Olen nelikymppinen mies enkä muista että yksikään nainen olisi koskaan lähestynyt minua

Mun mielestä ihmiset harvoin lähestyy Suomessa yleensäkään. Täällä ei ole lähestymiseen sopivaa kulttuuria. Puhuttiin tästä kerran ystävien kanssa ja kävi ilmi, ettei meistä ketään oltu lähestytty kuin max pari kertaa elämän aikana ja nekin kännissä. Tässä keskustelussa oli mukana siis neljä naista.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihmiset harvoin lähestyy Suomessa yleensäkään. Täällä ei ole lähestymiseen sopivaa kulttuuria. Puhuttiin tästä kerran ystävien kanssa ja kävi ilmi, ettei meistä ketään oltu lähestytty kuin max pari kertaa elämän aikana ja nekin kännissä. Tässä keskustelussa oli mukana siis neljä naista.

Ja kas kummaa tältäkin palstalta olen lukenut lukuisia kertoja miten joitain naisia lähestytään jopa KYMMENEN kertaa yhden baari-illan aikana. Minua ei ole 10 vuotisen baareissa käymisen aikana lähestynyt yksikään mies. Samoin kauniille naisille vislataan/huudetaan kadulla kuinka kaunis hän on ja jopa tuntemattomat ihmiset pysäyttävät kadulla ja kehutaan kauneutta.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Eipä minuakaan ole kovin usein lähestytty.

Nuorena muutaman kerran kyllä, mutta hirveään ujouteeni kilpistyivät ne kontaktit.

Yhdellä kerralla sitten en päässyt pakoon, ja siitä ahdistelijasta tulikin vaimoni.

Nuorena aikuisena olin useinkin baarissa, eikä minua yriyetty iskeä kuin pari kertaa.

Netin treffisivustot taitavat olla yksinäisten pelastus, yksi 40v ja neitsyt- kaverini on saanut jo useamman deitin(eikä ole enää neitsyt...) parin vuoden aikana.

En ymmärrä ujoutta aikuisilla miehillä. Kerropa minkälaista on olla ujo ja mikä on pahinta, mitä siinä voisi tapahtua.

Olen toki vähemmän ujo kuin nuorena.

Ilmenee sosiaalisissa tilanteissa lukkiutumisena, kyvyttömyytenä vuorovaikutukseen, tarpeena vetäytyä.

Katsekontakti tuntuu erittäin häiritsreältä, suorastaan fyysisenä tunteena kasvoissa.

Yritä nostaa (luontaisesti) oksitosiini ja serotoniinitasojasi. Esim. Juuri tuo silmiinkatsominen helpottuu ja muuttuu luontevaksi. Sitä voi treenata myös omiin silmiin peilin kera. Ja käytä voima-asentoja. Kun olet niissä x minuuttia päivässä, kehonkielesi ja ajatuksesi alkavat muuttua. Sikäli että haluat muutosta...

Ei ole kukaan nainen koskaan sanonut mitään? Vai mitä ne lähestymiset on, "läheks panee"?

Ihme vätystelyä.

Ylipäänsä ne, jotka iskee toisen sukupuolen edustajia yhtään missään ovat tyyppejä, joihin ei kannata edes tutustua.

Ystäväni on pitkä, hoikka, kaunis. Ja naimisissa. Häntä pari kertaa olen nähnyt miehen tulevan iskemään ravintolassa. Hän on sitten ohjannut sujuvasti nämä miehet toisen ystävämme seuraan, joka on hoikka muttei pitkä. Ja nyös varattu, mutta etsii kai sitten parempaa. Ja tämä toinen ystävä on sitten yrittänyt piirittää näitä miehiä urakalla illan aikana, tuloksetta.

Olen myös nähnyt varmaan kolmisen kertaa, kun mies on iskenyt ystäväni ties mistä, jopa uimahallista. Nämä iskijät ovat puolestaan aina olleet sellaisia pelimiehiä ja suhde on päättynyt miehen suunnalta nopeasti.

Kestävät parisuhteet tuntuvat syntyvän harrastusten parissa. Tai yhteisten tuttavien myötä. Tuollaiset satunnaiset iskemiset kannattaa unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihmiset harvoin lähestyy Suomessa yleensäkään. Täällä ei ole lähestymiseen sopivaa kulttuuria. Puhuttiin tästä kerran ystävien kanssa ja kävi ilmi, ettei meistä ketään oltu lähestytty kuin max pari kertaa elämän aikana ja nekin kännissä. Tässä keskustelussa oli mukana siis neljä naista.

