Olisitko huolissasi? Koulunumeroista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Mietin ihan samaa. Lisäksi pohdin sitä, että onko tosiaan niin, että jos joutuu aiemmin tekemään tosissaan töitä hyvien/ erinomaisten numeroiden/oppimistulosten saamiseksi, niin sittenkö asioiden vertailu, yhdistely ja pohtiminen sujuu paremmin yliopistossa?

Itselle yliopisto-opinnot olivat helpompia kuin lukio mm. koska sai olla samasta alasta kiinnostuneiden kesken, päättää omista aikatauluista jne.

Ap

Vaihtoehtoina on saada ulkomuistista kymppejä peruskoulussa tai lukiossa, tai ysejä niin että on pakko opiskella ja oppia lukemaan. Näistä se ysin tyyppi pärjää paremmin kun on oppinut lukemaan 'väkisin'. Ylemmissä tutkinnoissa ei enää riitä että muistaa mitä ope sanoi tunnilla ja toistaa sen kokeessa.

Lukemaan opitaan lukemalla. Jos lapsi lukee muuten koulutekstien lisäksi romaaneja, sanomalehtiä, kansantajuisia tiedejuttuja, niin oppii varmaan aikaan lukemaan yliopiston oppikirjojakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Lukiossa opittavan kokonaisuuden omaksumiseksi arvosanan 10 arvoisesti riittää että toistat kaiken mitä kirjassa on asiasta ollut. Yliopistossa saat sillä ehkä asteikolla 1-5, 3.

Olen vähän eri mieltä, perusopinnoissa ei homma ole hyvälle esseenkirjoittajalle juuri lukiota kummempaa, paitsi toki luettavat alueet laajempia. Mutta se varsinainen asia: miten yliopisto-opiskelussa auttaa se, että on ollut jo lukiossa pallo hukassa?

Joo, ei se tietenkään yliopisto-opiskelua auta, jos lukiossa on pallo hukassa. Enemmän kysymys on siitä, että lukiossa pitäisi olla tarpeeksi vaikeita tehtäviä niin, että lahjakkaillekin olisi todellisia haasteita. Nyt esim. lukion pitkä matematiikka ei tarjoa matemaattisesti lahjakkaalle mitään haastetta, ja hyppäys alan yliopisto-opintoihin on liian iso.

Lukion matematiikan vaatimuksia tuskin kannattaa korottaa, sillä monelle siinä on ihan riittävästi rämpimistä muiden aineiden ja elämän ohella. Ehkäpä lahjakkaimmat voivat suorittaa yliopistokursseja lukion ohessa, tiedän ihmisiä jotka ovat näin tehneet.

Itse olen ymmärtänyt, että yliopistomatematiikka on oikeastaan eri laji kuin lukiomatematiikka. Toisille sopii paremmin todistaminen, toisille laskeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Mietin ihan samaa. Lisäksi pohdin sitä, että onko tosiaan niin, että jos joutuu aiemmin tekemään tosissaan töitä hyvien/ erinomaisten numeroiden/oppimistulosten saamiseksi, niin sittenkö asioiden vertailu, yhdistely ja pohtiminen sujuu paremmin yliopistossa?

Itselle yliopisto-opinnot olivat helpompia kuin lukio mm. koska sai olla samasta alasta kiinnostuneiden kesken, päättää omista aikatauluista jne.

Ap

Vaihtoehtoina on saada ulkomuistista kymppejä peruskoulussa tai lukiossa, tai ysejä niin että on pakko opiskella ja oppia lukemaan. Näistä se ysin tyyppi pärjää paremmin kun on oppinut lukemaan 'väkisin'. Ylemmissä tutkinnoissa ei enää riitä että muistaa mitä ope sanoi tunnilla ja toistaa sen kokeessa.

Lukemaan opitaan lukemalla. Jos lapsi lukee muuten koulutekstien lisäksi romaaneja, sanomalehtiä, kansantajuisia tiedejuttuja, niin oppii varmaan aikaan lukemaan yliopiston oppikirjojakin.

Tämä!

Se asia, mikä yhdistää lahjakkaimpia lapsia ja nuoria, on todella vahva lukutaito. Se heijastuu kaikkeen: tehtävien ymmärtämiseen, kokonaisuuksien hallitsemiseen, itsensä ilmaisemiseen. Mitä vahvempi on pohja, sitä helpompi sille on rakentaa, aina sinne tieteellisen tekstin tuottamiseen saakka.

