Se kamala tunne kun huomaa että ihastus seurusteleekin jo

Minä tunnen aina itseni ihan idiootiksi tuollaisissa tilanteissa. Ja niitähän on sattunut paljon vuosien varrella.

Vatsassa muljahtaa.

Ihan samaa paskaa se ihastuminen on aina kun ei ole koskaan mitään mahdollisuuksia kehenkään. Parempi vaan kun ovat löytäneet itselleen jonkun. Itse taas ryven siinä omassa itsevihassani.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen aina itseni ihan idiootiksi tuollaisissa tilanteissa. Ja niitähän on sattunut paljon vuosien varrella.

Samoin. Tuntuu siltä että aivot sulaisivat.

Minulle kävi juuri tänään näin. Luulin että ihastus oli molemminpuolista. Merkit olivat (mielestäni) aivan selviä. Mutta...😔

Entä se, kun ihastus onkin naimisissa? Mulle kävi niin. Väitti kertoneensa ekassa viestissään. Tarkistin, ei todellakaan ollut sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi juuri tänään näin. Luulin että ihastus oli molemminpuolista. Merkit olivat (mielestäni) aivan selviä. Mutta...😔

Voihan se olla joku muukin kuin seurustelukumppani?

Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.

Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.

No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.

Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"

Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.

No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.

Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.

No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.

Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"

Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.

No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.

Mulla on ollut samantapainen kokemus. Se vaan kun olin ollut salaa ihastunut, niin eihän ne voineet tietää.

Ei ole mukava tunne tämäkään, että ihastukseni on nähnyt minut pari kertaa toisen kanssa, joka vain on ystäväni. Ihastukseni luulee aivan varmasti minun seurustelevan, mutta en tiedä miten ilmaisisin hänelle etten ole kenenkään kanssa. Rohkeutta kun ei vielä ole ollut mennä juttelemaan tälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.

Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.

No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.

Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"

Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.

No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.

Mulla on ollut samantapainen kokemus. Se vaan kun olin ollut salaa ihastunut, niin eihän ne voineet tietää.

Niinhän se oli mullakin. En ollut ilmaissut tunteitani, kun ajattelin, että vielä tässä ehtii. No ei ehtinyt.

Likainen olo. Kuin olisi käynyt pettämässä toisen parisuhteessa, vaikka mitään ei oikeasti tapahtunutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi juuri tänään näin. Luulin että ihastus oli molemminpuolista. Merkit olivat (mielestäni) aivan selviä. Mutta...😔

Voihan se toinen silti olla ihastunut suhun vaikka seurustelee. Tuolla on toinen ketju, jossa mietitään, mitä tehdä kun on parisuhteessa ja ihastuu: https://www.vauva.fi/keskustelu/3277607/ihastun-toistuvasti-muihin-mieh…

Mulle se on vaan hidaste

Minulle kävi noin hetki sitten. Rakastan häntä, joten annan hänen rakastaa hänelle sopivaa ihmistä. Toivon että he rakastavat toisiaan ja ovat onnellisia. Miksen toivoisi tätä henkilölle, jota rakastan.

Mä toivoisin että ihastuisin mieluummin seurusteleviin kuin sinkkuihin, koska jo varattu olisi jo valmiiksi mahdoton saavuttaa. Tällaiset ihastukset usein laantuvatkin nopeasti. Pahimpia on nämä ihastukset, joissa toinen olisi sinkkuna periaatteessa mahdollinen mutta silti minulle mahdoton. Näistä kärsin eniten ja jään jumiin pitkiksi ajoiksi.

Yksipuolinen ihastuminen on sattunut omalle kohdalle monta kertaa.

Viimeeksi työpaikalla eräs työkaveri ollut tosi mukava, flirttaileva, katsonut pitkään silmiin ja pyytänyt pariin otteeseen seurakseen työajan ulkopuoliseen tapahtumaan. Lisäksi on tuntunut osuvan kiinnostuksenkohteet yksiin, kun mies kertonut käyneensä vaikka näyttelyissä tai teatteriesityksissä, jotka itseäkin ovat kiinnostaneet.

Tajusinkin sitten viiveellä, että treffikumppaninsa tai tyttöystävänsä kanssa mies on noissa kulttuuririennoissa käynyt, vaikka sanamuodoista oletin hänen käyneen niissä yksin.

Tulipa nolo olo, kun olin kuvitellut, että kaikki nuo flirttailut tai seuraksi pyytämiset olisivat tarkoittaneet jotain. Mies taatusti havainnut ihastukseni. Harmitti vietävästi, etten tajunnut hänen olevan varattu, vaikkei tässä nyt varsinaisesti mitään ole ehtinyt käydäkään lapsellisen ihastumisen lisäksi.

Mä oon sellainen että jos huomaan toisen ihastuneen muhun, niin alan ihastua itsekin, vaikka olisin varattu. Ja saatan ruokkia sitä toisen ihastusta, koska tuntuu niin hyvältä olla ihailtu. Anteeksi niille, jotka ovat "uhrejani"!

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.

Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.

No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.

Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"

Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.

No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.

Mitä kävi? Ovatko yhdessä? Löysitkö itse rakkauden? Älä pakota meidän odottamaan elokuvaversioon asti!

Vierailija kirjoitti:

Mä oon sellainen että jos huomaan toisen ihastuneen muhun, niin alan ihastua itsekin, vaikka olisin varattu. Ja saatan ruokkia sitä toisen ihastusta, koska tuntuu niin hyvältä olla ihailtu. Anteeksi niille, jotka ovat "uhrejani"!

Tuntuu oikeasti aika apealta, kun ihastus on päässyt alkamaan ja paljastuukin, että toinen on vain pelleillyt.