Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähihoitajat: osaatteko katetroida, laittaa nenämahaletkut, pistää jne?
30.09.2018 |
Meillä teini opiskelee lähihoitajaksi ja on aika harmissaan, kun ei päässyt, eikä kukaan muukaan heidän ryhmästään, yhteenkään harjoitteluun sairaalaan. On valinnut osaamisalaksi sairaanhoidon ja huolenpidon, mutta paikalliset sairaalat eivät lähihoitajia ota harjoitteluun kuin kuulemma korkeintaan suhteilla.
Ovat koulussa katetroineet nukkea ja laittaneet sille nenämahaletkuja ja toisiaan kerran tai kaksi pistelleet, mutta harjoitteluissa on päässyt vain pistämään insuliinia. Kokee, että ei oikeasti osaisi ihmistä näillä tiedoilla katetroida tai laittaa sitä nenämahaletkua tai pistää oikeaa potilasta, mutta silti kokee, että koulussa hoetaan, että kuuluvat lähihoitajan osaamiseen.
Osaatteko te, jotka ette ole sairaaloissa töissä oikeasti noita temppuja tehdä ja missä olette oppineet? Ja opetetaanko ne sitten työpaikalla, jos sellaiseen paikkaan menee, missä noita tehdään?
Poika haluaisi ammattikoulun jälkeen hakea amk:hon ensihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi ja silloin nuo kai sitten oikeasti opetetaan, mutta ainakin ensihoitajaksi taitaa olla todella vaikea päästä, joten jos on vaikka useamman vuoden tuossa välissä töissä, niin oletetaanko, että lähihoitajat oikeasti osaavat nuo asiat koulun opeilla?
Kommentit (66)
Osaan katetroida, mutta sen opin vasta töissä. Muita en osaa, ja opiskelen nyt jo sairaanhoitajaksi. Budjettileikkaukset todellakin näkyvät koulutuksessa. Lähiopetukseen ei ole enää varaa, opettajille jaetaan potkuja, ei varaa hankkia uusia harjoitusvälineitä vanhojen rikkinäisten tilalle. Harjoittelupaikat on sattuman kauppaa. Jos sattuu pääsemään paikkaan jossa näitä taitoja tarvitaan monipuolisesti, se on lottovoitto. Itse en ole ollut kertaakaan harkassa sairaalan osastoilla, mikä on täysin naurettavaa. Olen kohta jo valmistunut. Täytyy toivoa, että töissä sitten on aikaa perehdyttää ja opettaa. Niin ja opiskelen helsingissä, enkä missään korvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaan katetroida, mutta sen opin vasta töissä. Muita en osaa, ja opiskelen nyt jo sairaanhoitajaksi. Budjettileikkaukset todellakin näkyvät koulutuksessa. Lähiopetukseen ei ole enää varaa, opettajille jaetaan potkuja, ei varaa hankkia uusia harjoitusvälineitä vanhojen rikkinäisten tilalle. Harjoittelupaikat on sattuman kauppaa. Jos sattuu pääsemään paikkaan jossa näitä taitoja tarvitaan monipuolisesti, se on lottovoitto. Itse en ole ollut kertaakaan harkassa sairaalan osastoilla, mikä on täysin naurettavaa. Olen kohta jo valmistunut. Täytyy toivoa, että töissä sitten on aikaa perehdyttää ja opettaa. Niin ja opiskelen helsingissä, enkä missään korvessa.
Siis et ole päässyt nyt sairaanhoitaja opintojen aikanakaan sairaalaan harjoitteluun? Se on jo outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan katetroida, mutta sen opin vasta töissä. Muita en osaa, ja opiskelen nyt jo sairaanhoitajaksi. Budjettileikkaukset todellakin näkyvät koulutuksessa. Lähiopetukseen ei ole enää varaa, opettajille jaetaan potkuja, ei varaa hankkia uusia harjoitusvälineitä vanhojen rikkinäisten tilalle. Harjoittelupaikat on sattuman kauppaa. Jos sattuu pääsemään paikkaan jossa näitä taitoja tarvitaan monipuolisesti, se on lottovoitto. Itse en ole ollut kertaakaan harkassa sairaalan osastoilla, mikä on täysin naurettavaa. Olen kohta jo valmistunut. Täytyy toivoa, että töissä sitten on aikaa perehdyttää ja opettaa. Niin ja opiskelen helsingissä, enkä missään korvessa.
