Uusi mies puhuu lapsilleni törkeästi

Käyttää tekoihanuuttaan peitteenä, jotta saisi olla teillä murentamassa kaikkien itsetunnot.  

Vierailija kirjoitti:

Huono, taas kerran. Yrittäkää nyt vähän tsempata näissä jutuissanne.

En tiedä onko aloitus keksitty vai ei, mutta mulla tuollainen oli todellisuutta lapsena. Nyt aikuisena olen työkyvytön ja masentunut, itsetuhoinen. Mikään terapia ei korjaa tuollaisia vaurioita, millaisia ap:n "muuten ihan mukava"-mies aiheuttaa lapsiparoille.

Sano hänelle että lopettaa tuollaiset puheet lapsille tai saa lähteä.

Tunnen Porvoosta yhden Börjen, joka on ihan samanlainen - ihana, mutta vittuilee vain ja ainoastaan lapsille.

Sinulla on outo käsitys "kaikin tavoin huolehtimisesta", kun tarkoitat sillä rumaa puhetapaa.

Sinä teet oman valintasi: jos mies on niin ihana, niin pidä kiinni mutta anna lapsesi sijoituskotiin. Tiedän mitä kirjoitan, sillä minä olen se lapsi, jota äidin mies puhutteli rumasti.

Levätköön rauhassa, heidän hautajaisissaan sentään olen käynyt mutta hauta saa minun puolestani jäädä koristelematta. Vielä nyt vuosikymmeniä myöhemmin tulee paha mieli ajatuksestakin.

Pahinta sinun lastesi kohdalla on se, että lapset vielä pitävät miehestä, joka kohtelee heitä niin ilkeästi. Todella paha yhdistelmä!

Aloitus ei ollut keksitty. En ollut osannut asialle tehdä mitään kun olen itsekkin ollut niin järkyttynyt. Noh onneksi kirjoitin tänne, saitte päähäni järkeä. En jättänyt miestä mutta sain suuni auki ja keskusteltiin miehen kanssa illalla. Sanoin hänelle että olen järkyttynyt ja en ole aiemmin vain osannut sanoa mitään ja näytin hänellekkin nämä kommentit teiltä että hänkin ymmärtäisi.

Mies oli pahoillaan ja sanoi ettei ole ajatellut että asia on niin vakavaja että on vitsillä heittänyt nämä jutut. Sanoin että ei ole hyvää vitsiä ja että tästälähtien jos kuulen vielä haukkuvan tai olevan ilkeä niin sitten meidän on erottava.

Mies yritti perustella omalla lapsuudellaan käytöstä, mutta sanoin että minun lapsilla on oma lapsuus ei hänen.

Sanoi että ymmärsi tehneensä väärin ja lupasi lopettaa. Saas nähdä miten käy. On ollut aika vaisu ja meni nyt jo nukkumaan.

Ap

Katokki että vanha rakki oppii uusille tavoille. Voi olla ettei oo ihan helppoa.

Mitä helvettiä? Jos tämä tosi juttu, niin käsittämätöntä, että täällä vielä kyselet asiasta. Mikään äijä ei mun lapsilleni puhuisi tai kohtelisi milläänlailla huonosti. Lapset on ykkönen! Oikeesti, mä en ymmärrä tuota heikkoutta miehen ja parisuhteen kaipuussa. En millään. Jätät sen tietenkin. 

Kysytkö tosissasi? Lapsiparat.

Eroon miehestä välittömästi.

Ap sinä olet tässe se tyhmä. Pyydä miestäsi kohdistamaan nuo viisaudet sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teen? Minulla on kaksi alle 5v lasta. Erottiin lasten isän kanssa vuosi sitten. Nyt minulla on uusi mies joka on minulle tosi ihana ja huolehtii minusta ja lapsista kaikintavoin. Mutta ongelma on että mies puhuu lapsille välillä törkeästi. Esim "olet sinä kyllä tyhmä" ja "mene v**tuun siitä nyt" jos lapsi on tehnyt jotain väärin tai sitten sanoo että "isältäs oot periny varmaan ton tyhmyyden"

Mies siis muuten mukava, ihana ja auttaa mutta se miten lapsilleni puhuu välillä on tosi surullista. Osaa olla lapsille mukavakin ja auttaa niitä ym mutta välillä on tosi ilkeä.

