Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että henkinen paha olosi voisi johtua sinusta itsestäsi?

No ainakin monet ihmiset puhuvat itsestään ja itselleen tosi rumasti. Kyllä se omaan mielialaan ja minäkäsitykseen vaikuttaa, jos hokee itselleen päivittäin, miten on ihan p**ka, lihava, ruma ja ties vaikka mitä. Kun harvempi juttelee samaan sävyyn esim. lapselleen, mutta omaa itseä sitten piestään niin että soi.

Kun minkää terveen itsekriittisyyden kanssahan tuolla ei ole mitään tekemistä.

Tavallaan, kyllä! Minulla on sama kokemus, että auttamisesta tulee hyvä olo. Kun antaa pyyteettömästi jotakin sellaista, mikä on itselle ylimääräistä tai "halpaa" siis. Ei esimerkiksi syyllistämisen seurauksena tai velvollisuudentunnosta.

Siitä olen eri mieltä, että "syy" pahasta olosta pitäisi ottaa omille niskoille, eikä sitä tarvitse vierittää toistenkaan niskoille. Mitään yksittäistä elementtiä (tässä tapauksessa ihmistä) ei voi erottaa ympäristöstään ja kaikki mitä ympärillä tapahtuu, vaikuttaa tähän yksittäiseen elementtiin. Silti jonkinnäköisen itsen ja egon muodostus on siinä mielessä tarpeen, että se itse voi tarvittaessa ottaa jalat alleen ja kävellä johonkin toiseen ympäristöön. Siltikään ei pääse eroon ympäristön vaikutuksesta itseen.

Vihasta ja vaatimuksista luopuminen vaatii tosiaankin ison asennemuutoksen: tyytymisen, eli tyytyväisyyden. Tämä luonnollisesti pitää sisällään luopumisen jatkuvasta kasvusta ja kehityksestä. Kasvu ja kehityshän ei sinänsä lopu koskaan, mutta sen pakottaminen tiettyyn elämän osa-alueeseen (esim. materia, talous) luo vastustusta ja vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap on ratkaissut ihmiskunnan ongelmat. Nyt vain teke kirjahyllyn tilaa enkelikirjojen ja yksisarsvisoppaiden väliin tilaa Nobelille.

Nyt kyllä repesin! :D Hauskuus on yksi parhaita ominaisuuksia ihmisessä.

Ap

Ap hyvä. Juuri sinä et todellakaan tiedä asiasta selvästi yhtikäs mitään.

Masennus on aivan liian monimutkainen sairaus, jotta sitä voisi purkaa pelkäksi asennevammaksi.

Jos sinulla "masennus" parani vain sillä, että aloit hymyillä ja sanoa kiitos ja anteeksi, et oikeasti ollut alkaa päälle edes masentunut.

Tavallaan toki olet oikeassa siinä, että alakuloa voi auttaa tietoinen näkökulmavaihdos ja positiivinen suhtautuminen muihin.

Mutta ei se nyt oikeasti mikään masennuksen ratkaisu ole. Masennusta aiheuttaa lapsuuden traumat, toimimattomat ihmissuhteet, aivokemia, kiusaaminen, näköalaton elämäntilanne yms. Mahdollisesti yhtä aikaa moni tekijä.

Se, että itse alkaa hymyillä enemmän lähinnä vain luo masentuneelle tunteen, että hän on itse vastuussa ja koska ei kykene poppaskonstilla masennusta poistamaan, on SIINÄKIN asiassa epäonnistunut luuseri. Voi siis pahentaakin masennusta.

Masennus ei pelkällä päätöksellä parane, muista ap se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokaisen henkinen paha olo johtuu juuri henkilöstä itsestään. Eihän siitä ole epäilystäkään. Toiset vaan ovat henkisesti heikompia ja herkempiä. Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa.

Eihän johdu.

Sisäisesti vahva ihminen kestää mitä tahansa, heikko romahtaa kun kynsi katkeaa.

