15v pojalle lukukirja ei scifi eikä parisuhde, ei lue kirjoja kun pakosta ja nyt pakko

Tykkääkö "kauhusta" . Mun 12v poika lukee The Freddy Files kirjoja. Ne on englanniksi jos vaan ei se haittaa.

Meillä 17-v innostui lukemisesta. Marko Kilven kirjan luettuaan (koulun pakko luettavaksi valittu kirja, joka yllättäen uppos). Oli kuulemma aivan mahtava. Samalla kiinnostui poliisin ammatista.

Nyt on lainassa loputkin Marko Kilven kirjat.

Poika raidallisessa pyjamassa on hyvä ja ekan sivun ehdotuksen alapeukuista huolimatta, uusi suomennos Siepparista ruispellosta toimisi varmasti myös - elävää kieltä ja etenevä tarina, eikä liian pitkä. Muita ehdotuksi olisivat Margorianin Willie itkupilli, Hornbyn Skeittari ja Nicholssin Kaikki peliin.

Olen äidinkielenopettaja yläkoulussa. Oman kokemukseni mukaan kaikkein haastavinta on löytää oikeasti hyvää luettavaa yläkoululaiselle, joka ei ikinä muutoin lue vähääkään pidempiä tekstejä. Oppilaan toive on, että hyvä sen olla pitää mutta lyhyt. Monet ovat sitä mieltä, että mikä tahansa yli 150-sivuinen kirja on pitkä. Ongelmaksi muodostuu sitten se, että tuijotetaan sivumäärää sisällön kustannuksella: on erittäin vaikeaa saada kunnollista, hyvin kirjoitettua, menevää ja juonivetoista tarinaa mahtumaan vähäiseen sivumäärään.

Täällä on jo mainittu omat suositukseni:

Delikouras: Nörtti-sarja

Sachar: Paahde

Paretskoi: Shell’s Angels -sarja

Sumanen: Rambo

Riordan: Salamavaras tai muu sarjasta

Albertalli: Minä Simon, homo sapiens

Edellä mainituista ovat omat oppilaat todistetusti tykänneet. Eivät ole liian lapsellisia mutta helppolukuisia kyllä. Erityisesti nuo Nörtit saa kuka tahansa luettua, ja monet niistä pitävät. Riordanin eräs oppilaani maininnut ensimmäiseksi kirjaksi, jonka on itsenäisesti saanut luettua loppuun.

Tuo Minä Simon on tämän syksyn suosikki. Siitähän on nyt se leffakin. Sitä lukivat minulla monet kasit. Heistä tosin valtaosa taisi olla sellaisia, jotka muutenkin lukevat.

Vadelmavenepakolaisesta on tykätty myös, mutta se ehkä vaatii hieman tottuneemman lukijan.

Vierailija kirjoitti:

Häräntappoase. Helppolukuinen ja lähellä tuonikäisen elämää.

Todellakin!

Turusen "Simpauttaja" voisi olla myös toinen.

Harry Potterit ovat kirjoja jotka sopivat nimenomaan ihmiselle joka ei ole tottunut lukemaan kirjoja. Teksti vetää eteenpäin, ja erityisesti lukujen lopussa kohtaus jää avoimeksi ja jatkuu sitten seuraavassa luvussa aivan eri asiasta, joka pakottaa jatkamaan lukemista. :)

Nopeatempoista, helppoa ja hauskaa. Toisella lukemisella saa enemmän syvyyttä, koko sarjan lukemisella taas lisää jne. Kerrassaan hyviä kirjoja kun pääsee yli "lastenkirja"- stigman. 

Potterit poika on nähnyt leffoina, mutta kirjat aivan liian paksuja jotta niihin tarttuisi.

Ap

Mikael Niemen Vittula. Voisi vedota jo ihan nimen takia :)

Vierailija kirjoitti:

Olen äidinkielenopettaja yläkoulussa. Oman kokemukseni mukaan kaikkein haastavinta on löytää oikeasti hyvää luettavaa yläkoululaiselle, joka ei ikinä muutoin lue vähääkään pidempiä tekstejä. Oppilaan toive on, että hyvä sen olla pitää mutta lyhyt. Monet ovat sitä mieltä, että mikä tahansa yli 150-sivuinen kirja on pitkä. Ongelmaksi muodostuu sitten se, että tuijotetaan sivumäärää sisällön kustannuksella: on erittäin vaikeaa saada kunnollista, hyvin kirjoitettua, menevää ja juonivetoista tarinaa mahtumaan vähäiseen sivumäärään.

