Lue keskustelun säännöt.
Oletteko hylänneet jonkun niin, ettei tämä ole ymmärtänyt syytä?
29.09.2018 |
Missä asiassa hänen olisi pitänyt korjata itseään? Sanoitko asiasta, mutta ei vain mennyt perille? Vai oliko syytä mahdotonta saada perille loukkaamatta pahasti?
Kommentit (41)
Ei mulle ole kukaan koskaan soittanut ja kysynyt miksi lakkasin pitämästä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on nuorempana hylätty noin... Vieläkin mietin että miksi koska tiedän että tällä miehellä oli silloin ja on vieläkin tunteita minua kohtaan, kuitenkin valitsi toisen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen lopettamisen syy on aina se, ettei sittenkään rakastunut toiseen. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, oliko toinen liian lyhyt tai sivistymätön tai takertuva tai liian mitä milloinkin? Kaikissahan jotain huonoja puolia on. Syy on se, ettei tunteita ole tarpeeksi tai lainkaan, ja hylätyn täytyy se vain hyväksyä ja mennä eteenpäin.
Näin ainakin olen yrittänyt ajatella, kun minut on hylätty. Jos en omana itsenäni kelpaa, ei sille mitään ole tehtävissä. En voi muuttua keneksikään toiseksi. Miksi kiduttaa itseään sen enempää miettimällä, mitä vikaa minussa tällä kertaa oli.
Kyse on ihmisen kontrollin tarpeesta. Asiat voi käsitellä loppuun vain jos niistä on tietoinen ylipäätään. Asioihin voi vaikuttaa ja tulevaisuuden virheiltä voi välttyä vain jos tietää mitä ne olivat. Tai mihin ei voi vaikuttaa, sen voi opetella hyväksymään, mutta vain mikäli siitä on ensin tietoinen.
Ohis...siihen, että ei ihastukaan tai rakastukaan toiseen ei välttämättä ole mitään erityistä syytä. Toinen voi olla oikein mukava tyyppi, mutta siitä huolimatta suhteen edellyttämä tunne puuttuu.
Tuo on sitä selittelyä. Mitään ei tapahdu tai aktiivisesti ole tapahtumatta ilman jotain syytä. Jostain syystä se tunne puuttuu, koska ei ole jotain X asiaa. Jos siitä taas ei itse ole tietoinen niin sille ei tietysti voi sitten mitään, mutta yleensä ihmiset eivät ole niin suomeksi sanottuna tyhmiä etteivät osaisi eritellä pienellä itsetutkiskelulla - ja tarkoitan siis tosiaan ettei siihen paljoa vaadita.
No se syy on, että aivoissa ei tapahdu ihastumisen tai rakastumisen aiheuttavaa reaktiota. Ei sille voi mitään eikä toinen voi tehdä mitään, millä sen saisi tapahtumaan.
Kyllä, toinen ei ole ymmärtänyt sitä, että kymmenen vuoden aikana olen noin kerran vuodessa sanonut suomeksi ääneen, että EI.
Mitä voi tehdä, jos ei mene jakeluun?
Meillä ei ollutkaan yhteisymmärrystä siitä mikä juttu meidän välillä oli. Minä luulin että se on vain seksiä ja hän luuli että siinä oli jotain enemmän.
En ole tunteeton, pidin tästä ihmisestä ja tuntui pahalta kuulla mitä hän oli luullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollutkaan yhteisymmärrystä siitä mikä juttu meidän välillä oli. Minä luulin että se on vain seksiä ja hän luuli että siinä oli jotain enemmän.
En ole tunteeton, pidin tästä ihmisestä ja tuntui pahalta kuulla mitä hän oli luullut.
Niin siis en hänelle kehdannut selittää että ihastuin toiseen ja tämän kanssa olin aloittamassa suhdetta.
