Lue keskustelun säännöt.
Vanhustyössä uupunut Nina, 41, vaatii lähihoitajille soveltuvuuskokeita: ”Kuka tahansa pääsee sisään”
30.09.2018 |
Työntekijät, ammattiliitot ja työnantajat pitävät haitallisena sitä, ettei lähihoitajaksi opiskelevien soveltuvuutta alalle enää testata.
Oireet alkoivat näkyä hiljalleen viime keväänä.
Lähihoitajana hoivakodissa työskentelevä Nina, 41, tunsi ennen työvuorojensa alkua, ettei jaksaisi vaihtaa työvaatteita ylleen. Loppukeväästä töihin lähtemisestäkin tuli ylivoimaista.
Kyse ei ollut siitä, etteikö Nina olisi viihtynyt työssään, jota hän on tehnyt jo kymmenen vuoden ajan, kyllä hän viihtyi. Oli kuitenkin eräs asia, joka hiersi: alalle soveltumattomat kollegat.
Sen jälkeen, kun lähihoitajaopintojen soveltuvuuskokeet poistettiin, alalle on tullut Ninan mukaan liikaa sellaisia, jotka ovat täysin soveltumattomia työhön.
– En liioittele, kun väitän, että kuka tahansa pääsee sisään. Se on valtavan raskasta. Potilasturvallisuus on koko ajan vaarassa, ja käytännössä muut ikään kuin sammuttavat tulipaloja ja tekevät tällaisten lähihoitajien työt. Oikeastaan tämä on pelkkää tulipalojen sammuttamista, eikä niin saisi olla.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulustani lähti hiljattain lähäriopintoihin todella vaikeasta keskittymishäiriöstä kärsivä nuori, jolla on erittäin suuria motivaatio-ongelmia. Uskoakseni hän on myös varsin masentunut.
Vanhemmat ovat kieltäneet keskittymishäiriön lääkehoidon eikä nuori ole saanut mitään apua. Tunnen toki tätä oppilasta kohtaan myötätuntoa mutta en silti missään tapauksessa haluaisi hänen hoitoonsa.
Minun on äärettömän vaikeaa kuvitella häntä työskentelemässä tavoitteellisesti ja tuloksellisesti. Hänellä ei esimerkiksi ole mitään oma-aloitteisuutta. Työelämässä hänestä luultavasti tulee ihminen, joka ei tee mitään, ellei joku ymmärrä käskeä. Tämä ei välttämättä ole edes laiskuutta vaan liittyy vaikeaan keskittymishäiriöön. Hän on useimmiten täysin omissa maailmoissaan. Olisi karmeaa olla vanha ja sairas ja hänen armoillaan.
Pakko kommentoida tähän,sillä olen hoitaja jolla on lievä-keskivaikea tarkkaavaisuushäiriö. En voi käyttää lääkitystä sivuoireiden vuoksi. Tarvitsen työn,jossa pääsen liikkumaan ja tekemään jotta tarkkaavaisuustaso pysyy yllä. Pahin olisi työ konttorirottana,jolloin joutuisin istumaan koko päivän paikoillaan ja näpyttämään konetta. Olen hyvä työssäni, eikä ole vaikeuksia keskittyä kunhan työ ei ole liian hidastempoista TAI äärimmäisen nopeaa ja kovaa paineensietokykyä vaativaa jossa tulee jatkuvasti keskeytyksiä ja häiriötekijöitä. Onneksi työpaikalla ja suuntautumisella voi vaikuttaa tähän.