Siksi ei voi kylliksi korostaa lukemisen ja lukutaidon merkitystä. Toki monella kympin oppilaalla on lisäksi myös hyvä muisti, ja koulunkäynti voi vaikuttaa helpolta heille. Mutta se todellinen syy menestykseen ei ole hyvä muisti vaan hyvä lukutaito - treenatut aivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Lukiossa opittavan kokonaisuuden omaksumiseksi arvosanan 10 arvoisesti riittää että toistat kaiken mitä kirjassa on asiasta ollut. Yliopistossa saat sillä ehkä asteikolla 1-5, 3.

Olen vähän eri mieltä, perusopinnoissa ei homma ole hyvälle esseenkirjoittajalle juuri lukiota kummempaa, paitsi toki luettavat alueet laajempia. Mutta se varsinainen asia: miten yliopisto-opiskelussa auttaa se, että on ollut jo lukiossa pallo hukassa?

Joo, ei se tietenkään yliopisto-opiskelua auta, jos lukiossa on pallo hukassa. Enemmän kysymys on siitä, että lukiossa pitäisi olla tarpeeksi vaikeita tehtäviä niin, että lahjakkaillekin olisi todellisia haasteita. Nyt esim. lukion pitkä matematiikka ei tarjoa matemaattisesti lahjakkaalle mitään haastetta, ja hyppäys alan yliopisto-opintoihin on liian iso.

Lukion matematiikan vaatimuksia tuskin kannattaa korottaa, sillä monelle siinä on ihan riittävästi rämpimistä muiden aineiden ja elämän ohella. Ehkäpä lahjakkaimmat voivat suorittaa yliopistokursseja lukion ohessa, tiedän ihmisiä jotka ovat näin tehneet.

.

Ei sitä vaatimustasoa tarvitsisi kaikille oppilaille nostaa. Riittäisi ihan se, että opettajan antaisi esim. kerran viikossa yhden vähän vaikeamman tehtävän, jossa riittäisi pohtimista myös luokan parhaille oppilaille. Näin hekin saisivat kokemusta siitä, miten lähteä ratkaisemaan tehtävää, jonka ratkaisuperiaate ei olekaan parin minuutin pohtimisen jälkeen selvä. Tehtävä voisi olla vapaaehtoinen bonustehtävä, joten muut eivät mitenkään kärsisi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Lukiossa opittavan kokonaisuuden omaksumiseksi arvosanan 10 arvoisesti riittää että toistat kaiken mitä kirjassa on asiasta ollut. Yliopistossa saat sillä ehkä asteikolla 1-5, 3.

Olen vähän eri mieltä, perusopinnoissa ei homma ole hyvälle esseenkirjoittajalle juuri lukiota kummempaa, paitsi toki luettavat alueet laajempia. Mutta se varsinainen asia: miten yliopisto-opiskelussa auttaa se, että on ollut jo lukiossa pallo hukassa?

Joo, ei se tietenkään yliopisto-opiskelua auta, jos lukiossa on pallo hukassa. Enemmän kysymys on siitä, että lukiossa pitäisi olla tarpeeksi vaikeita tehtäviä niin, että lahjakkaillekin olisi todellisia haasteita. Nyt esim. lukion pitkä matematiikka ei tarjoa matemaattisesti lahjakkaalle mitään haastetta, ja hyppäys alan yliopisto-opintoihin on liian iso.

Lukion matematiikan vaatimuksia tuskin kannattaa korottaa, sillä monelle siinä on ihan riittävästi rämpimistä muiden aineiden ja elämän ohella. Ehkäpä lahjakkaimmat voivat suorittaa yliopistokursseja lukion ohessa, tiedän ihmisiä jotka ovat näin tehneet.

.

Ei sitä vaatimustasoa tarvitsisi kaikille oppilaille nostaa. Riittäisi ihan se, että opettajan antaisi esim. kerran viikossa yhden vähän vaikeamman tehtävän, jossa riittäisi pohtimista myös luokan parhaille oppilaille. Näin hekin saisivat kokemusta siitä, miten lähteä ratkaisemaan tehtävää, jonka ratkaisuperiaate ei olekaan parin minuutin pohtimisen jälkeen selvä. Tehtävä voisi olla vapaaehtoinen bonustehtävä, joten muut eivät mitenkään kärsisi siitä.

