Olisitko huolissasi? Koulunumeroista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Kyllä minulle lukion laaja fysiikka oli vielä aika vaivatonta, yliopistossa teoreettinen fysiikka vaati oikeasti työtä. En tosiaan ollut siihen tottunut.

Olisiko lapsuutesi ollut onnellisempi, jos et olisi ollut niin hyvä? Entä olisiko yliopisto-opinnot menneet paremmin, jos lukiossa olisi fysiikka ollut vaikeaa, vaikeahkoa tai vaikeampaa?

En ole tuo, jolle vastaat: kyllä minun yliopisto-opintojen alkua olisi helpottanut selvästi, jos olisi jo lukioaikana oppinut opiskelemaan vaikeitakin asioita ja ratkomaan esim. matematiikassa myös sellaisia tehtäviä, joiden ratkaisu ei ole selvä viimeistään sen jälkeen, kun on miettinyt tehtävää 5 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Numeroille ei ole mitään merkitystä. Ei ala-asteella, ei yläasteella, eikä lukiossa. Kunhan on semmoiset numerot, että ne eivät estä etenemistä seuraavalle portaalle niin kaikki on hyvin. Paljon tärkeämpää on opetella opiskelutekniikka, ymmärrystä laajemmalla skaalalla ja oleellisen erottamista epäoleellisesta. Pienten nippelitietojen pänttäys numeroiden takia on turhinta ajankäyttöä lakanoiden silittämisen ohelle. Pistä lapsesi ennemmin vaikka ulos leikkinmään kuin stressaamaan koulunumeroista.

  hmm silitettyjen lakanoiden tuoksu, ei pöläjä

Sinulla on lahjakas lapsi, hyvä koulussa, harrastaa ja on kavereita. Kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakoulun numerot eivät korreloi myöhempien numeroiden kanssa. Yleensä fiksuilla oppilailla alakoulussa on hieman huonommat numerot, koska luokanopet eivöt ymmärrä, että matikan tehtävät voi laskea toisinkin, tai eivät viitsi muuten olla pikkutarkkoja. Aineenopettajat arvioivat toisin.

Minusta aloittajan kohdalla ongelma on lähinnä tuo kamala suhde arviointiin. Ennustaa mielenterveysongelmia noin tuomitseva suhde itseensä.

Onko tutkimuksia aiheesta?

Sekö oma että tuttavapiirin kokemus, että pitkä kokemus aineenopettajan työstä. Alakoulun tokareita ei kannata edes vilkaista. Huippulahjakkaalle pojalle voidaan suositella palaverissa pienryhmäopetusta ja kympin matikasta saanut voi olla pikkutarkka vihkon täyttäjä mutta matematiikan ymmärrykseltään seiskan tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

On eri asia muistaa mitä tunnilla opetettu ja pikaisesti lukemalla saada hyvä arvosana kuin yliopistossa jossa voi tulla vastaan 1000 sivuinen englanniksi kirjoitettu kirja, jonka ulkoa osaaminen ei auta vaan pitäisi ymmärtää asia oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa matikasta ja fyssasta tuli 9-10 kohtalaisella panostuksella. Yliopistossa näiden kanssa sai vääntää tosissaan ja silloinkin 4-5 oli harvinaista herkkua

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Vierailija kirjoitti:

Numeroille ei ole mitään merkitystä. Ei ala-asteella, ei yläasteella, eikä lukiossa. Kunhan on semmoiset numerot, että ne eivät estä etenemistä seuraavalle portaalle niin kaikki on hyvin. Paljon tärkeämpää on opetella opiskelutekniikka, ymmärrystä laajemmalla skaalalla ja oleellisen erottamista epäoleellisesta. Pienten nippelitietojen pänttäys numeroiden takia on turhinta ajankäyttöä lakanoiden silittämisen ohelle. Pistä lapsesi ennemmin vaikka ulos leikkinmään kuin stressaamaan koulunumeroista.

Kummasti ne, joilla on opiskelutekniikkaa ja kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta, vain yleensä ovat niitä kympin oppilaita, stressaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Lukiossa opittavan kokonaisuuden omaksumiseksi arvosanan 10 arvoisesti riittää että toistat kaiken mitä kirjassa on asiasta ollut. Yliopistossa saat sillä ehkä asteikolla 1-5, 3.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Mietin ihan samaa. Lisäksi pohdin sitä, että onko tosiaan niin, että jos joutuu aiemmin tekemään tosissaan töitä hyvien/ erinomaisten numeroiden/oppimistulosten saamiseksi, niin sittenkö asioiden vertailu, yhdistely ja pohtiminen sujuu paremmin yliopistossa?

