Vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen kiltisti, onnistuuko se enää, kokemukset pistivät miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia olen sinkku. Haluan tutustua ja luottaa ennen seksiä. Olla parisuhteessa. Ei onnistu. 

Niin, kakun maistaminen ennen sen leipomista ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuormitun jos multa "vaaditaan" jotain mihin en ole valmis. Nettideittejä harrastelin v.2015 ja totesin YÄK, miettimisen paikka. Olen todennut että en tarvitse enkä tahdo riesoja elämääni.

Muutaman kurasuhteen jälkeen olen enemmän kuin mielelläni bachelorette.

Kunnes tapaan mieleiseni. Ulkona tuolla. Koiran kanssa.

Ja katseemme kohtaavat ja minä unohdan suomen kielen ja nimeni...

Ja muistan vain pilvet ja perhoset suviniityllä.

😍😍😍😍

Mikä vtun pätselörette? Jennykö se siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Naiset odottavat jo ekoilla treffeillä jotain kipinää. Jos sitä ei tule, eivät lähde toisille treffeille. Itse tarvitsisin useamman tapaamisen, jotta pääsen toisesta selville, mutta ei voi mitään. Se on kai tätä nykypäivän tinder-treffailua.

Jos ekalla tapaamisella ei tule oloa, että on mukavaa, olisi kiva tavata uudestaan ja tutustua toiseen, niin en varmasti lähde toista kertaa enää. Yritän ensimmäisillä treffeillä jutella monipuolisesti ja tunnen kyllä itseni niin hyvin, että en käytä aikaani tyyppiin, johon en tunne kiinnostusta. Jos mies ei ole tehnyt vaikutusta, niin hän ei ole ja sillä siisti. Matka jatkuu.

Jos lähden toisille treffeille, niin olen kiinnostunut ja odotan, että keskustelu jatkuu siitä mihin aikaisemmin se jäi. Ja jos silloinkin on vielä kiva fiilis, niin kyllä odotan jo ainakin halausta tai jonkunlaista muuta kosketusta. Sänkyyn asti en lähde ellei vetovoima ole jo todella voimakas, kaksi aikuistahan siinä on, mutta jos kosketusta ei tule tai mies ei vastaa minun kosketukseeni, niin fiilis hiipuu varmasti.

Kosketus, halaaminen tai enemmänkin ei ole kuitenkaan tae mistään suhteen alkamisesta, vaan sen jälkeenkin pitää tulla hyvä olo. Jos ei tule mitään erityishyvää olotilaa, niin juttu on melkein siinä, me emme sopineet yhteen sittenkään.

En ole Tinderissä, vaan tutustun miehiin ihan vanhanaikaisesti. :)

No höh, Eihän tässä nyt siitä ole kysymys, etteikö olisi mukavaa. Monista syistä voi johtua, miksi ekat treffit ei onnistu. Välttämättä vähän jännitää puolin ja toisin ym. Ei toisesta ihmisestä saa kunnon käsitystä ekoilla treffeillä.

Kyllä saa jos treffeistä ylipäänsä mitään tulee. Tottakai treffeillä jännittää, mutta jännityksestä huolimatta toisessa pitää olla sitä jotakin, mikä saa mielenkiinnon jatkumaan. Olen ollut erilaisilla treffeillä miesten kanssa ja jos yhteisiä puheenaiheita ei vain löydy, niin ne treffit eivät ole mukavat millään tapaa. Jos taas puheenaiheita löytyy, mutta mies ei vain yksinkertaisesti innosta, niin tiedän sen aika nopeasti myös. Jos en saa häntä kuviteltua mitenkään arkeeni, viereeni, ystävieni ja perheeni kanssa juttelemaan tai sänkyyni aamulla, niin en edes yritä enempää. Sen tietää kyllä ilman isompia miettimättä ja kymmentä kertaa tapaamatta onko toinen yhtään mielenkiintoinen jatkossa.

Jos sinä taas olet hyvin hitaasti lämpiävä, niin turha siitä on syytellä naisia, jotka haluavat muutakin kuin kaveruutta.

Kyllä vielä tuollaisia ihmisiä löytyy.

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Av-MammaMia kirjoitti:

Kuulostaa kivikautiselta. Seksiä vaan heti ekalla kerralla - anaalia, fistausta, kimppaa yms. - että tietää mistä toinen tykkää ja mistä ei. Onhan se meinaan ikävää, jos jo viikon päästä huomaa, ettei seksuaaliset tarpeet kohtaa ja pitää jo mennä vieraisiin tai hu*riin.

