Lue keskustelun säännöt.
Lauantaiaamu ja elämä tuntuu tyhjältä kun en ole töissä
29.09.2018 |
Olen havahtunut pikkuhiljaa siihen että työ on alkanut määrittämään minua. Olen tosi haastavassa työssä ja arkeeni kuuluu älyllisesti haastavat tilanteet ja keskustelut. Olen aina ajatellut että töissä käydään jotta olisi rahaa viettää ihanaa vapaata perheen kanssa.
Mutta viikonloput ja lomat on alkaneet ahdistaa. En haluaisi tehdä mitään. Miehen kanssa ei keskustella koskaan mitään, hän on pääasiassa hiljaa. Hän haluaisi koko ajan toimintaa, minua ei huvita. Lasten kanssa jaksan leikkiä ja ulkoilla, muttei huvita järjestää mitään isompaa. Tuntuu että kotielämä on turhaa kun en edes halua vastata toisten odotuksiin eikä minunkaan toiveet ikinä toteudu.
Melkein toivon että olisi taas maanantai että olisin tärkeä ja saisin tehdä mitä haluan.
Kommentit (33)
Minä en ihan ymmärrä tuota lasten kanssa leikkimistä. Mitä se siis on?
Meillä lapset jo teini-ikäisiä ja ihan hyväpäisiä. Koskaan en ole heidän kanssaan "leikkinyt". Olen lukenut satuja, on keskusteltu, on sadutettu niin että he ovat tarinoineet, olen ollut vieressä kun ovat piirtäneet tai leikkineet palikoilla tai tehneet kakkuja hiekkalaatikolla...
Tärkeintä on, että on läsnä ja tarjolla. Jos he kysyvät jotain, jos tarvitsevat apua. Mutta voi siinä tehdä käsitöitä tai lukea omaa kirjaa.
Ainoa missä enemmän olen ollut kädet kiinni, on varmaan pulkkamäessä laskeminen tai uimassa käyminen. Muutoinhan nuo ihan omilla raajoillaan toimivat ja omaa päätään harjoittelevat.
Jos teillä arjen kodintöihin tarvitsee kuluttaa vapaa-aikaa ja se sinua rasittaa, niin hommaa siivooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kanssa ymmärrän ap:ta. Tykkään vapaapäivinä nukkua pitkään, mutta sitten alkaa helposti ahdistaa kun se tuttu rutiini puuttuu. Tulee myös syötyä ihan liikaa. Itsekin saan töissä paljon positiivista palautetta ja koen olevani hyvä työssäni, kotioloissa olen ihan paska ja menetän helposti malttini. En yhtään jaksaisi olla lapsille läsnä, ja varmaan niilläkin menee hermo muhun.
Niin ap:lla on joku parisuhdeongelma, tai jokin kyvyttömyys pitää puoliaan. Töissä on helpompaa kun on tietyt selkeät raamit, joiden sisällä saa päättää itse, ja saa vielä positiivista palautetta.
Menkää pariterapiaan jos keskustelu ei muuten onnistu. Vaikea käsittää, mikset saisi leipoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihan ymmärrä tuota lasten kanssa leikkimistä. Mitä se siis on?
Meillä lapset jo teini-ikäisiä ja ihan hyväpäisiä. Koskaan en ole heidän kanssaan "leikkinyt". Olen lukenut satuja, on keskusteltu, on sadutettu niin että he ovat tarinoineet, olen ollut vieressä kun ovat piirtäneet tai leikkineet palikoilla tai tehneet kakkuja hiekkalaatikolla...
Tärkeintä on, että on läsnä ja tarjolla. Jos he kysyvät jotain, jos tarvitsevat apua. Mutta voi siinä tehdä käsitöitä tai lukea omaa kirjaa.
Ainoa missä enemmän olen ollut kädet kiinni, on varmaan pulkkamäessä laskeminen tai uimassa käyminen. Muutoinhan nuo ihan omilla raajoillaan toimivat ja omaa päätään harjoittelevat.
Jos teillä arjen kodintöihin tarvitsee kuluttaa vapaa-aikaa ja se sinua rasittaa, niin hommaa siivooja.
