Äideille huomauttelu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen törmännyt sellaiseen, että mulle aletaan paasata muista ihmisistä. Siis ensin kehutaan, miten teen jonkun asian lapsen kanssa oikein, ja sitten alkaa se paasaus niistä, jotka tekevät eri tavalla. Olenkin miettinyt, että millaistahan palautetta olisi tullut, jos olisin ollut yksi heistä, jotka tekevät "väärin".

Ja kun sinulle on käännetty selkä puhutaan jollekin toiselle miten väärin teet kaiken.

Nää on siis olleet ihan tuntemattomia ihmisiä. Siksi onkin ihmetyttänyt.

Opettu, että pitää kehua :D Ensin kehutaan jollekin toiselle miten hän tekee asian lapsen kanssa oikein, ja sitten alkaa se paasaus sinusta joka teit eri tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö aloittajan mieskään saanut akkoja hiljenemään? Ihme lapasia olette molemmat.

Akkojen tyhmyys saattaa vetää fiksun ihmisen sanattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, on huomauteltu kaikenlaista lapsen kanssa ja ilman. Se vtuttaa ihan kamalasti. Tätänykyä sanon kyllä takaisin aika tomerasti. Oppivatpa, että joskus vielä kommentoivat väärälle tyypille ikävillä seurauksilla. Viimeksi, kun lapsi sai kamalan raivokohtauksen kaupassa, tuli useampi ihminen siihen pällistelemään ja ihmettelemään, että mikä on hätänä. Sanoin, että lapsi haluaa leipää, jota olin juuri noukkinut ostoskoriin, mutta ei ymmärrä, että se pitää maksaa ensin ennenkuin voi syödä. Se raivari oli luokkaa maailmanloppu. Lopulta oli pakko repiä se pussi auki ja antaa lapselle leipä, että hiljeni. En enää kestänyt sitä tuntemattomien ihmisten kommentointia ja kyyläystä. Mikään ei ärsytä yhtä paljon kuin vieraisiin pöytiin kommentointi!

Ja mitä lapsi oppi tästä? Ehkä nuo hissin rouvat ovat oppineet, että lapset katoaa silmistä kiukuttelemalla. Kuten tässä nyt lapsi oppi, että kiukuttelemalla saa sen minkä haluaa.

Ensi kerralla kävelet ulos sieltä kaupasta ja palaatte kun käytös taas sujuu ; )

Mä olen aina ihmetellyt näitä ohjeita, että pitäisi poistua kaupasta. Kun ne ruokaostokset on pakko tehdä. Ja juuri siitähän se laps oppii, että kiukuttelulla pääsee pois kaupasta, mitä se juuri toivookin.

Jäisi aika pitkäksi aikaa kaupassa käynti jos pitäisi odottaa aikaa, jolloin lapsi osaa varmasti käyttäytyä kaupassa. Kun niitä kiukkukohtauksia saattaa ihan yllärinä tulla vielä viisvuotiaallekin. Ei niitä voi ennustaa. Ja olenpa ihan lähikuukausina nähnyt kahdesti väsähtäneen AIKUISEN kiukuttelevan ja huutavan kauppareissulla. Siinä ollut muulla perheellä aika kireän noloa ilmettä. :)

Minulle on ainakin pari vierasta ihmistä tullut huomauttamaan lapsista (niin että on mieleen jäänyt). Olin vienyt esikoisen eskariin, keskimmäisen kerhoon ja vuoden ikäisen kuopuksen kanssa mentiin kauppaan. Hän oli jostain syystä kitisevällä päällä ja ihan oman mukavuuteni ja kauppareissun nopean sujuvuuden takia tyrkkäsin hänelle tutin suuhun (mistä rauhoittui heti). Muuten hänellä oli tutti käytössä vain yö- ja päiväunille nukahtaessa ja tuo oli todella harvinainen poikkeus että hereillä ollessa oli tutti suussa. Ja eikö mitä joku täti-ihminen katsonut asiakseen tulla kassajonossa motkottamaan kuinka haitallinen tutti on hampaille ja puheenkehitykselle ja aiheuttaa korvatulehduksia ja plaaplaa. Kuuntelin epäuskoisena silmät selällään, että kuka tuo ihminen kuvittelee olevansa! Itselläni oli ikää 35 v, lapsi kolmas (toki hän ei tätä tiennyt), mutta jotenkin sitä tuossa elämänvaiheessa jo odottaa jonkinlaista kunnioitusta kanssaihmisiltä, parikymppisenä ensimmäisen lapsen kanssa _ehkä_ vielä jotenkin sulattaisi "vanhemman ja kokeneemman" neuvot. Noh, en kyllä todellakaan tämän naisen iloksi ottanut tuttia lapselta pois, vaikka sen pyysikin tekemään.

