Lue keskustelun säännöt.
Oletko kirjoittanut/kirjoittamassa romaania?
29.09.2018 |
Kysymys otsikossa. Olisi mukava kuulla, onko kukaan saanut julkaistua romaania (ei omakustanteet) ja ihan vaan omasta kirjoitusprosessista. Itse olen kirjoittamassa romaania, mutta en tiedä mikä valmiin tuotoksen kohtalo tulee olemaan. Mielestäni ideani on hyvä ja teksti sujuvaa, teemat ovat kantavia ja faktatkin kunnossa, mutta toki omalle tekstilleen saattaa sokeutua ja se voi olla ihan surkeakin. Mutta minusta tuntuu, että tästä voi tulla jotakin. Katsotaan. Voi olla, että pyydän arvion tekstistäni Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelussa, vaikka se on maksullinen.
Miten muilla?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä ihan yleisesti tiedettyä, että kustantamot päättävät käsikirjoituksen jatkosta ensimmäisen sivujen perusteella. Silti monissa julkaistuissa kirjoissa alku on tylsä ja mitäänsanomaton, mutta kuitenkin alkaa tiivistyä tekstin edetessä. Sen ymmärrän, että jos teksti on jo teknisesti päin persettä, niin tuskin sieltä mitään Dostojevskia on luvassa, mutta jos teksti ei heti kymmenen sivun aikana "nappaa" mukaansa, ei se välttämättä kerro kokonaisuudesta.
Ymmärrän kyllä kustantajia tässä. Aika harva lukijakaan jaksaa nykypäivänä hidasta alkua, jos nimi kannessa ei ole Dostojevski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valmis sekä puolivalmis käsikirjoitus. En ole lähettänyt suoraan kustantajalle, mutta toisen ilmoitin kilpailuun ja toiseen näistä anoin apurahaa. Sainkin kannustusapurahan ja se tuntui puoliksi hyväksynnältä, joten hyvillä mielin jatkan työstämistä.
Arvelen, että osa kustantajille tulevista teksteistä on kyhäelmiä ja yritelmiä. En tiedä mikä suhdeluku on esimerkiksi television lauluohjelmiin pyrkivillä, mutta sielläkin on suuri määrä epämusikaalisia ihmisiä jotka vain ovat päättäneet haluavansa tähdeksi. Useampi ihminen varmasti uskaltautuu omalla ajallaan raapustelemaan kuin televisioon laulamaan. Sadat käsikirjoitukset on kustantamoissa läpikatsottu jo ensimmäisistä lauseista. Ehkä oma siellä joukossa erottuu edukseen, kun oikeinkirjoitus ei koske silmiin ja jännitteen osaa pitää yllä.
Ratkaisevaa on, onko teema kustantamon mieleen ja osuuko se ajan henkeen.
Mikä on kannustusapuraha? Miten sitä voi hakea vaikka teos ei olisi vielä valmis ja julkaisuja ei ole pohjalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohituskaistalle pääsee, jos on valmiiksi julkkis tai kustantajan mielestä sen verran kiinnostava persoona (hyvässä tai pahassa), että myyntiä tulee. Kustantaja ei ole silloin ainakaan korkeakulttuurin asialla, vaan myynnin maksimoinnin.
Minä olen kirjoittanut muutamia kirjoja. Homma etenee niin, että tarjoan valmista käsikirjoitusta kustantajalle. Ehkä erikseen ovat sellaiset kirjailijat, joilta kustantaja tilaa tietynlaista tekstiä, ja myös ne, joiden teoksia rahoitetaan ulkopuolelta. Suunnitelmat täytyy silloinkin tietysti olla.
Onko tosiaan niin, ettei teksti itsessään nykyään riitä, vaan kirjailijan täytyy olla ns. julkisuusystävällinen persoona? Taide on alistettu markkinoille.