Siis et ole päässyt nyt sairaanhoitaja opintojen aikanakaan sairaalaan harjoitteluun? Se on jo outoa.
En! Harjoittelupaikkani ovat olleet spesifejä, yhteen asiaan keskittyneitä paikkoja kuten silmäpoli ja dialyysi. Paikat varataan jobiilista, jossa on samaan aikaan samoja paikkoja havittelemassa satoja opiskelijoita. On täysin tuurista ja tietokoneen tehoista kiinni minkä paikan kukakin onnistuu itselleen klikkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/letkuravitsem…
Tuossa vielä valvovan viranomaisen kertomana se, että kuka tahansa siellä työpaikalla ei saa laittaa nenä-mahaletkua.
35
Lh ja sh ovat molemmat terveydenhuollon ammatilaisia, tuon artikkelin tärkein pointti oli perehdyttäminen. Eli kuka vain sen laittaakaan, tarvitsee hän siihen perehdytyksen.
Ovat kyllä, mutta sh:n tietämys anatomiasta on aivan eri luokkaa kuin lh:lla. Teknisesti lh voi osata laittaa sen letkun, mutta onko hänellä tietoa riskeistä. En usko. Koulutus sisältää yhden ainoan kurssin anatomiaa, joka on peruskoulutasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katetroida osaan sekä naisia että miehiä. Nenä-mahaletkun laittoon pitää olla erikoiskoulutus eikä sitä voi tehdä edes kaikki sh:t. Pistämiset sujuu sc, im. Trakeostomian hoito myös tuttua. Työssä olen nämä oppinut, koulutus oli suoraansanottuna kuin kirjekurssi.
En ole ikinä kuullut, että nenämahaletkun laittoon tarvittaisiin joku erityiskoulutus. Kyllä se ihan työssä opittu juttu eikä vaadi mitään ihmeellisiä taitoja. Ennen niitä laitettiin paljonkin, mutta nykyään ei niin usein, kun on peg-napit käytössä.
Se riippuu varmasti paljon siitä missä on töissä ja minkäkuntoisia potilaat ovat. Kyllä nenämahaletkun asettaminen kuuluu lh-koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 18v ei pitäisi kouluttaa lähihoitajaksi. Ihan pentuja vielä. Hoidettavia itse vielä.
Aikuispuolelta tulevat lähihoitajat ihan eri sorttia. Isoissa kaupungeissa aikuispuolen lähihoitajaksi on vaikea päästä. 20 aloituspaikkaa kohti on jopa 400 hakijaa.
Osasin lähäriaikoinani pistää sc/im/iv ja avata perifeerisiä suoniyhteyksiä. Toki myös katetroida ja laittaa nenämahaletkuja. Mikään näistä ei ole teknisesti vaikea suoritus kunhan harjoittelu- ja suorituskertoja on riittävästi. Lääkehoidossa vaativimmat vaiheet ajoittuvat ennen ja jälkeen varsinaisen pistämisen tms. annon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa. Olen erikoistunut mt-puolelle ja aina ollut alalla töissä. Muistaakseni käyty asiat läpi koulussa, mutta ei ole harjoitteluissakaan tullut vastaan. Työssäni ole joutunut opettelemaan enemmänkin sosiaalipuolen asioita kuin toimenpiteitä.
En osaa, sillä työssäni en ole ikinä tarvinnut. Opiskeluaikana on käyty hoito-ja huolenpitko jaksolla ks. asiat ym. teoriassa ja käytännössä nuken avulla läpi. Tiedän asiat, mutta jos työpaikkani joskus olisi sellainen, että näitä tai muita taitoja joita en käytännössä koe hallitsevani vaadin käytännön perehdytyksen. Moni taito katoaa jos niitä ei omassa työssään tarvitse, mutta hyvän perehdytyksen jälkeen helppo tehdä myös nuo asiat. Oma työ on ollut lähinnä perushoitoa mukaanlukien avannepussien vaihdot, insuliinin ja napapiikkien pistämistä, jonkin verran haavahoitoa ja ohjaustyötä. Jos jotain en varmasti osaa niin en myöskään sitä tee. Opin kyllä nopeasti ja vanha palautuu kertauksella mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kätilö, en osaa laittaa nenämahaletkua😁kerran 15v työuralla on tullu tilanne vastaan että olis pitäny osata!