No kai mä vaan olen huono ihminen ja kasvattaja. Ei tämä nuorempi ole koskaan leikkinyt yhtään yksin. Ei vaan viihdy ja itkee ja huutaa ja roikkuu jalassa. Vanhempaan on paljon ikäeroa ja eivät tykkää jostain syystä leikkiä keskenään. En siis vaan saa esim luettua vapaa-ajallani Ellen tee sitä itkun säestyksellä tai muualla kuin kotona. Minä olen oikeasti ollut kohta 4 v kädet kiinni tämän pienemmän kanssa. Isomman kanssa oli helpompaa. Luonne eroja tai sitten vaan olen vähän huonompi vanhempi kuin sinä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin ap:lla on joku parisuhdeongelma, tai jokin kyvyttömyys pitää puoliaan. Töissä on helpompaa kun on tietyt selkeät raamit, joiden sisällä saa päättää itse, ja saa vielä positiivista palautetta.
Menkää pariterapiaan jos keskustelu ei muuten onnistu. Vaikea käsittää, mikset saisi leipoa.
Varmaan näin on. Välillä mietin että pitääkö tämän takia erota että meillä on eri käsitys hyvästä vapaa-ajasta.
En voi leipoa kun joku itkee ja huutaa vieressä ja mies suuttuu kun tulee sotku eikä käytetä aika esim jossain käymiseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen tiukkis... etsää osais nauttia elämästä vaikka sulla olis miljoonia tilillä.
"pakko tehdä töitä mentaliteetti", minua kyllä ärsyttää tälläset ihmiset eniten...
Minä pelaan esimerkiksi muita ihmisiä vastaan sotapelejä netissä, aihepiiri voi olla muutakin kuin sotimista, mutta tässä tulee luova ja strateginen ajattelukyky esille hyvin vahvasti.
Ihan yhtä hyvä valinta on olla vaikka artisti, et vaan ole viitsinyt etsiä omia taitojas riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap:lla on joku parisuhdeongelma, tai jokin kyvyttömyys pitää puoliaan. Töissä on helpompaa kun on tietyt selkeät raamit, joiden sisällä saa päättää itse, ja saa vielä positiivista palautetta.
Menkää pariterapiaan jos keskustelu ei muuten onnistu. Vaikea käsittää, mikset saisi leipoa.
Varmaan näin on. Välillä mietin että pitääkö tämän takia erota että meillä on eri käsitys hyvästä vapaa-ajasta.
En voi leipoa kun joku itkee ja huutaa vieressä ja mies suuttuu kun tulee sotku eikä käytetä aika esim jossain käymiseen. Ap
Miksette voi sopia että mies lähtee jonnekin lasten kanssa ja sinä leivot? Vastustaako mies leipomista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy ensin toipuvana työnarkkarina (nainen) sanoa, että tilanteen tasapainottaminen vaatii paljon aitoa tahtoa, joka kestää tuulta ja paskakelejä. Olisin halunnut tehdä töitä ympäri vuorokauden, koska muuten tuli tyhjä olo, jota ei meinaa kestää.
Käytännössä tämä tarkoittaa menemistä omassa persoonassa sinne, mihin ei millään haluaisi mennä tai jota ei muka edes ole olemassa. Eli omat haavoittuvuudet, epävarmuudet jne. Enkä tarkoita omien epävarmuuksien yrjöämistä toisten ihmisten niskaan vaan niiden rehellistä kokemista tunnetasolla. Kesti vuosia ennen kuin pystyin edes myöntämään itselleni, että olisi mukavaa saada taukoakin välillä. Että joku tekisi jotain mukavaa minun hyväkseni, että kaikki ei lähdekään omista suorituksistani. Koska sisimmissäni pelkäsin, että levätty aika on hukka-aikaa, naminamia tms. Että olen 'laiska', jos en robotin lailla suorita koko ajan. Mutta tauot kuuluvat työntekoon, ne ovat osa sitä. Maksimiyritys ei tuo maksimitulosta eikä -onnea. Pitää pystyä ottamaan asioita vastaan toisilta ihmisiltä. Jos ei pysty, siitä se tyhjyys tulee.
