Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän miehet kohtelee teitä sen jälkeen kun ovat loukanneet teitä pahasti
Suru
30.09.2018 |
Kun mieheni loukkaa pahasti, pyytää anteeksi ja sanoo pari lausetta, kuuntelee hetken ja se on siinä... Vaikka oloni ei siitä parane ja kerron että mulla on TOSI huono olo, on vaan hiljaa eikä oma aloitteisesti tee tai osoita mitään mua kohtaan. Sanoo ettei osaa tehdä muuta, eikä osaa auttaa. Sanoo myös ettei kunnolla edes kolahda kun mulla on paha olo ja sen takia ei osaa ajatella miten vois mua auttaa tai mitä pitäisi tehdä. Tuon tunteettomuuden takia on myös matalampi kynnys olla inhottava, esim. Haukkua... Ne on kuulema vain sanoja hänelle, mutta tietää että ne on tosi väärin sanoa. Ei vaan voi aina hillitä.
Mä sitten rukoilen empatiaa kun toinen ei tiedä mitä pitäis osoittaa... Ja kyllä, miehellä on epävakaa persoonallisuushäiriö... Tämä syö mua sisältä ja pahasti. Itselleen odottaa kyllä empatiaa jos häntä loukataan ja niinhän se kuuluu mennäläkin ja sitä saa.
Kertokaa miten teidän puolisot toimii vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (37)
Mieheni selittelee aloittamalla lauseen:"No kun...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kutsun mua pahasti loukannutta miesta exäksi ja mulle on ihan sama mitä se tekee sen jälkeen kun olen päättänyt poistaa sen elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Mikä määritellään loukkaukseksi?
Se kun suuttuu ja vihoittelee suuresta osasta mitä sanon tai tunnen, mutta hänelle itselleen kaikki sama on sallittua; mielipiteet kun jutellaan jostain, ajatukset, tunteet (positiiviset, negatiiviset, pettymys, ärtymys, ilo, suru, ankeus, kaikki...), niiden näyttäminen... Noista mulle suuttuu ja sitten uhkailee ja haukkuu... Tuon määrittelen tässä asia yhteydessä loukkaukseksi.
Ja joo, pitää hyväksyä toinen vikoineen mutta kai pitää itsekin saada kuitenkin olla ihminen... Mies ei halua olla noin mutta ei osaa asiaa muuttaakaan omilla avuilla.
Suru kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä määritellään loukkaukseksi?
Se kun suuttuu ja vihoittelee suuresta osasta mitä sanon tai tunnen, mutta hänelle itselleen kaikki sama on sallittua; mielipiteet kun jutellaan jostain, ajatukset, tunteet (positiiviset, negatiiviset, pettymys, ärtymys, ilo, suru, ankeus, kaikki...), niiden näyttäminen... Noista mulle suuttuu ja sitten uhkailee ja haukkuu... Tuon määrittelen tässä asia yhteydessä loukkaukseksi.
Ja joo, pitää hyväksyä toinen vikoineen mutta kai pitää itsekin saada kuitenkin olla ihminen... Mies ei halua olla noin mutta ei osaa asiaa muuttaakaan omilla avuilla.
Ei oo varmaan itse saanut lapsena näyttää tunteitaan ja toistaa käytösmallia?
Vierailija kirjoitti:
Suru kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä määritellään loukkaukseksi?
Se kun suuttuu ja vihoittelee suuresta osasta mitä sanon tai tunnen, mutta hänelle itselleen kaikki sama on sallittua; mielipiteet kun jutellaan jostain, ajatukset, tunteet (positiiviset, negatiiviset, pettymys, ärtymys, ilo, suru, ankeus, kaikki...), niiden näyttäminen... Noista mulle suuttuu ja sitten uhkailee ja haukkuu... Tuon määrittelen tässä asia yhteydessä loukkaukseksi.
Ja joo, pitää hyväksyä toinen vikoineen mutta kai pitää itsekin saada kuitenkin olla ihminen... Mies ei halua olla noin mutta ei osaa asiaa muuttaakaan omilla avuilla.Ei oo varmaan itse saanut lapsena näyttää tunteitaan ja toistaa käytösmallia?
Ei tuo ole mikään kunnon selitys toiminnalle. Aikuinen ihminen kykenee muuttamaan toimintaansa jos niin todella haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä määritellään loukkaukseksi?
Se kun suuttuu ja vihoittelee suuresta osasta mitä sanon tai tunnen, mutta hänelle itselleen kaikki sama on sallittua; mielipiteet kun jutellaan jostain, ajatukset, tunteet (positiiviset, negatiiviset, pettymys, ärtymys, ilo, suru, ankeus, kaikki...), niiden näyttäminen... Noista mulle suuttuu ja sitten uhkailee ja haukkuu... Tuon määrittelen tässä asia yhteydessä loukkaukseksi.
