Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijana ärsyttää kun aina sanotaan että voithan ottaa lainaa, niin ennen tehtiin...
02.10.2018 |
Mutta ennen yliopistossa opiskeli prosentuaalisesti pienempi määrä ja valmistuneet työllistyivät nopeasti vakituisiin töihin. Nyt teet ensin pari ilmaista harjoittelua (ja yliopiston harkkatuki on yhteen harjoitteluun 1100€ 2kk ajan ja toista kertaa meidän tiedekunnassa ei sitä tipu), sitten jotain vapaaehtoisena opiskeluaikoina ja kun valmistut saatat saada jonkun projektityön tai jopa uuden harkkapaikan tai osa-aikatyön, eikä ylimääräistä rahaa juuri ole.
Joten ei ihme ettemme me opiskelijat halua ottaa lainaa. Mielummin vaikka niin että opintorahaa tulisi enemmän mutta vain 4 vuotta, motivoisi opiskelemaan paljon ja kovaa, nyt on pakko käydä töissä että saa vuokran maksettua ja ruokaa suuhun.
Kommentit (116)
Ei se työn saanti ennen sen varmempaa ollut. 1990- luvun alussa opintolainan korko oli 16%, oli lama ja työttömyys pahempaa kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän yliopistolta tukea taitaa saada vain ulkomaan harjoitteluun. Työpaikkoja ei ole helppo saada.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä töihin, niin ei tartte miettiä tuollaisia köyhien ongelmia.
Ap käy töissä, luitko tekstin?
Olisi kannattanut jäädä sossupummiksi peruskoulun jälkeen, voisi nostaa tukia ja jos ei riitä saada toimeentulotukea. Joka on paljon enemmän kuin opiskelijat.
Ihmeen kaupalla opiskelijat pärjäävät opintotuella mutta tt-tuella elävät itkevät ettei se riitä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se työn saanti ennen sen varmempaa ollut. 1990- luvun alussa opintolainan korko oli 16%, oli lama ja työttömyys pahempaa kuin nykyään.
90-luvulla (1992) se muutettiin lainapohjaisesta pois, nyt vastaavasti taas lainapohjaiseksi. 1992 se oli korkea eikä sitä nostettu vuoteen 1008 asti.
Eli 90-luvulla eläneet saivat rahalla enemmän kuin 2000-luvulla eläneet.
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä ennen oli
Ainakin 60- ja 70-luvulla, varmaankin vielä 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se työn saanti ennen sen varmempaa ollut. 1990- luvun alussa opintolainan korko oli 16%, oli lama ja työttömyys pahempaa kuin nykyään.
90-luvulla (1992) se muutettiin lainapohjaisesta pois, nyt vastaavasti taas lainapohjaiseksi. 1992 se oli korkea eikä sitä nostettu vuoteen 1008 asti.
Eli 90-luvulla eläneet saivat rahalla enemmän kuin 2000-luvulla eläneet.
Siis VUOTEEN 2008 asti. Eli laman lapsia tuettiin opintorahalla, nyt kun talous laski niin opintotukeakin laskettiin. Aivan erilainen arvovalinta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se työn saanti ennen sen varmempaa ollut. 1990- luvun alussa opintolainan korko oli 16%, oli lama ja työttömyys pahempaa kuin nykyään.
90-luvulla (1992) se muutettiin lainapohjaisesta pois, nyt vastaavasti taas lainapohjaiseksi. 1992 se oli korkea eikä sitä nostettu vuoteen 1008 asti.
Eli 90-luvulla eläneet saivat rahalla enemmän kuin 2000-luvulla eläneet.
Eivät saaneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän moni tuntuu olevan ihan pihalla siitä, millaisessa yhteiskunnassa elämme. Moni elää jossain omassa kuplassa siinä ajassa jolloin kaikilla meni hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä ennen oli
Ainakin 60- ja 70-luvulla, varmaankin vielä 80-luvulla.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin lainalla opiskellut valmistuin juuri laman alla. Maksoin huippukorkeaa korkoa lainasta ja kituutin harjoittelijana.