Joskus toki tilanne on se, ettei ympärillä ole juuri sellaisia ihmisiä, joilta haluaisi ottaa vastaan mitään. Sitten on aika iso elämäremontti edessä, nimim. kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai lapsiin keskittyminen olikin se uuvuttava tekijä. Tunnen itsekin miespuolisia, jotka ovat onnellisia päästessään raskaisiin hommiinsa, kunhan pääsee kotia karkuun. Lapsia ei kannattaisi tehdä, jos ei ole valmis elämään heidän kauttaan 18-vuotta elämästään.
Missä näin olen sanonut? Toki se vaikuttaa että minun pitäisi 12 h leikkiä putkeen ja jos en leiki niin joku itkee.
Kommentti 11: Voi kun olisivat jo 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai lapsiin keskittyminen olikin se uuvuttava tekijä. Tunnen itsekin miespuolisia, jotka ovat onnellisia päästessään raskaisiin hommiinsa, kunhan pääsee kotia karkuun. Lapsia ei kannattaisi tehdä, jos ei ole valmis elämään heidän kauttaan 18-vuotta elämästään.
Missä näin olen sanonut? Toki se vaikuttaa että minun pitäisi 12 h leikkiä putkeen ja jos en leiki niin joku itkee.
Kommentti 11: Voi kun olisivat jo 18.
Anteeksi, tuo ei ollutkaan ap:n lausumaa.
m85 kirjoitti:
Tyypillinen tiukkis... etsää osais nauttia elämästä vaikka sulla olis miljoonia tilillä.
"pakko tehdä töitä mentaliteetti", minua kyllä ärsyttää tälläset ihmiset eniten...
Minä pelaan esimerkiksi muita ihmisiä vastaan sotapelejä netissä, aihepiiri voi olla muutakin kuin sotimista, mutta tässä tulee luova ja strateginen ajattelukyky esille hyvin vahvasti.
Ihan yhtä hyvä valinta on olla vaikka artisti, et vaan ole viitsinyt etsiä omia taitojas riittävästi.
En viitsikään vapaa-ajalla kun haluan olla perheeni kanssakin enkä pelata sotapelejä. Pidän töistäni, ei niitä ole pakko tehdä enkä useimmiten tee niitä vapaa-ajalla. Saattavat pyörimään mieleen kyllä jos ovat ratkaisemattomia ongelmia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap:lla on joku parisuhdeongelma, tai jokin kyvyttömyys pitää puoliaan. Töissä on helpompaa kun on tietyt selkeät raamit, joiden sisällä saa päättää itse, ja saa vielä positiivista palautetta.
Menkää pariterapiaan jos keskustelu ei muuten onnistu. Vaikea käsittää, mikset saisi leipoa.
Varmaan näin on. Välillä mietin että pitääkö tämän takia erota että meillä on eri käsitys hyvästä vapaa-ajasta.
En voi leipoa kun joku itkee ja huutaa vieressä ja mies suuttuu kun tulee sotku eikä käytetä aika esim jossain käymiseen. Ap
Miksette voi sopia että mies lähtee jonnekin lasten kanssa ja sinä leivot? Vastustaako mies leipomista?
Se vaatii että minä osallistun kaikkeen! Lähtökohta on se että jos se lähtee jonnekin, minun on mentävä mukaan. Ja kyllä se vastustaa siihen tuhlattua aikaa ja leipomisen aiheuttamaa sotkua. Ap
Minulla on ehkä sisäisen äänen korvannut miehen ääni :D joka jutusta mietin että se nyt suuttuu jos en tee sitä, tätä ja lähde sinne ja tänne. Sille ei vaan voi sanoa ei. Kuulostaa ehkä erikoiselta mutta hän on ihan mukava muuten.
tuosta häiritsevästä ja tyytymättömästä sisäisestä äänestä pääsin muute kertaheitolla eroon nlp terapialla. Todella paransi elämänlaatuani! Ap