/sarc off 😬

tämä taisi olla se paljon puhuttu trollivastaus. Kysymys oli ihan tosissaan, että onko realistista että ihmiset jaksavat enää tutustua rauhassa ja keskittyen yhteen ihmiseen pidempään ennen kuin mitään seksuaalista edes pusua tapahtuisi, kun samaan aikaan matcheja tippuu tinderistä ja viestiä pukkaa joka suunnasta :/

Itse haluaisin edetä noin, mutta niinkuin sanoit niin naisilla noita viestejä tulee sitä tahtia, että joutuu kilpailemaan useiden miesten kanssa joka ei itseä kiinnosta yhtään.

Sama täällä. Onneksi osaan olla ihan itseksenikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se sattuu molempia paljon enemmän, jos on ehditty ystävystyä ennen kuin seksin takia erotaan.

Kun sitten erotaan, en todellakaan oleta, että se uusi tyttöystävä suvaitsee turhan paljon näitä entisten ystävien tapaamisia, vaikka oltaisiinkin oltu vaan kerran silleen.

Mitä ne asiat sinulla ovat, jotka tarkoittaa sitä että täytyy erota seksin takia?

En ole se miltä kysyt, mutta naisena vastaan. Jos minä eroaisin seksin takia, niin seksi olisi ollut silloin hyvin huonoa. Jos mies osoittautuisi tyypiksi, joka menee vain oma muna edellä toista huomioimatta ollenkaan, niin saattaisin pistää miehen pellolle jo ennen seksin päättymistä. Jos hän alkaisi vinkua kortsun käytöstä, niin saisi vinkua sitä pihalla. Itseensä tyytyväistä rynkyttäjää en myöskään katselisi, kovakouraiset katoaisivat myös, samoin ylimieliset, arvostelevat ja jotain epämääräisiä leikkejä pyytävät. Muitakin omituisia tapoja omaava katoaisi läheltäni nopeasti. Huonon hygienian omaavaa en haistelisi yhtään. Nämä jutut harmittaisivat paljon, jos mieheen on käyttänyt aikaa tunteja.

Jännittämisen ja sähläämisen ymmärrän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Naiset odottavat jo ekoilla treffeillä jotain kipinää. Jos sitä ei tule, eivät lähde toisille treffeille. Itse tarvitsisin useamman tapaamisen, jotta pääsen toisesta selville, mutta ei voi mitään. Se on kai tätä nykypäivän tinder-treffailua.

Jos ekalla tapaamisella ei tule oloa, että on mukavaa, olisi kiva tavata uudestaan ja tutustua toiseen, niin en varmasti lähde toista kertaa enää. Yritän ensimmäisillä treffeillä jutella monipuolisesti ja tunnen kyllä itseni niin hyvin, että en käytä aikaani tyyppiin, johon en tunne kiinnostusta. Jos mies ei ole tehnyt vaikutusta, niin hän ei ole ja sillä siisti. Matka jatkuu.

Jos lähden toisille treffeille, niin olen kiinnostunut ja odotan, että keskustelu jatkuu siitä mihin aikaisemmin se jäi. Ja jos silloinkin on vielä kiva fiilis, niin kyllä odotan jo ainakin halausta tai jonkunlaista muuta kosketusta. Sänkyyn asti en lähde ellei vetovoima ole jo todella voimakas, kaksi aikuistahan siinä on, mutta jos kosketusta ei tule tai mies ei vastaa minun kosketukseeni, niin fiilis hiipuu varmasti.

Kosketus, halaaminen tai enemmänkin ei ole kuitenkaan tae mistään suhteen alkamisesta, vaan sen jälkeenkin pitää tulla hyvä olo. Jos ei tule mitään erityishyvää olotilaa, niin juttu on melkein siinä, me emme sopineet yhteen sittenkään.

En ole Tinderissä, vaan tutustun miehiin ihan vanhanaikaisesti. :)

No höh, Eihän tässä nyt siitä ole kysymys, etteikö olisi mukavaa. Monista syistä voi johtua, miksi ekat treffit ei onnistu. Välttämättä vähän jännitää puolin ja toisin ym. Ei toisesta ihmisestä saa kunnon käsitystä ekoilla treffeillä.