Minulla on tunneälyä,tilannetajua ja pidän ihmisläheisestä työstä,lääketiede ja hoitotyö ovat aina kiinnostaneet. Suhtaudun työhöni intohimolla ja koen olevani täysin omalla alallani, vaikka paperilla olisin varmaan mielestäsi täysin soveltumaton hoitoalalle.Olen kyllä opettajana aivan täysin tietoinen siitä, että keskittymishäiriöiset eivät ole homogeeninen ryhmä. Kuvailin tässä tasan yhtä tiettyä oppilasta, jonka tiedän päässeen lähärikoulutukseen. Tämä ihminen on alalle sopimaton eikä sillä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä ehkä läpäisisit soveltuvuustestin. Kyseinen oppilaani ei varmasti. Miksi ihmeessä kuvittelet minun kirjoittavan sinusta?
Onpas hyökkäävä sävy viestissäsi. Kyllä,olen läpäissyt soveltuvuustestin aikoinaan. Halusin vain tuoda ilmi senkin seikan, ettei tarkkaavaisuushäiriö tarkoita automaattisesti soveltumattomuutta alalle tai että henkilö olisi huono tai kyvytön työssään. Tämä ei todella ole itsestäänselvyys edes monille opettajille tai kasvatustyössä toimiville,saati taviksille. Luulen,ettet sinäkään voi tietää minkälainen työntekijä tuo nuori tulee olemaan aikuistuttuaan jos pääsee itseään kiinnostavalle alalle,oli se sitten hoitoala tai joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta lähihoitajana vanhuspuolella ja nähnyt monenlaista tallaajaa. En ole itsekään tämän maailman viisaimmasta päästä, mutta harvapa meistä on. Lähihoitajien älykkyyden arvosteleminen on niin surullista kuunneltavaa, koska ihmisen arvo on niin paljon muutakin.
On alalle soveltumattomia, kyllä, mutta suurin osa lähihoitajista on ihan normaaleja ihmisiä. Heillä jokaisella on omannäköinen, hyvä elämä, eikä se sisällä mitään poikeavaa. Heidän kanssaan on mukava tehdä töitä, he tekevät töitä ja osaavat keskustella asioista laidasta laitaan. Tämä palsta antaa sellaisen kuvan, että kaikki olisivat moniongelmaisia elämänhallinnan menettenäitä päihderiippuvaisia, jotka räkivät päivät kattoon ja pahoinpitelevät vanhuksia. Toivottavasti tämä joukkolynkkaus loppuisi joskus ja työntekijät saisivat ansaitsemaansa arvostusta.
En usko, että kukaan on epäillytkään etteikö alalla löytyisi myös niitä empaattisia hoitoalalle täysin soveltuvia lähihoitajia. Valitettavasti huomio vain kiinnittyy näihin ongelmatapauksiin. Eikö se ole näiden hyvien lähihoitajienkin etu, että vihdoin asialle tehtäisiin jotain ja alalle olisi tarkemmat kriiterit. Nimenomaan se on rasittavaa näille kunnollisille lähihoitajille, kun nämä joutuvat tekemään alalle soveltumattomienkin työt. Ei tässä kukaan koko ammattiryhmää hauku mutta on varmasti relevanttia ottaa käsitteeksi lähihoitajat, koska ongelma tuntuu olevan niin laaja. Nimenomaan siitä syystä, että kunnollisia kriteerejä alalle ei ole.
Ei kai asioita tarvitse lakaistu maton alle vain sen takia, että hyviäkin lähihoitajia on olemassa.
Hirvittää lukea näitä juttuja, onneksi pääsin alalta pois. On kuin olisi päässyt uppoavasta laivasta viime hetkillä.
Tuskin yhden luuserin, joka käytti lsd:tä ja kannabista. Työkkäri laittoi hänet lähihoitajan opintoihin. Kyllä tuossa on työkkärilläkin vastuuta. Jäi sitten opinnot kesken parin kuukauden päästä.
Vanhustenkeskuksessa keikkaili nuori nainen, joka ei uskontonsa takia voinut tehdä alapesuja. Näitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai meillä on hirmuisen paljon ihania, mahtavia, kunnollisia ja tunnollisia lähihoitajia. Aivan ihania ihmisiä, arjen sankareita joita tämä maa todella tarvitsee.