Kerran estin yhden miehen whatsapissa. Olin aidosti kiinnostunut hänestä. Hän oli 45v ja minä olen 24v (nainen). Tämä mies osoittautui kuitenkin kamalaksi pervoksi, ahdistuin ja estin hänet. Harmi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Minut on aina jätetty, ja enemmän jätetty kertomatta syitä miksi jätettiin, ainoastaan yksi seurustelukumppani viitsi kertoa oikeat syyt ilman mitää kliseitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen lopettamisen syy on aina se, ettei sittenkään rakastunut toiseen. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, oliko toinen liian lyhyt tai sivistymätön tai takertuva tai liian mitä milloinkin? Kaikissahan jotain huonoja puolia on. Syy on se, ettei tunteita ole tarpeeksi tai lainkaan, ja hylätyn täytyy se vain hyväksyä ja mennä eteenpäin.
Näin ainakin olen yrittänyt ajatella, kun minut on hylätty. Jos en omana itsenäni kelpaa, ei sille mitään ole tehtävissä. En voi muuttua keneksikään toiseksi. Miksi kiduttaa itseään sen enempää miettimällä, mitä vikaa minussa tällä kertaa oli.
Kyse on ihmisen kontrollin tarpeesta. Asiat voi käsitellä loppuun vain jos niistä on tietoinen ylipäätään. Asioihin voi vaikuttaa ja tulevaisuuden virheiltä voi välttyä vain jos tietää mitä ne olivat. Tai mihin ei voi vaikuttaa, sen voi opetella hyväksymään, mutta vain mikäli siitä on ensin tietoinen.
Ohis...siihen, että ei ihastukaan tai rakastukaan toiseen ei välttämättä ole mitään erityistä syytä. Toinen voi olla oikein mukava tyyppi, mutta siitä huolimatta suhteen edellyttämä tunne puuttuu.
Voi myös käydä niin, että on aluksi ihastunut ja rakastunut ja sitten siitä ei vain kehity mitään enempää. Kertakaikkiaan ei ole mitään järkevää syytä tai vikaa siinä toisessa, tunne vaan loppuu.
It must have been love but it's over now.
It must have been good but I lost it somehow.
It must have been love but it's over now.
From the moment we touched,'til the time run out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erään naisen jonka kanssa olin ystävystynyt. Hän oli hyvin ripustautuva ja puhui kaiken aikaa omista asioistaan. Ja halusi tietää kaiken mun ajatuksista. Se alkoi tuntua ahdistavalta joten katkaisin koko ystävyyden. Toisinaan kadun, mutta olen pystynyt elää vapaammin.
Olen, useammankin tyypin. Jostain syystä ketään ei ole kiinnostanut minun kantani asiaan, kun olen lähdöstä tiedottanut. Pelkkää "minäminäminää", joka on ollut tietysti myös syy lähtemiseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen erään naisen jonka kanssa olin ystävystynyt. Hän oli hyvin ripustautuva ja puhui kaiken aikaa omista asioistaan. Ja halusi tietää kaiken mun ajatuksista. Se alkoi tuntua ahdistavalta joten katkaisin koko ystävyyden. Toisinaan kadun, mutta olen pystynyt elää vapaammin.
Halusi tietää kaiken sinusta, mutta puhui vain itsestään? Kuulostaa hieman ristiriitaiselta.
Paukutan turpaani liikaakin. Ärjyn, karjun ja rätkytän. Kun vaistoan vastapuolen olevan samoilla aalloilla, tahdon antaa kaikkeni.
Väkivaltaisille ja alistajille en jää selittelemään.
T. Vatun nuora
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen lopettamisen syy on aina se, ettei sittenkään rakastunut toiseen. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, oliko toinen liian lyhyt tai sivistymätön tai takertuva tai liian mitä milloinkin? Kaikissahan jotain huonoja puolia on. Syy on se, ettei tunteita ole tarpeeksi tai lainkaan, ja hylätyn täytyy se vain hyväksyä ja mennä eteenpäin.