Kyllä saa jos treffeistä ylipäänsä mitään tulee. Tottakai treffeillä jännittää, mutta jännityksestä huolimatta toisessa pitää olla sitä jotakin, mikä saa mielenkiinnon jatkumaan. Olen ollut erilaisilla treffeillä miesten kanssa ja jos yhteisiä puheenaiheita ei vain löydy, niin ne treffit eivät ole mukavat millään tapaa. Jos taas puheenaiheita löytyy, mutta mies ei vain yksinkertaisesti innosta, niin tiedän sen aika nopeasti myös. Jos en saa häntä kuviteltua mitenkään arkeeni, viereeni, ystävieni ja perheeni kanssa juttelemaan tai sänkyyni aamulla, niin en edes yritä enempää. Sen tietää kyllä ilman isompia miettimättä ja kymmentä kertaa tapaamatta onko toinen yhtään mielenkiintoinen jatkossa.

Jos sinä taas olet hyvin hitaasti lämpiävä, niin turha siitä on syytellä naisia, jotka haluavat muutakin kuin kaveruutta.

Tuo asenne selittää kyllä ihan täysin miksi Suomessa on niin paljon sinkkunaisia. Kun heti ekoilla treffeillä kaiken pitäisi klikata täydellisesti, sateenkaarien ja ilotulitusten saattelemana. En sano että pitäisi kriteereitään höllätä, mutta sen sanon että missään harlekiiniromaaneissakaan emme elä.

Vierailija kirjoitti:

Aiheena siis se, että nykyään kun on tätä netin kautta tutustumis kulttuuria ja sitten kun näkee toista. Olisi kiva tavata rauhassa paljon, tehdä juttuja, jutella asioista ja käydä kävelyllä syömässä ja vaikka mitä, että oppisi tuntemaan toista ja saisi kokea miltä tuntuu viettää aikaa yhdessä.

Mutta en ole enää ollenkaan varma, onnistuuko tällainen. Että voisi ensin ystävystyä ennen kuin joskus sitten kokeilee mitään enempää. Voisin kuvitella että ainakin kymmenisen kertaa ois kiva nähdä ennen kuin mitään pusujuttuja kokeilisi, ihan vaan ihmisinä.

Miten kiltisti? Miksei vaikka normaalisti? Hommaa itsesi jonneki harrastusryhmään niin voit tavata kaverina vaikka koko lukuvuoden ja miettiä sitten onko jostakusta vaikka iltakävelylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuormitun jos multa "vaaditaan" jotain mihin en ole valmis. Nettideittejä harrastelin v.2015 ja totesin YÄK, miettimisen paikka. Olen todennut että en tarvitse enkä tahdo riesoja elämääni.

Muutaman kurasuhteen jälkeen olen enemmän kuin mielelläni bachelorette.

Kunnes tapaan mieleiseni. Ulkona tuolla. Koiran kanssa.

Ja katseemme kohtaavat ja minä unohdan suomen kielen ja nimeni...

Ja muistan vain pilvet ja perhoset suviniityllä.

😍😍😍😍

Mikä vtun pätselörette? Jennykö se siellä?

Kultakimpulako se siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Naiset odottavat jo ekoilla treffeillä jotain kipinää. Jos sitä ei tule, eivät lähde toisille treffeille. Itse tarvitsisin useamman tapaamisen, jotta pääsen toisesta selville, mutta ei voi mitään. Se on kai tätä nykypäivän tinder-treffailua.

Jos ekalla tapaamisella ei tule oloa, että on mukavaa, olisi kiva tavata uudestaan ja tutustua toiseen, niin en varmasti lähde toista kertaa enää. Yritän ensimmäisillä treffeillä jutella monipuolisesti ja tunnen kyllä itseni niin hyvin, että en käytä aikaani tyyppiin, johon en tunne kiinnostusta. Jos mies ei ole tehnyt vaikutusta, niin hän ei ole ja sillä siisti. Matka jatkuu.

Jos lähden toisille treffeille, niin olen kiinnostunut ja odotan, että keskustelu jatkuu siitä mihin aikaisemmin se jäi. Ja jos silloinkin on vielä kiva fiilis, niin kyllä odotan jo ainakin halausta tai jonkunlaista muuta kosketusta. Sänkyyn asti en lähde ellei vetovoima ole jo todella voimakas, kaksi aikuistahan siinä on, mutta jos kosketusta ei tule tai mies ei vastaa minun kosketukseeni, niin fiilis hiipuu varmasti.

Kosketus, halaaminen tai enemmänkin ei ole kuitenkaan tae mistään suhteen alkamisesta, vaan sen jälkeenkin pitää tulla hyvä olo. Jos ei tule mitään erityishyvää olotilaa, niin juttu on melkein siinä, me emme sopineet yhteen sittenkään.

