Millainen parisuhde teillä lapsiperheellisillä on, jotka koette että lapset eivät pilanneet seksielämäänne edes tilapäisesti?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada kysymykseen parisuhteen laadusta vastauksia. Ja siihen että onko säännöllinen seksi lapsiperheessä yleensä miten paljon miehen aloitteiden ja halukkuuden varassa. Ap

Haluan olla mieheni kanssa lopun ikääni, joten teen paljon työtä parisuhteen eteen. En pelkästään lasten eteen.

Säännöllinen seksi on molempien vastuulla. Tiedän sata kikkaa saada mieheni ajamaan ylinopeutta luokseni. Lähetän usein sekstareita tai vihjaavia sähköposteja.

Ja joo. Ollaan välillä tosi väsyneitä ja arki iskee vastoin kasvoja, mutta minulle on tärkeää olla toimivassa suhteessa, joten näen myös sen eteen reilusti vaivaa.

Joskus auttaa myös se, että toinen viettää viikonlopun jossain muualla. Ehtii tulla jo vähän ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada kysymykseen parisuhteen laadusta vastauksia. Ja siihen että onko säännöllinen seksi lapsiperheessä yleensä miten paljon miehen aloitteiden ja halukkuuden varassa. Ap

Haluan olla mieheni kanssa lopun ikääni, joten teen paljon työtä parisuhteen eteen. En pelkästään lasten eteen.

Säännöllinen seksi on molempien vastuulla. Tiedän sata kikkaa saada mieheni ajamaan ylinopeutta luokseni. Lähetän usein sekstareita tai vihjaavia sähköposteja.

Ja joo. Ollaan välillä tosi väsyneitä ja arki iskee vastoin kasvoja, mutta minulle on tärkeää olla toimivassa suhteessa, joten näen myös sen eteen reilusti vaivaa.

Joskus auttaa myös se, että toinen viettää viikonlopun jossain muualla. Ehtii tulla jo vähän ikävä.

En ole ap mutta ei meillä miehen mielenkiintoinen vaikuta tekstarit, kuvat tms. Ei vaan halua.

Oho, aika ikävän ihmisen tekemä aloitus. Mikä tarve sinulla on todistella toisten seksielämää huonommaksi? Kaikki suhteet ovat erilaisia, joillain menee seksielämä pilalle jo siitä kun toisen naamaa on katsottu yli 2 v, joillain suhde mukautuu elämäntilanteeseen eikä lapsista huonone.

No, omalla kohdalla en koe, että lapset olisivat pilanneet seksielämäämme. Se oli mahtavaa ja nautinnollista alusta asti ja on parantunut sitä mukaa kun olemme lähentyneet ja sitoutuneet toisiimme tiukemmin vuosien saatossa.

Heti synnytysosastolta lähtiessä ei itselläni ollut seksi mielessä, oikeastaan ei juuri pariin kuukauteen koska imetyshormonit yms. yms. Meillä oli kuitenkin paljon rakkautta ja läheisyyttä ja ennen yhdyntöjen aloitusta harrastimme suuseksiä. (Lapsen syntymä vaikuttaa muuten miehenkin hormonitasoihin niin, ettei hän kärsi puutteestaan kuin jos olisi normaali kiimassa).

Millälailla lasten olisi pitänyt pilata seksielämämme? Emme voi harrastaa seksiä keskellä päivää keittiön pöydällä, mutta kyllä lapset sen uhrauksen arvoisia on olleet todellakin. Ap, miksi haluat todistella, että muilla on kurjempaa kuin sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada kysymykseen parisuhteen laadusta vastauksia. Ja siihen että onko säännöllinen seksi lapsiperheessä yleensä miten paljon miehen aloitteiden ja halukkuuden varassa. Ap

Haluan olla mieheni kanssa lopun ikääni, joten teen paljon työtä parisuhteen eteen. En pelkästään lasten eteen.

Säännöllinen seksi on molempien vastuulla. Tiedän sata kikkaa saada mieheni ajamaan ylinopeutta luokseni. Lähetän usein sekstareita tai vihjaavia sähköposteja.

Ja joo. Ollaan välillä tosi väsyneitä ja arki iskee vastoin kasvoja, mutta minulle on tärkeää olla toimivassa suhteessa, joten näen myös sen eteen reilusti vaivaa.

Joskus auttaa myös se, että toinen viettää viikonlopun jossain muualla. Ehtii tulla jo vähän ikävä.

En ole ap mutta ei meillä miehen mielenkiintoinen vaikuta tekstarit, kuvat tms. Ei vaan halua.