Toisen kerran niin ikään saman lapsen kohdalla samassa kaupassa vanhempi kassahenkilö voivotteli, että "voi kuinka linnunluinen lapsi, käske äidin antaa sulle kunnollista ruokaa". Hän oli ihan normaalipainoinen, terve, iloinen ja energinen, normaalistisyövä lapsi. Samanlaisia "linnunluisia" on sisarukset ja itse olen ollut lapsena. Ja meidän ruokatottumukset kyllä hyvinkin täyttää kaikki suositukset, rouvalla itsellään taas oli jokunenkin ylikilo...

Tällaista elämä on pikkupaikkakunnalla kun "koko kylä kasvattaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen törmännyt sellaiseen, että mulle aletaan paasata muista ihmisistä. Siis ensin kehutaan, miten teen jonkun asian lapsen kanssa oikein, ja sitten alkaa se paasaus niistä, jotka tekevät eri tavalla. Olenkin miettinyt, että millaistahan palautetta olisi tullut, jos olisin ollut yksi heistä, jotka tekevät "väärin".

Ja kun sinulle on käännetty selkä puhutaan jollekin toiselle miten väärin teet kaiken.

Nää on siis olleet ihan tuntemattomia ihmisiä. Siksi onkin ihmetyttänyt.

Joo joo olet sinä hyvä äiti ja muut huonoja.

Motkottamaa, raivoamaan, jne...Onko teille tullut mieleen, että olette itse ylireagoineet, jos joku on alkanut puhumaan hississä tai kauppajonossa? Ei kaikki rupattelu auttamatta ole arvostelua.

Naurattaa nämä ”lapsen paikka” ja ”naisen paikka” -mölisijät.

Mikäs valtakunnanpoliisi se semmonen supereläkeläinen on, joka maksavalle sukupolvelle tulee paikkoja ja ehtoja sanelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen törmännyt sellaiseen, että mulle aletaan paasata muista ihmisistä. Siis ensin kehutaan, miten teen jonkun asian lapsen kanssa oikein, ja sitten alkaa se paasaus niistä, jotka tekevät eri tavalla. Olenkin miettinyt, että millaistahan palautetta olisi tullut, jos olisin ollut yksi heistä, jotka tekevät "väärin".

Ja kun sinulle on käännetty selkä puhutaan jollekin toiselle miten väärin teet kaiken.

Nää on siis olleet ihan tuntemattomia ihmisiä. Siksi onkin ihmetyttänyt.

Opettu, että pitää kehua :D Ensin kehutaan jollekin toiselle miten hän tekee asian lapsen kanssa oikein, ja sitten alkaa se paasaus sinusta joka teit eri tavalla. 

Voin kertoa esimerkin. Joku tuntematon naishenkilö tuli sanomaan, että hyvä, kun lapsi istuu rattaissa minuun päin. Ja sitten alkoi paasaus niistä ymmärtämättömistä vanhemmista, jotka istuttavat lasta toisinpäin, kun TV:ssäkin oli ollut siitä, että lapsen on hyvä nähdä työntävä vanhempi ja blaa blaa. Jos hän nyt sitten halusi myöhemmin paasata minusta jollekin, niin ihan vapaasti :)

Olen törmännyt "hyväntahtoiseen" huomautteluun todella usein. Yleensä minulle siis haukutaan muita äitejä ja kommentoidaan, jos teen jotakin "oikein". Esim. jutellessani lapsen kanssa bussipysäkillä minulle kauhistellaan äitejä, jotka katselevat kännykkää eivätkä juttele lapsen kanssa. (Onko mahdollista, että bussipysäkillä kännykkää katseleva äiti tarkistaa puhelimelta bussiaikataulua, reittiä tai muuta siinä hetkessä tärkeää tietoa?) 

Tai jos lapsellani on aurinkolasit kirkkaalla säällä päässä, kommentoija katsoo asiakseen sättiä vanhempia, jotka eivät lapsilleen laita aurinkolaseja päähän, vaikka aurinko paistaa. (Entä jos lapsi repii heti laseja pois päästään ja saat olla koko ajan niitä nostelemassa maasta? Tai auta armias, aurinkolasit ovat unohtuneet kotiin?) 

Näitä varmasti hyvää tarkoittavia kommentoijia tulee vastaan todella usein, mutta ne jättävät pahan maun suuhun. Miksi pitää arvostella toisten vanhemmuutta ylipäänsä? Harvassa asiassa on yhtä oikeaa tapaa toimia, ja moneen oudolta näyttävään asiaan on hyvä syy, jota kommentoija ei tiedä. Ihanaa, että omat lapseni ovat jo päiväkoti-ikäisiä, eikä minun tarvitse pyöriä päiväsaikaan rattaiden kanssa eläkeläisten arvosteltavana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen törmännyt sellaiseen, että mulle aletaan paasata muista ihmisistä. Siis ensin kehutaan, miten teen jonkun asian lapsen kanssa oikein, ja sitten alkaa se paasaus niistä, jotka tekevät eri tavalla. Olenkin miettinyt, että millaistahan palautetta olisi tullut, jos olisin ollut yksi heistä, jotka tekevät "väärin".

