Tosi kivoja sisustusratkaisuja tässä ”15 neliön” (oikeasti 20 neliön) pikkukämpässä. Rakastaisin asua tuollaisessa pikkupesässä.

Todella hyvä asunto. Asuntosijoittajat saavat näistä pienistä asunnoista suurimmat tuotot vuokrina. Myös rakennusyhtiöt hyötyvät pienistä asunnoista, mikä tarkoittaa parempaa kannattavuutta. Tämä tarkoittaa suurempia osinkoja osakkeenomistajille ja turvatumpia päiviä ja parempia kannusteita rakennusyrityksissä työskenteleville.

Minikämppä on kyllä kotoisa, olen itse asunut pikkuyksiössä, jossa parvi. Enää en jaksaisi könytä tuolla ylhäällä petaamassa. Tavaran määrä pysyy hyvin hallinnassa, koska on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Todella hyvä asunto. Asuntosijoittajat saavat näistä pienistä asunnoista suurimmat tuotot vuokrina. Myös rakennusyhtiöt hyötyvät pienistä asunnoista, mikä tarkoittaa parempaa kannattavuutta. Tämä tarkoittaa suurempia osinkoja osakkeenomistajille ja turvatumpia päiviä ja parempia kannusteita rakennusyrityksissä työskenteleville.

Ja ravintoloitsijat kiittävät, koska ei noissa kodeissa voi vierailla. Ja monia asioita saadaan myytyä enemmän, kun ihmiset sinkkuuntuvat ja mökkiytyvät koppeihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parvi toimii niin kauan kun jalat ovat kunnossa. Jos nivelrikko alkaa aivata vanhemmiten, on rappusten könyäminen raskasta ylös.

Niin. Se asunto mihin seuraavaksi muuttaa, se on oleva loppuelämän asunto, eikä sieltä pois tule pääsemän kuin vasta kuollessaan!

Muutettiin 10 vuotta sitten taloon jossa on YLÄKERTA! Ai kamalaa, mitenhän sinne ylös pääsee ysikymppisenä jos jalat on amputoitu lonkista? Eipä sen väliä että ollaan haluttu ostaa tämä, ja haluttu asua tässä, ja sitten invalidina voin miettiä sitä onnellista aikaa kun tässä asuttiin, joka mielestäni on parempi kuin jatkuva varmistelu ja pelossa eläminen (ei voi matkustaa laivalla kun se VOI upota, ei voi lentää kun se VOI tipahtaa, ei voi asua parvellisessa asunnossa sekuntiakaan koska VOI tulla nivelrikko jne.) Kyllä kannattaa muuttaa suoraan synnäriltä vanhustenlaitokseen, niin ei ole tällaisia ongelmia!

Noh, yllättävän yleistä on se, että siitä unelmien talosta ei halutakaan lähteä. Taloon on muutettu perheen kanssa. Lapset ovat lähteneet toisille paikkakunnille töihin, puoliso kuollut. Oma terveys reistailee. Pesutilat saattavat olla kellarissa tai yläkerrassa, makuuhuoneet yläkerrassa ja etuovella portaat ennen sisälle pääsyä. Postilaatikko on kadun varressa, johon voi olla matkaa kymmeniä metrejä.

Yhteiskuntaa ollaan vailla avuksi. Omaisia on voinut olla, mutta he ovat jo uupuneet loputtoman työtaakan alle. Vaaditaan luiskaa etuovelle, porrashissiä kellarin ja yläkerran portaisiin, avustusta kylpyhuoneen rakentamiseen asuinkerrokseen, siivous-, haravointi- ja lumenluontiapua ja tietysti kuljetuspalvelua, jotta pääsee käymään kaupassa. Muutto soveltuvampaan asuntoon on poissuljettu vaihtoehto, kun kukapa sitä kotoaan mihinkään lähtisi. Surullista.

Valitettavasti yhteiskunnalla ei ole keinoja avustaa siinä määrin, kuin tämänkaltainen asuminen vaatisi.