Näin ainakin olen yrittänyt ajatella, kun minut on hylätty. Jos en omana itsenäni kelpaa, ei sille mitään ole tehtävissä. En voi muuttua keneksikään toiseksi. Miksi kiduttaa itseään sen enempää miettimällä, mitä vikaa minussa tällä kertaa oli.
Kyse on ihmisen kontrollin tarpeesta. Asiat voi käsitellä loppuun vain jos niistä on tietoinen ylipäätään. Asioihin voi vaikuttaa ja tulevaisuuden virheiltä voi välttyä vain jos tietää mitä ne olivat. Tai mihin ei voi vaikuttaa, sen voi opetella hyväksymään, mutta vain mikäli siitä on ensin tietoinen.
Ohis...siihen, että ei ihastukaan tai rakastukaan toiseen ei välttämättä ole mitään erityistä syytä. Toinen voi olla oikein mukava tyyppi, mutta siitä huolimatta suhteen edellyttämä tunne puuttuu.
Voi myös käydä niin, että on aluksi ihastunut ja rakastunut ja sitten siitä ei vain kehity mitään enempää. Kertakaikkiaan ei ole mitään järkevää syytä tai vikaa siinä toisessa, tunne vaan loppuu.
It must have been love but it's over now.
It must have been good but I lost it somehow.
It must have been love but it's over now.
From the moment we touched,'til the time run out.
Totta. Tai sitten koko ihastuminen perustuu vallitseviin olosuhteisiin, esim lomaromanssit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, exäni. Oli kamalan riippuvainen ja ylianalysoi kaikkea, aina olisi pitänyt olla yltiöpositiivinen hymy korvissa tai muuten häntä ahdisti, kun olin kylmä. Siis normaalisti ei voinut olla (esim. ei voinut istua hiljaa tietokoneella tai keskittyä tv-sarjan seuraamiseen), kokoajan olisi pitänyt heittää läppää ja olla nauravainen, muuten oltiin kylmiä ja häntä ahdisti. Monta kertaa yritin puhua hänelle tästä, mutta häntä alkoi heti ahdistamaan kun olin niin kylmä, ettei suostunut kuuntelemaan.
Viimeinen tikki oli, kun perheenjäseneni kuoli, minä itkin silmät päästäni ja mies oli ulvomassa vieressä, että häntä ahdistaa kun olet tuollainen, niin kylmä ja etäinen.
Meni aika pitkään, että tuon kokemuksen jälkeen osasin olla oma itseni muiden ihmisten seurassa, jotenkin sellainen ylipirteän hölösuun rooli jäi päälle, kun sitä joutui exän kanssa jatkuvasti esittämään.
No, miehesi ei vaikuta ihan terveeltä. Siitä huolimatta sinä mahdollistit tuon, ja olisit voinut ihan suoraan sanoa hänelle, miksi suhde päättyi. Laita vaikka tuo kirjoitukses hänelle jälkeenpäin kirjeenä, jos et edelleenkään saa suutasi auki.
Minua ärsyttää se, että ihmiset eivät ota mitään vastuuta omasta käytöksestään, vaan ajattelevat aina, että se toinen on ainoa syntipukki. Todellisuudessa esimerkiksi sinun olisi pitänyt alusta lähtien puolustaa oikeuttasi olla surullinen, vihainen tai alakuloinen. Mutta ei, sinä itse suostuit teeskentelemään, koska et tykännyt miehen pettymyksestä!
Ja tuo vain ruokkii hänen itsekeskeistä haluaan olla palvottu, ihailtu ja positiivisesti huomioitu.
Ymmärrän pointtisi, mutta minusta parisuhteeseen ei kuulu puolustautuminen. Tai ainakaan en omaan suhteeseeni halua tyyppiä, jolta joudun puolustautumaan ja varjelemaan itseäni, enkä voi olla rennosti oma itseni.