Ja kun sinulle on käännetty selkä puhutaan jollekin toiselle miten väärin teet kaiken.

Nää on siis olleet ihan tuntemattomia ihmisiä. Siksi onkin ihmetyttänyt.

Joo joo olet sinä hyvä äiti ja muut huonoja.

Okei. Tämä menee tälle linjalle. Eivät nuo tuntemattomat ihmiset edes voineet tietää, teinkö asiat aina niin. He näkivät minut yhden kerran. Se ei tässä ollut olennaista.

Vierailija kirjoitti:

Motkottamaa, raivoamaan, jne...Onko teille tullut mieleen, että olette itse ylireagoineet, jos joku on alkanut puhumaan hississä tai kauppajonossa? Ei kaikki rupattelu auttamatta ole arvostelua.

Eli kun seison kassajonossa odotellen omaa vuoroani ihan rauhassa, rauhallisen lapsen kanssa ja viereisestä jonosta tulee täysin yllättäen vieras ihminen sanomaan että ota tutti pois ja päälle saarnaa kuinka vahingoitan lastani, se on sun mielestä mukavaa rupattelua? 😄 Itse en tuossa tilanteessa reagoinut mitenkään, kuuntelin vain ja kiitin neuvoista, ja kun tämä mukavia rupatellut rouva vetäytyi pois, jatkoin jonottamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, on huomauteltu kaikenlaista lapsen kanssa ja ilman. Se vtuttaa ihan kamalasti. Tätänykyä sanon kyllä takaisin aika tomerasti. Oppivatpa, että joskus vielä kommentoivat väärälle tyypille ikävillä seurauksilla. Viimeksi, kun lapsi sai kamalan raivokohtauksen kaupassa, tuli useampi ihminen siihen pällistelemään ja ihmettelemään, että mikä on hätänä. Sanoin, että lapsi haluaa leipää, jota olin juuri noukkinut ostoskoriin, mutta ei ymmärrä, että se pitää maksaa ensin ennenkuin voi syödä. Se raivari oli luokkaa maailmanloppu. Lopulta oli pakko repiä se pussi auki ja antaa lapselle leipä, että hiljeni. En enää kestänyt sitä tuntemattomien ihmisten kommentointia ja kyyläystä. Mikään ei ärsytä yhtä paljon kuin vieraisiin pöytiin kommentointi!

Ja mitä lapsi oppi tästä? Ehkä nuo hissin rouvat ovat oppineet, että lapset katoaa silmistä kiukuttelemalla. Kuten tässä nyt lapsi oppi, että kiukuttelemalla saa sen minkä haluaa.

Ensi kerralla kävelet ulos sieltä kaupasta ja palaatte kun käytös taas sujuu ; )

Mä olen aina ihmetellyt näitä ohjeita, että pitäisi poistua kaupasta. Kun ne ruokaostokset on pakko tehdä. Ja juuri siitähän se laps oppii, että kiukuttelulla pääsee pois kaupasta, mitä se juuri toivookin.

Jäisi aika pitkäksi aikaa kaupassa käynti jos pitäisi odottaa aikaa, jolloin lapsi osaa varmasti käyttäytyä kaupassa. Kun niitä kiukkukohtauksia saattaa ihan yllärinä tulla vielä viisvuotiaallekin. Ei niitä voi ennustaa. Ja olenpa ihan lähikuukausina nähnyt kahdesti väsähtäneen AIKUISEN kiukuttelevan ja huutavan kauppareissulla. Siinä ollut muulla perheellä aika kireän noloa ilmettä. :)

Apua, onkohan kirjoittaja ollut mun kanssa samassa kaupassa? Mä oon nimittäin kerran saanut kassajonossa hepulin, pms-päissäni aloin kiukutella, kun ostokset tippuivat mun käsistä lattialle ja jono oli pitkä. En edes enää muista, mitä kaikkea kovaan ääneen purnasin, mutta mieheni lähetti mut kassojen takana oleville penkeille istumaan ja odottamaan muuta perhettä jonottamisen ajaksi :D Nolottaa aika paljon edelleen! Onneksi en sentään käynyt maahan makaamaan kunnon uhmistyyliin :D :D

Minulle sanottua aikoinaan noin 15 vuotta sitten:

-Lapsen kanssa bussissa, juttelemme siitä, että mitä puuroa lapsi haluaa, että tekisin. Vastapäätä istunut mummo puuttuu puheeseen. "Niin, jos tuo sun äiti viitsii sitä tehdä."