En ole Tinderissä, vaan tutustun miehiin ihan vanhanaikaisesti. :)

No höh, Eihän tässä nyt siitä ole kysymys, etteikö olisi mukavaa. Monista syistä voi johtua, miksi ekat treffit ei onnistu. Välttämättä vähän jännitää puolin ja toisin ym. Ei toisesta ihmisestä saa kunnon käsitystä ekoilla treffeillä.

Kyllä saa jos treffeistä ylipäänsä mitään tulee. Tottakai treffeillä jännittää, mutta jännityksestä huolimatta toisessa pitää olla sitä jotakin, mikä saa mielenkiinnon jatkumaan. Olen ollut erilaisilla treffeillä miesten kanssa ja jos yhteisiä puheenaiheita ei vain löydy, niin ne treffit eivät ole mukavat millään tapaa. Jos taas puheenaiheita löytyy, mutta mies ei vain yksinkertaisesti innosta, niin tiedän sen aika nopeasti myös. Jos en saa häntä kuviteltua mitenkään arkeeni, viereeni, ystävieni ja perheeni kanssa juttelemaan tai sänkyyni aamulla, niin en edes yritä enempää. Sen tietää kyllä ilman isompia miettimättä ja kymmentä kertaa tapaamatta onko toinen yhtään mielenkiintoinen jatkossa.

Jos sinä taas olet hyvin hitaasti lämpiävä, niin turha siitä on syytellä naisia, jotka haluavat muutakin kuin kaveruutta.

Tuo asenne selittää kyllä ihan täysin miksi Suomessa on niin paljon sinkkunaisia. Kun heti ekoilla treffeillä kaiken pitäisi klikata täydellisesti, sateenkaarien ja ilotulitusten saattelemana. En sano että pitäisi kriteereitään höllätä, mutta sen sanon että missään harlekiiniromaaneissakaan emme elä.

Ja ilman kemiaa ei suhde onnistu.Koita tajuta.PItää olla jotain mikä  vetää puoleensa, muuten tapailee toista säälistä ja se on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuormitun jos multa "vaaditaan" jotain mihin en ole valmis. Nettideittejä harrastelin v.2015 ja totesin YÄK, miettimisen paikka. Olen todennut että en tarvitse enkä tahdo riesoja elämääni.

Muutaman kurasuhteen jälkeen olen enemmän kuin mielelläni bachelorette.

Kunnes tapaan mieleiseni. Ulkona tuolla. Koiran kanssa.

Ja katseemme kohtaavat ja minä unohdan suomen kielen ja nimeni...

Ja muistan vain pilvet ja perhoset suviniityllä.

😍😍😍😍

Mikä vtun pätselörette? Jennykö se siellä?

Kultakimpulako se siellä?

Sulla on koira tai haet miestä jolla on.

Minusta ei näy edes perävaloja, seuraava kassa olkaa hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Naiset odottavat jo ekoilla treffeillä jotain kipinää. Jos sitä ei tule, eivät lähde toisille treffeille. Itse tarvitsisin useamman tapaamisen, jotta pääsen toisesta selville, mutta ei voi mitään. Se on kai tätä nykypäivän tinder-treffailua.

Jos ekalla tapaamisella ei tule oloa, että on mukavaa, olisi kiva tavata uudestaan ja tutustua toiseen, niin en varmasti lähde toista kertaa enää. Yritän ensimmäisillä treffeillä jutella monipuolisesti ja tunnen kyllä itseni niin hyvin, että en käytä aikaani tyyppiin, johon en tunne kiinnostusta. Jos mies ei ole tehnyt vaikutusta, niin hän ei ole ja sillä siisti. Matka jatkuu.

Jos lähden toisille treffeille, niin olen kiinnostunut ja odotan, että keskustelu jatkuu siitä mihin aikaisemmin se jäi. Ja jos silloinkin on vielä kiva fiilis, niin kyllä odotan jo ainakin halausta tai jonkunlaista muuta kosketusta. Sänkyyn asti en lähde ellei vetovoima ole jo todella voimakas, kaksi aikuistahan siinä on, mutta jos kosketusta ei tule tai mies ei vastaa minun kosketukseeni, niin fiilis hiipuu varmasti.

Kosketus, halaaminen tai enemmänkin ei ole kuitenkaan tae mistään suhteen alkamisesta, vaan sen jälkeenkin pitää tulla hyvä olo. Jos ei tule mitään erityishyvää olotilaa, niin juttu on melkein siinä, me emme sopineet yhteen sittenkään.

