Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän miehet kohtelee teitä sen jälkeen kun ovat loukanneet teitä pahasti
Suru
30.09.2018 |
Kun mieheni loukkaa pahasti, pyytää anteeksi ja sanoo pari lausetta, kuuntelee hetken ja se on siinä... Vaikka oloni ei siitä parane ja kerron että mulla on TOSI huono olo, on vaan hiljaa eikä oma aloitteisesti tee tai osoita mitään mua kohtaan. Sanoo ettei osaa tehdä muuta, eikä osaa auttaa. Sanoo myös ettei kunnolla edes kolahda kun mulla on paha olo ja sen takia ei osaa ajatella miten vois mua auttaa tai mitä pitäisi tehdä. Tuon tunteettomuuden takia on myös matalampi kynnys olla inhottava, esim. Haukkua... Ne on kuulema vain sanoja hänelle, mutta tietää että ne on tosi väärin sanoa. Ei vaan voi aina hillitä.
Mä sitten rukoilen empatiaa kun toinen ei tiedä mitä pitäis osoittaa... Ja kyllä, miehellä on epävakaa persoonallisuushäiriö... Tämä syö mua sisältä ja pahasti. Itselleen odottaa kyllä empatiaa jos häntä loukataan ja niinhän se kuuluu mennäläkin ja sitä saa.
Kertokaa miten teidän puolisot toimii vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (37)
En olisi ihmisen kanssa joka loukkaa minua pahasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kun ei koskaan loukkaa. Mutta kuvittelisin, että pyytää anteeksi ja haluaisi keskustella asiasata ja olisi vielä nykyistäkin hellempi, hemmottelevampi ja ajattelevaisempi.
Eivät kohtele. Tarpeeksi paha/vaikea loukkaus ja hänet ulkoistetaan. Ja minä en katso taakseni.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kohtele. Tarpeeksi paha/vaikea loukkaus ja hänet ulkoistetaan. Ja minä en katso taakseni.
Tosi aggressiivista
Viikko tai kaksikin pitäisi palvoa sinua lähes toisena päivätyönään? Asiat puhutaan kerralla läpi ja annetaan anteeksi tai lähdetään suhteesta, eikä asioihin jäädä vellomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhteessa ei saa sitä mitä haluaa ja toinen ei vastaa tunteisiin sellaisessa suhtessa ei ole mikään pakko olla. Miksi et lähde suhteesta?
Miehesi terapiaan tai ulos sanon mä.
Haukkuminen EI kuulu parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet päättänyt jäädä suhteeseen, jossa toisella on persoonallisuushäiriö sinun pitää myös oppia elämään hänen vikojen ja puutteiden kanssa. Hän ei ole sinä, eikä sinuksi muutu vaikka kuinka huutaisit.
Ei ole koskaan loukannut pahasti, koska tietää miten se tehtäisiin, eikä halua tietenkään loukata pahasti, koska rakastaa minua ja olen hänelle elämässä tärkeintä.
Puhumattakaan haukkumisesta. Ero siinä tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua on helppo kontrolloida kun oot alamaissa. En itse suostu tuollaiseen enää ikinä, joskus olin niin heikoilla että tärisin. Ei ikinä enää!
Mieheni ei ole koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka loukkaa tylyydellään eikä omista mitään järin suurta empatiakykyä. En kerjää anteeksipyyntöä. Jonkun loukkauksen jälkeen teeskentelemme, että mitään ei tapahtunutkaan eikä aiheesta edes puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ktp kirjoitti:
Miehesi terapiaan tai ulos sanon mä.
Haukkuminen EI kuulu parisuhteeseen.
Haluaisi terapiaan muttei pääse... Eikä ole varaa maksaa yksityisellä :(
Ja kyllä, taidan olla se nynny kun en osaa lähteä... Aina vaan ajattelee että jospa se tästä.. Mies haluaisi apua muttei sitä saa, kaikki tahot kävi jo läpi ja nyt on omillaan
Suru kirjoitti:
Ktp kirjoitti:
Miehesi terapiaan tai ulos sanon mä.
Haukkuminen EI kuulu parisuhteeseen.
Haluaisi terapiaan muttei pääse... Eikä ole varaa maksaa yksityisellä :(
Ja kyllä, taidan olla se nynny kun en osaa lähteä... Aina vaan ajattelee että jospa se tästä.. Mies haluaisi apua muttei sitä saa, kaikki tahot kävi jo läpi ja nyt on omillaan
Miehesi pyytää sentään anteeksi. Se on miehinen tapa selvittää asiat suoraviivaisesti turhia tunteilematta. Kenties tuntee häpeää käytöksestään eikä haluaisi ajatella sitä enää. Teillä on erilaiset tavat ratkoa riitoja. Joku tuossa sanoi hyvin että miehesi ei muutu sinuksi. Yritä hyväksyä hänen tapansa niin et odota liikaa ja siksi koe ylimääräistä surua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä lempyttelee, hellii, tuo lahjoja ja huomio jo vähän yliaktiivisesti + ns sovintoseksissä tekee huippusuorituksen eli panostaa minun tulemiseen erittäin paljon.
Pitäisi varmaan riidellä enemmän koska se "kipinänhetki on niin tyydyttävä"
Kyllä rakkauden illusioon tulee särö jo ensimmäisestä riidasta, aloitti sen kumpi tahansa. Siitä se särö sitten alkaa pikkuhiljaa suurenemaan.
Pyytää anteeksi, käyttäytyy nöyrästi, hieroo hartioita, lahjoo suklaalla ja pullalla (taidan olla tunnesyöjä) ja suostuu keskustelemaan asiasta vaikka useamman päivän tai vaikka puolen vuoden jälkeen, jos asia tulee pinnalle ja minua painaa.
Itse yritän päästä asiasta yli, antaa anteeksi ja olla kaivelematta vanhoja.
En sit tiedä miten käyttäytyisin jos mies olisi kylmä.
Puolisoni yleensä pyytää anteeksi ja lohduttaa minua. Riitelyn jälkeen keskustelumme asioista ja halailemme. Aina ei toki kumpikaan heti osaa rauhoittua, mutta yleensä saamme riidat sovittua hyvin.
parisuhde konsulentti kirjoitti:
Empatia ei kyllä ratkaise mitään ongelmaa. Yhdessä voi surra ja murehtia ikuisesti, mutta mitään ongelmaa se ei ratkaise. Pian on koko kotitalous täynnä vollottajia. Kannattaisi opetella nyyhkimisen sijaan ratkaisukeskeinen tapa hoitaa asioita.
Olen pahoin traumatisoitunut ja käyn ratkaisukeskeisessä terapiassa. Ratkaisukeskeisyys ei todellakaan tarkoita epäempaattista asennetta!
Empatia ei kyllä ratkaise mitään ongelmaa. Yhdessä voi surra ja murehtia ikuisesti, mutta mitään ongelmaa se ei ratkaise. Pian on koko kotitalous täynnä vollottajia. Kannattaisi opetella nyyhkimisen sijaan ratkaisukeskeinen tapa hoitaa asioita.