Täällä on jo mainittu omat suositukseni:

Delikouras: Nörtti-sarja

Sachar: Paahde

Paretskoi: Shell’s Angels -sarja

Sumanen: Rambo

Riordan: Salamavaras tai muu sarjasta

Albertalli: Minä Simon, homo sapiens

Edellä mainituista ovat omat oppilaat todistetusti tykänneet. Eivät ole liian lapsellisia mutta helppolukuisia kyllä. Erityisesti nuo Nörtit saa kuka tahansa luettua, ja monet niistä pitävät. Riordanin eräs oppilaani maininnut ensimmäiseksi kirjaksi, jonka on itsenäisesti saanut luettua loppuun.

Tuo Minä Simon on tämän syksyn suosikki. Siitähän on nyt se leffakin. Sitä lukivat minulla monet kasit. Heistä tosin valtaosa taisi olla sellaisia, jotka muutenkin lukevat.

Vadelmavenepakolaisesta on tykätty myös, mutta se ehkä vaatii hieman tottuneemman lukijan.

On ollut ihanaa nähdä oman lapsensa lukevan innoissaan kirjoja yläkoulussa. Normaalisti tuijottaa vaan puhelintaan tms. Valitettavasti se 1-2 pakollisen kirjan lukeminen ei ole muuttunut tavaksi, vaan kirja on lopetettu tasan siihen kohtaan, kun lukupakko on loppunut.

Minusta on ollut hyvä, että äikänope on osannut suositella kirjoja, ettei vahingossa tule valinneeksi jotain supertylsää kirjaa. Myös perustelut lukemisen hyödyistä olisivat tärkeitä (myös kotona olisi kiva tietää).

Meidän poikaa olisi houkuttanut lukemaan lisää se, että lisäkirjoista olisi saanut jotain bonusta koulussa. Hän on nopea lukemaan, joten se pakollinen kirja tuli luettua parissa päivässä. Sitten luki toisen kirjan äikäntunneilla, ei enää kotona (paitsi vähän kipeänä ollessaan). Kolmatta aloitteli, jätti kesken kun kurssi loppui, vaikka oli kuulemma tosi hyvä kirja. Olisi helposti voinut lukea kurssin aikana useita kirjoja kotona, mutta kun ei ole pakko, niin ei lue.

Nicky Cruz - Juokse poika juokse.

Jäniksen vuosi

Lokki joonatan, lyhyt, klassikkoteos joten ope luultavasti tykkää vaikka lyhyt kirja onkin

Vierailija kirjoitti:

Jäniksen vuosi

Ja muutama muukin Paasilinnan alkupään kirja voisi upota.

Ulvova mylläri, Koikkalainen kaukaa, Ulkosenjumalan poika esim.

Noidan käsikirja tai muuta kauhua.

Minä pakkoluetutan yläasteikäisillä kirjoja Paahde, Häräntappoase ja Hobitti. Oon käyttänyt niitä viimeiset 6 vuotta.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäniksen vuosi

Ja muutama muukin Paasilinnan alkupään kirja voisi upota.

Ulvova mylläri, Koikkalainen kaukaa, Ulkosenjumalan poika esim.

Ukkosen

Jos fantasia kirjallisuus yhtään poikaa kiinnostaa niin Tracy Hickman, Margaret Weis, Hengen Miekka. Se on erään sarjan ensimmäinen kirja, mutta menee myös yksittäisenä lukemisena, jos ei lähdekkään kiinnostamaan. Itse olen lukenut kyseisen kirjan ja kirjasarjan nyt viiteen kertaan, ensimmäisen kerran suurinpiirtein samassa iässä kun poikasi. Kyseinen kirja ei ole mikään huippupaksu ja kirjainkokokin suht suuri.

Veljeni vartija