Äideille huomauttelu

"Koko kylä kasvattaa".

Lapsi on syntymästään osa ympäröivää yhteiskuntaa, ja siksi ympäristö reagoi häneen. Joskus hyvin, joskus ikävästi.

Lapsi EI ole yksityisasia.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi että oli joskus kaupassa alkanut paasaamaan äidille, joka oli siellä kipeän lapsensa kanssa. Hän oli mielestään oikeutettu sanomaan siitä koska hänen mielestään lapsi olisi pitänyt jättää kotiinsa. Ihmetteli kun sai tuolta äidiltä aika tulista palautetta. Ei sille vissiin tullut mieleenkään ettei kaikki voi jättää kipeää lasta kotiin ja tilanteita on monenlaisia, koska ihan vilpittömästi ihmetteli miten se äiti nyt tekikään niin. PAKKO siitä on sanoa koska eihän nyt noin voi tehdä :O Ja ihan nuori ihminen kyseessä...

Se äiti lapsineen saattoi olla siellä kaupassa ihan sillä lääkärireissulla. Olen minäkin joskus joutunut astmalapseni kanssa niin tekemään kun olen nippa nappa saanut hoitajan kotiin sille terveelle siskolle ja ruokaa on pitänyt silti hakea.

Vierailija kirjoitti:

Meille vanhemmille ihmisille on aikoinaan opetettu, että pienen lapsen paikka on kotona perheen kanssa ja iltatoimiin rahoitutaan ajoissa. Jos erilainen mielipide on uhka, eikä sitä siedä kannattaa pysyä siellä kotona.

Huom: Aikoinaan. Maailma muuttuu mummoseni.

Nykyään lapsille sallitaan kotoa poistuminen ja virikkeet. Nukkumisessa tärkeää on riittävä unen saanti. Ei sille lapselle ole mitään merkitystä sillä nukkuuko se 21-08 vi 20-07.

AP taitaa liioitella käyttäessän sanaa infernaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Meille vanhemmille ihmisille on aikoinaan opetettu, että pienen lapsen paikka on kotona perheen kanssa ja iltatoimiin rahoitutaan ajoissa. Jos erilainen mielipide on uhka, eikä sitä siedä kannattaa pysyä siellä kotona.

Niin, siis eikös juuri nämä raivoajat olleet kykenemättömiä sietämään itselleen vieraan perheen tapoja? Heidänhän siellä kotona olisi pitänyt pysyä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 58. Päätin jo aikaa sitten, että minä en ikinä mäkätä nuorille/tuoreille äideille. Enkä lapsille.

Tämän päätöksen olen pitänyt. Aina kun julkisissa tai kadulla on äiti lapsineen, sanon jotain kiittävää. Tai hymyilen. Samaten lapsille juttelen ja kannustan.

Sain itse niiiiiiin paljon paskaa niskaan sukulaisiltani, ettei ole tottakaan. Juuri tuota täysin asiatonta neuvomista ja pätemistä.

Minä 39 ja tullut samaan tulokseen. Olen oman lapseni jo miltei saattanut aikuiseksi, ja matkalla todennut, että äitiys on riittävän raskasta ilman vieraiden veetuiluakin. Kuten työkaverini aikanaan asian muotoili: "Kun me nyt kerran satutaan olemaan täällä, niin yritetään tehdä tästä mukavaa itsellemme ja muille."

Mä olen törmännyt sellaiseen, että mulle aletaan paasata muista ihmisistä. Siis ensin kehutaan, miten teen jonkun asian lapsen kanssa oikein, ja sitten alkaa se paasaus niistä, jotka tekevät eri tavalla. Olenkin miettinyt, että millaistahan palautetta olisi tullut, jos olisin ollut yksi heistä, jotka tekevät "väärin".

Vierailija kirjoitti:

Mä olen törmännyt sellaiseen, että mulle aletaan paasata muista ihmisistä. Siis ensin kehutaan, miten teen jonkun asian lapsen kanssa oikein, ja sitten alkaa se paasaus niistä, jotka tekevät eri tavalla. Olenkin miettinyt, että millaistahan palautetta olisi tullut, jos olisin ollut yksi heistä, jotka tekevät "väärin".

Sinut haukutaan jollekulle muulle. Appivanhempieni lempipuuhaa. Haukkua selän takana aina se lapsista joka ei ole paikalla.

Vanhempi nainen lähes huusi että minun pitää ottaa vauva syliin, enkö tiedä mitä tehdä jos vauva itkee?

Heijasin siis vaunuja jossa vauva itki väsymystään, tiesin että nukahtaisi kohta eikä syliin ottaminen muuttaisi asiaa. Enkä olisi edes uskaltanut nostaa syliin kun odotimme bussia !