En ole Tinderissä, vaan tutustun miehiin ihan vanhanaikaisesti. :)

No höh, Eihän tässä nyt siitä ole kysymys, etteikö olisi mukavaa. Monista syistä voi johtua, miksi ekat treffit ei onnistu. Välttämättä vähän jännitää puolin ja toisin ym. Ei toisesta ihmisestä saa kunnon käsitystä ekoilla treffeillä.

Kyllä saa jos treffeistä ylipäänsä mitään tulee. Tottakai treffeillä jännittää, mutta jännityksestä huolimatta toisessa pitää olla sitä jotakin, mikä saa mielenkiinnon jatkumaan. Olen ollut erilaisilla treffeillä miesten kanssa ja jos yhteisiä puheenaiheita ei vain löydy, niin ne treffit eivät ole mukavat millään tapaa. Jos taas puheenaiheita löytyy, mutta mies ei vain yksinkertaisesti innosta, niin tiedän sen aika nopeasti myös. Jos en saa häntä kuviteltua mitenkään arkeeni, viereeni, ystävieni ja perheeni kanssa juttelemaan tai sänkyyni aamulla, niin en edes yritä enempää. Sen tietää kyllä ilman isompia miettimättä ja kymmentä kertaa tapaamatta onko toinen yhtään mielenkiintoinen jatkossa.

Jos sinä taas olet hyvin hitaasti lämpiävä, niin turha siitä on syytellä naisia, jotka haluavat muutakin kuin kaveruutta.

Tuo asenne selittää kyllä ihan täysin miksi Suomessa on niin paljon sinkkunaisia. Kun heti ekoilla treffeillä kaiken pitäisi klikata täydellisesti, sateenkaarien ja ilotulitusten saattelemana. En sano että pitäisi kriteereitään höllätä, mutta sen sanon että missään harlekiiniromaaneissakaan emme elä.

One woman's trash is another one's come up?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Naiset odottavat jo ekoilla treffeillä jotain kipinää. Jos sitä ei tule, eivät lähde toisille treffeille. Itse tarvitsisin useamman tapaamisen, jotta pääsen toisesta selville, mutta ei voi mitään. Se on kai tätä nykypäivän tinder-treffailua.

Jos ekalla tapaamisella ei tule oloa, että on mukavaa, olisi kiva tavata uudestaan ja tutustua toiseen, niin en varmasti lähde toista kertaa enää. Yritän ensimmäisillä treffeillä jutella monipuolisesti ja tunnen kyllä itseni niin hyvin, että en käytä aikaani tyyppiin, johon en tunne kiinnostusta. Jos mies ei ole tehnyt vaikutusta, niin hän ei ole ja sillä siisti. Matka jatkuu.

Jos lähden toisille treffeille, niin olen kiinnostunut ja odotan, että keskustelu jatkuu siitä mihin aikaisemmin se jäi. Ja jos silloinkin on vielä kiva fiilis, niin kyllä odotan jo ainakin halausta tai jonkunlaista muuta kosketusta. Sänkyyn asti en lähde ellei vetovoima ole jo todella voimakas, kaksi aikuistahan siinä on, mutta jos kosketusta ei tule tai mies ei vastaa minun kosketukseeni, niin fiilis hiipuu varmasti.

Kosketus, halaaminen tai enemmänkin ei ole kuitenkaan tae mistään suhteen alkamisesta, vaan sen jälkeenkin pitää tulla hyvä olo. Jos ei tule mitään erityishyvää olotilaa, niin juttu on melkein siinä, me emme sopineet yhteen sittenkään.

En ole Tinderissä, vaan tutustun miehiin ihan vanhanaikaisesti. :)

No höh, Eihän tässä nyt siitä ole kysymys, etteikö olisi mukavaa. Monista syistä voi johtua, miksi ekat treffit ei onnistu. Välttämättä vähän jännitää puolin ja toisin ym. Ei toisesta ihmisestä saa kunnon käsitystä ekoilla treffeillä.

Kyllä saa jos treffeistä ylipäänsä mitään tulee. Tottakai treffeillä jännittää, mutta jännityksestä huolimatta toisessa pitää olla sitä jotakin, mikä saa mielenkiinnon jatkumaan. Olen ollut erilaisilla treffeillä miesten kanssa ja jos yhteisiä puheenaiheita ei vain löydy, niin ne treffit eivät ole mukavat millään tapaa. Jos taas puheenaiheita löytyy, mutta mies ei vain yksinkertaisesti innosta, niin tiedän sen aika nopeasti myös. Jos en saa häntä kuviteltua mitenkään arkeeni, viereeni, ystävieni ja perheeni kanssa juttelemaan tai sänkyyni aamulla, niin en edes yritä enempää. Sen tietää kyllä ilman isompia miettimättä ja kymmentä kertaa tapaamatta onko toinen yhtään mielenkiintoinen jatkossa.