Jokaisen on jossain vaiheessa lähdettävä. Oleellisinta on, mitä tekee elämällään syntymän ja kuoleman välissä. Toivottavasti olet onnellinen tuossa varmistelussasi, ja varannut vanhustalosta jo paikan itsellesi :)

Eehhehehee! =D Ei, en asu esteettömässä asunnossa, mutta mikäli en pystyisi tässä asumaan, olisin valmis vaihtamaan sopivampaan. Samoin olisin valmis muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Ja olenkin muuttanut.

Vanhainkodit on lakkautettu siihen mennessä kun olen siinä kunnossa, että sellaista tarvitsisin.

Asuin joskus 18 neliön kodissa. Oikein ihana, remontoitu 50-luvun talo. Riitti hyvin. Toki tavaraa oli silloin vanhempien luonakin.

Itse en pystyisi asumaan noin. Etenkin kun on pois muuttaneita lapsia. Tulevat kuitenkin välillä yökylään (vaikka asuisivat naapuritalossa) ja parempi olla edes se vierashuone, että saavat pötkötellä siellä tarvittaessa.

Ton vuokran jälkeen jäisi rahaa matkusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei rakenneta enemmän kompakteja ja silti esteettömiä koteja? Tyyliin että mahtuu pyörätuolin tai rollaattorin kanssa suihkuun ja vessakäynnille, ei ole kynnyksiä ja niin edelleen. Silloin voisi oikeasti kuvitella asuvansa omassa kodissa, kunnes viimeinen kyyti hakee.

Senioritalot on rakennettu esteettömiksi.

500 euroa?! Hirveen hintaiset neliöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parvi toimii niin kauan kun jalat ovat kunnossa. Jos nivelrikko alkaa aivata vanhemmiten, on rappusten könyäminen raskasta ylös.

Niin. Se asunto mihin seuraavaksi muuttaa, se on oleva loppuelämän asunto, eikä sieltä pois tule pääsemän kuin vasta kuollessaan!

Muutettiin 10 vuotta sitten taloon jossa on YLÄKERTA! Ai kamalaa, mitenhän sinne ylös pääsee ysikymppisenä jos jalat on amputoitu lonkista? Eipä sen väliä että ollaan haluttu ostaa tämä, ja haluttu asua tässä, ja sitten invalidina voin miettiä sitä onnellista aikaa kun tässä asuttiin, joka mielestäni on parempi kuin jatkuva varmistelu ja pelossa eläminen (ei voi matkustaa laivalla kun se VOI upota, ei voi lentää kun se VOI tipahtaa, ei voi asua parvellisessa asunnossa sekuntiakaan koska VOI tulla nivelrikko jne.) Kyllä kannattaa muuttaa suoraan synnäriltä vanhustenlaitokseen, niin ei ole tällaisia ongelmia!

Noh, yllättävän yleistä on se, että siitä unelmien talosta ei halutakaan lähteä. Taloon on muutettu perheen kanssa. Lapset ovat lähteneet toisille paikkakunnille töihin, puoliso kuollut. Oma terveys reistailee. Pesutilat saattavat olla kellarissa tai yläkerrassa, makuuhuoneet yläkerrassa ja etuovella portaat ennen sisälle pääsyä. Postilaatikko on kadun varressa, johon voi olla matkaa kymmeniä metrejä.

Yhteiskuntaa ollaan vailla avuksi. Omaisia on voinut olla, mutta he ovat jo uupuneet loputtoman työtaakan alle. Vaaditaan luiskaa etuovelle, porrashissiä kellarin ja yläkerran portaisiin, avustusta kylpyhuoneen rakentamiseen asuinkerrokseen, siivous-, haravointi- ja lumenluontiapua ja tietysti kuljetuspalvelua, jotta pääsee käymään kaupassa. Muutto soveltuvampaan asuntoon on poissuljettu vaihtoehto, kun kukapa sitä kotoaan mihinkään lähtisi. Surullista.

Valitettavasti yhteiskunnalla ei ole keinoja avustaa siinä määrin, kuin tämänkaltainen asuminen vaatisi.