Joo, on huomauteltu kaikenlaista lapsen kanssa ja ilman. Se vtuttaa ihan kamalasti. Tätänykyä sanon kyllä takaisin aika tomerasti. Oppivatpa, että joskus vielä kommentoivat väärälle tyypille ikävillä seurauksilla. Viimeksi, kun lapsi sai kamalan raivokohtauksen kaupassa, tuli useampi ihminen siihen pällistelemään ja ihmettelemään, että mikä on hätänä. Sanoin, että lapsi haluaa leipää, jota olin juuri noukkinut ostoskoriin, mutta ei ymmärrä, että se pitää maksaa ensin ennenkuin voi syödä. Se raivari oli luokkaa maailmanloppu. Lopulta oli pakko repiä se pussi auki ja antaa lapselle leipä, että hiljeni. En enää kestänyt sitä tuntemattomien ihmisten kommentointia ja kyyläystä. Mikään ei ärsytä yhtä paljon kuin vieraisiin pöytiin kommentointi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille vanhemmille ihmisille on aikoinaan opetettu, että pienen lapsen paikka on kotona perheen kanssa ja iltatoimiin rahoitutaan ajoissa. Jos erilainen mielipide on uhka, eikä sitä siedä kannattaa pysyä siellä kotona.

Älä viitsi, olen 53v. ja ikinä en laukoisi tuollaista.

Minä olen 42v ja voisin laukoa noin. :D Tosin kotikasvatus estää. Tuolla ulkona liikkuu iltaisin niin hullua porukkaa kuten ap esimerkki osoittaa että en pidä sitä pienten lasten paikkana.

Emme me edes olleet ”ulkona”. Ajoimme autolla sen kauppakeskuksen eteen ja se on pieni, eksklusiivinen paikka Helsingin keskustassa. Ei mikään Raision Mylly tai kyläkauppiaan helvetti. Ja olimme siellä kello 19-20. Sinne hissiin mennessä olimme jo matkalla pois.

Älä jaksa olla lapsellinen ja ottaa kaikkea noin kirjaimellisesti. Tuolla lyhyelläkin matkalla te kohtasitte lapselle pelottavan tilanteen. 

Minulle ei ole kukaan (vielä) sanonut mitään, mutta sellainen hiljainen paheksunta on jotain mikä on lisääntynyt. Siis sellainen, että ei väistetä vaunuja tai lasta, etuillaan jonossa, mulkoillaan sivulta ja pyöritellään päätä ja silmiä.

Ja olen ollut äiti vasta kymmenen vuotta, mutta väitän, että ilmapiiri on muuttunut suvaitsemattomammaksi. Toki on lapsia, joita ei komenneta missään, mutta minusta heitä näkee eniten vain lapsiperheisen paikoissa kuten sisäleikkipaikat, leikkipuistot ja vaikka huvipuistot. En yleensä tavallisella kauppareissulla näe sen kummempaa käytöstä keltään.

Ravintoloissa käydään nyt harvemmin, sillä kuopus on siinä iässä ettei hänen kanssaan ole aina niin mielekästä olla ihmisten ilmoilla. Hän on siis pian kolme vuotta täyttävä uhmaikäinen. Mutta ei hänenkään kiukut ole tulosta kasvattamattomuudesta, ja luulisi että suurin osa nykyvanhemmista tämän tietäisi. Vanhempi sukupolvi ei ehkä ole niin tietoinen kehitysvaiheista yms.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen törmännyt sellaiseen, että mulle aletaan paasata muista ihmisistä. Siis ensin kehutaan, miten teen jonkun asian lapsen kanssa oikein, ja sitten alkaa se paasaus niistä, jotka tekevät eri tavalla. Olenkin miettinyt, että millaistahan palautetta olisi tullut, jos olisin ollut yksi heistä, jotka tekevät "väärin".

Ja kun sinulle on käännetty selkä puhutaan jollekin toiselle miten väärin teet kaiken.

Ja juuri tuo muiden tuijotus (tai oikeammin epäkohtelias toljotus) on jotain, mitä ei stressaantuneena ja/tai väsyneenä meinaa kestää.

