Olen nelikymppinen mies enkä muista että yksikään nainen olisi koskaan lähestynyt minua

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nyt muutenkin on tää kulttuuri sellanen et ollaan hiljaa ja kiusallisesti tuntemattomien kanssa. Joten silt pohjalta ei ihme. Ja tuntemattomien kanssa voi olla vaikee alottaa keskustelua

Samaa mieltä vahvasti.

Väitän että Suomessa on pilvin pimein ihmisiä, sekä naisia että miehiä, joita ei ole kukaan koskaan lähestynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juntit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihmiset harvoin lähestyy Suomessa yleensäkään. Täällä ei ole lähestymiseen sopivaa kulttuuria. Puhuttiin tästä kerran ystävien kanssa ja kävi ilmi, ettei meistä ketään oltu lähestytty kuin max pari kertaa elämän aikana ja nekin kännissä. Tässä keskustelussa oli mukana siis neljä naista.

Voisi auttaa jos hymyilisitte ja katsoisitte silmiin kuten halukkaiden naisten kuuluu tehdä.

Oli halukas tai ei, niin katsekontakti, ystävällinen ilme ja siisti ulkoasu ovat ne jutut, joita katsotaan hyvällä. Kyllä hymyilevä ystävällinen ihminen löytää aina ystäviä, se on huomattu kyllä. Yritän olla sellainen ja on ihan normaalia, että vaikka ruokakaupassa, kirjastossa tai autoa tankatessa tukee joku mies juttelemaan ja minäkin saatan aloittaa juttelun, jos vain koen, että toinen olisi yhtään vastaanottavainen sille.

Mulla ainakin on siisti ulkoasu ja ystävällinen ilme. Tuo ei muuten pidä paikkaansa "hymyilevä ihminen löytää aina ystäviä". Tunnen aika monta ihmistä, joilla on samat kokemukset. Ehkä liikutaan sitten eri paikoissa, kun tuo sun tekstisi kuulostaa mun mielestä mielikuvitusjutulta.

Eipäs ollutkaan tekstini mielikuvitusta. Juttelen kaikille, nuorille, vanhoille, naisille ja miehille, ei se ole ollut minulle vaikeaa koskaan. Myös työni on asiakaspalvelutyötä ja siinä aito ystävällisyys tulee hyvin esille ihmisissä. Ehkä sinä et ole aidosti ystävällisen näköinen tai sitten katsot vain niitä kympin tyyppejä ja suhtaudut muihin nuivasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun mä lähestyn, miehet ei kiinnostu.

Sama täällä, aika turhauttavaa pidemmän päälle.

Kannattaa esim huolehtia ulkonäkö haluttavaksi ja sitten hymyillä ja katsoa silmiin.

Minua on kapakassa yksi nainen kerran lähestynyt, mutta luikin karkuun. -M77-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sitten? Ajattelitko vielä pitkäänkin piehtaroida tuossa itsesäälissäsi vai joko parikyt vuotta riittäisi siihen että päässä syttyisi lamppu et "nyt kävi näin, voisin alkaa tekemään jotain muuta elämälläni"?

Ja tämän kommentin kirjoitti varmasti ihminen joka on/tai ainakin on ollut joskus parisuhteessa. Sinulla ei ole mitään oikeutta arvostella/vähätellä meidän ikisinkkujen elämää kun et tajua siitä MITÄÄN. Varmaan kiva pitää itsestäänselvyytenä sitä että kelpaa jollekkin. Kaikki kun eivät ole yhtä onnekkaita. Aika vttumaista sanoa ihmiselle että ei saisi kaivata rakkautta.

Älä nyt kiukustu, mee vaikka kirjottaa uusi kilttimiesaloitus sen sijaan :-D Koska se varmasti auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua on kapakassa yksi nainen kerran lähestynyt, mutta luikin karkuun. -M77-

Oletko todella jo 77-vuotias?

Vierailija kirjoitti:

Älä sure, ap! Ei muakaan ole koskaan lähestytty missään. Siis sillä lailla oikeasti lähestytty, jututettu yms - en siis laske mitään baarikourimisia, ne ei ole lähestymistä vaan verrattavissa väkivaltaan. (Jep, todellakin rinnastan otteen perseestä ja läpsäisyn päin näköä, niin miellyttävää se on!)

Olen itse lähestynyt useita miehiä, mutta aina saanut pakit. Eksää piiritin puoli vuotta, kun oltiin samaa teiniporukkaa eikä se siten päässyt mua karkuun, ja lopulta se sitten alkoi tapailla mun kanssa. Ja siis todellakin *piiritin* sitä, olen aika suorasukainen tyyppi ja sanon suoraan, jos mua joku kiinnostaa. Ilmoitin meneväni sen kanssa naimisiin vielä joskus ja sitä rataa. No ei menty onneksi naimisiin, mutta yhdessä oltiin monen monta vuotta ja kun se loppui, ei olekaan ollut mitään. Lomareissuilla (ja ihan siis länkkärimaissa eikä missään Afrikassa - Saksa, Ranska, Britit, Irlanti, Jenkit jne) miehet lähestyy, mutta Suomessa ei kukaan koskaan. Ja kun mä lähestyn, miehet ei kiinnostu. Kyllähän se vähän syö ihmistä ja pistää miettimään, että mikä itsessä on vikana.