Fiksu kirjoitus, mahdatko olla kollegani? :D

T. Vammaispalvelun sossu

Muuta komeroon!

Ajatuskin kalustuksen jumppaamisesta tai orrelle könyämisestä inhottaa

Tunsin pariskunnan jossa myös olutjurrikka. Vaimo pistää äijän aina komeroon ja asuntoon ei ole kännissä asiaa.

Jättäis sen oluen vähemmälle niin olisi rahaa ihmisasuntoon.

Siivouksen määrä ei riipu ollenkaan neliöistä vaan asukkaiden määrästä ja elintavoista. Väljää asuntoa on paljon helpompi siivota.

En ymmärrä tätä pikkuruisten asuntojen ihannoimista. On turhaa etsiä uutta asuntoa, jossa olisi yli 50 neliön kaksioita. Kolmiotkin on sen max 60 neliötä. Ihan karmeaa. Itse haluan tilaa ympärille. En halua tilaa täyttääkseni sen tavaralla, vaan tilaa olla ja hengittää ilman, että on ahdasta. Ei tuollaiseen asuntoon voi tulla vieraita kylään eikä siellä mahdu puuhailemaan mitään.

Asuimme ennen 47 neliön kaksiossa ja sielläkin ahdisti, kun huonekaluille oli käytännössä vain yksi mahdollinen järjestys. Kaikki piti miettiä siltä kantilta, että mahtuuko tämä meille (yleensä ei mahtunut). Väljyys ja avaruus on ihanaa ja nyt asummekin 63 neliön kaksiossa, jossa on isot huoneet. Talo on rakennettu 70-luvulla.

Moni tuntuu yhdistävän isommat neliöt tavarapaljouteen, mutta eihän sen niin tarvitse olla. Isommat neliöt tuovat asumismukavuutta ja ovat myös yleensä suhteessa halvempia. On hulluutta maksaa jostain 30 neliön "kaksiosta" 200 000e.

Minusta juuri nuo miniasunnot on tosi tyylikkäitä. Meikäläinen mahtuisi jopa seisomaan orrella (huonekork. 160 cm). En vain ymmärrä, miksi pikkuruiseenkin asuntoon on aina tungettava sohva, leveä parisänky ja taulu-tv, jos asujana on vain yksi ihminen. Tässä kyseisessä kämpässä eniten huolestutti juuri ison tv:n asettelu suoraan irrallisten lootien ja parin kirjan päälle.

Kauheasti hukkakuutioita kun huonekorkeuden pitää olla normaalia korkeampi tuon parven takia, ja jos parvi olisi koko "olohuoneen" kohdalla niin saisi 10 asuinneliötä lisää.

Musta tää on tosi kiva. Monet yksiöt tuntuvat ahtailta puuttuvan parvekkeen, pienten ikkunoiden ja matalan huonekorkeuden takia, mutta tässä on kivasti valoa, jopa parvella oma pieni ikkuna. Vähän ehkä toivoisin lisätilaa tuohon alakertaan, koska olen vielä niinkin vanhanaikainen, että tahdon television olevan olohuoneessa. Yksinasujalle tosi hyvä ja PK-seudun hintatasoon nähden kohtuuhintainen, etenkin kun on upouusi ja parvekkeellinen.

Vierailija kirjoitti:

Todella hyvä asunto. Asuntosijoittajat saavat näistä pienistä asunnoista suurimmat tuotot vuokrina. Myös rakennusyhtiöt hyötyvät pienistä asunnoista, mikä tarkoittaa parempaa kannattavuutta. Tämä tarkoittaa suurempia osinkoja osakkeenomistajille ja turvatumpia päiviä ja parempia kannusteita rakennusyrityksissä työskenteleville.

Etenkin johtajille.

Mulla kämppä juurikin 20 neliötä, en malta odottaa muuttoa vähän isompaan. Tuon kokoista kämppää on inhottava siivota ja sisälle meinaa tukehtua. Joku 30 neliötä olisi jo paljon mukavampi.