Jos sinä taas olet hyvin hitaasti lämpiävä, niin turha siitä on syytellä naisia, jotka haluavat muutakin kuin kaveruutta.

Tuo asenne selittää kyllä ihan täysin miksi Suomessa on niin paljon sinkkunaisia. Kun heti ekoilla treffeillä kaiken pitäisi klikata täydellisesti, sateenkaarien ja ilotulitusten saattelemana. En sano että pitäisi kriteereitään höllätä, mutta sen sanon että missään harlekiiniromaaneissakaan emme elä.

Samaa mieltä. Ei anneta "elämän yllättää". Joillain naisilla on kaikki jotenkin valmiiksi mietittyä ja jos joku ei kuvioihin mahdu, se hylätään. Eikö se ole tylsää tuollainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuormitun jos multa "vaaditaan" jotain mihin en ole valmis. Nettideittejä harrastelin v.2015 ja totesin YÄK, miettimisen paikka. Olen todennut että en tarvitse enkä tahdo riesoja elämääni.

Muutaman kurasuhteen jälkeen olen enemmän kuin mielelläni bachelorette.

Kunnes tapaan mieleiseni. Ulkona tuolla. Koiran kanssa.

Ja katseemme kohtaavat ja minä unohdan suomen kielen ja nimeni...

Ja muistan vain pilvet ja perhoset suviniityllä.

😍😍😍😍

Mikä vtun pätselörette? Jennykö se siellä?

Kultakimpulako se siellä?

Sulla on koira tai haet miestä jolla on.

Minusta ei näy edes perävaloja, seuraava kassa olkaa hyvä.

Ooh.... Ja kaikki voittaa😁😁😁😁😁😁😁😁

Eläimelliset on jokseenkin pop. Jotkut vaa kornei.

Now show me that ass...

Miksi ei onnistuisi?

Eikös se noin menekin jos ei etsi seuraa netistä, vaan 'luonnosta'. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuormitun jos multa "vaaditaan" jotain mihin en ole valmis. Nettideittejä harrastelin v.2015 ja totesin YÄK, miettimisen paikka. Olen todennut että en tarvitse enkä tahdo riesoja elämääni.

Muutaman kurasuhteen jälkeen olen enemmän kuin mielelläni bachelorette.

Kunnes tapaan mieleiseni. Ulkona tuolla. Koiran kanssa.

Ja katseemme kohtaavat ja minä unohdan suomen kielen ja nimeni...

Ja muistan vain pilvet ja perhoset suviniityllä.

😍😍😍😍

Mikä vtun pätselörette? Jennykö se siellä?

Kultakimpulako se siellä?

Sulla on koira tai haet miestä jolla on.

Minusta ei näy edes perävaloja, seuraava kassa olkaa hyvä.

Ooh.... Ja kaikki voittaa😁😁😁😁😁😁😁😁

Eläimelliset on jokseenkin pop. Jotkut vaa kornei.

Now show me that ass...

https://www.thelostogle.com/wp-content/uploads/2018/08/donkey-.jpeg

_

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Naiset odottavat jo ekoilla treffeillä jotain kipinää. Jos sitä ei tule, eivät lähde toisille treffeille. Itse tarvitsisin useamman tapaamisen, jotta pääsen toisesta selville, mutta ei voi mitään. Se on kai tätä nykypäivän tinder-treffailua.

Jos ekalla tapaamisella ei tule oloa, että on mukavaa, olisi kiva tavata uudestaan ja tutustua toiseen, niin en varmasti lähde toista kertaa enää. Yritän ensimmäisillä treffeillä jutella monipuolisesti ja tunnen kyllä itseni niin hyvin, että en käytä aikaani tyyppiin, johon en tunne kiinnostusta. Jos mies ei ole tehnyt vaikutusta, niin hän ei ole ja sillä siisti. Matka jatkuu.

Jos lähden toisille treffeille, niin olen kiinnostunut ja odotan, että keskustelu jatkuu siitä mihin aikaisemmin se jäi. Ja jos silloinkin on vielä kiva fiilis, niin kyllä odotan jo ainakin halausta tai jonkunlaista muuta kosketusta. Sänkyyn asti en lähde ellei vetovoima ole jo todella voimakas, kaksi aikuistahan siinä on, mutta jos kosketusta ei tule tai mies ei vastaa minun kosketukseeni, niin fiilis hiipuu varmasti.

