Vanhus osti kallista kotihoitoa ja jätti perilliset nuolemaan näppejään. Lukijat:”Ahneet sukulaiset tienatkoon itse omat rahansa”.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tuolla kuukausittaisella miltei kuudella tuhannella sai? Kaipa siinä oli joku ympäri vuorokauden seuraa pitämässä ja papparaisesta huolehtimassa? Kun kuulostaa vaan niin järjettömältä tuo rahamäärä.

Muutoin olen kyllä sitä mieltä, että oikeaan asiaan ne rahat käytettiin. Se pappa ne rahat on aikanaan tienannut ja säästänyt, sen hyvinvointiin ne viimeisien vuosien aikana kuuluu käyttää.

Ympärivuorokautisen seuran hankkiminen vaatisi 5 henkilön palkaamista (aamu, ilta- ja yövuorot sekä työntekijöiden vapaa päivät) Ei 6000 euroa todennököisesti riittäisi edes kahden työntekijän palkakuluihin. Kustannuksia syntyyy toki muustakin kuin palkoista.

Vanhus halusi asua kotonaan, ja sukulaisilla ei ollut kiinnostusta kuin hänen rahoihinsa. (Mutta kummastelen ostopalvelujen hintaa, aika kalliilta kuulostaa, mutta jos täysin pitää vierailla teettää, ja olla ehkä 24/7 yksityinen hoitaja kotona, voihan se olla että maksaa)

Meillä Alzheimeria sairastava 88 v. mummini halusi asua kotonaan, ja kyllähän se kävi ukin eläessä, mutta ukin kuoleman jälkeen oli sitten miettimistä. Käytiin kuitenkin jo ukin eläessä auttamassa jokainen vuorollamme (minä, siskoni, serkkuni,  äitini, tätini, enoni, vuorot jaettiin), ja ukin kuoltua kunnasta kävi vielä kotihoito päivittäin tarkistamassa tilanteen ja lääkkeen otot.  Ostimme vielä yksityistä palvelua. Hoidettiin itse mummin raha-asiat ja ostettiin mitä mummi tarvitsi, niinkuin vietiin jalkahoitoon, kampaajalle, hierojalle sun muuta ja ostettiin siivouspalvelua, kaupassa käytiin itse vuorollamme ja tehtiin ruokaa ja vietiin ulos, muuten hän olisi vaan tuijottanut telkkaa.

Jos niitä rahoja on joskus tienannut ja pankkiin saanut, niin niitä pitää käyttää eikä kituuttaa.. vaikka vanhuudenpäiviin! Ei perillisille tarvitse säästellä.

 Mutta tiedän yhden perheen, jossa perinnöstä on aina riidelty ja oman äidin  hautajaispäivää seuraavana päivänä jo alettiiin suunnitella, mitä omalla perinnöllä ostetaan.  Se oli jo huippua, kun miettivät, miten vähimmällä hautajaisista voi päästä, että ei menisi niin paljon rahaa. Syljetti aika lailla....ja tottakai perillisten välille tuli sitten riita. Eikä ole persaukisia nämäkään perilliset, yhdelläkin on hyvin menestyvä firma. 

Jos kotihoidon tuntihinta on esim. 35 euroa/tunti. 6000 eurolla saa noin 5½ tuntia kotihoitoa/pv seitsemänä päivänä viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa asua hyvässä hotellissa huonepalvelulla.

Huonepalvelu tuskin käy pissattamassa tai vaihtaa vaippoja. Tuskin myöskään jakaa lääkkeitä tai tarkista vanhuksen tilannetta muuten.

Eivät nuo kalliit hoitopaketit aina niin laadukkaita ole. 

Myös kunnallinen hoito on hyvin kallista.

Maksu perustuu vanhuksen tuloihin.

Hoitomaksu imaisee yli 70% tuloista. Lopulla pitäisi maksaa esim. lääkkeet, hygienia, vaatteet.

Vanhustenhoidon asiakkaalla ei ole varaa mihinkään, siitä systeemi pitää kyllä huolen.

Älkää ainakaan sijoittako omaistanne Esperiin.

Voisin kirjoittaa romaanin siellä tehtävistä väärinkäytöksistä.

Mutta en jaksa, koska voimat meni dementoituneiden omaisten eduista huolehtiessa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta joitakin perillisiä kuitenkin löytyi. Samaa lihaa ja verta olevia sukulaisia, ja saattoivat hyvinkin olla rahan tarpeessa. Parempi että tällaisissa tilanteissa rahat menisivät heille kuin valtiolle tai ahneille hoivayrityksille. 

Miks ihmeessä se olis parempi, että jotkut tuntemattomat sais rahaa papan kuoltua? Varmaan joo perijöiden kannalta kiva, mutta noin objektiivisesti ajateltuna? Kyllä valtiokin tykkää kun saa rahaa (jonka se sitten jakaa meille takaisin mm. hoivapalveluiden muodossa...). Ja hoivapalveluiden kautta sitten työllistetään ihmisiä, jotka maksaa veroja jne jne. Että ei ole mitenkään yksiselitteistä, että mikä on paras toimintatapa. 

Minusta perintö on ihan turhaa. Itse tienaan omat rahani ja tuhlaan ne itseeni. Muut saa tehdä samoin.

Kunnallisella työskentelevänä olen nähnyt kuinka vanhuksen rahoja säästellään. Vanhuksen omalla rahalla voisi ostaa mukavempia vaatteita, parempia petivaatteita ja patjoja. Painaumien ehkäisyyn on erilaisia pehmusteita, omista erikoistuoleista puhumattakaan jne. Missä omaiset huolehtimassa vanhuksen hyvinvoinnista? Ai niin, ne odottaa perintöä.

Kotihoidossa olevan, yleisen edunvalvojan mielivallan alla olevan, vanhuksen tekohampaiden korjaamiseen joutuu rahaa odottamaan ja onko oikeanvahvuiset silmälasit tarpeelliset? Onnekas on se vanhus joka saa hankkia rahoillaan sitä mitä tarvitsee ja haluaa.