Eli kun maailmassa on yksi maa, jossa miehet eivät sua lähesty, niin rupeat miettimään mikä sussa on vikana? 

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tämä käsittää niin että en vain ole tarpeeksi kiinnostava/hyvännäköinen/mukava/jotain muuta?

Eikö edes viiden ruuhkassa?

Vierailija kirjoitti:

Olisi joskus kiva tutustua kaltaiseesi mieheen ja miettiä mikä on se juttu, että kontakteja ei tule. Onko "vika" pukeutumisessa, asenteessa, luonteessa vai sitten naisissa.

Itse olen hyvin tavallinen nelikymppinen nainen ja esimerkiksi eilen, kun olin käväisemässä Sellossa, niin istahdin hetkeksi porukkaa katsomaan. Varsinkin miesten ja naisten kohtaamisia katselin ihan kiinnostuneena miettien heidän tarinoitaan. Osa ikäisistäni miehistä katseli hyväntuulisesti ympärilleen ja minäkin sain kiinni monen miehen katseesta, mutta osa hiihteli siellä ihan kengänkärkiään tai kaukaisuutta katsoen. Heihin ei näyttänyt saavan muutkaan naiset minkäänlaista kontaktia, vaikka vastaan tuli tosi kivan näköisiä naisia. Jos nämä kengänkärkimiehet ovat naista vailla, niin saavat olla aina tästä eteenpäinkin, sillä ei yksikään nainen mene sellaisen tylyn tyypin luokse kuin pakosta. Ehkä he ovat mukavia, mutta ulkoinen olemus oli hyvin torjuva. Miksi?

Varattuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on kapakassa yksi nainen kerran lähestynyt, mutta luikin karkuun. -M77-

Oletko todella jo 77-vuotias?

Olen. Tämä karkuun luikkiminen tapahtui 80-luvulla. -M77-

Olen tavismies ja elämäni aikana useampi nainen on lähestynyt minua kuin minä naisia, jotenkin olen kokenut lähestymisen todella hankalaksi ja noloksi. Naisten lähestymiset, tai ainakin sellaiseksi mitä minä ne lasken (parista tuli tyttöystävä tai jopa vaimo, ainoat mitkä minulla on ollut) on laskettavissa kahden käden sormilla.

Jos olisin nykyään sinkku, voisin varmaan tehdä aloitteita, tai en kokisi sitä enää noloksi kun monenlaista jännittävämpää on jo ehtinyt kokea. 

Juu, on se hyvä että edes joku lähestyy toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sure, ap! Ei muakaan ole koskaan lähestytty missään. Siis sillä lailla oikeasti lähestytty, jututettu yms - en siis laske mitään baarikourimisia, ne ei ole lähestymistä vaan verrattavissa väkivaltaan. (Jep, todellakin rinnastan otteen perseestä ja läpsäisyn päin näköä, niin miellyttävää se on!)

Olen itse lähestynyt useita miehiä, mutta aina saanut pakit. Eksää piiritin puoli vuotta, kun oltiin samaa teiniporukkaa eikä se siten päässyt mua karkuun, ja lopulta se sitten alkoi tapailla mun kanssa. Ja siis todellakin *piiritin* sitä, olen aika suorasukainen tyyppi ja sanon suoraan, jos mua joku kiinnostaa. Ilmoitin meneväni sen kanssa naimisiin vielä joskus ja sitä rataa. No ei menty onneksi naimisiin, mutta yhdessä oltiin monen monta vuotta ja kun se loppui, ei olekaan ollut mitään. Lomareissuilla (ja ihan siis länkkärimaissa eikä missään Afrikassa - Saksa, Ranska, Britit, Irlanti, Jenkit jne) miehet lähestyy, mutta Suomessa ei kukaan koskaan. Ja kun mä lähestyn, miehet ei kiinnostu. Kyllähän se vähän syö ihmistä ja pistää miettimään, että mikä itsessä on vikana.

Eli kun maailmassa on yksi maa, jossa miehet eivät sua lähesty, niin rupeat miettimään mikä sussa on vikana? 

Eikös se, stereotypisesti, näin yleensä mene?

Kun nainen ei saa vastakkaisen sukupuolen huomiota, alkaa hän miettiä mikä hänessä on vikana.

Kun miehelle ei heru (huomiota), alkaa hän miettiä mikä naisissa on vikana, kun ei "hyvä mies kelpaa".

t. eri