Vanhus osti kallista kotihoitoa ja jätti perilliset nuolemaan näppejään. Lukijat:”Ahneet sukulaiset tienatkoon itse omat rahansa”.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas rahat kuuluisivat mieluumin omaisille kuin sika-ahneelle hoivakodille. 5.700 euroa kuukaudessa on huikea summa, eikä kukaan järjissään oleva maksa sellaista. Oikeudelta virhepäätös kun ei tuominnut edunvalvojan toimintaa.

Vanhus ei ollut hoitokodissa vaan hänellä kävi kotipalvelu, koska vanhus ei suostunut hoitokotiin, aika kohtuuton korvaus.

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa asua hyvässä hotellissa huonepalvelulla.

Ei se huonepalvelu taida olla ihan erikoistunut vanhusasiakkaisiin. Voisi tietenkin tulevaisuudessa joku perustaa sellaisenkin. Pool Partyjä, pyjamabileitä, vaahtokylpybileitä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai näin, aina joku yrittää saada heikossa asemassa olevan rahoja.

Ehkäpä se mies sai kerrankin rahoilleen vastinetta? Mitä ihmettä ne rahat olis lämmittänyt sitä ihmistä kuoleman jälkeen. Senhän ne oli, eikä ahneiden sukulaisten.

Toivotaan, että sai. Olen sen periaatteen kannalla, että käyttää itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä vanha ihminen ei saisi käyttää omia rahojaan siinä missä kuka tahansa muukin?

Ihminen jolla on edunvalvonta ei kyllä käytä niitä rahoja itse. Edunvalvoja ne käyttää päämiehen etujen mukaisesti.

Edunvalvojan tulee käyttää rahat tosiaankin päämiehensä eduksi. Toimin aikoinaan mummoni edunvalvojana ja mentaliteetti ei todellakaan ollut "ostetaan sieltä mistä halvimmalla saadaan", vaan mummolle vain parasta. Ihan sama mitä meille perillisille jäi, kunhan mummolla oli hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa asua hyvässä hotellissa huonepalvelulla.

Ei se huonepalvelu taida olla ihan erikoistunut vanhusasiakkaisiin. Voisi tietenkin tulevaisuudessa joku perustaa sellaisenkin. Pool Partyjä, pyjamabileitä, vaahtokylpybileitä jne.

Ei, mutta hyvä vertailukohde. Vanhusten kunnoissakin on eroa, eli jollekulle voisi sopia muukin kuin koko paketti ankeassa ylihinnoitellussa hoitokodissa.

Toivottavasti itse kuuluisi siihen ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa asua hyvässä hotellissa huonepalvelulla.

Huonepalvelu tuskin käy pissattamassa tai vaihtaa vaippoja. Tuskin myöskään jakaa lääkkeitä tai tarkista vanhuksen tilannetta muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas rahat kuuluisivat mieluumin omaisille kuin sika-ahneelle hoivakodille. 5.700 euroa kuukaudessa on huikea summa, eikä kukaan järjissään oleva maksa sellaista. Oikeudelta virhepäätös kun ei tuominnut edunvalvojan toimintaa.

Vanhus ei ollut hoitokodissa vaan hänellä kävi kotipalvelu, koska vanhus ei suostunut hoitokotiin, aika kohtuuton korvaus.

Vaikka kuinka jankkaat, ei peruskuvio muutu yhtään. Sukulaiset eivät tienneet/heillä ei ollut kiinnostusta tustustua/hoitaa miestä. Mies saa hoidon muualta ja maksaa itse. Ainoastaan niiden sukulaisten toimet ovat pöyristyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Jes, tää oli ihana uutinen. Mä olin mun mummon edunvalvoja. Mun kirjanpitoa siellä virastossa paheksuivat, kun ostelin mummolle kauniita vaatteita ja laadukkaan pyykinpesukoneen, sekä mm. telkkarin, johon sai bluetooth kuulokkeet kun mummolla oli huono kuulo. Kuulemma käytin turhaan hänen rahojaan. Sanoin, että kaikki nämä mummolle hankkimat jutut on hankittu niillä varoilla joita mummo on itse säästänyt, että en halua että mummo jemmaa tililleen perintöä MEITÄ varten. Mummo aina sanoi, että älä mulle osta enää, säästäkää perinnöksi. Mummolle sanoin, että me itse tienataan omat rahamme, nyt käytetään hänen säästöjään mummon edun mukaisesti.