Mutta tämä ongelmapuoli on valitettavasti ihan totta. Nämä ovat ongelmia meidän työpaikallamme:
-puutteellinen lukutataito. Se ei vaan riitä minkäänlaiseen käyttöohjeen omatoimiseen lukemiseen. Pari viikkoa sitten minulle kivenkovaan väitettiin, että hoidossa käytettävä tarveaine ei ole vaihtunut toiseen vaan on samaa tavaraa. Molemmathan olivat samankokoisessa pullossa ja pullon pääväri ja valmistajakin ovat samat. Täydennyskoulutus on aika lailla mahdotonta, kun sitä käytännössä voi tehdä vain videoiden avulla.
-puutteellinen laskutaito. Okei, ne työvuorolistat ovat vanhanaikaiset. Mutta listaan ei osata laskea, montako tuntia ollaan oltu töissä. Täydet tunnit (esim. klo 9-17) vielä onnistuu, mutta tuntien osat ovat mahdottomia.
-töistä varastaminen. Yksi ei selitettynäkään ymmärrä, miksi ei saa syödä omin päin kaapista reseptilääkkeitä. Nehän on saatu ilmaisina päivystyspakkauksina ja ilmaista saa ottaa. Ihan viime vuosina ei ole kolmiolääkkeitä kadonnut, se on parannus entiseen.
-työajan väärinkäyttö. Työaikakirjanpidon väärentäminen, "omilla asioilla" juokseminen (esim. 400 metrin päässä olevassa Postissa ei ikinä pystytä asioimaan alle tunnissa), lorviminen ja sen päälle tehdään tekemättömiä asioita mielellään ylityönä. Töissä sometetaan, tuodaan jotain lehtiä selailtaviksi ja katsotaan Netflixiä pahemmin sitä peittelemättä.
-ylimielisyys ja haluttomuus oppia ja ymmärtää. Erittäin heikko ammattitaito yhdistettynä luonnottomaan itsevarmuuteen on kamalan huono yhdistelmä. Esimerkiksi hygieniaohjeistuksia ei tarvitse noudattaa, koska on itse ajatellut parhaan mahdollisen tavan. Suunnatonta kritisointia siitä, että mitään ei saa tehdä omalla tavalla. "Oma tapa" tarkoittaa poikkeuksetta, että jotain jätetään tekemättä, tehdään se epähygieenisesti ja jostain oikoen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulutusta lähtee yleensä se "heikoin aines" lähihoitajakouluun kun eivät muualle pääse.
Pelottaa ajatella kun kuinka ne koulun rääväsuut asenteineen saattavat joku päivä olla itseä hoitamassa. Toki iso osa kasvaa ihan hyviksi tyypiksi, mutta silti.
Juu, heikoin ainespa hyvinkin aina peruskoulusta lähihoitajiksi. Itselläkin oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo vain säälittävät 9,1 joten lähdin sitten lähihoitajaksi. Jatkoin tosin sairaanhoitajaksi myöhemmin, mutta eikös ne sh:tkin ole sitä samaa heikkoa ainesta tämän palstan mukaan?
Kaverini oli vielä heikompaa ainesta, keskiarvo hieman jopa alle sen ysin ja hänkin tietysti lähti peruskoulusta lähihoitajaksi. Tehtyään sitä työtä jonkin aikaa lähti lukemaan lääkäriksi. Valmistuu pian.
Sairaanhoitajat ja lähärit eivät ole samaa kastia. Siinä on valtava kuilu välissä. Sairaanhoitajat ovat fiksumpaa porukkaa.
Onhan se omaa typeryyttä, jos lähtee noista lähtökohdista perseitä pesemään. Kertoo lähinnä huonosta itsetunnosta, ettei usko pärjäävänsä oikeassa elämässä. Vasta sitten iän tultua huomaa, että tuli tehtyä moka. Sitten takaisin koulun penkille, kuten sä ja kaverisi olette tehneet. Hyvä te!