En ole tuo aiempi, mutta sivusta huudellen: Suomessa ilmestyy joka vuosi niin paljon kirjoja, ettei kukaan ammattilukijakaan pysty niitä kaikkia lukemaan. Ja sitten vielä ne ihan hyvät omakustanteet päälle.
Eli jos et ole valmis markkinoimaan, ei kukaan todennäköisesti kuule kirjastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä ihan yleisesti tiedettyä, että kustantamot päättävät käsikirjoituksen jatkosta ensimmäisen sivujen perusteella. Silti monissa julkaistuissa kirjoissa alku on tylsä ja mitäänsanomaton, mutta kuitenkin alkaa tiivistyä tekstin edetessä. Sen ymmärrän, että jos teksti on jo teknisesti päin persettä, niin tuskin sieltä mitään Dostojevskia on luvassa, mutta jos teksti ei heti kymmenen sivun aikana "nappaa" mukaansa, ei se välttämättä kerro kokonaisuudesta.
Ymmärrän kyllä kustantajia tässä. Aika harva lukijakaan jaksaa nykypäivänä hidasta alkua, jos nimi kannessa ei ole Dostojevski.
Toisaalta joo, mutta sekin on ikävää, jos taide alistetaan markkinoille ja ajan hengelle. Mutta minkäs teet.
Lapsena olin koko ajan kirjoittamassa romaaneja. En.toki julkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä ihan yleisesti tiedettyä, että kustantamot päättävät käsikirjoituksen jatkosta ensimmäisen sivujen perusteella. Silti monissa julkaistuissa kirjoissa alku on tylsä ja mitäänsanomaton, mutta kuitenkin alkaa tiivistyä tekstin edetessä. Sen ymmärrän, että jos teksti on jo teknisesti päin persettä, niin tuskin sieltä mitään Dostojevskia on luvassa, mutta jos teksti ei heti kymmenen sivun aikana "nappaa" mukaansa, ei se välttämättä kerro kokonaisuudesta.
Ymmärrän kyllä kustantajia tässä. Aika harva lukijakaan jaksaa nykypäivänä hidasta alkua, jos nimi kannessa ei ole Dostojevski.
Toisaalta joo, mutta sekin on ikävää, jos taide alistetaan markkinoille ja ajan hengelle. Mutta minkäs teet.
Tuo onkin vähän monipiippuinen kysymys. Jos ajatellaan, että kirja itsessään, riippumatta lukijoiden reaktioista, on taideteos, kirjan taiteellinen arvo on sama, vaikka se olisi ikuisesti kirjoittajansa lukitussa pöytälaatikossa.
Useimmat meistä nykyään kuitenkin ajattelevat, että kirja taideteoksena syntyy vasta, kun joku lukee sen ja antaa siihen oman tulkintansa oman persoonansa ja elämänkokemuksensa kautta. Ja tähän tarvitaan lukijoita.
Suomalaisen kirjan suurimpia kilpailijoita ovat toiset suomalaiset kirjat. Ne kirjat, joista kuullaan eniten, ovat luetuimpia. Ja luonnollisesti jokainen kustantaja haluaa kustantaa ne luetuimmat.
Ihmettelen kuinka kukaan jaksaa enää nykyaikana kirjoittaa romaania, kun ihmiset eivät lue enää kirjoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pessimisti kirjoitti:
Ihmettelen kuinka kukaan jaksaa enää nykyaikana kirjoittaa romaania, kun ihmiset eivät lue enää kirjoja...
Kirjojahan luetaan enemmän kuin ennen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valmis sekä puolivalmis käsikirjoitus. En ole lähettänyt suoraan kustantajalle, mutta toisen ilmoitin kilpailuun ja toiseen näistä anoin apurahaa. Sainkin kannustusapurahan ja se tuntui puoliksi hyväksynnältä, joten hyvillä mielin jatkan työstämistä.