Minusta masentunut ihminen on paljon vahvempi kuin kiusaajansa. Ei vaadi minkäänlaista vahvuutta kiusata muita, vain tyhmyyttä, ilkeyttä, itsekkyyttä. Masentunut ihminen on joutunut kohtaamaan vaikka minkälaista paskaa ja mennyt sen läpi vaan, kyllä siinä tarvitsee vahvuutta.

Aloittajalle. Minun masennukseni johtui muista ihmisistä. Minut kasvatettiin kiltiksi tytöksi, en oppinut elämään niin että olisin pitänyt rajani vaan annoin kohdella itseäni kaltoin, annoin muiden vahingoittaa itseäni. Olen jo lapsesta pitäen ollut ystävällinen, empaattinen ja avulias, minulle on luonnollista ymmärtää aivan pienestä eleestä toisen avuntarve ja luonnostani autan muita pienilläkin asioilla.

Olen alkanut parantua masennuksesta vasta kun olen oppinut pitämään rajani ja olemaan terveesti itsekäs. Nyt elän elämääni niin kuin itse haluan enkä uhraudu. Olen katkaissut välit negatiiviseen ja myrkylliseen ystävään enkä anna muidenkaan kohdella tai puhua minulle vittumaisesti. Tämä on ollut paras askel pois masennuksesta.

N kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokaisen henkinen paha olo johtuu juuri henkilöstä itsestään. Eihän siitä ole epäilystäkään. Toiset vaan ovat henkisesti heikompia ja herkempiä. Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa.

Eihän johdu.

Sisäisesti vahva ihminen kestää mitä tahansa, heikko romahtaa kun kynsi katkeaa.

Minä olen sellainen, sisäisesti vahva. Olen kuitenkin myös äärimmäisen herkkä. Eli eivät pois sulje toisiaan. Herkkyys ei tarkoita heikkoutta. Se että joku ei ole herkkä, ei tarkoita, että ihminen olisi vahva. Tässä on kysymys tunneherkkyydestä. Osa heikoista ihmisistä on täysin tunnekylmiä. Tunteettomuus ei ole vahvuutta.

Se on varmasti monen masennuksen taustalla että kuvitellaan että herkkyys on heikkoutta ja sen takia piilotellaan tunteita ja esiinnytään vahvana ja kovana. Masennus on itseen käännettyä vihaa. Pitää päästää ne negatiivisetkin tunteet kuten myös kyyneleet ulos, ei piilottaa ja peittää. Herkkyys on voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisia kuvataan sanoilla juro, hymytön, iloton. Masennus on myös yleisimpiä sairauksiamme.

Minulle tuli mieleen ajat, kun olin teini. Teinihän nyt ei niin kovin useissa tapauksissa ole ns. valmis (vaikka ikäistään kehittyneempiä on toki olemassa). Olin siis teininä sellainen, etten oikeastaan huomannut muita ihmisiä enkä varsinkaan heidän avuntarpeitaan. Elin omassa pikku maailmassani, mikä nyt ei välttämättä teinille niin harvinainen olotila ole. Olin hyvin masentunut ja koin jatkuvasti olevani huono ja vääränlainen.

Kuitenkin, kun sitten kasvoin ja kehityin ihmisenä vähän alle kolmenkympin tietämissä, alkoi maailmankuvani muuttua. Halusin olla parempi ihminen.

Aloin tarkkailla ympäristöäni, tarjosik apuani, opettelin sanomaan kiitos ja pyytämään anteeksi. Aloin hymyillä ihmisille. Hymyily johtui siitä, että minulle oikeasti tuli hyvä mieli, kun aloin ottaa muut huomioon ja kohdella heitä ystävällisemmin.

Koen itseni nykyään paljon tasapainoisemmaksi ja onnellisemmaksi. Itsetunto on kohentunut.