Piti perustella villatakki, että miksi se maksoi 89e. Miksi hankin niin kalliin pesukoneen, no kuivaava ohjelma oli kotihoitajien helpompi käyttää, heidän ei tarvinnut käyttää aikaa pyykkien ripustamiseen. Mitään luksusta en ostanut, enkä kultakelloja, vaan kaikki oli mummoa varten. Sähköisen viltin ostin jaloille, en luksusmallia, mutta laadukkaan. 

Tilasin mummolle kotiin kampaajan ja jalkahoitajan, pyrin hemmottelemaan mummoa hänen omilla varoillaan. Tiesin, että mummo ei eläisi enää pitkään joten oikeasti voi sanoa, että ensimmäisen kerran eläessään mummo sai hemmottelua osakseen. Yritin ostaa palveluita, joista kukaan ei voisi sanoa, että mä hyödyin niistä itse. No, mummon pesukone ja villatakki jäivät perinnöksi, mutta ei takki ainakaan ole ihan minun makuni mukainen, se kun oli mummotyyliä. :D

Minusta kaikilla mummeleilla pitäisi olla edunvalvoja, joka ajaa heidän etuaan, eikä omaisten. Kaikki vanhukset eivät ilkeä vaatia ja pelkäävät, että jos perintöä ei tulekaan, eivät lapsenlapset käy kylässä. Mun tavoite oli aina hemmotella mummoa elämänsä ehtoovuosina ja mielestäni onnistuin.

Mummon perintö on sydämessä, ei pankkitilillä. :) Se vaan harmittaa, että virastoissa kyttäävät kaikkea niin tarkasti. Miksi mun pitää perustella jollekin tuntemattomalle tilintarkastajalle, että miksi en ostanut mummolleni Lindexistä 30 euron polyesterineuletta, vaan aitovillaisen neuletakin? Mummon rahat ja hänen säästöt, ja mummon tuntien tiesin, että ei hän itse olisi koskaan itselleen mitään hankkinut vaan hokenut, että perintöä vaan pitää jättää. Edunvalvojan tehtävä on ajatella vanhuksen etua, ja kaikki vanhukset eivät vaatimattomuuttaan osaa pyytää itselleen mitään. On eri asia tuhlata vanhuksen omaisuus humpuukiin, kun ostaa tälle palveluita, jotka parantavat elämänlaatua. Sen takia edunvalvonnassa ollaan, jos ei itse näe ja ymmärrä omaa parastaan.

Ymmärrän että halusit mummon parasta ja olet sydämellinen ihminen. Kannasttaa kuitenkin muistaa myös toinen näkökulma, ainakin muille ajateltavaksi. Edunvalvojan tehtävä on valvoa toisen ihmisen etua. Joskus ihmiset ovat eri mieltä siitä, mitä halutaan. Olen itse alta nelikymppinen, mutta nimenomaan haluan jättää lapselleni aikanaan perintöä. Olisin loukkaantunut, jos hän toimisi edunvalvojanani ja tuhlaisi minun hemmotteluun paljon rahojani. Hän ehkä haluaisi sitä, mutta en minä, se ei olisi silloin minun etuni mukaista. Tulen onnellisemmaksi siitä, että saan antaa lapselleni ja mahdollisille tuleville polville kuin että rahaa käytetään minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa asua hyvässä hotellissa huonepalvelulla.

Huonepalvelu tuskin käy pissattamassa tai vaihtaa vaippoja. Tuskin myöskään jakaa lääkkeitä tai tarkista vanhuksen tilannetta muuten.

Eivät nuo kalliit hoitopaketit aina niin laadukkaita ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä vanha ihminen ei saisi käyttää omia rahojaan siinä missä kuka tahansa muukin?

Ihminen jolla on edunvalvonta ei kyllä käytä niitä rahoja itse. Edunvalvoja ne käyttää päämiehen etujen mukaisesti.

Sulla ei selvästi ole kokemusta kunnallisen edunvalvojan toiminnasta?

- Edunvalvoja ei "tee" yhtään mitään. Se on tulppa, joka estää rahojen käytön. Käytännössä omaisten pitää huolehtia edunvalvonta-asiakkaan tarpeista. Käytännössä: asiakas ei saa omia rahojaan mihinkään tarpeisiin. Hän ei saa vaatteita, lääkkeitä, kampaajaa, jalkahoitoa, fysioterapiaa, ei yhtään mitään. Rahat istuvat tilillä nollakorolla, ja hupenevat pikkuhiljaa edunvalvojan vuosipalkkioihin.