Tämä on jo ihan klisee, mutta kuitenkin totta: sellaista paheksuvaa toljotusta ei kohtaa ihan kaikkialla. Jossain Espanjassa tai Ranskassa sen kokee vasta Helsinkiin lähtevän lennon lähtöportilla, ei muualla. Yleensä näissä eteläisemmän Euroopan maissa ihmiset ei kiinnitä toisiin samalla tavalla huomiota, tai jos kiinnittävät, se on enemmän neutraalia tai jopa hyväntahtoista. Täällä tuntuu, että aina on jonkun tiellä tai että lapsi loukkaa jo olemassaolollaan jotain aikuista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, on huomauteltu kaikenlaista lapsen kanssa ja ilman. Se vtuttaa ihan kamalasti. Tätänykyä sanon kyllä takaisin aika tomerasti. Oppivatpa, että joskus vielä kommentoivat väärälle tyypille ikävillä seurauksilla. Viimeksi, kun lapsi sai kamalan raivokohtauksen kaupassa, tuli useampi ihminen siihen pällistelemään ja ihmettelemään, että mikä on hätänä. Sanoin, että lapsi haluaa leipää, jota olin juuri noukkinut ostoskoriin, mutta ei ymmärrä, että se pitää maksaa ensin ennenkuin voi syödä. Se raivari oli luokkaa maailmanloppu. Lopulta oli pakko repiä se pussi auki ja antaa lapselle leipä, että hiljeni. En enää kestänyt sitä tuntemattomien ihmisten kommentointia ja kyyläystä. Mikään ei ärsytä yhtä paljon kuin vieraisiin pöytiin kommentointi!

Ja mitä lapsi oppi tästä? Ehkä nuo hissin rouvat ovat oppineet, että lapset katoaa silmistä kiukuttelemalla. Kuten tässä nyt lapsi oppi, että kiukuttelemalla saa sen minkä haluaa.

Ensi kerralla kävelet ulos sieltä kaupasta ja palaatte kun käytös taas sujuu ; )

3 v sai hillittömän potkimis/rääkymisraivarin kaupassa, minä jäin tekemään ostokset loppuun ja mies otti pojan surffilautatyyliin kainaloon ja vei autoon. Joku nainen juoksi miehen perässä ja huusi tekevänsä lastensuojeluilmoituksen, hänellä on rekkari muistissa!

Eikö aloittajan mieskään saanut akkoja hiljenemään? Ihme lapasia olette molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen törmännyt sellaiseen, että mulle aletaan paasata muista ihmisistä. Siis ensin kehutaan, miten teen jonkun asian lapsen kanssa oikein, ja sitten alkaa se paasaus niistä, jotka tekevät eri tavalla. Olenkin miettinyt, että millaistahan palautetta olisi tullut, jos olisin ollut yksi heistä, jotka tekevät "väärin".

Ja kun sinulle on käännetty selkä puhutaan jollekin toiselle miten väärin teet kaiken.

Nää on siis olleet ihan tuntemattomia ihmisiä. Siksi onkin ihmetyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

3 v sai hillittömän potkimis/rääkymisraivarin kaupassa, minä jäin tekemään ostokset loppuun ja mies otti pojan surffilautatyyliin kainaloon ja vei autoon. Joku nainen juoksi miehen perässä ja huusi tekevänsä lastensuojeluilmoituksen, hänellä on rekkari muistissa!

Tuliko ilmoitus tehtyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, on huomauteltu kaikenlaista lapsen kanssa ja ilman. Se vtuttaa ihan kamalasti. Tätänykyä sanon kyllä takaisin aika tomerasti. Oppivatpa, että joskus vielä kommentoivat väärälle tyypille ikävillä seurauksilla. Viimeksi, kun lapsi sai kamalan raivokohtauksen kaupassa, tuli useampi ihminen siihen pällistelemään ja ihmettelemään, että mikä on hätänä. Sanoin, että lapsi haluaa leipää, jota olin juuri noukkinut ostoskoriin, mutta ei ymmärrä, että se pitää maksaa ensin ennenkuin voi syödä. Se raivari oli luokkaa maailmanloppu. Lopulta oli pakko repiä se pussi auki ja antaa lapselle leipä, että hiljeni. En enää kestänyt sitä tuntemattomien ihmisten kommentointia ja kyyläystä. Mikään ei ärsytä yhtä paljon kuin vieraisiin pöytiin kommentointi!

Ja mitä lapsi oppi tästä? Ehkä nuo hissin rouvat ovat oppineet, että lapset katoaa silmistä kiukuttelemalla. Kuten tässä nyt lapsi oppi, että kiukuttelemalla saa sen minkä haluaa.

Ensi kerralla kävelet ulos sieltä kaupasta ja palaatte kun käytös taas sujuu ; )

Tiedän, että näin olisi pitänyt toimia. Mulla oli kuitenkin ostoskori siinä täynnä, enkä viitsinyt jättää sitä sinne ja mennä uudestaan. Lisäksi se huuto oli niin kamalaa, ettei psyyke kestänyt sitä vieraiden ihmisten tuomitsevaa tuijotusta ja kommentointia, kun oli vielä ruuhka-aika. Nykyään lapsi kyllä on oppinut, että kaupassa ei saa huutaa eikä koskea mihinkään.