Kerropa mitä teet työksesi, niin tiedän mitä se oikea elämä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe nousee hetkeksi jukisuuteen, mutta unohtuu pian. Sitten kaikki jatkuu ennallaan. Odottakaahan kun suuret ikäluokat alkavat joutua kunnolla hoidon piiriin, niin sitten se alkaa koskettaa teitäkin, jotka ette alalla työskentele. Vanhempanne ovat näiden alalle sopimattomien armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti ajatellaan että moniongelmaiset hoitaa sitten itsensäkin kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin yhden luuserin, joka käytti lsd:tä ja kannabista. Työkkäri laittoi hänet lähihoitajan opintoihin. Kyllä tuossa on työkkärilläkin vastuuta. Jäi sitten opinnot kesken parin kuukauden päästä.
Vanhustenkeskuksessa keikkaili nuori nainen, joka ei uskontonsa takia voinut tehdä alapesuja. Näitä riittää.
No sen verran käytyy kyllä tunnustaa, että olen itsekin poltellut pilveä nuorempana ja parilla Damin reissulla on tullut taikasieniäkin testattua. Olen kuitenkin ollut hoitoalalla yli kymmenen vuotta eikä mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta lähihoitajana vanhuspuolella ja nähnyt monenlaista tallaajaa. En ole itsekään tämän maailman viisaimmasta päästä, mutta harvapa meistä on. Lähihoitajien älykkyyden arvosteleminen on niin surullista kuunneltavaa, koska ihmisen arvo on niin paljon muutakin.
Miksi älykkyydestä on tullut ihmisarvon mittari? Miksei voida hyväksyä sitä, että keskimääräinen lähäri on keskitasoa tyhmempi, mutta hänen ihmisarvonsa ei riipu siitä
Varmaan siksi että se ei ole totta.
Minun mielestäni alalle soveltumattomia näkyy ennen kaikkea yli 50-vuotiaissa naisissa, joilla on aikoinaan olleet soveltuvuuskokeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta voidaan vilpittömästi myös kysyä soveltuvatko ne vanhan liiton muijatkaan välttämättä hoitoalalla aivan optimaalisesti. Se, että hoitajina on erilaisia ihmisiä, ei ole välttämättä huono asia. Potilaissakin on eroa. Joku vanhus saattaa tykätä suupaltista savolaisesta, joka käy ronskisti kiinni ja nauraa rätkättää paskavaippaa vaihtaessaan, kun taas joku toinen vanhus kokee saman käytöksen ainoastaan loukkaavana. Kyllä ne 'soveltumattomatkin' voivat olla ihan hyviä hoitajia, vaikka tekisivät hommat eri asenteella kuin vanhemmat työhönsä kyynistyneet hoitajat.
Tässä ei ole kyse persoonallisuus eroista, vaan siitä ettei osata hommia, eikä ehkä olla edes kiinnostuttu oppimaan. Lähärin työssä vanhuspuolella täytyy olla hyvät tiedot ja taidot esim: ergonomisista hoito tekniikoista, apuvälineistä, etiikasta, eri muistisairauksista ja niiden etenemisestä, yleisesti kansantaudeista, lääkityksistä ja niiden haitoista jne jne. Sitten täytyisi olla vielä sen verran sosiaalisia kykyjä, että pystyy kertomaan havainnoistaan työkavereille ja lääkärille, ja kommunikoimaan omaisten kanssa. Kirjatakin pitäisi. Lisäksi hommat pitää osata aikatauluttaa siten, että ne ehtii työvuoronsa aikana tehdä. Tämä on todellinen ongelma, kun paljastuu että joku on koko päivän aikana hoitanut vain 2 asukasta 6 sijaan, ja ne muut makaa edelleen oman onnensa nojassa odottamassa sängyissään. Jos työkaverilla on oleellisia puutteita useammalla alueella, niin onhan siinä katastrofin ainekset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulutusta lähtee yleensä se "heikoin aines" lähihoitajakouluun kun eivät muualle pääse.
