Aiotko kertoa lapselle miten se on ' tehty' ?

Vaikea asia.

Tällä hetkellä ajattelen, että voisin asiasta lapselle kertoa sitten, kun hän on nuori tai aikuinen. Ylipäänsä sen ikäinen, että asian ymmärtää. Meidän raskaus on hoidoista huolimatta luomu, mutta hoidot ovat kuitenkin olleet osana elämäämme ennen tätä raskautta.

Syy raskauteen on kuitenkin ollut minun ovuloimattomuus ja enhän voi tietää vaikka " ominaisuus" periytyisi tulevalle tyttärelleni ( jos lapsi nyt sattuisi tyttö olemaan). Minusta hänellä on oikeus tietää meidän vaikeuksistamme saada lapsi sitten, kun hän on itse lapsenteko iässä. ( sama oikeus tietenkin pojalla.)

Mutta onneksi tätä asiaa on aikaa miettiä monen monta vuotta.



t:nurminata

Tosta kertomisesta. Olen aatellut asiaa ja tulen varmasti kertomaan mutta riittävän vanhoille lapsille. Kerron rehellisyyden nimissä ja myös siksi ettei minun tarvitse piiloitella lasten neuvolakortteja ja sairaalapapereita joita on pieniltä tuplakeskosilta aikamoinen nippu. Sielläkun joka tarina alkaa :ICSIN jälkeinen PAS tehty ja siitä kaksoset tyttö ja poika....(ja toisissa lueteltu kaikki hoidot mitä ehditty käydä) niin oisi se musta kamala tilanne että lapset itse joskus lukisivat niitä ja sillai tieto tulisi heille.

Ja myös toi lapsettomuuden syy on mielestäni meidän tilanteessa varsinkin pojalle kerrottava juuri mahdollisen " perinnöllisyyden" takia.

t.midwife ja tuplat 2v4kk

jos vain suinkin tämä raskaus meille pikkuisen tuo, niin olen ajatellut kertoa alkuperän. Olen miettinyt että kerron kun lapsi kyselee, eli pienelle sopivalla tasolla ' äiti ja isi tarvitsivat lääkärisedän apua' tms ja sitten isompana tarkemmin. Endo ei sinänsä periydy, mutta ilmeisesti se kulkee suvuittain, joten minusta senkin takia on tärkeää tietää. Lisäksi varsin monet tuttavista/sukulaisista tietävät meidän käyneen hoidoissa, joten olisi kurjaa jos lapsi itse ei tietäisi.

Kyllä meillä on aikomus kertoa lapsillemme aikanaan, miten ovat alkunsa saaneet (toista inseminaatio lasta odotan). Ajankohta toki on joskus tulevaisuudessa. Mutta uskon, että antaa rohkaisua myös sitten heille itselleen, jos joutuvat samaan tilanteeseen aikanaan. Sekä auttaa ymmärtämään myös sen, että kaikki eivät voi saada lapsia vaikka kuinka haluaisi, joten oppivat ymmärtämään elämän tosiasioita, ei lapsia HANKITA vaan kyllä ne SAADAAN=)



H-R

Katsotaan nyt, miten se menee luontevimmin. Mulla on sellainen visio, että kun lapsi alkaa itse kysellä että mistä ne lapset tulevat niin kerromme kuinka asianlaita yleensä on ja kuinka hänen maailmaantulonsa poikkeaa tästä. (Minusta nämä asiat voi nätisti selittää lapsen kielellä. Muistan kuinka itse tätä elämän ihmettä ihmettelin ja vanhempani eivät suostuneet kertomaan). Uskon siihen, että mitä pienempänä asian tietää sitä ei sen enempää kummeksu ja asia tulee luontevaksi.

Kannatan avoimuutta kaikissa asioissa ja siten myös tässä. Sitä en ole juurikaan vielä pohtinut, että minkä ikäiselle lapselle asiasta kannattaa kertoa, mutta viimeistään täysi-ikäisenä.



Oma äitini on myös kertonut, että hän on saanut 2 jotakin hormoonipiikkiä ennen kuin alkoi odottaa minua (siis 40 vuotta sitten). Seuraavat kaksi sisarustani tulivatkin sitten ilman apuja.

Kyllä sen tietävät muutkin:) Minulla on yksi IVF-lapsi ja PAS-vauvaa odotellaan. Ajankohtaa en tiedä.

Jo raskauden aikana koko hoitohomma unohtui ja nyt kun lapsi on 2v en ole asiaa pahemmin ajatellut. Mutta ehkäpä kerron, että jouduttiin vähän avittamaan luontoa, kun toivottiin niin kovasti lasta... Minkähän ikäisenä asiasta pitiäisi jutella...?