Ja kas kummaa tältäkin palstalta olen lukenut lukuisia kertoja miten joitain naisia lähestytään jopa KYMMENEN kertaa yhden baari-illan aikana. Minua ei ole 10 vuotisen baareissa käymisen aikana lähestynyt yksikään mies. Samoin kauniille naisille vislataan/huudetaan kadulla kuinka kaunis hän on ja jopa tuntemattomat ihmiset pysäyttävät kadulla ja kehutaan kauneutta.

Jaa voi olla, en lue tätä palstaa kovin usein. Kuulostaa vähän epätodelliselta, ainakin Helsingissä. Mua ei tosiaan lähestytä, eikä mun ystäviäkään kuulemma.  Itse yritin ottaa kontaktia joskus nuorempana muutaman kerran, mutta se jäi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihmiset harvoin lähestyy Suomessa yleensäkään. Täällä ei ole lähestymiseen sopivaa kulttuuria. Puhuttiin tästä kerran ystävien kanssa ja kävi ilmi, ettei meistä ketään oltu lähestytty kuin max pari kertaa elämän aikana ja nekin kännissä. Tässä keskustelussa oli mukana siis neljä naista.

Voisi auttaa jos hymyilisitte ja katsoisitte silmiin kuten halukkaiden naisten kuuluu tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tämä käsittää niin että en vain ole tarpeeksi kiinnostava/hyvännäköinen/mukava/jotain muuta?

Perus-beta vain. Meille on varattuna vain lasku miehenä olemisesta, ilman siitä saatuja hyötyjä. Naiset lähestyy vain komeimpia top10%-alfoja , jotka taas saavat kaiken hyödyn miehenä olemisesta ilman laskua.

Joo, mä olen kanssa ihan puusilmä.

Olin messuilla ja omasta mielestäni tein kauppaa ja esittelin tuotteita ja työkaverit vaan nauroi että toi yritti iskeä sua.

Älä sure, ap! Ei muakaan ole koskaan lähestytty missään. Siis sillä lailla oikeasti lähestytty, jututettu yms - en siis laske mitään baarikourimisia, ne ei ole lähestymistä vaan verrattavissa väkivaltaan. (Jep, todellakin rinnastan otteen perseestä ja läpsäisyn päin näköä, niin miellyttävää se on!)

Olen itse lähestynyt useita miehiä, mutta aina saanut pakit. Eksää piiritin puoli vuotta, kun oltiin samaa teiniporukkaa eikä se siten päässyt mua karkuun, ja lopulta se sitten alkoi tapailla mun kanssa. Ja siis todellakin *piiritin* sitä, olen aika suorasukainen tyyppi ja sanon suoraan, jos mua joku kiinnostaa. Ilmoitin meneväni sen kanssa naimisiin vielä joskus ja sitä rataa. No ei menty onneksi naimisiin, mutta yhdessä oltiin monen monta vuotta ja kun se loppui, ei olekaan ollut mitään. Lomareissuilla (ja ihan siis länkkärimaissa eikä missään Afrikassa - Saksa, Ranska, Britit, Irlanti, Jenkit jne) miehet lähestyy, mutta Suomessa ei kukaan koskaan. Ja kun mä lähestyn, miehet ei kiinnostu. Kyllähän se vähän syö ihmistä ja pistää miettimään, että mikä itsessä on vikana.

Minusta lähestymiskulttuuri Suomessa on nykyään niin päin, että naiset lähestyvät miehiä eikä miehet naisia. Ainostaan pillunkipeät jahtaavat naisia, mutta ne kunnolliset ja oikeasti haluttavat miehet istuvat ja odottavat naisten aloitteita. Eli huomautuksena nyt miehille: jos haluatte huomiota, kannattaa joskus itsekin tehdä asian eteen jotain eikä vain istua pöydässä ja toivoa, että joku nainen joskus huomaa teidät! Siksi ne naiset pyörii niissä ”jännisten” jutuissa mukana, kun ne on ainoat miehet, joihin saa jotain kontaktia aikaan.

Eli kotoako tuun sut hakemaan, ap? Ja kun tulen, varmaan pelästykseltä annat pakit ihan varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tämä käsittää niin että en vain ole tarpeeksi kiinnostava/hyvännäköinen/mukava/jotain muuta?