En kaikkia, mutta nuo asiat piti osata kouluaikana, jotta pääsee läpi hoidon-ja huolenpidon jaksosta (Teoria-ja käytännönkoe). Tällä hetkellä koen osaavani melko hyvin kaikki omaan työnkuvaani liittyvät hoitotoimenpiteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kaikkia, mutta nuo asiat piti osata kouluaikana, jotta pääsee läpi hoidon-ja huolenpidon jaksosta (Teoria-ja käytännönkoe). Tällä hetkellä koen osaavani melko hyvin kaikki omaan työnkuvaani liittyvät hoitotoimenpiteet.
Miten ihmeessä tuo osaaminen mitattiin? Katetroitiin x määrä potilaita valvotusti? Sama nenämahaletkujen, pistosten yms. osalta? Mistä ne potilaat löytyivät kaikille ja kuka osaamisen varmisti?
Ei kai tässä nyt puhuta osaamisesta, kun tarkoitetaan perusteoriaa ja nukella kuivaharjoittelua? Jokainen, joka on joskus vaikkapa katetroinut nuken ja ihmisen tietää eron. Tai kanyloinyt tippakäden ja syöpämummon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaikkia, mutta nuo asiat piti osata kouluaikana, jotta pääsee läpi hoidon-ja huolenpidon jaksosta (Teoria-ja käytännönkoe). Tällä hetkellä koen osaavani melko hyvin kaikki omaan työnkuvaani liittyvät hoitotoimenpiteet.
Miten ihmeessä tuo osaaminen mitattiin? Katetroitiin x määrä potilaita valvotusti? Sama nenämahaletkujen, pistosten yms. osalta? Mistä ne potilaat löytyivät kaikille ja kuka osaamisen varmisti?
Ei kai tässä nyt puhuta osaamisesta, kun tarkoitetaan perusteoriaa ja nukella kuivaharjoittelua? Jokainen, joka on joskus vaikkapa katetroinut nuken ja ihmisen tietää eron. Tai kanyloinyt tippakäden ja syöpämummon.
Niin, että näyttää käytännössä sen, että on ymmärtänyt oppimansa teoriatiedon ja osaa myös siirtää sen käyntäntöön(nukke). Jos ruvetaan pilkkua viilaamaan, niin jokainen katetrointi ja kanylointikin on erilainen. onhan se aivan eri asia mm. käytännössä katetroida asiakas, joka rauhallisesti toimii ohjeiden mukaan kuin asiakas joka on väkivaltainen tai ei ymmärrä miksi ja mitä tehdään. Jokainen hoitotoimenpide on yksilöllinen ja vaatii myös tilannetajua. Pelkkä kokemus ei aina riitä, jos ei ole kykyä hahmottaa kokonaistilannetta ja ottaa huomioon asiakas kokonaisvaltaisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/letkuravitsem…
Tuossa vielä valvovan viranomaisen kertomana se, että kuka tahansa siellä työpaikalla ei saa laittaa nenä-mahaletkua.
35
Lh ja sh ovat molemmat terveydenhuollon ammatilaisia, tuon artikkelin tärkein pointti oli perehdyttäminen. Eli kuka vain sen laittaakaan, tarvitsee hän siihen perehdytyksen.
Ovat kyllä, mutta sh:n tietämys anatomiasta on aivan eri luokkaa kuin lh:lla. Teknisesti lh voi osata laittaa sen letkun, mutta onko hänellä tietoa riskeistä. En usko. Koulutus sisältää yhden ainoan kurssin anatomiaa, joka on peruskoulutasoa.
Älähän jauha pastaa.... Itselläni oli aikanaan opettaja (ja hyvä), joka opetti saman anatomian sekä lähihoitajille, että saikuille.