Niin paljon puhutaan siitä, että suomalaiset ovat masentuneita ja tyytymättömiä itseensä ja elämäänsä. Minä uskon vahvasti, että tämä johtuu suomalaisten suhtautumisesta muihin ihmisiin. Me olemme yleisesti ottaen liian vihamielisiä toisiamme kohtaan. Ymmärrän hyvin, ettei tee mieli olla ystävällinen ihmiselle, joka vaikuttaa töykeältä. Töykeä ihminen ei vaan tiedosta, kuinka paljon parempi olo hänelle tulisi asenteen muutoksella. Uskallan siis väittää, että suomalaisia vaivaa asennevamma. Se on muutettavissa, mutta se tapaa olla liian monilla niin vahvana, että ymmärrän hyvin, ettei sen muuttaminen helppoa ole.

Kaikki on kuitenkin omissa käsissämme. Minä jos kuka tiedän mistä puhun.

Olen täysin samaa mieltä:) myös kokemusta omasta käyttäytymisestä ja siitä muutoksesta, miten hyvään lopputulokseen se johtaakaan, niinkuin ap:lla. Jos olemme ystävällisiä toisille, hyvin suurella tod.nököisyydell meille ollaan ystävällisiä.

Ärtyneisyyteen löytyy syy meistä itsestä,kokeilkaas vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, eli seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn uhriksi joutuminen on omaa syytäni. Kiitos.

Ei pidä käsittää tahallaan väärin.

Traumaattisia asioita tapahtuu ja niihin parhaiten auttaa psykoterapia. En kuitenkaan käsitellyt kirjoituksessani tällaisia asioita, vaan pelkkää asennevammaa, joka on varmasti yleisempi syy ihmisten pahaan oloon kuin se, että olisi joutunut hyväksikäytetyksi tai pahoinpidellyksi.

Ap

Ei tuo "käsitä tahallaan väärin". Sinä kyllä aivan suoraan väität aloituksessa, että masennus johtuu asennevammasta ja se on parannettavissa asennetta muuttamalla. Piste.

SINÄ itse et näe, että masennukselle voi olla vaikka kuinka monenlaisia syitä, ja vain pieni osa niistä on muutettavissa vain ajattelutapaa *vips* muuttamalla.

Suomeksi sanottuna syyllistät masentuneita ihmisiä. Sitä ei voi hyväksyä.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä. Juuri sinä et todellakaan tiedä asiasta selvästi yhtikäs mitään.

Masennus on aivan liian monimutkainen sairaus, jotta sitä voisi purkaa pelkäksi asennevammaksi.

Jos sinulla "masennus" parani vain sillä, että aloit hymyillä ja sanoa kiitos ja anteeksi, et oikeasti ollut alkaa päälle edes masentunut.

Tavallaan toki olet oikeassa siinä, että alakuloa voi auttaa tietoinen näkökulmavaihdos ja positiivinen suhtautuminen muihin.

Mutta ei se nyt oikeasti mikään masennuksen ratkaisu ole. Masennusta aiheuttaa lapsuuden traumat, toimimattomat ihmissuhteet, aivokemia, kiusaaminen, näköalaton elämäntilanne yms. Mahdollisesti yhtä aikaa moni tekijä.

Se, että itse alkaa hymyillä enemmän lähinnä vain luo masentuneelle tunteen, että hän on itse vastuussa ja koska ei kykene poppaskonstilla masennusta poistamaan, on SIINÄKIN asiassa epäonnistunut luuseri. Voi siis pahentaakin masennusta.

Masennus ei pelkällä päätöksellä parane, muista ap se.

En minä ole parantunut masennuksestani täysin. Se on aina taustalla.

Mutta uskon että masennusta voi lievittää jakamalla hyvää oloa ympärilleen.

Itselleni se ainakin on auttanut, vaikka ei tietenkään kokonaan poistanut.