Itselle yliopisto-opinnot olivat helpompia kuin lukio mm. koska sai olla samasta alasta kiinnostuneiden kesken, päättää omista aikatauluista jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alakoulun numerot eivät korreloi myöhempien numeroiden kanssa. Yleensä fiksuilla oppilailla alakoulussa on hieman huonommat numerot, koska luokanopet eivöt ymmärrä, että matikan tehtävät voi laskea toisinkin, tai eivät viitsi muuten olla pikkutarkkoja. Aineenopettajat arvioivat toisin.

Minusta aloittajan kohdalla ongelma on lähinnä tuo kamala suhde arviointiin. Ennustaa mielenterveysongelmia noin tuomitseva suhde itseensä.

Yleensä alakoulu on niin helppoa, että kaikilla on hyvät numerot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakoulun numerot eivät korreloi myöhempien numeroiden kanssa. Yleensä fiksuilla oppilailla alakoulussa on hieman huonommat numerot, koska luokanopet eivöt ymmärrä, että matikan tehtävät voi laskea toisinkin, tai eivät viitsi muuten olla pikkutarkkoja. Aineenopettajat arvioivat toisin.

Minusta aloittajan kohdalla ongelma on lähinnä tuo kamala suhde arviointiin. Ennustaa mielenterveysongelmia noin tuomitseva suhde itseensä.

Onko tutkimuksia aiheesta?

Sekö oma että tuttavapiirin kokemus, että pitkä kokemus aineenopettajan työstä. Alakoulun tokareita ei kannata edes vilkaista. Huippulahjakkaalle pojalle voidaan suositella palaverissa pienryhmäopetusta ja kympin matikasta saanut voi olla pikkutarkka vihkon täyttäjä mutta matematiikan ymmärrykseltään seiskan tasoa.

Terve, "aineenopettaja". Jos oppilaasi tekee kaikki tehtävät oikein ja saa kaikista kokeista kympin, kuinka se seiskan tasoinen ymmärrys ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Mietin ihan samaa. Lisäksi pohdin sitä, että onko tosiaan niin, että jos joutuu aiemmin tekemään tosissaan töitä hyvien/ erinomaisten numeroiden/oppimistulosten saamiseksi, niin sittenkö asioiden vertailu, yhdistely ja pohtiminen sujuu paremmin yliopistossa?

Itselle yliopisto-opinnot olivat helpompia kuin lukio mm. koska sai olla samasta alasta kiinnostuneiden kesken, päättää omista aikatauluista jne.

Ap

Itse en kyllä missään vaiheessa maininnut että jos joutuu tekemään peruskoulussa tai lukiossa vähän töitä, tarkoittaisi se automaattisesti huono yliopistokokemusta. Lähinnä se, että esim. lukion kokeiden ja yliopiston tenttien vastaustekniikka on erilainen ja se näkyy myös opiskelutekniikassa. Enää ei riitä se että toistat lukemasi, pitää myös itse ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Mietin ihan samaa. Lisäksi pohdin sitä, että onko tosiaan niin, että jos joutuu aiemmin tekemään tosissaan töitä hyvien/ erinomaisten numeroiden/oppimistulosten saamiseksi, niin sittenkö asioiden vertailu, yhdistely ja pohtiminen sujuu paremmin yliopistossa?

Itselle yliopisto-opinnot olivat helpompia kuin lukio mm. koska sai olla samasta alasta kiinnostuneiden kesken, päättää omista aikatauluista jne.

Ap

Vaihtoehtoina on saada ulkomuistista kymppejä peruskoulussa tai lukiossa, tai ysejä niin että on pakko opiskella ja oppia lukemaan. Näistä se ysin tyyppi pärjää paremmin kun on oppinut lukemaan 'väkisin'. Ylemmissä tutkinnoissa ei enää riitä että muistaa mitä ope sanoi tunnilla ja toistaa sen kokeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Lukiossa opittavan kokonaisuuden omaksumiseksi arvosanan 10 arvoisesti riittää että toistat kaiken mitä kirjassa on asiasta ollut. Yliopistossa saat sillä ehkä asteikolla 1-5, 3.