Olen nyt miettinyt kun suhde vielä niin tuore että pitääkö vain lähteä eriteille. En kestä tuollaista haukkumista ja ilkeilyä. En ole uskaltanut puhua ystäville tai tukihenkilöille millainen mies on, kun jotenkin hävettää.

Ja tuntuu pahalle kun muuten kaikki menee meillä tosi hyvin eikä ole mitään ongelmia, meillä on hauskaa yhdessä ym mutta sitten tuo "kiusaaminen" tuntuu että mies välillä menee itse lapsentasolle haukkuessaan ja kiusatessaan lapsia.

Ja lisään vielä että lapset pitävät tästä miehestä silti koska hän tosiaan tekee niiden kanssa kaikkea ja auttaa, välillä tapahtuu vaan tätä ilkeilyä.

Mulla ois sinuna  tasan yksi vaihtoehto: Mies hittoon elämästä.Parempiakin on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teen? Minulla on kaksi alle 5v lasta. Erottiin lasten isän kanssa vuosi sitten. Nyt minulla on uusi mies joka on minulle tosi ihana ja huolehtii minusta ja lapsista kaikintavoin. Mutta ongelma on että mies puhuu lapsille välillä törkeästi. Esim "olet sinä kyllä tyhmä" ja "mene v**tuun siitä nyt" jos lapsi on tehnyt jotain väärin tai sitten sanoo että "isältäs oot periny varmaan ton tyhmyyden"

Mies siis muuten mukava, ihana ja auttaa mutta se miten lapsilleni puhuu välillä on tosi surullista. Osaa olla lapsille mukavakin ja auttaa niitä ym mutta välillä on tosi ilkeä.

Olen nyt miettinyt kun suhde vielä niin tuore että pitääkö vain lähteä eriteille. En kestä tuollaista haukkumista ja ilkeilyä. En ole uskaltanut puhua ystäville tai tukihenkilöille millainen mies on, kun jotenkin hävettää.

Ja tuntuu pahalle kun muuten kaikki menee meillä tosi hyvin eikä ole mitään ongelmia, meillä on hauskaa yhdessä ym mutta sitten tuo "kiusaaminen" tuntuu että mies välillä menee itse lapsentasolle haukkuessaan ja kiusatessaan lapsia.

Ja lisään vielä että lapset pitävät tästä miehestä silti koska hän tosiaan tekee niiden kanssa kaikkea ja auttaa, välillä tapahtuu vaan tätä ilkeilyä.

Sinunlaisiasi naisia on niin valtavasti. Pistätte jonkun vieraan äijän omien lasten edelle. Miten pystyt katsomaan itseäsi peilistä?

Antaisin Ukolle kenkää ensimmäisen v-sanan jälkeen. Piste.

Mies paljastaa noissa v-kommenteissaan todellisen luontonsa. Kunnon miehelle ei tule mieleenkään kohdella muita, varsinkaan lapsia noin. Millä kumman lailla hän on mielestäsi "ihana"? Se että jossain kohtaa käyttäytyy normaalisti tai jopa "maireasti" ei millään lailla mitätöi sitä tuhoa, jota lapsillesi aiheuttaa. "Vitsillä". Voi herranjestas. Heikkilä jäinen äijä!

Sinua miettisin myös itseäsi. Miksi asetat vaatimuksesi näin alas? Onko sinulla pakko aina olla joku? Millaiseen kohteluun, puhumiseen olet tottunut? Miksi pidät tällaista jollain lailla hyväksyttävänä - pidät, vaikka et sitä nyt myönnä. Meneekö oma tarpeesi lasten hyvinvoinnin edelle?

Sinä ja lapsesi ansaitsette parempaa. Oikeasti. Mies pois.

Saman tien ero. Ajattele mitä tuollainen halveksunta tekee lasten itsetunnolle. Kukaan mies ei ole sen arvoinen.

Tarviiko tuollaista asiaa edes kysyä täällä?