Kosketus, halaaminen tai enemmänkin ei ole kuitenkaan tae mistään suhteen alkamisesta, vaan sen jälkeenkin pitää tulla hyvä olo. Jos ei tule mitään erityishyvää olotilaa, niin juttu on melkein siinä, me emme sopineet yhteen sittenkään.

En ole Tinderissä, vaan tutustun miehiin ihan vanhanaikaisesti. :)

No höh, Eihän tässä nyt siitä ole kysymys, etteikö olisi mukavaa. Monista syistä voi johtua, miksi ekat treffit ei onnistu. Välttämättä vähän jännitää puolin ja toisin ym. Ei toisesta ihmisestä saa kunnon käsitystä ekoilla treffeillä.

Kyllä saa jos treffeistä ylipäänsä mitään tulee. Tottakai treffeillä jännittää, mutta jännityksestä huolimatta toisessa pitää olla sitä jotakin, mikä saa mielenkiinnon jatkumaan. Olen ollut erilaisilla treffeillä miesten kanssa ja jos yhteisiä puheenaiheita ei vain löydy, niin ne treffit eivät ole mukavat millään tapaa. Jos taas puheenaiheita löytyy, mutta mies ei vain yksinkertaisesti innosta, niin tiedän sen aika nopeasti myös. Jos en saa häntä kuviteltua mitenkään arkeeni, viereeni, ystävieni ja perheeni kanssa juttelemaan tai sänkyyni aamulla, niin en edes yritä enempää. Sen tietää kyllä ilman isompia miettimättä ja kymmentä kertaa tapaamatta onko toinen yhtään mielenkiintoinen jatkossa.

Jos sinä taas olet hyvin hitaasti lämpiävä, niin turha siitä on syytellä naisia, jotka haluavat muutakin kuin kaveruutta.

Tuo asenne selittää kyllä ihan täysin miksi Suomessa on niin paljon sinkkunaisia. Kun heti ekoilla treffeillä kaiken pitäisi klikata täydellisesti, sateenkaarien ja ilotulitusten saattelemana. En sano että pitäisi kriteereitään höllätä, mutta sen sanon että missään harlekiiniromaaneissakaan emme elä.

Samaa mieltä. Ei anneta "elämän yllättää". Joillain naisilla on kaikki jotenkin valmiiksi mietittyä ja jos joku ei kuvioihin mahdu, se hylätään. Eikö se ole tylsää tuollainen?

Mun mielestä ymmärsitte väärin. Ei tarvitse heti olla mitään täydellistä sielujen yhteenkuuluvuutta, mutta pitää olla jotain joka herättää mielenkiinnon.

On olemassa vielä miehiä jotka haluavat tuota samaa rauhassa tutustumista.Itse koen luotaan työntäväksi nykymenon. Siinä ei ole mitään väärää eikä ihmisessä mitään vikaa jos näin on.päinvastoin.

t:kivikautinen herrasmies 34v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuormitun jos multa "vaaditaan" jotain mihin en ole valmis. Nettideittejä harrastelin v.2015 ja totesin YÄK, miettimisen paikka. Olen todennut että en tarvitse enkä tahdo riesoja elämääni.

Muutaman kurasuhteen jälkeen olen enemmän kuin mielelläni bachelorette.

Kunnes tapaan mieleiseni. Ulkona tuolla. Koiran kanssa.

Ja katseemme kohtaavat ja minä unohdan suomen kielen ja nimeni...

Ja muistan vain pilvet ja perhoset suviniityllä.

😍😍😍😍

Mikä vtun pätselörette? Jennykö se siellä?

Kultakimpulako se siellä?

Sulla on koira tai haet miestä jolla on.

Minusta ei näy edes perävaloja, seuraava kassa olkaa hyvä.

Ooh.... Ja kaikki voittaa😁😁😁😁😁😁😁😁

Eläimelliset on jokseenkin pop. Jotkut vaa kornei.

Now show me that ass...

https://www.thelostogle.com/wp-content/uploads/2018/08/donkey-.jpeg

_

Hau. Koti.

Ja nyt koikun kaa ulos.

Nobody likes the records that you play, mr assass.

Suosittelen kamomillateetä iltajuomaksi. Mukavan rauhoittava vaikutus, ennen pikkupakkasia.

Kivoi unii.