Mun aikanani lukion matematiikan kirjassa oli tällaisia bonustehtäviä. Eikö niitä ole enää, vai ovatko ne liian helppoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Lukiossa opittavan kokonaisuuden omaksumiseksi arvosanan 10 arvoisesti riittää että toistat kaiken mitä kirjassa on asiasta ollut. Yliopistossa saat sillä ehkä asteikolla 1-5, 3.

Olen vähän eri mieltä, perusopinnoissa ei homma ole hyvälle esseenkirjoittajalle juuri lukiota kummempaa, paitsi toki luettavat alueet laajempia. Mutta se varsinainen asia: miten yliopisto-opiskelussa auttaa se, että on ollut jo lukiossa pallo hukassa?

Joo, ei se tietenkään yliopisto-opiskelua auta, jos lukiossa on pallo hukassa. Enemmän kysymys on siitä, että lukiossa pitäisi olla tarpeeksi vaikeita tehtäviä niin, että lahjakkaillekin olisi todellisia haasteita. Nyt esim. lukion pitkä matematiikka ei tarjoa matemaattisesti lahjakkaalle mitään haastetta, ja hyppäys alan yliopisto-opintoihin on liian iso.

Lukion matematiikan vaatimuksia tuskin kannattaa korottaa, sillä monelle siinä on ihan riittävästi rämpimistä muiden aineiden ja elämän ohella. Ehkäpä lahjakkaimmat voivat suorittaa yliopistokursseja lukion ohessa, tiedän ihmisiä jotka ovat näin tehneet.

.

Ei sitä vaatimustasoa tarvitsisi kaikille oppilaille nostaa. Riittäisi ihan se, että opettajan antaisi esim. kerran viikossa yhden vähän vaikeamman tehtävän, jossa riittäisi pohtimista myös luokan parhaille oppilaille. Näin hekin saisivat kokemusta siitä, miten lähteä ratkaisemaan tehtävää, jonka ratkaisuperiaate ei olekaan parin minuutin pohtimisen jälkeen selvä. Tehtävä voisi olla vapaaehtoinen bonustehtävä, joten muut eivät mitenkään kärsisi siitä.

Mun aikanani lukion matematiikan kirjassa oli tällaisia bonustehtäviä. Eikö niitä ole enää, vai ovatko ne liian helppoja?

Ei niitä minun matematiikan kirjoissa ollut eikä myöskään kolmen lapseni. Voi olla, että oli joitakin tähdellä merkittyjä tehtäviä, mutta ei mitään oikeasti vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Lukiossa opittavan kokonaisuuden omaksumiseksi arvosanan 10 arvoisesti riittää että toistat kaiken mitä kirjassa on asiasta ollut. Yliopistossa saat sillä ehkä asteikolla 1-5, 3.

Olen vähän eri mieltä, perusopinnoissa ei homma ole hyvälle esseenkirjoittajalle juuri lukiota kummempaa, paitsi toki luettavat alueet laajempia. Mutta se varsinainen asia: miten yliopisto-opiskelussa auttaa se, että on ollut jo lukiossa pallo hukassa?

Joo, ei se tietenkään yliopisto-opiskelua auta, jos lukiossa on pallo hukassa. Enemmän kysymys on siitä, että lukiossa pitäisi olla tarpeeksi vaikeita tehtäviä niin, että lahjakkaillekin olisi todellisia haasteita. Nyt esim. lukion pitkä matematiikka ei tarjoa matemaattisesti lahjakkaalle mitään haastetta, ja hyppäys alan yliopisto-opintoihin on liian iso.

Lukion matematiikan vaatimuksia tuskin kannattaa korottaa, sillä monelle siinä on ihan riittävästi rämpimistä muiden aineiden ja elämän ohella. Ehkäpä lahjakkaimmat voivat suorittaa yliopistokursseja lukion ohessa, tiedän ihmisiä jotka ovat näin tehneet.

.

Ei sitä vaatimustasoa tarvitsisi kaikille oppilaille nostaa. Riittäisi ihan se, että opettajan antaisi esim. kerran viikossa yhden vähän vaikeamman tehtävän, jossa riittäisi pohtimista myös luokan parhaille oppilaille. Näin hekin saisivat kokemusta siitä, miten lähteä ratkaisemaan tehtävää, jonka ratkaisuperiaate ei olekaan parin minuutin pohtimisen jälkeen selvä. Tehtävä voisi olla vapaaehtoinen bonustehtävä, joten muut eivät mitenkään kärsisi siitä.