Ap

Olen ollut kiusattu lapsuuden ajan, olin aina se hiljainen ja kiltti, en halua pahaa kärpäsellekkään. Eli se miten muita kohtelee ei aina vaikuta siihen että hyvää saat takaisin. Olen yleisesti todella pidetty ihminen mutta pidän asiat itselläni. Vahingontekijöillä on aina vastuu itsellään. Mulla ei ole mitään syytä olla muille kiltti mutta olen koska en kykene olemaan ilkeäkään. Masennuksen olen käynyt läpi ja edelleen yritän päästä mielen rauhaan. Arvet on ja pysyy, terapiat ei auta sun muutkaan. Jotta kykenisin toipumaan ja vahventumaan tarvitsen muiden tukea mutta ystäviä ei ole paljoa saati että monet tietäisivätkään miten toista tukea. 

Ilkeä ihminen harvoin kantaa vastuunsa muiden aiheuttamastaan pahasta olosta. Vastuun kantaa aina uhri ja masennuksellaan vaikuttaa yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. 

Ymmärrän hyvin miksi mielluumin olla ilkeä kuin kiltti vaikken sitä kykene olemaan. helppoa on tehdä pahaa ja juosta paikalta pois

Joo johtuu. Psykoottiset oireeni tai seksuaalitraumani eivät parane vaikka kuinka hymyilisin ihmisille.

Masennus ja asennevamma eivät ole synonyymeja eikä verrattavissa toisiinsa.

Ärtyneisyys ja vihaisuus eivät liity mitenkään masennukseen. Masentunut ihminen on surullinen, uupunut, ei uskalla näyttää negatiivisia tunteitaan vaan säilöö ne sisäänsä. Ap ei tiedä mitä masennus on.

Sitten kun on käynyt terapiassa, toivottavasti alkaa osata näyttää tunteitaan, myös sitä vihaa. Joskus se voi aluksi ryöpsähtää, kerralla kaikki kun ei ikinä ole saanut olla vihainen.

Vierailija kirjoitti:

Ok, eli seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn uhriksi joutuminen on omaa syytäni. Kiitos.

Siinäpä oikein marttyyri. Vääristeletkö aina asioita näin? Vai onko luetun ymmärtämisessä vikaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kiusattu lapsuuden ajan, olin aina se hiljainen ja kiltti, en halua pahaa kärpäsellekkään. Eli se miten muita kohtelee ei aina vaikuta siihen että hyvää saat takaisin. Olen yleisesti todella pidetty ihminen mutta pidän asiat itselläni. Vahingontekijöillä on aina vastuu itsellään. Mulla ei ole mitään syytä olla muille kiltti mutta olen koska en kykene olemaan ilkeäkään. Masennuksen olen käynyt läpi ja edelleen yritän päästä mielen rauhaan. Arvet on ja pysyy, terapiat ei auta sun muutkaan. Jotta kykenisin toipumaan ja vahventumaan tarvitsen muiden tukea mutta ystäviä ei ole paljoa saati että monet tietäisivätkään miten toista tukea. 

Ilkeä ihminen harvoin kantaa vastuunsa muiden aiheuttamastaan pahasta olosta. Vastuun kantaa aina uhri ja masennuksellaan vaikuttaa yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. 

Ymmärrän hyvin miksi mielluumin olla ilkeä kuin kiltti vaikken sitä kykene olemaan. helppoa on tehdä pahaa ja juosta paikalta pois

Usein kuitenkin valitettavasti käy niin että kiltti masentuu ja hyväksikäyttävät ja myrkylliset ihmiset porskuttaa etiäppäi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, eli seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn uhriksi joutuminen on omaa syytäni. Kiitos.

Ei pidä käsittää tahallaan väärin.

Traumaattisia asioita tapahtuu ja niihin parhaiten auttaa psykoterapia. En kuitenkaan käsitellyt kirjoituksessani tällaisia asioita, vaan pelkkää asennevammaa, joka on varmasti yleisempi syy ihmisten pahaan oloon kuin se, että olisi joutunut hyväksikäytetyksi tai pahoinpidellyksi.