Olen vähän eri mieltä, perusopinnoissa ei homma ole hyvälle esseenkirjoittajalle juuri lukiota kummempaa, paitsi toki luettavat alueet laajempia. Mutta se varsinainen asia: miten yliopisto-opiskelussa auttaa se, että on ollut jo lukiossa pallo hukassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Mietin ihan samaa. Lisäksi pohdin sitä, että onko tosiaan niin, että jos joutuu aiemmin tekemään tosissaan töitä hyvien/ erinomaisten numeroiden/oppimistulosten saamiseksi, niin sittenkö asioiden vertailu, yhdistely ja pohtiminen sujuu paremmin yliopistossa?

Itselle yliopisto-opinnot olivat helpompia kuin lukio mm. koska sai olla samasta alasta kiinnostuneiden kesken, päättää omista aikatauluista jne.

Ap

Vaihtoehtoina on saada ulkomuistista kymppejä peruskoulussa tai lukiossa, tai ysejä niin että on pakko opiskella ja oppia lukemaan. Näistä se ysin tyyppi pärjää paremmin kun on oppinut lukemaan 'väkisin'. Ylemmissä tutkinnoissa ei enää riitä että muistaa mitä ope sanoi tunnilla ja toistaa sen kokeessa.

Lukemaanko ei voi oppia enää yliopistossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Mietin ihan samaa. Lisäksi pohdin sitä, että onko tosiaan niin, että jos joutuu aiemmin tekemään tosissaan töitä hyvien/ erinomaisten numeroiden/oppimistulosten saamiseksi, niin sittenkö asioiden vertailu, yhdistely ja pohtiminen sujuu paremmin yliopistossa?

Itselle yliopisto-opinnot olivat helpompia kuin lukio mm. koska sai olla samasta alasta kiinnostuneiden kesken, päättää omista aikatauluista jne.

Ap

Itse en kyllä missään vaiheessa maininnut että jos joutuu tekemään peruskoulussa tai lukiossa vähän töitä, tarkoittaisi se automaattisesti huono yliopistokokemusta. Lähinnä se, että esim. lukion kokeiden ja yliopiston tenttien vastaustekniikka on erilainen ja se näkyy myös opiskelutekniikassa. Enää ei riitä se että toistat lukemasi, pitää myös itse ajatella.

Eikö se pohtimisen opettelu ole kuitenkin kaikilla edessä, oli sitten helposti kymppejä saava tai ahkera kasin oppilas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Lukiossa opittavan kokonaisuuden omaksumiseksi arvosanan 10 arvoisesti riittää että toistat kaiken mitä kirjassa on asiasta ollut. Yliopistossa saat sillä ehkä asteikolla 1-5, 3.

Olen vähän eri mieltä, perusopinnoissa ei homma ole hyvälle esseenkirjoittajalle juuri lukiota kummempaa, paitsi toki luettavat alueet laajempia. Mutta se varsinainen asia: miten yliopisto-opiskelussa auttaa se, että on ollut jo lukiossa pallo hukassa?

Joo, ei se tietenkään yliopisto-opiskelua auta, jos lukiossa on pallo hukassa. Enemmän kysymys on siitä, että lukiossa pitäisi olla tarpeeksi vaikeita tehtäviä niin, että lahjakkaillekin olisi todellisia haasteita. Nyt esim. lukion pitkä matematiikka ei tarjoa matemaattisesti lahjakkaalle mitään haastetta, ja hyppäys alan yliopisto-opintoihin on liian iso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Mietin ihan samaa. Lisäksi pohdin sitä, että onko tosiaan niin, että jos joutuu aiemmin tekemään tosissaan töitä hyvien/ erinomaisten numeroiden/oppimistulosten saamiseksi, niin sittenkö asioiden vertailu, yhdistely ja pohtiminen sujuu paremmin yliopistossa?

Itselle yliopisto-opinnot olivat helpompia kuin lukio mm. koska sai olla samasta alasta kiinnostuneiden kesken, päättää omista aikatauluista jne.

Ap

Vaihtoehtoina on saada ulkomuistista kymppejä peruskoulussa tai lukiossa, tai ysejä niin että on pakko opiskella ja oppia lukemaan. Näistä se ysin tyyppi pärjää paremmin kun on oppinut lukemaan 'väkisin'. Ylemmissä tutkinnoissa ei enää riitä että muistaa mitä ope sanoi tunnilla ja toistaa sen kokeessa.

Jos muistelen lukion reaaliaineita (ne ovat lähimpänä omaa pääainettani), niin kyllä esimerkiksi historiassa koekysymykset tulivat aika tiukasti kirjasta, opettaja sitten taustoitti tunnilla asioita. Viimeistään ylioppilaskokeessa open löpinät olivat aika marginaalisessa osassa.