Mun aikanani lukion matematiikan kirjassa oli tällaisia bonustehtäviä. Eikö niitä ole enää, vai ovatko ne liian helppoja?

Ei niitä minun matematiikan kirjoissa ollut eikä myöskään kolmen lapseni. Voi olla, että oli joitakin tähdellä merkittyjä tehtäviä, mutta ei mitään oikeasti vaikeita.

En ole matematiikan opettaja, ja omista lukio-opinnoistani on vuosia. Minulle niissä tähdellä merkityissä oli ihan riittävästi tekemistä, ja muistaakseni aika vähän niitäkään tehtiin, kun ei ollut "pakko".

Mutta jotenkin kuvittelisin, että jos nuorilla on oikeasti intoa ratkoa selvästi oppimäärää vaikeampia tehtäviä, opettaja tuskin ainakaan asettuisi esteeksi tällaiselle toiminnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Lukiossa opittavan kokonaisuuden omaksumiseksi arvosanan 10 arvoisesti riittää että toistat kaiken mitä kirjassa on asiasta ollut. Yliopistossa saat sillä ehkä asteikolla 1-5, 3.

Olen vähän eri mieltä, perusopinnoissa ei homma ole hyvälle esseenkirjoittajalle juuri lukiota kummempaa, paitsi toki luettavat alueet laajempia. Mutta se varsinainen asia: miten yliopisto-opiskelussa auttaa se, että on ollut jo lukiossa pallo hukassa?

Joo, ei se tietenkään yliopisto-opiskelua auta, jos lukiossa on pallo hukassa. Enemmän kysymys on siitä, että lukiossa pitäisi olla tarpeeksi vaikeita tehtäviä niin, että lahjakkaillekin olisi todellisia haasteita. Nyt esim. lukion pitkä matematiikka ei tarjoa matemaattisesti lahjakkaalle mitään haastetta, ja hyppäys alan yliopisto-opintoihin on liian iso.

Lukion matematiikan vaatimuksia tuskin kannattaa korottaa, sillä monelle siinä on ihan riittävästi rämpimistä muiden aineiden ja elämän ohella. Ehkäpä lahjakkaimmat voivat suorittaa yliopistokursseja lukion ohessa, tiedän ihmisiä jotka ovat näin tehneet.

.

Ei sitä vaatimustasoa tarvitsisi kaikille oppilaille nostaa. Riittäisi ihan se, että opettajan antaisi esim. kerran viikossa yhden vähän vaikeamman tehtävän, jossa riittäisi pohtimista myös luokan parhaille oppilaille. Näin hekin saisivat kokemusta siitä, miten lähteä ratkaisemaan tehtävää, jonka ratkaisuperiaate ei olekaan parin minuutin pohtimisen jälkeen selvä. Tehtävä voisi olla vapaaehtoinen bonustehtävä, joten muut eivät mitenkään kärsisi siitä.

Mun aikanani lukion matematiikan kirjassa oli tällaisia bonustehtäviä. Eikö niitä ole enää, vai ovatko ne liian helppoja?

Ei niitä minun matematiikan kirjoissa ollut eikä myöskään kolmen lapseni. Voi olla, että oli joitakin tähdellä merkittyjä tehtäviä, mutta ei mitään oikeasti vaikeita.

En ole matematiikan opettaja, ja omista lukio-opinnoistani on vuosia. Minulle niissä tähdellä merkityissä oli ihan riittävästi tekemistä, ja muistaakseni aika vähän niitäkään tehtiin, kun ei ollut "pakko".

Mutta jotenkin kuvittelisin, että jos nuorilla on oikeasti intoa ratkoa selvästi oppimäärää vaikeampia tehtäviä, opettaja tuskin ainakaan asettuisi esteeksi tällaiselle toiminnalle.

Onhan se tosiaan kummallista, että tosi harva opettaja tarjoaa mitään haastavampia tehtäviä. Nuorilla on taas iso kynnys lähteä niitä ima-aloitteisesti kyselemään, koska kukaan ei halua leimautua luokkakavereiden silmissä opettajan mielistelijäksi. Siksi aloitteen pitäisi tulla opettajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakoulun numerot eivät korreloi myöhempien numeroiden kanssa. Yleensä fiksuilla oppilailla alakoulussa on hieman huonommat numerot, koska luokanopet eivöt ymmärrä, että matikan tehtävät voi laskea toisinkin, tai eivät viitsi muuten olla pikkutarkkoja. Aineenopettajat arvioivat toisin.