Meillä vaikuttaa negatiivisesti. Ap

Aamuseksi on toistaiseksi tauolla kun kaikki herää jo kahdeksalta. Sänkyseksi harvinaista. Sohvalla, suihkussa, saunassa ym tulee harrastettua noin kerran viikossa. 2 vuotias ja 4kk vauva. Parisuhde 9 vuotta. Lapsettomilla kymmen vuotta yhdessä olleilla on osalla jopa kuukauden taukoja seksissä. Nyt meillä tämä vaihe. Vuoden päästä makkari aikuisille ja sitten saa seksiä useimmin sängyssä.

Kyllähän tästäkin ketjusta sen huomaa että yleensä nainen on se joka haluaa vähemmän ja saa päättää seksistä eikä joudu tuntemaan itseään vastenmieliseksi eikä elämään puutteessa, paitsi 15% suhteissa mikä on pieni prosentti. Ap

Ei lapset seksielämäämme pilanneet, vaan minun ulkonäköni. Olen ruma ja lihava (olen aina ollut), tiedostan oksettavan ulkonäköni ja niin miehenikin. Hän katselee ja ihailee päivästä toiseen kauniiden ja täydellisten naisten kuvia, mikä lisää vielä enemmän ahdistustani. Joten on sanomattakin selvää että seksiä ei ole.

Ja kyllä, olen laihduttanut koko elämäni, ja laihdutan edelleenkin. Kirurgien veitsen alle ei ole varaa, joten naamalleni ja olemattomille rinnoilleni en voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tästäkin ketjusta sen huomaa että yleensä nainen on se joka haluaa vähemmän ja saa päättää seksistä eikä joudu tuntemaan itseään vastenmieliseksi eikä elämään puutteessa, paitsi 15% suhteissa mikä on pieni prosentti. Ap

Anteeksi, ymmärsin ehkä aloituksesi väärin. Kuulosti, että olisit ollut lapsiperheitä halventava lapseton, niitä kun myös riittää av:ssa. Toistuvasti torjutuksi tuleminen varmasti satuttaa, meillä oli n. puoli vuotta sellainen vaihe, ettei mies halunnut käyttäessään masennuslääkkeitä. Se oli kyllä pyllystä ja rasitti parisuhdetta. Oletko ehdottanut miehellesi vaikka jotain parisuhde/seksuaaliterapiaa? Sinne jos saisit miehesi raahattua, niin voisi olla apua. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, kyllähän lapsiperhe-elämä tuo omat haasteensa ja parisuhde voi jäädä niiden jalkoihin jos toinen/molemmat suhteessa unohtaa pitää kipinää yllä. Jos miehesi on perus       suomalainen kyräilijä niin ei ehkä ensi-istumalta innostu terapiasta. Se voisi kuitenkin sytyttää kipinän välillänne uudestaan.

Ei minkäänlainen, mies lähti 8kk sitten itse ja ois pitäny heittä pihalle jo aiemmin.

Meillä ei kyllä seksielämä muuttunut lasten myötä. Sekstailtiin, kun lapset nukkui ja aina muulloinkin kun oli mahdollista.

Kun lapset kasvoivat, niin saunareissulla oli otollista aikaa seksille. Parisuhde oli/on pysynyt myös hyvänä, me ollaan perhe ja kaikki puhaltaa yhteen hiileen.

Nyt ollaan miehen kanssa kahdestaan, sekstailla voi vapaasti, erittäin mukavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tästäkin ketjusta sen huomaa että yleensä nainen on se joka haluaa vähemmän ja saa päättää seksistä eikä joudu tuntemaan itseään vastenmieliseksi eikä elämään puutteessa, paitsi 15% suhteissa mikä on pieni prosentti. Ap

Anteeksi, ymmärsin ehkä aloituksesi väärin. Kuulosti, että olisit ollut lapsiperheitä halventava lapseton, niitä kun myös riittää av:ssa. Toistuvasti torjutuksi tuleminen varmasti satuttaa, meillä oli n. puoli vuotta sellainen vaihe, ettei mies halunnut käyttäessään masennuslääkkeitä. Se oli kyllä pyllystä ja rasitti parisuhdetta. Oletko ehdottanut miehellesi vaikka jotain parisuhde/seksuaaliterapiaa? Sinne jos saisit miehesi raahattua, niin voisi olla apua. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, kyllähän lapsiperhe-elämä tuo omat haasteensa ja parisuhde voi jäädä niiden jalkoihin jos toinen/molemmat suhteessa unohtaa pitää kipinää yllä. Jos miehesi on perus       suomalainen kyräilijä niin ei ehkä ensi-istumalta innostu terapiasta. Se voisi kuitenkin sytyttää kipinän välillänne uudestaan.