Perus-beta vain. Meille on varattuna vain lasku miehenä olemisesta, ilman siitä saatuja hyötyjä. Naiset lähestyy vain komeimpia top10%-alfoja , jotka taas saavat kaiken hyödyn miehenä olemisesta ilman laskua.

Väärin. Beta on se, joka on parisuhteessa. Alfa panee, omega ei saa mitään.

Opetelkaa nyt nämä käsitteet, kun niitä käytätte. Betan osa on olla parisuhteessa, se ei ole hylkiö. Sen osa on lopulta se kaikkein paras, koska parisuhde nostaa tutkitusti miehen elämänlaatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi joskus kiva tutustua kaltaiseesi mieheen ja miettiä mikä on se juttu, että kontakteja ei tule. Onko "vika" pukeutumisessa, asenteessa, luonteessa vai sitten naisissa.

Itse olen hyvin tavallinen nelikymppinen nainen ja esimerkiksi eilen, kun olin käväisemässä Sellossa, niin istahdin hetkeksi porukkaa katsomaan. Varsinkin miesten ja naisten kohtaamisia katselin ihan kiinnostuneena miettien heidän tarinoitaan. Osa ikäisistäni miehistä katseli hyväntuulisesti ympärilleen ja minäkin sain kiinni monen miehen katseesta, mutta osa hiihteli siellä ihan kengänkärkiään tai kaukaisuutta katsoen. Heihin ei näyttänyt saavan muutkaan naiset minkäänlaista kontaktia, vaikka vastaan tuli tosi kivan näköisiä naisia. Jos nämä kengänkärkimiehet ovat naista vailla, niin saavat olla aina tästä eteenpäinkin, sillä ei yksikään nainen mene sellaisen tylyn tyypin luokse kuin pakosta. Ehkä he ovat mukavia, mutta ulkoinen olemus oli hyvin torjuva. Miksi?

Onko mainitsemasi Sello jonkinlainen seuranhakupaikka? Ehkä nuo miehet halusivat vain istahtaa lasilliselle ja miettiä omia juttuja töiden jälkeen. Itsekin käyn baarissa välillä itekseni lasillisella ja välillä taas haluan tutustua muihin, jolloin kehonkieleni on tietysti ihan erilainen

Sello on iso ostoskeskus Espoossa.

Mikäli puhut suorasta lähestymisestä vaikkapa baarissa, niin valitettavasti se on ihmislajilla enemmän miessukupuolen hommaa. Nainen valkkaa ja antaa ymmärtää mutta yleensä mies tekee viimeisen liikun (ei aina), ja kiinnostusmielessä lähestymistä edeltää usein lähestyminen ns. ihmisenä, halutaan tietää enemmän toisesta tai toinen vaikuttaa alustavasti kiinnostavalta. Tämä karkeana yleistyksenä.

Kaikilla lajeilla on omat lisääntymisrituaalinssa. Mahdollisille alapeukuttajille tiedoksi että tämä on luonnontieteellinen fakta, voitte tarkistaa.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäänsä ne, jotka iskee toisen sukupuolen edustajia yhtään missään ovat tyyppejä, joihin ei kannata edes tutustua.

Ystäväni on pitkä, hoikka, kaunis. Ja naimisissa. Häntä pari kertaa olen nähnyt miehen tulevan iskemään ravintolassa. Hän on sitten ohjannut sujuvasti nämä miehet toisen ystävämme seuraan, joka on hoikka muttei pitkä. Ja nyös varattu, mutta etsii kai sitten parempaa. Ja tämä toinen ystävä on sitten yrittänyt piirittää näitä miehiä urakalla illan aikana, tuloksetta.

Olen myös nähnyt varmaan kolmisen kertaa, kun mies on iskenyt ystäväni ties mistä, jopa uimahallista. Nämä iskijät ovat puolestaan aina olleet sellaisia pelimiehiä ja suhde on päättynyt miehen suunnalta nopeasti.

Kestävät parisuhteet tuntuvat syntyvän harrastusten parissa. Tai yhteisten tuttavien myötä. Tuollaiset satunnaiset iskemiset kannattaa unohtaa.

Toi sun pitkän kaverin käytös on nöyryyttävintä, mitä voi tehdä. Miksi kukaan tekee omalle kaverille niin, että ohjaa itseä lähestyneen miehen antamaan pakit? Korostaakseen omaa viehättävyyttään? Haistattaisin paskat tuollaiselle ”kaverille”.