Ennenku taas heräät. 🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Naiset odottavat jo ekoilla treffeillä jotain kipinää. Jos sitä ei tule, eivät lähde toisille treffeille. Itse tarvitsisin useamman tapaamisen, jotta pääsen toisesta selville, mutta ei voi mitään. Se on kai tätä nykypäivän tinder-treffailua.

Jos ekalla tapaamisella ei tule oloa, että on mukavaa, olisi kiva tavata uudestaan ja tutustua toiseen, niin en varmasti lähde toista kertaa enää. Yritän ensimmäisillä treffeillä jutella monipuolisesti ja tunnen kyllä itseni niin hyvin, että en käytä aikaani tyyppiin, johon en tunne kiinnostusta. Jos mies ei ole tehnyt vaikutusta, niin hän ei ole ja sillä siisti. Matka jatkuu.

Jos lähden toisille treffeille, niin olen kiinnostunut ja odotan, että keskustelu jatkuu siitä mihin aikaisemmin se jäi. Ja jos silloinkin on vielä kiva fiilis, niin kyllä odotan jo ainakin halausta tai jonkunlaista muuta kosketusta. Sänkyyn asti en lähde ellei vetovoima ole jo todella voimakas, kaksi aikuistahan siinä on, mutta jos kosketusta ei tule tai mies ei vastaa minun kosketukseeni, niin fiilis hiipuu varmasti.

Kosketus, halaaminen tai enemmänkin ei ole kuitenkaan tae mistään suhteen alkamisesta, vaan sen jälkeenkin pitää tulla hyvä olo. Jos ei tule mitään erityishyvää olotilaa, niin juttu on melkein siinä, me emme sopineet yhteen sittenkään.

En ole Tinderissä, vaan tutustun miehiin ihan vanhanaikaisesti. :)

No höh, Eihän tässä nyt siitä ole kysymys, etteikö olisi mukavaa. Monista syistä voi johtua, miksi ekat treffit ei onnistu. Välttämättä vähän jännitää puolin ja toisin ym. Ei toisesta ihmisestä saa kunnon käsitystä ekoilla treffeillä.

Kyllä saa jos treffeistä ylipäänsä mitään tulee. Tottakai treffeillä jännittää, mutta jännityksestä huolimatta toisessa pitää olla sitä jotakin, mikä saa mielenkiinnon jatkumaan. Olen ollut erilaisilla treffeillä miesten kanssa ja jos yhteisiä puheenaiheita ei vain löydy, niin ne treffit eivät ole mukavat millään tapaa. Jos taas puheenaiheita löytyy, mutta mies ei vain yksinkertaisesti innosta, niin tiedän sen aika nopeasti myös. Jos en saa häntä kuviteltua mitenkään arkeeni, viereeni, ystävieni ja perheeni kanssa juttelemaan tai sänkyyni aamulla, niin en edes yritä enempää. Sen tietää kyllä ilman isompia miettimättä ja kymmentä kertaa tapaamatta onko toinen yhtään mielenkiintoinen jatkossa.

Jos sinä taas olet hyvin hitaasti lämpiävä, niin turha siitä on syytellä naisia, jotka haluavat muutakin kuin kaveruutta.

Tuo asenne selittää kyllä ihan täysin miksi Suomessa on niin paljon sinkkunaisia. Kun heti ekoilla treffeillä kaiken pitäisi klikata täydellisesti, sateenkaarien ja ilotulitusten saattelemana. En sano että pitäisi kriteereitään höllätä, mutta sen sanon että missään harlekiiniromaaneissakaan emme elä.

Täh? Nyt pisteli kyllä niin paljon omiasi mukaan, että aiheesta taitaa olla ihan mahdotonta edes puhua kanssasi. Et edes yritä ymmärtää ja alat ylimieliseksi, kiva asenne sinulla siis... Ja yhä vieläkin, sitä jotakin pitää löytyä tai juttu ei jatku.

Parisuhdetta ja seurustelua voi ajatella vaikka musiikkikappaleena. Jotta kappaletta alkaa kuuntelemaan, pitää siinä olla jotakin hyvää, mielenkiintoista ja pysäyttävää. Jos siitä ei sitä löydy, on se vain kappale muiden joukossa. Ehkä siitä voi joskus löytyä hyväkin sanoma, vaikka sen kymmenen kuuntelun jälkeen, mutta en minä ainakaan viitsi kuunnella mölliä biisiä niin montaa kertaa, kun ei kerran ole pakko. Seurustelu ja tapailu ei ole pakollista, joten möllimies unohtuu.

Kenenkään ei tarvitse tyytyä johonkin aika hyvään, kun voi etsiä hyvänkin, jopa todella hyvän.