunnon koko = halu muumioitua luolaan. :D