Pelottaa ajatella kun kuinka ne koulun rääväsuut asenteineen saattavat joku päivä olla itseä hoitamassa. Toki iso osa kasvaa ihan hyviksi tyypiksi, mutta silti.
Juu, heikoin ainespa hyvinkin aina peruskoulusta lähihoitajiksi. Itselläkin oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo vain säälittävät 9,1 joten lähdin sitten lähihoitajaksi. Jatkoin tosin sairaanhoitajaksi myöhemmin, mutta eikös ne sh:tkin ole sitä samaa heikkoa ainesta tämän palstan mukaan?
Kaverini oli vielä heikompaa ainesta, keskiarvo hieman jopa alle sen ysin ja hänkin tietysti lähti peruskoulusta lähihoitajaksi. Tehtyään sitä työtä jonkin aikaa lähti lukemaan lääkäriksi. Valmistuu pian.
Sairaanhoitajat ja lähärit eivät ole samaa kastia. Siinä on valtava kuilu välissä. Sairaanhoitajat ovat fiksumpaa porukkaa.
Onhan se omaa typeryyttä, jos lähtee noista lähtökohdista perseitä pesemään. Kertoo lähinnä huonosta itsetunnosta, ettei usko pärjäävänsä oikeassa elämässä. Vasta sitten iän tultua huomaa, että tuli tehtyä moka. Sitten takaisin koulun penkille, kuten sä ja kaverisi olette tehneet. Hyvä te!
Sun itsetunnolla ei pestäis peppuja etkä pärjäisi siivoojana, vaan pitää olla joku hieno titteli, jotta tuntisit olevasi jotain. Päteä.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulutusta lähtee yleensä se "heikoin aines" lähihoitajakouluun kun eivät muualle pääse.
Pelottaa ajatella kun kuinka ne koulun rääväsuut asenteineen saattavat joku päivä olla itseä hoitamassa. Toki iso osa kasvaa ihan hyviksi tyypiksi, mutta silti.
Tämä minuakin pelottaa. Kaikenlaiset häiriintyneet ilkimykset, jotka on patalaiskoja, hoitaa meitä tuolla vanhana... Lähihoitajan työ ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii hyvää luonnetta ja korkeaa moraalia. Hehän työskentelevät kaikista avuttomimpien kanssa. Niiden, jotka eivät osaa edes kertoa huonosta kohtelusta. Pienet lapset, avuttomat vanhukset jne.
Vanhustyö ja lähihoitajan työ on oikeastaan kaksi eri asiaa. Lähihoitaja on sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon käynyt, jolla on perusvalmiuksia monenlaisiin töihin.
Lähihoitajalla ei ole mitään tiettyä työpaikkaa, minne hän kuuluu.
En ole nyt tarpeeksi viisas sanomaan mitä käytännön merkitystä tuolla on, mutta pitäisikö näitä valmistuvia lähihoitajia yrittää kuitenkin ohjata enemmän myös muualle kuin vanhuspuolelle? Olisiko vanhustyön työvajetta (jos sitä oikeasti on) mahdollista paikata jollain muulla täsmävalmennuksella ja koulutuksella? Esim.jollain hoiva-avustajan koulutuksella. Onko mielekästä, että kaikki käyvät koulutuksen, joka vain pieneltä osin käsittelee vanhustyötä, mutta kaikilta odotetaan yhtä paljon osaamista ja vastuuta? Ymmärrän että on linjoja, joissa erikoistutaan yhteen tai toiseen, mutta siltikin.