Kannattaa lopettaa tuo itsesäälissä vellominen. Ei koskaan ole ollut helpompaa. Päinvastoin, koskaan ei ole ollut niin helppoa kuin nyt. Ota vastuu itsestäsi, ole kiitollinen että saat opiskella muiden rahoilla, nosta se opintolaina ja panosta siihen että saat töitä. Ja lopeta se valittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni opiskelija saa taloudellista tukea perheeltään. Aika moni opiskelija on nykyään aikuinen, jolla on ansiotyössä käyvä puoliso. Moni on kuitenkin omillaan ja karu tosiasia on, ettei opintotuella elä. Sillä tuli kohtalaisesti toimeen ennen 90-luvun alun uudistusta, mutta siinä aikaisemmassa tukimallissa laina muodosti huomattavan osan opiskelijan elannosta. Tosin se vanha opintolaina oli korketuettua. En muista, paljonko opiskelijalle itselleen lanksesi korkoja maksettavaksi, mutta olisiko ollut parin prosentin luokkaa. Kun vertaa sen aikaisiin muihin lainoihin, korkotaso oli mahdottoman alhainen.
Itselläni oli lopulta monien vaiheiden jälkeen opintolainaa noin 70 000 markkaa. Valmistuin yliopistosta vuonna 1999 ja viimeisen lainaerän maksoin syyskesällä 2012. Kaikkineen ehdin olla opintovelallinen yhteensä 23 vuotta. Yksittäiset maksuerät olivat melko kohtuullisia, mutta onhan tuo pahuksen pitkä aika.
Tulevaisuuden epävarmuus saa opiskelijat karttamaan lainan ottoa. Se on ymmärrettävää. Tunnen muutamia nuoria opiskelijoita, ja monet heistä ovat kohtuuttoman väsyneitä, koska tekevät opintojen lisäksi aika pitkiäkin työrupeamia. Elämän laatu kärsii ja opinnot venyvät. Karu tosiasia kuitenkin on, että 1980-lukuun ei ole paluuta.
Itse olen ihmetellyt samaa! Itse en ole euroakaan nostanut lainaa, kun opiskelin ensimmäistä tutkintoani. Onneksi, koska valmistuin 2014 enkä vieläkään ole saanut töitä ja vaihdoin jo alaakin. Tässä kun olisi 10 000 euron lainanmaksut niskassa niin olisipas ihanaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä töihin, niin ei tartte miettiä tuollaisia köyhien ongelmia.
Ap käy töissä, luitko tekstin?
En jaksanut lukea tuollaista ruikutusta.
Kunnioitukseni kaikille ketkä voivat jättää lainat nostamatta omasta tahdostaan. Itselläni opintotuet ovat ilman lainan osuutta yhteensä vajaa 540 eur/kk ja vuokra 515 eur/kk, joten lainan nostaminen on vähän niin kuin pakollista, sillä en ehdi tekemään niin paljon töitä että eläisin vain ansiotuloilla.
Minulle on sinänsä ihan sama mitä aiemmat sukupolvet sanovat. Lainaa vain on nykytilanteessa vaikea olla ottamatta, ja luulen että aika monella muullakin opiskelijalla on sama tilanne.
Mutta ei se mitään, maksellaan näitä sitten joskus pois. Käsittääkseni takaisinmaksuajat ovat kuitenkin pitkiä.
Entäpä, jos olisi sellainen opintotukimalli, että tukea saisi suoritetuista opinnoista? En nyt osaa sanoa, paljonko yhdestä suoritetusta opintopisteestä saisi, mutta jokin tolkun ratkaisu siihen varmaan olisi löydettävissä. Tuen maksimäärä olisi tietenkin sidoksissa tutkinnon miniopintopistemäärään. Sivistys on kaunista, mutta ei yhteiskunnan ole tarpeen maksaa sitä, että ensi kokeillaan yhden aineen opiskelua ja sitten vähän toista ja lopulta haahuillaan yliopiston kirjoilla seitsemän vuotta.
Tällainen malli kannustaisi opiskelemaan ahkerasti, mahdollistaisi opiskelijan elintason kohoamisen edes jotenkin ja kenties myös lyhentäisi valmistumisaikoja.
On kyllä huvittava seurata näitä korkeakouluopiskelijoita, joilla on niin huonot sosiaaliset taidot, etteivät he saa töitä. :D Sitten lukevat itsensä tuplamaisteriksi ja yrittävät hakea ilman työkokemusta töitä.
Ei kukaan palkkaa jotain hikipinko-opiskelijaa, vaikka olisi kuinka monta gradua kirjoittanut, jos päältä päin huomaa, ettei moiset pärjää työpaikoilla.
Jännä, että jotkut eivät tajua, että tuplatutkinnoista saattaa olla haittaa. Meillä on ihan tarpeeksi varhaiskeski-ikäisiä korkeakoulutettuja, jotka ei osaa tehdä muuta kuin kirjoittaa ja "tutkia".
Kannattaa mennä töihin, niin ei tartte miettiä tuollaisia köyhien ongelmia.