Tottakai osasin. Opintojen ohessa työskentelin jo terveyskeskussairaalan akuuttiosastolla keikkalaisena, ja samoin valmistuttuani kokopäiväisesti. Siellä kaikki nuo taidot ovat ihan jokapäiväisessä käytössä.
Siitä oli suuri etu sairaanhoitajaopinnoissa, mutta huomasin kyllä ettei läheskään kaikilla lh-taustaisilla ollut hajuakaan näistä. Se riippuu niin paljon siitä missä työskentelee ja mihin pääsee harjoitteluihin.
Mutta kaikista parhaiten lähihoitaja ja lähihoitajaopiskelija oppii perusterveydenhuollon sairaaloissa, eli tk-sairaaloiden vuodeosastoilla, joilla lähihoitajan työnkuva on yleensä laaja ja ammattitaitoaan saa käyttää todella monipuolisesti. Erikoissairaanhoidon puolella lh:n työnkuva on usein hieman kapeampi, etenkin lääkkeiden osalta. Useissa erikoissairaanhoidon yksiköissä lähihoitaja ei tee esim im-pistoksia, lääkkeenjakoa tai n- eli huumelääkkeiden antoa, kun taas terveyskeskusten vuodeosastoilla nämäkin usein kuuluvat työnkuvaan. Vanhuspalveluissa taas ylipäänsä sairaanhoidon osuus on työtehtävissä vähäinen joten harjoitusta tulee lähinnä perushoidon osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaikkia, mutta nuo asiat piti osata kouluaikana, jotta pääsee läpi hoidon-ja huolenpidon jaksosta (Teoria-ja käytännönkoe). Tällä hetkellä koen osaavani melko hyvin kaikki omaan työnkuvaani liittyvät hoitotoimenpiteet.
Miten ihmeessä tuo osaaminen mitattiin? Katetroitiin x määrä potilaita valvotusti? Sama nenämahaletkujen, pistosten yms. osalta? Mistä ne potilaat löytyivät kaikille ja kuka osaamisen varmisti?
Ei kai tässä nyt puhuta osaamisesta, kun tarkoitetaan perusteoriaa ja nukella kuivaharjoittelua? Jokainen, joka on joskus vaikkapa katetroinut nuken ja ihmisen tietää eron. Tai kanyloinyt tippakäden ja syöpämummon.
Niin, että näyttää käytännössä sen, että on ymmärtänyt oppimansa teoriatiedon ja osaa myös siirtää sen käyntäntöön(nukke). Jos ruvetaan pilkkua viilaamaan, niin jokainen katetrointi ja kanylointikin on erilainen. onhan se aivan eri asia mm. käytännössä katetroida asiakas, joka rauhallisesti toimii ohjeiden mukaan kuin asiakas joka on väkivaltainen tai ei ymmärrä miksi ja mitä tehdään. Jokainen hoitotoimenpide on yksilöllinen ja vaatii myös tilannetajua. Pelkkä kokemus ei aina riitä, jos ei ole kykyä hahmottaa kokonaistilannetta ja ottaa huomioon asiakas kokonaisvaltaisti.
Joo, haastavat olosuhteet, potilaan kohtaaminen yms. vielä asia erikseen, mutta edes terveen nuoren miehen katetrointi ei ikinä onnistu kuten nuken katetrointi! (Ja toki se nuori mies usein ottaa koko jutun henkisesti raskaasti, mutta jos nyt tosiaan se potilaan kohtaaminen sivuutetaan ja keskitytään tekniikkaan.) Kukaan ei tosiaankaan osaa katetroida, jos on vain nuken katetroinut, eikä laittaa nenämahaletkua, jos sen on nukelle laittanut saati pistää, jos on pistänyt vain tippakäteen. Ihan oikeasti nuo kädentaidot pitää nukkeharjoitteiden jälkeen nähdä ihmiselle tehtynä ja tehdä ohjatusti ihmiselle.