Ja joo, pitää hyväksyä toinen vikoineen mutta kai pitää itsekin saada kuitenkin olla ihminen... Mies ei halua olla noin mutta ei osaa asiaa muuttaakaan omilla avuilla.Ei oo varmaan itse saanut lapsena näyttää tunteitaan ja toistaa käytösmallia?
Ei tuo ole mikään kunnon selitys toiminnalle. Aikuinen ihminen kykenee muuttamaan toimintaansa jos niin todella haluaa.
Joo, aikuinen jolla on ollut normaali lapsuus. Apn miehellähän oli persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä määritellään loukkaukseksi?
Se kun suuttuu ja vihoittelee suuresta osasta mitä sanon tai tunnen, mutta hänelle itselleen kaikki sama on sallittua; mielipiteet kun jutellaan jostain, ajatukset, tunteet (positiiviset, negatiiviset, pettymys, ärtymys, ilo, suru, ankeus, kaikki...), niiden näyttäminen... Noista mulle suuttuu ja sitten uhkailee ja haukkuu... Tuon määrittelen tässä asia yhteydessä loukkaukseksi.
Ja joo, pitää hyväksyä toinen vikoineen mutta kai pitää itsekin saada kuitenkin olla ihminen... Mies ei halua olla noin mutta ei osaa asiaa muuttaakaan omilla avuilla.Ei oo varmaan itse saanut lapsena näyttää tunteitaan ja toistaa käytösmallia?
Ei tuo ole mikään kunnon selitys toiminnalle. Aikuinen ihminen kykenee muuttamaan toimintaansa jos niin todella haluaa.
Joo, aikuinen jolla on ollut normaali lapsuus. Apn miehellähän oli persoonallisuushäiriö.
No ei se millään terapialla muuksi muutu. Täytyy olla oma voimakas halu muuttua, eikä sekään usein riitä. Kyllä se ap:n mies ihan itse päättää käytöksestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä määritellään loukkaukseksi?
Se kun suuttuu ja vihoittelee suuresta osasta mitä sanon tai tunnen, mutta hänelle itselleen kaikki sama on sallittua; mielipiteet kun jutellaan jostain, ajatukset, tunteet (positiiviset, negatiiviset, pettymys, ärtymys, ilo, suru, ankeus, kaikki...), niiden näyttäminen... Noista mulle suuttuu ja sitten uhkailee ja haukkuu... Tuon määrittelen tässä asia yhteydessä loukkaukseksi.
Ja joo, pitää hyväksyä toinen vikoineen mutta kai pitää itsekin saada kuitenkin olla ihminen... Mies ei halua olla noin mutta ei osaa asiaa muuttaakaan omilla avuilla.Ei oo varmaan itse saanut lapsena näyttää tunteitaan ja toistaa käytösmallia?
Ei tuo ole mikään kunnon selitys toiminnalle. Aikuinen ihminen kykenee muuttamaan toimintaansa jos niin todella haluaa.
Joo, aikuinen jolla on ollut normaali lapsuus. Apn miehellähän oli persoonallisuushäiriö.
No ei se millään terapialla muuksi muutu. Täytyy olla oma voimakas halu muuttua, eikä sekään usein riitä. Kyllä se ap:n mies ihan itse päättää käytöksestään.
Turha kuvitella että häiriöinen noin vaan muuttuu. Ei se itse sitä häiriötä ole valinnut. Vähän kuin odottaisi uhmaikäiseltä esimerkillistä käytöstä.
Terapia voi auttaa avaamaan solmuja joita ei itse osaa avata.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ole koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka loukkaa tylyydellään eikä omista mitään järin suurta empatiakykyä. En kerjää anteeksipyyntöä. Jonkun loukkauksen jälkeen teeskentelemme, että mitään ei tapahtunutkaan eikä aiheesta edes puhuta.
Mulla samanlainen mies.
Käyn panemassa sen parhaan kaverin kanssa aina kun satuttaa tarpeeksi kovaa. Se on sen anteeksi pyyntö, vaikkei siitä itse tiedäkään.
En jaksa erota, ei ole väkivaltainen,eikä alkoholisti. Sillä vaan on niin mukava perhe ja suku tässä ympärillä,joista pidän,jotka haluan pitää elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei ole koskaan vielä loukannut minua, saatikka sitten pahasti. En osaa edes kuvitella että hän tekisi niin.