Minusta aloittajan kohdalla ongelma on lähinnä tuo kamala suhde arviointiin. Ennustaa mielenterveysongelmia noin tuomitseva suhde itseensä.

Onko tutkimuksia aiheesta?

Sekö oma että tuttavapiirin kokemus, että pitkä kokemus aineenopettajan työstä. Alakoulun tokareita ei kannata edes vilkaista. Huippulahjakkaalle pojalle voidaan suositella palaverissa pienryhmäopetusta ja kympin matikasta saanut voi olla pikkutarkka vihkon täyttäjä mutta matematiikan ymmärrykseltään seiskan tasoa.

Terve, "aineenopettaja". Jos oppilaasi tekee kaikki tehtävät oikein ja saa kaikista kokeista kympin, kuinka se seiskan tasoinen ymmärrys ilmenee?

Siten, että ne kympit ovat tulleet siellä alakoulussa, ja yläkoulussa ja varsinkin lukiossa tulee seiskoja, kun osaamista pitää osata jo soveltaa, eikä vain laskea rutiinilaskutoimituksia kuten alakoulussa.

Miksi sinun pitää siitä tänne huudella? Haluatko mitalin siitä, että muka sinun lapsesi muka on niin ihmeellinen? Sitäkö halusit täällä kertoa? Toivottavasti lapsesi saa skitsofrenian, hänestä tulee narkkari tai toivottavasti hänet tapetaan huumevelkojen takia. Näin se tulee menemään, hän epäonnistuu aivan 100% varmasti

Älä luo paineita lapselle joka on jo aivan loistava ja viisas, kehu ja kannusta, mutta älä tee mitään suurta numeroa niistä numeroista tai pohdi miten yläasteen opiskelut sujuvat, muutoksia kuitenkin tapahtuu niin omassa kehossa, kun koulussa tuossa ajassa, varsinkin kiusaaminen voi alkaa silloin kun se tuttu luokka hajoaa täysin uuteen ympäristöön, eikä mitään järkeä pohtia pysyykö numerot samana, enemmän keskity lapseen ja siihen että hän sopeutuu tulevaan. Sitten kun lapsi voi hyvin voidaan vasta asettaa numerot tavoitteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on liian hyvä oppilas, voi käydä niin että kymppejä tulee helposti ilman kunnollista lukemista. Ongelma tulee viimeistään lukiossa tai yliopistossa kun ei olekaan oppinut opiskelemaan kun numerot tulivat liian helposti.

Jos lukio on helppoa, niin ei kai kovin kummoista vaadi opiskelu yliopistossakaan? Millaista opiskelua tarkoitat?

Lukiossa sun koealue on ehkä parisataa sivua suomeksi. Yliopistossa tenttimateriaalia voi helposti olla 1000-1200 sivua, josta on englanniksi. Yliopistossa ei myöskään enää riitä että vain toistaa mitä kirjassa sanottiin, vaan pitää osata yhdistellä, vertailla ja pohtia.

Ja se 1200 sivun englanninkielisen materiaalin sisäistäminen jotenkin helpompaa, jos opittavan kokonaisuuden omaksuminen on ollut työlästä jo lukiossa?

Mietin ihan samaa. Lisäksi pohdin sitä, että onko tosiaan niin, että jos joutuu aiemmin tekemään tosissaan töitä hyvien/ erinomaisten numeroiden/oppimistulosten saamiseksi, niin sittenkö asioiden vertailu, yhdistely ja pohtiminen sujuu paremmin yliopistossa?

Itselle yliopisto-opinnot olivat helpompia kuin lukio mm. koska sai olla samasta alasta kiinnostuneiden kesken, päättää omista aikatauluista jne.

Ap

Vaihtoehtoina on saada ulkomuistista kymppejä peruskoulussa tai lukiossa, tai ysejä niin että on pakko opiskella ja oppia lukemaan. Näistä se ysin tyyppi pärjää paremmin kun on oppinut lukemaan 'väkisin'. Ylemmissä tutkinnoissa ei enää riitä että muistaa mitä ope sanoi tunnilla ja toistaa sen kokeessa.

Lukemaan opitaan lukemalla. Jos lapsi lukee muuten koulutekstien lisäksi romaaneja, sanomalehtiä, kansantajuisia tiedejuttuja, niin oppii varmaan aikaan lukemaan yliopiston oppikirjojakin.

  poika luki paljon aku ankkoja ja roope setiä ja pääsi yliopistoon jonne on pääsykokeet.