Vierailija kirjoitti:
Olen erään naisen jonka kanssa olin ystävystynyt. Hän oli hyvin ripustautuva ja puhui kaiken aikaa omista asioistaan. Ja halusi tietää kaiken mun ajatuksista. Se alkoi tuntua ahdistavalta joten katkaisin koko ystävyyden. Toisinaan kadun, mutta olen pystynyt elää vapaammin.
Sä vaan kiltisti kuuntelit vai? Etkä ikinä koskaan jauhanut omista jutuistas, jotka se oli kuullut noin tuhanteen kertaan. Uskoisko tuota.
Vierailija kirjoitti:
Olen, exäni. Oli kamalan riippuvainen ja ylianalysoi kaikkea, aina olisi pitänyt olla yltiöpositiivinen hymy korvissa tai muuten häntä ahdisti, kun olin kylmä. Siis normaalisti ei voinut olla (esim. ei voinut istua hiljaa tietokoneella tai keskittyä tv-sarjan seuraamiseen), kokoajan olisi pitänyt heittää läppää ja olla nauravainen, muuten oltiin kylmiä ja häntä ahdisti. Monta kertaa yritin puhua hänelle tästä, mutta häntä alkoi heti ahdistamaan kun olin niin kylmä, ettei suostunut kuuntelemaan.
Viimeinen tikki oli, kun perheenjäseneni kuoli, minä itkin silmät päästäni ja mies oli ulvomassa vieressä, että häntä ahdistaa kun olet tuollainen, niin kylmä ja etäinen.
Meni aika pitkään, että tuon kokemuksen jälkeen osasin olla oma itseni muiden ihmisten seurassa, jotenkin sellainen ylipirteän hölösuun rooli jäi päälle, kun sitä joutui exän kanssa jatkuvasti esittämään.
Symppaan. Olen itsekin muutamaan tuollaiseen tyyppiin törmännyt, joka kääntää tilanteesta tai asiasta riippumatta aina huomion itseensä. Tyhjä kaivo ei vaan kantamalla täyty.
Vierailija kirjoitti:
Kerran estin yhden miehen whatsapissa. Olin aidosti kiinnostunut hänestä. Hän oli 45v ja minä olen 24v (nainen). Tämä mies osoittautui kuitenkin kamalaksi pervoksi, ahdistuin ja estin hänet. Harmi..
Mahtaa miestä harmittaa...
M35
Olen jättänyt ja minut on jätetty ilman selitystä.
Minä olen jättänyt silloin, kun useamman tapaamisen jälkeen henkilö ei ole herättänyt kiinnostusta tai halua tutustua häneen paremmin. Henkilössä ei ole mitään vialla tai erityistä syytä tunteeseen ei ole. Kummallista on se, että pari henkilöä on lähettänyt tapaamisemme jälkeen viestin, jossa hän kertoo tunteneensa erityisen yhteyden meidän välillämme, vaikka minä olen lähinnä ollut kiusaantunut ja kokenut vuorovaikutuksen vaikeaksi.
Minä olen tullut jätetyksi kaksi kertaa siksi, että kumppani on löytänyt uuden ja muutaman kerran tekosyyn varjolla. Ei siinä mitään, kumppanin mielestä me emme ole sopineet yhteen. Voi tietenkin olla, että hän on nähnyt tilanteen paremmin, kun minä olen vielä ollut hänestä häikästynyt. Mikäs siinä, sellaista elämä on.
Joo, siis tämä tapahtui jo yli vuosikymmen sitten kun olin 16-19 -vuotias. :D Nykyään en tasan tuollaiseen suostuisi, mutta nuorena ja epävarmana entisenä kiusattuna siedin kaikenlaista sikailua muilta ihmisiltä hyväksynnän toivossa. Exän mitään yhteystietoja minulla taas ei enää ole ja kuten jo kommentissani mainitsin, yritin puhua hänelle monta kertaa, mutta ei suostunut kuuntelemaan.