Se on totta että alalla on paljon soveltumattomia. On komentelijoita, jotka käskyttävät vanhusta kuin alaista! On agressiivisia, on lääkevarkaita, on hoitajia, jotka eivät kunnioita vanhuksia. Vanhusten kunnioittamisen pitäisi olla ihan perusasia.
Tuo on juuri se syy miksen ikinä hakeutuisi alalle, vaikka aina olen ollut vanhusten kans tekemisis ja tykkään vanhuksista. En tulisi toimeen työkavereiden kanssa, jotka halveksuvcat vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soveltuvuuskokeet takaisin.
Järkyttävää ja täysin käsittämätöntä, että ne ykskaks poistettiin.
Ei niistä soveltuvuuskokeista mitään hyötyä ole. Itsekin olen sellaisessa käynyt ja ne "oikeat" vastaukset on helppo antaa, olipa se totta vai ei. Annan pari esimerkkiä: sinulla on edessä kuva leikkivistä lapsista. Käsketään kertoa kuka heistä olet. Yksi lapsista piilottelee puun takana, yksi leikkii yksin hiekkalaatikolla, pari lasta leikkii yhdessä, noin kolme lasta leikkii yhdessä ja noin 6-7 hengen joukko lapsia leikkii yhdessä. Ei ole vaikea arvata että et pistä ruksia yksinään leikkivän lapsen kohdalle vaan siihen joka leikkii isommassa porukassa.
Toinen esimerkki on ryhmähaastattelu. Paikalla on psykologi joka antaa aiheen mistä ryhmässä keskustellaan. Taaskin oli helppo arvata kuinka hoitaa pisteet kotiin. Osallistu keskusteluun, anna myös muiden puhua ja kuuntele heitä. Esitä reipasta ja sosiaalista.
T. Lähäri joka ei sovellu työhön. En ole sosiaalinen tiimipelaaja. Valitsin tämän ammatin koska en silloin keksinyt mitä tehdä ja koulutodistukseni oli niin surkea että ei jäänyt valinnanvaraa, mentiin sinne mihin päästiin. Keskiarvo ylä-asteella oli 5,7
En ole alalla mutta olen kesätyön verran nähnyt mistä on kyse ja lisäksi läheisiä on paljon alalla. Vuosia on samasta asiasta puhuttu mutta mitään ei ole tehty. Koko järjestelmään pitäisi tehdä muutos, siis alkaen työhyvinvoinnista. Niin, että ala olisi houkutteleva ja sinne voisi hakeutua muitakin kuin näitä röökimuijia, jotka eivät muuallekaan pääse (anteeksi yleistys)
Kaikki tuntemani sairaanhoitajat esim. vanhainkodeissa ym. kuntoutuslaitoksissa ovat olleet täysin burn outin partaalla ja osa vaihtanutkin alaa. Kaiken sen kuormittavuuden keskellä on vielä rankkaa, kun mitään vapaa-ajan ohjelmaa ei voi oikein suunnittella, kun työvuoroja ei tiedä etukäteen.
MIelestäni pitäisi lähteä siitä mitä nämä hoitajat haluavat. Tiedän erään (ei- hoitoalalla työskentelvä), jonka työaika on viisi päivää töitä ja 6 päivää vapataa. Rankempaakin työtä jaksaa näin, kun tietää, että tulevilla vapailla oikeasti ehtii vähän levähtääkin.
Jos joku esim. haluaa tehdä vain neljäpäiväistä viikkoa niin se pitäisi olla ihan ok. Joustavuutta työntekijöitä kuunnellen. Jollei työntekijöitä riitä niin sitten Filippiineiltä lisää hoitajia. Kai se kielitaidotonkin hoitaja on parempi kuin täysin epämoitivoitunut alalle soveltumaton lähihoitaja.
LIsäksi pitäisi mielestäni enemmän huomiota ryhmädynamiikkaan, että työyhteisöön valittaisiin sellaisia henkilöitä, jotka työskentelvät hyvin yhteen hiileen tukien toisiaan.