Kyllä se mies olisi lähestynyt sitä lyhyttä ihan itse, jos olisi siitä kiinnostunut. Nyt, kun sille osoitetaan tätä ja pääsee sanomaan ”ei kiitos”, kyllä jää hyvä mieli ainoastaan pitkälle ystävälles.

Hyi hitto mitä ihmisiä.

Juntit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihmiset harvoin lähestyy Suomessa yleensäkään. Täällä ei ole lähestymiseen sopivaa kulttuuria. Puhuttiin tästä kerran ystävien kanssa ja kävi ilmi, ettei meistä ketään oltu lähestytty kuin max pari kertaa elämän aikana ja nekin kännissä. Tässä keskustelussa oli mukana siis neljä naista.

Voisi auttaa jos hymyilisitte ja katsoisitte silmiin kuten halukkaiden naisten kuuluu tehdä.

Oli halukas tai ei, niin katsekontakti, ystävällinen ilme ja siisti ulkoasu ovat ne jutut, joita katsotaan hyvällä. Kyllä hymyilevä ystävällinen ihminen löytää aina ystäviä, se on huomattu kyllä. Yritän olla sellainen ja on ihan normaalia, että vaikka ruokakaupassa, kirjastossa tai autoa tankatessa tukee joku mies juttelemaan ja minäkin saatan aloittaa juttelun, jos vain koen, että toinen olisi yhtään vastaanottavainen sille.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun mä lähestyn, miehet ei kiinnostu.

Sama täällä, aika turhauttavaa pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli puhut suorasta lähestymisestä vaikkapa baarissa, niin valitettavasti se on ihmislajilla enemmän miessukupuolen hommaa. Nainen valkkaa ja antaa ymmärtää mutta yleensä mies tekee viimeisen liikun (ei aina), ja kiinnostusmielessä lähestymistä edeltää usein lähestyminen ns. ihmisenä, halutaan tietää enemmän toisesta tai toinen vaikuttaa alustavasti kiinnostavalta. Tämä karkeana yleistyksenä.

Kaikilla lajeilla on omat lisääntymisrituaalinssa. Mahdollisille alapeukuttajille tiedoksi että tämä on luonnontieteellinen fakta, voitte tarkistaa.

Sen verran paljon erilaisia ja toisistaan poikkeavia kulttuurisidonnaisia käyttäytymiskaavoja ovat ihmiset laatineet, ettei ihan pelkkä luonnontiede nyt kuule riitä selittämään kuin yksinkertaisimmat toiminnot. Parinvalinnassa kyse on enemmänkin sosiaalisista prosesseista, ei biologiasta.

Suomessa naiset lähestyvät miehiä.

Suomessa nyt muutenkin on tää kulttuuri sellanen et ollaan hiljaa ja kiusallisesti tuntemattomien kanssa. Joten silt pohjalta ei ihme. Ja tuntemattomien kanssa voi olla vaikee alottaa keskustelua

Mä en tajunnut selviäkään vinkkejä nuorena. Kerrankin nuori nainen tuli pyytämään että näyttäisin missä vessa on.

Vierailija kirjoitti:

Juntit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihmiset harvoin lähestyy Suomessa yleensäkään. Täällä ei ole lähestymiseen sopivaa kulttuuria. Puhuttiin tästä kerran ystävien kanssa ja kävi ilmi, ettei meistä ketään oltu lähestytty kuin max pari kertaa elämän aikana ja nekin kännissä. Tässä keskustelussa oli mukana siis neljä naista.

Voisi auttaa jos hymyilisitte ja katsoisitte silmiin kuten halukkaiden naisten kuuluu tehdä.

Oli halukas tai ei, niin katsekontakti, ystävällinen ilme ja siisti ulkoasu ovat ne jutut, joita katsotaan hyvällä. Kyllä hymyilevä ystävällinen ihminen löytää aina ystäviä, se on huomattu kyllä. Yritän olla sellainen ja on ihan normaalia, että vaikka ruokakaupassa, kirjastossa tai autoa tankatessa tukee joku mies juttelemaan ja minäkin saatan aloittaa juttelun, jos vain koen, että toinen olisi yhtään vastaanottavainen sille.

Mulla ainakin on siisti ulkoasu ja ystävällinen ilme. Tuo ei muuten pidä paikkaansa "hymyilevä ihminen löytää aina ystäviä". Tunnen aika monta ihmistä, joilla on samat kokemukset. Ehkä liikutaan sitten eri paikoissa, kun tuo sun tekstisi kuulostaa mun mielestä mielikuvitusjutulta.