Arvelen, että osa kustantajille tulevista teksteistä on kyhäelmiä ja yritelmiä. En tiedä mikä suhdeluku on esimerkiksi television lauluohjelmiin pyrkivillä, mutta sielläkin on suuri määrä epämusikaalisia ihmisiä jotka vain ovat päättäneet haluavansa tähdeksi. Useampi ihminen varmasti uskaltautuu omalla ajallaan raapustelemaan kuin televisioon laulamaan. Sadat käsikirjoitukset on kustantamoissa läpikatsottu jo ensimmäisistä lauseista. Ehkä oma siellä joukossa erottuu edukseen, kun oikeinkirjoitus ei koske silmiin ja jännitteen osaa pitää yllä.
Ratkaisevaa on, onko teema kustantamon mieleen ja osuuko se ajan henkeen.
Mikä on kannustusapuraha? Miten sitä voi hakea vaikka teos ei olisi vielä valmis ja julkaisuja ei ole pohjalla?
Olikohan termi ihan kirjoittajan oma? Eli tarkoitti apurahaa, jonka oli vaan saanut ilman menneitä näyttöjä eli koki kannustukseksi? Harmi etten itse kehtaa hakea, tällä tavalla sitä nyt ainakaan ei saa, jos ei edes hae...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miljuunia vuosia sitten lähetin matskua tuonne nvl:n palautepalveluun. Se onkin oikein kannatettavaa, saat ulkopuolisen katsomaan tekstiäsi, objektiivisesti ja ilman pelkoa ketunhännistä tai nolaamisesta.
En ole kirjoittanut romaania, sori siitä. Olen siis ehkä vähän huono tai "ot" vastaaja ;-).
Mutta voisit lukaista Stephen Kingin "Kirjoittamisesta". Siinä on aika paljon juttua tuosta kirjoittajan suhteesta omaan tekstiinsä. Sekä tekstin karsimisen tärkeydestä. (Ei saa rakastua tekstiinsä, eli vanha kunnon neuvo "kill your darlings".) Siinä kohtaa se kustannustoimittaja myös astuu kuvaan valtaisa viikate olallaan niitä liikoja rönsyjä katkomaan...Ja hei, onnea!
Sen takia ei ole saatavilla hyviä kirjoja, joita minä lukisin. Toivoisin todella, että omakustanteita olisi enemmän ja kirjat juuri sellaisina kun kukin kirjoittaja on ne kirjoittanut <3
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valmis sekä puolivalmis käsikirjoitus. En ole lähettänyt suoraan kustantajalle, mutta toisen ilmoitin kilpailuun ja toiseen näistä anoin apurahaa. Sainkin kannustusapurahan ja se tuntui puoliksi hyväksynnältä, joten hyvillä mielin jatkan työstämistä.
Arvelen, että osa kustantajille tulevista teksteistä on kyhäelmiä ja yritelmiä. En tiedä mikä suhdeluku on esimerkiksi television lauluohjelmiin pyrkivillä, mutta sielläkin on suuri määrä epämusikaalisia ihmisiä jotka vain ovat päättäneet haluavansa tähdeksi. Useampi ihminen varmasti uskaltautuu omalla ajallaan raapustelemaan kuin televisioon laulamaan. Sadat käsikirjoitukset on kustantamoissa läpikatsottu jo ensimmäisistä lauseista. Ehkä oma siellä joukossa erottuu edukseen, kun oikeinkirjoitus ei koske silmiin ja jännitteen osaa pitää yllä.
Ratkaisevaa on, onko teema kustantamon mieleen ja osuuko se ajan henkeen.
Kun tulisikin uusia tv-sarjakäsiksiä, jotta telkkuun tulisi jotain järkevää katsottavaa. Vika on valitsijoissa, haluavat aina samaa tympeää peetä, joka tulee halvalla tuotettuna roskana ulos.
Onko tosiaan niin, ettei teksti itsessään nykyään riitä, vaan kirjailijan täytyy olla ns. julkisuusystävällinen persoona? Taide on alistettu markkinoille.