-Olen raitiovaunussa, juttelen lapsen kanssa niitä näitä. Äkkiä iäkäs nainen loihe lausumaan: "Lapset pitäisi kasvattaa maalla".

-Olen hakemassa Alkosta viinipulloa, kun on tarkoitus miehen kanssa syödä vähän fiinimmin illalla. Lapsi on mukana, tietenkin ja hänellä on tikkari kädessään. Ohikulkeva mies: "On siinä sentään kummallekin jotakin".

Aikaa on vierähtänyt, mutta kyllä nämä huomautukset muistaa, varsinkin siksi, että ventovieraat huomauttelijat eivät tienneet yhtään mitään meidän elämästä, puuronkeittohaluista eikä siitäkään, että punaviinipullo oli illallista varten ja mies sen yleensä joi melkein kokonaan. Miksi lasten vanhemmille, jotka yrittävät parhaansa, saa sanoa mitä tahansa tylyä, kun samaan aikaan kännisille riehujille ei sanota yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille vanhemmille ihmisille on aikoinaan opetettu, että pienen lapsen paikka on kotona perheen kanssa ja iltatoimiin rahoitutaan ajoissa. Jos erilainen mielipide on uhka, eikä sitä siedä kannattaa pysyä siellä kotona.

Onko tullut omaan mieleen että on useita eri tapoja toimia, eivätkä ne ole sen huonompia kuin toiset?

Teiltä "vanhemmilta ihmisiltä" sallittiin aikoinaan muuten melkoista lastenkasvatusta, esim pahoinpitely lyömällä, tukistamalla ja piiskaamalla. Mollaus ja alaspäin painaminen oli myös täysin ok, ettei lapsi ylpisty.

Meitä vanhempia ihmisiä opetettiin ihan puhumalla. Kyllä sinun on mahdollista kasvattaa lapsestasi puhumalla kauniisti käyttäytyvä kansalainen. Ei se sitä tarkoita, että kun et voi antaa vitsaa niin ei tarvitse kasvattaa.

Eikö tuossa tilanteessa ollut isäkin läsnä? Vieläkö hänkin toistakymmentä vuotta myöhemmin muistelee tilannetta pussilinen herneitä nenussa?

Mullekin kerran joku sanoi ala-asteella nenää rumaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille vanhemmille ihmisille on aikoinaan opetettu, että pienen lapsen paikka on kotona perheen kanssa ja iltatoimiin rahoitutaan ajoissa. Jos erilainen mielipide on uhka, eikä sitä siedä kannattaa pysyä siellä kotona.

Kai teille vanhuksille on myös opetettu, ettei vieraille ihmisille huudella. Miten te eroatte niistä esiteineistä, jotka huutelevat törkeyksiä kadunkulmissa. Mielipiteitähän ne vain ovat. 

Muista, että käytössäännöt koskevat kaikkia. Vanhuus ei ole tekosyy, niin kuin ei ole nuoruskaan. 

Kuvittelin joskus,että vanhemmat ihmiset suuremmaksi osaksi osaavat käyttäytyä.Eivät osaa tai halua.Käyttävät ikäänsä oikeutena tehdä ihan mitä vaan.Oikeasti sairaat ovat eri asia,muistisairaus tms.muuttanut persoonallisuutta.

Miksi täysin vieraille ihmisille pitää jakaa neuvoja tai kommentoida.Kyllä minäkin ihmettelen lapsen paketointia vaunuverhon taakse tai puhelimen tuijottelua kun lapsi höpöttelee toisessa kädessä,mutta vain ihan kotona miehelleni.On monta muutakin asiaa joita ihmettelen,en silti huutele ääneen ratikassa ,ainakaan vielä...

>60v

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossa tilanteessa ollut isäkin läsnä? Vieläkö hänkin toistakymmentä vuotta myöhemmin muistelee tilannetta pussilinen herneitä nenussa?

Sinä taisit jostain syystä vetäistä herneen palkoineen nenukkaasi:)

Kolahtiko aihe kipeästikin?

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossa tilanteessa ollut isäkin läsnä? Vieläkö hänkin toistakymmentä vuotta myöhemmin muistelee tilannetta pussilinen herneitä nenussa?

En minä tuota mitenkään muistona vaali. Tilanne palasi mieleen eilisedtä jutusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille vanhemmille ihmisille on aikoinaan opetettu, että pienen lapsen paikka on kotona perheen kanssa ja iltatoimiin rahoitutaan ajoissa. Jos erilainen mielipide on uhka, eikä sitä siedä kannattaa pysyä siellä kotona.

Vaikka on mielipide niin sitä ei mäkätetä tuntemattomille.

Mielipide on kuin peräaukko. Jokaisella se on, mutta ei ole hyvien tapojen mukaista esitellä sitä julkisesti varsinkaan pyytämättä ja yllätyksenä.