Suru kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä määritellään loukkaukseksi?
Se kun suuttuu ja vihoittelee suuresta osasta mitä sanon tai tunnen, mutta hänelle itselleen kaikki sama on sallittua; mielipiteet kun jutellaan jostain, ajatukset, tunteet (positiiviset, negatiiviset, pettymys, ärtymys, ilo, suru, ankeus, kaikki...), niiden näyttäminen... Noista mulle suuttuu ja sitten uhkailee ja haukkuu... Tuon määrittelen tässä asia yhteydessä loukkaukseksi.
Ja joo, pitää hyväksyä toinen vikoineen mutta kai pitää itsekin saada kuitenkin olla ihminen... Mies ei halua olla noin mutta ei osaa asiaa muuttaakaan omilla avuilla.
Miksi suutut haukkumisesta? Omaa turhautumistaan vaan ihmiset sillä ilmaisee. Noustu sängystä väärällä jalalla. Vai sanooko se jotain mikä todella syö sua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei ole koskaan loukannut minua millään tavalla. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta.
Tietysti meilläkin on erimielisyyksiä ollut, mutta toisen loukkaaminen ei kuulu rakastavaan parisuhteeseen.
Toisaalta kuulostaa siltä, että ap:kin on erittäin nättinokkainen ja herkästi loukkaantuvaa sorttia jota sitten pitäisi hyvitellä maailman tappiin että leppyy. Kuulostaa ihan äidiltäni. Loukkaantui asioista, mistä normaali ihminen ei loukkaannu (koki että häntä ei huomioida tarpeeksi jos koko ajan ei ollut kiittelemässä ja silittämässä myötäkarvaan) ja sitten sitä piti huomioida ja mykkäkoulu ja murjotus jatkui ja jatkui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ole koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka loukkaa tylyydellään eikä omista mitään järin suurta empatiakykyä. En kerjää anteeksipyyntöä. Jonkun loukkauksen jälkeen teeskentelemme, että mitään ei tapahtunutkaan eikä aiheesta edes puhuta.
Mulla samanlainen mies.
Käyn panemassa sen parhaan kaverin kanssa aina kun satuttaa tarpeeksi kovaa. Se on sen anteeksi pyyntö, vaikkei siitä itse tiedäkään.
En jaksa erota, ei ole väkivaltainen,eikä alkoholisti. Sillä vaan on niin mukava perhe ja suku tässä ympärillä,joista pidän,jotka haluan pitää elämässäni.
Tämä tyyppi loukkaantuu varmaan todella herkästi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sitä ja tätä, ei osaa tuota ja tuota.. Sinä oot menny yhteen hänen kanssa ja ehkä rakastunutkin, mutta miksi nyt alat valittamaan ja muuttamaan häntä joksikin toiseksi, mitä hän EI ole.??
Mieheni ei loukkaa minua.
Jos taas käy niin, että loukkaannun jostain, mitä hän sanoo tai tekee niin hänen ei tarvitse ruveta sitä hyvittelemään, koska voimme käydä tilanteen läpi aikuisina ihmisinä. Joskus olen loukkaantunut jostain mitä hän on tehnyt, sanonut tai jättänyt sanomatta tai tekemättä, mutta tajuan kyllä itsekin että se on ollut joku minulle kipeä kohta.
Vierailija kirjoitti:
Mies sitä ja tätä, ei osaa tuota ja tuota.. Sinä oot menny yhteen hänen kanssa ja ehkä rakastunutkin, mutta miksi nyt alat valittamaan ja muuttamaan häntä joksikin toiseksi, mitä hän EI ole.??
Varmaan pitäisi sen verran osata olla että kohtelee toista hyvin ja niin kuin ihmistä?
Jos ei hyväksy että toinenkin tuntee, on jotain mieltä asioista, myös kun jutellaan, tuntee ja näyttää joskus negatiivisiakin tunteita, niin mitenhän tuollainen on hyvää kohtelua toiselta...?
Minä hyväksyn kyllä miehen tunteineen, mielipiteineen ja virheineen mutta en voi oikein virheeksi hyväksyä että hauku, uhkaile, ja suutu ihan joka asiasta mistä ei todellakaan ihmiset toisilleen suutu...
Enkä todellakaan loukkaannu pienestä, siinä kohtaa kyllä kun aletaan haukkumaan ja uhkailemaan vaikken ole tehnyt mitään ansaitakseni sitä, eikä sille pitäisi varmaan olla koskaan mitään oikeutustakaan.
Kai miehellä pitäisi olla jotain vastuuta omasta käytöksestä ja toisen kohtelusta?
Onko teillä lapsia? Säälin heitä.