Mies on vuosia käyttänyt mainittuja lääkkeitä myös, nyt lopettamassa. Ei ole persu kyräilijä ja asioista ollaan kyllä puhuttu mutta ei mikään puhe seksielämää paranna, eikä mikään terapiakaan. Itse koen usein lapsiperhe-elämän niin rasittavana oman ajan ja rauhan puutteen takia etten jaksaisi aina olla se joka yrittää jotain kipinää pitää yllä, se on alkanut tuntua väkinäiseltä vonkaamiselta. Ap

Aina vaan harvemmassa tuo alkaa meillä olla. Jos kerran on kuukaudessa, niin hyvä. Itse miehenä haluaisin pari kertaa viikossa, mutta vaimo on väsynyt aamulla, päivällä ja illalla sekä yleensä aina pahalla päällä. Tai sitten telkkarista tulee tärkeä ohjelma. Eipä tässä miehenä ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa, että jos vielä joskus vaikka paranisi. Onneksi itsellä alkaa iän myötä tarve vähentyä. Käyhän se mielessä, että pitääkö etsiä sitä muualta. Eikä siinä puhe auta, kun toinen ei halua, niin ei halua. Hankala siinä on yksin "tehdä työtä suhteen eteen".

Se oli pilalla jo ennen lapsia. Tai mitä nyt tarkoittaa pilalla - minä olin sopeutunut miehen pihtaamiseen ja omatkin halut oli jo kuolleet, eli kumpaakaan ei varsinaisesti enää harmittanut tilanne. Onko kahden haluttoman seksielämä sitten pilalla, siitä voi olla montaa mieltä.

Ihan hyvä parisuhde. Olen aina saanut tuntea olevani hyväksytty, kaunis ja haluttava. Mieheni on paras ystäväni ja kumppanini. Olemme perhekeskeisiä ja vietämme paljon aikaa myös ystävien kanssa. Molemmilla vaativat työt, työmatkoja jne.

Silti meillä on seksiä ollut aina, synnytysten aikoihin 4-6 vkon katko. Ei tarvitse kummankaan vongata kun aina tekee mieli. Km kerran viikossa rakastellaan, aina siihen joku hetki löyty (etuna sekin että voimme välillä olla kotitoimistolla). PIeniä tuhma viestejä, tosin mun mies kiihottuu jo siitä kun pukeudun aamulla töihin:D On heikkona bisness pukeutumiseen:D

Tottakai välillä on ollut hetkiä että on pitänyt kalenterista katsoa koska on sopiva hetki mutta ei olla annettu sen masentaa, pidetty vain sitkeästi kiinni siitä että yhteistä aikaa on. Ihan sama onko se sunnuntai-aamuna kun muut nukkuu tai silläaikaa kun lapset on koulussa/harrastuksissaan vai kahden puhelinkonffan välillä. Aina ei ole pitkän kaavan mukaan mutta nautinnolista kyllä

4 lasta, yhdessä yli 20v

Ei ole seksielämää ollut paljoakaan lapsen synnyttyä. Äitiyspakkauksen kumeista on jäljellä 2 ja lapsi on nyt 2 eli seksiä on kai ollut keskimäärin n. 6 kk välein. Meillä huonosti nukkuva lapsi joka vasta parina viimeisenä kuukautena on oppinut nukkumaan läpi yön useampana yönä peräkkäin (viime kuussa 15 yötä yhteensä toukokuussa 5) 1. vuonna nukkui koko yän noin 10 kertaa.

Minulla nyt hemoglobiini alarajalla, rautaa tarttis varmaan alkaa syömään että jaksais mitään, väsyttää vaan kokoajan. Mies on meillä tosin ollut ennen lastakin se, jota on tarvinnut lämmitellä useammin kuin minua.

Minulla oli aika pitkä aika toipumista ensimmäisen synnytyksen jälkeen, mutta en koe että lapset olisi muuten vaikuttaneet meidän väleihin. Lapset on nukkuneet aina hyvin, siirtyneet omiin huoneisiin taaperoiässä ja meillä on yhteistä aikaa joka ilta. Seksiä on silloin kun kummankin tekee mieli, ehkä kerran viikossa suunnilleen. Niin niinkuin ennen lapsiakin. Enemmän vaikuttaa työt, kun aamulla pitää herätä niin aikaisin, että illalla on helposti vaan liian väsynyt edes ajattelemaan seksiä. Samat ongelmat oli ennen lapsiakin.