En katselisi sekuntiakaan.

Harva mies pitää kumppanin lapsia lottovoittona.

Noin pienet lapset ja uusi mies hinnalla millä hyvänsä? Nyt selkärankaa ja ero tuollaisesta. Itse olen ollut yh onnellisesti jo monta vuotta ja kouluikäinen lapsi, en todellakaan tyytyisi tuollaiseen. Etenkin lapsen/lasten kanssa pitää katsoa tarkkaan kenen kanssa alkaa suhteeseen ettei lapsen tarvitse kaikenlaisiin uusiin tilanteisiin ja ihmisiin sopeutua.

Tuore suhde ja olet jo esitellyt miehen lapsille? Mitäköhän ihanaa tuossa miehessä edes on...? Nuo viittaukset exään ovat kyllä pohjanoteeraus, mies ei tule tuosta pääsemään vaan lapsesi joutuvat sietämään tuollaista paskaa koko lapsuutensa ja nuoruutensa jos tuon miehen kanssa jatkat.

Miten voit edes miettiä pitäisikö erota. Itse olisin potkaissut tyypin saman tien ulos elämästäni ja lapsen elämästä.

Ei tarvitse pitää lapsia lottovoittona, mutta ihmisinä heitäkin on kohdeltava. Jos lapset ärsyttävät, voi sen oman ärsytyksensä sanoa toisinkin esim. olen nyt väsynyt enkä jaksa leikkiä tai teen nyt jotain muuta ja tarvitsen rauhaa.

Omalla miehelläni, siis lasten isällä, on tuota samaa tapaa, ei ihan noin räikeästi mutta riittävästi kuitenkin. Asiasta on puhuttu ja välillä tajuaa mutta aina se kuitenkin tulee takaisin, onneksi sentään harvoin. Eroa olen miettinyt mutta en usko, että miehen puhetapa ainakaan silloin paranisi. Nyt hän minun kuulteni tsemppaa, eron tullen ei tarvitse, kun en ole kuuntelemassa.

En valinnut tällaista miestä, mieheni käytös johtuu hänen sairaudetaan ja lapsille olen selittänyt tilanteen. Ei se kuitenkaan ole mikään hyvä tekosyy ja todellakin harmittaa tilanne. Pahinta kaikesta on se, että tuollainen ilkeä käytös tarttuu. Kun oikein hermostun, huomaan ajattelevani samoja sanoja, joita mieheni täräyttää ääneen, ja lapset keskenään ovat alkaneet näin murrosiän kynnyksellä riidellä rumasti. Siksi on erittäin tärkeää, että asiasta keskustellaan avoimesti ja säännöt tehdään selviksi. Jos käyttää rumaa kieltä, on pyydettävä anteeksi. Lapsilla pitää olla myös oikeus kertoa siitä toiselle vanhemmalle ja asiasta on puhuttava koko perheen voimin, jotta asiaan ei totuta. Sinuna harkitsisin tarkkaan, jos/kun tilanne jatkuu.

Jos vuoden seurustelun jälkeen on tuollaista, niin vannon ja vakuutan, että se tulee tuosta pahenemaan. Usko pois. Nyt järki käteen. Et tule eroa katumaan, mutta jos annat ensin miehen tuhota lapsesi ja eristäminen vasta sitten, niin sitä kadut.

Jos on aivan välttämätöntä seurustella tämän "ihanan" miehen kanssa, niin sitten pidät hänet täysin erossa lapsistasi ja näet häntä vain kun lapset ovat isällään. Tosin saat varmasti pian jo osasi hänen vihapuheestaan. Ette kai jo asu yhdessä?? Älä missään nimessä muuta yksiin tuollaisen älykääpiön kanssa. Please.

En IKINÄ sanoisi ketään lasta tyhmäksi, saati käskisi painumaan v*ttuun, vaikka kuinka ottaisi päähän. Sellaista ei vain sanota lapselle. En missään tapauksessa pystyisi hyväksymään, että mies puhuisi lapsille tuohon tyyliin, oli kuinka hermostunut hyvänsä. Ei kerro mitään hyvää ihmisestä tuollainen.