Katetroinnistakin alkaa päästä oikeasti hajulle vasta siinä vaiheessa, kun on tyrkkinyt muutaman mummon alapäähän 5 katetria pystyyn ja "lykkää nyt ihan periaatteen vuoksi yhden vaginaankin, että on sekin merkattu" ja sieltä alkaakin tulla virtsaa. Tai kun on katetroinut miestä, jonka residuaali on pitkällä toisella tuhannella 12-18 kokoisilla nelatoneilla, tiemanneilla, pisarakärjellä (josko sen avulla saisi sitten paitsi akuutin tilanteen pelastettua myös uitettua kestiksen) ja lopuksi runnonut huuhtelukatetria urologin (joka on leikkauksessa, eikä pääse akuutisti paikalle) määräyksestä, kaikissa kuviteltavissa olevissa kulmissa, kaikki kikkakolmoset, jotka joku vain muistaa, käyttäen. Periaatteiden näyttämisestä käytännössä nukella on aika pitkä matka noihin.
Ja siitä asiakkaan kauniista kohtaamisesta on pitkä matka siihen, että tyrkkäät sitä nenämahaletkua vastustelevan, huutavan, kipeän ihmisen sisuksiin toisen pitäessä kiinni ja tehdessäsi sinänsä oikeustoimikelpoiselle potilaalle selväksi, että nyt ei oikeasti ole vaihtoehtoa, vaan tämä laitetaan tässä ja nyt, huuda vähemmän, niele enemmän.
Kaikki tarvitsevat paljon toistoja ja mieluummin ensin vähän helpompia, eri kädentaidoissa ennen kuin ne sujuvat vaikeissa tilanteissa, paineen alla, nopeasti, ongelmakohdat selvittäen jne. Mutta nukke ja helpoinkin oikea potilas ovat niin eri maailmoista, että on suorastaan pelottavaa, jos joku kuvittelee osaavansa tämäntyyppisiä kädentaitoja, vaikka oikeasti osaa hieman keskeistä teoriaa ja on leikkinyt nukella.
Olen lähihoitaja ja osaan tehdä nuo kaikki hoito toimenpiteet. Samaa työtä tehdään kuin sh:t ainoa ero on että en saa kanyloida, muuten osaan kaikki mitä sairaanhoitajakin.
Lh kirjoitti:
Olen lähihoitaja ja osaan tehdä nuo kaikki hoito toimenpiteet. Samaa työtä tehdään kuin sh:t ainoa ero on että en saa kanyloida, muuten osaan kaikki mitä sairaanhoitajakin.
Ilman muuta osaat, siksi ne sairaanhoitajat ovatkin käyneet 3,5 vuotta koulua sinun koulutuksesi päälle.
Oikeasti en. Koulussa harjoiteltiin noita nukeilla, harkassa pääsin pari kertaa katetroimaan, sen jälkeen en ole haavoja lukuunottamatta mitään noista tehnyt, enkä voi väittää osaavani. Haavoista osaan lähinnä painehaavoja ehkäistä ja hoitaa, kunhan eivät ole liian pahoja.
Sen sijaan osaan aika paljon muuta, mitä ihmisen avustamisessa, hoitamisessa ja kohtaamisessa palveluasumisessa pitää osata. Tuntuu kyllä aika roisilta, jos työpaikoilla oletetaan, että joku oikeasti osaisi jotain, vaikka nukeilla vain on harjoiteltu. Sinänsä kyllä uskon, että nuo asiat oppisin, jos olisin sellaisessa paikassa töissä, joissa niitä tarvitsee. Hoivilla vain ei monessakaan paikassa tarvitse.
Alue: Aihe vapaa
Nenämahaletkun laittoon ei tarvita mitään erityiskoulutusta. Tietysti se pitää osata laittaa ja ennenkaikkea sen oikea paikka varmistaa. Ja tietää, koska ei ole varma ja mitä sitten.
Nykyisin nml:ja vähän vähemmän käytetään ravitsemukseen, usein siirrytään suoraan suonensisäisestä peg:iin, mutta ileus- ja kiireellisillä päivystysleikkauspotilailla ovat arkisinta arkea. Ja tarvittaessa niitä tosiaan tungetaan niin kiireelläkin kuin vaikka 10 kertaa päivässä poisrevityn tilalle. Laittajana milloin kukakin lähihoitajasta gastrokirurgian ylilääkäriin.