Ap

Mihin tutkimukseen perustat luulosi? Nääs voin minäkin uskoa, että vesi aiheuttaa masennusta, koska a) olen masentunut b) juonut satoja tuhansia litroja vettä elämäni aikana, mutta jos haluan todistaa uskomukseni, pitää tehdä tutkimus.

Vierailija kirjoitti:

Ärtyneisyys ja vihaisuus eivät liity mitenkään masennukseen. Masentunut ihminen on surullinen, uupunut, ei uskalla näyttää negatiivisia tunteitaan vaan säilöö ne sisäänsä. Ap ei tiedä mitä masennus on.

Sitten kun on käynyt terapiassa, toivottavasti alkaa osata näyttää tunteitaan, myös sitä vihaa. Joskus se voi aluksi ryöpsähtää, kerralla kaikki kun ei ikinä ole saanut olla vihainen.

Ärtyneisyys ja vihaisuus liittyy erittäin vahvasti masennukseen.

Onnea ap. Et ole ikinä ollut masentunut ja teiniangstisi parani kun aloit hymyillä. Hyvähän se on masentuneille tollasen ihmisen jaella neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärtyneisyys ja vihaisuus eivät liity mitenkään masennukseen. Masentunut ihminen on surullinen, uupunut, ei uskalla näyttää negatiivisia tunteitaan vaan säilöö ne sisäänsä. Ap ei tiedä mitä masennus on.

Sitten kun on käynyt terapiassa, toivottavasti alkaa osata näyttää tunteitaan, myös sitä vihaa. Joskus se voi aluksi ryöpsähtää, kerralla kaikki kun ei ikinä ole saanut olla vihainen.

Ärtyneisyys ja vihaisuus liittyy erittäin vahvasti masennukseen.

No voihan se olla niinkin. Vihan on joutunut aina nielemään, ei ole koskaan saanut näyttää vihaansa vaikka on joutunut kokemaan vääryyttä ja kaltoinkohtelua, niin se muhii sisällä ja tuottaa pahaa oloa. Olisihan se hyvä purkaa viha johonkin, esim. rääkkiliikuntaan tai jos sattuu löytämään hyvän terapeutin niin hänen avullaan.

Olen ollut monessa masennusryhmässä ja tavannut paljon masentuneita. Kukaan heistä ei ole ollut ärtynyt tai vihainen, ainakaan niin että se näkyisi ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärtyneisyys ja vihaisuus eivät liity mitenkään masennukseen. Masentunut ihminen on surullinen, uupunut, ei uskalla näyttää negatiivisia tunteitaan vaan säilöö ne sisäänsä. Ap ei tiedä mitä masennus on.

Sitten kun on käynyt terapiassa, toivottavasti alkaa osata näyttää tunteitaan, myös sitä vihaa. Joskus se voi aluksi ryöpsähtää, kerralla kaikki kun ei ikinä ole saanut olla vihainen.

Ärtyneisyys ja vihaisuus liittyy erittäin vahvasti masennukseen.

No voihan se olla niinkin. Vihan on joutunut aina nielemään, ei ole koskaan saanut näyttää vihaansa vaikka on joutunut kokemaan vääryyttä ja kaltoinkohtelua, niin se muhii sisällä ja tuottaa pahaa oloa. Olisihan se hyvä purkaa viha johonkin, esim. rääkkiliikuntaan tai jos sattuu löytämään hyvän terapeutin niin hänen avullaan.

Olen ollut monessa masennusryhmässä ja tavannut paljon masentuneita. Kukaan heistä ei ole ollut ärtynyt tai vihainen, ainakaan niin että se näkyisi ulospäin.

Kyllä sairas saa olla ärtynyt ja vihainenkin, ilman että kukaan vaatii tekohymyilemään ihmisille- vaatisiko ap tätä myös syöpäpotilailta?