Edunvalvoja voi jättää jopa yhtiövastikkeet maksamatta.

Jos kuolinpesän osakkaana on edunvalvonta-asiakas, kuolinpesää ei saada jaettua. Niinpä varat seisovat tyhjän panttina.

Kunnan edunvalvojasta on pelkkää haittaa. Laiminlyönneistä mitkä tuottavat asiakkaalle rahallista tappiota ei seuraa edunvalvojalle mitään sanktiota, ei korvausvelvollisuutta, potkuja eikä huomautusta.

Sitten kun kuolinpesän omistama asunto aikanaan myydään, selviää että täällähän on vastikkeita rästissä, maksumuistutuksia, perintää, korkomaksuja.

Että sellainen on ns. edunvalvoja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas rahat kuuluisivat mieluumin omaisille kuin sika-ahneelle hoivakodille. 5.700 euroa kuukaudessa on huikea summa, eikä kukaan järjissään oleva maksa sellaista. Oikeudelta virhepäätös kun ei tuominnut edunvalvojan toimintaa.

Siinä vaiheessa kun noin tyyristä hoivaa vaatisin että tililtäni vähenee joka kuukausi 5700 euroa, terminoisin jo itseni. Rahaa jonka aikanaan tienasin kovasti kilpailluilla työmarkkinoilla, joka päivä peläten että robotit vievät työni. Se raha valuisi huikeaa tahtia pois lasten perinnöstä - aikana, jolloin varallisuuden kartuttaminen ei heiltä ihan tuosta noin käy. Käytännön toteutus on hyvissä ajoin mietittynä. Toivon mukaan tulee äkkiloppu sitä ennen ettei tarvitse noutajaa avittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa asua hyvässä hotellissa huonepalvelulla.

Huonepalvelu tuskin käy pissattamassa tai vaihtaa vaippoja. Tuskin myöskään jakaa lääkkeitä tai tarkista vanhuksen tilannetta muuten.

Luitko tarkkaan? Vanhuksella kävi kotipalvelu. Kohtuuton hinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes, tää oli ihana uutinen. Mä olin mun mummon edunvalvoja. Mun kirjanpitoa siellä virastossa paheksuivat, kun ostelin mummolle kauniita vaatteita ja laadukkaan pyykinpesukoneen, sekä mm. telkkarin, johon sai bluetooth kuulokkeet kun mummolla oli huono kuulo. Kuulemma käytin turhaan hänen rahojaan. Sanoin, että kaikki nämä mummolle hankkimat jutut on hankittu niillä varoilla joita mummo on itse säästänyt, että en halua että mummo jemmaa tililleen perintöä MEITÄ varten. Mummo aina sanoi, että älä mulle osta enää, säästäkää perinnöksi. Mummolle sanoin, että me itse tienataan omat rahamme, nyt käytetään hänen säästöjään mummon edun mukaisesti.

Piti perustella villatakki, että miksi se maksoi 89e. Miksi hankin niin kalliin pesukoneen, no kuivaava ohjelma oli kotihoitajien helpompi käyttää, heidän ei tarvinnut käyttää aikaa pyykkien ripustamiseen. Mitään luksusta en ostanut, enkä kultakelloja, vaan kaikki oli mummoa varten. Sähköisen viltin ostin jaloille, en luksusmallia, mutta laadukkaan. 

Tilasin mummolle kotiin kampaajan ja jalkahoitajan, pyrin hemmottelemaan mummoa hänen omilla varoillaan. Tiesin, että mummo ei eläisi enää pitkään joten oikeasti voi sanoa, että ensimmäisen kerran eläessään mummo sai hemmottelua osakseen. Yritin ostaa palveluita, joista kukaan ei voisi sanoa, että mä hyödyin niistä itse. No, mummon pesukone ja villatakki jäivät perinnöksi, mutta ei takki ainakaan ole ihan minun makuni mukainen, se kun oli mummotyyliä. :D

Minusta kaikilla mummeleilla pitäisi olla edunvalvoja, joka ajaa heidän etuaan, eikä omaisten. Kaikki vanhukset eivät ilkeä vaatia ja pelkäävät, että jos perintöä ei tulekaan, eivät lapsenlapset käy kylässä. Mun tavoite oli aina hemmotella mummoa elämänsä ehtoovuosina ja mielestäni onnistuin.

Mummon perintö on sydämessä, ei pankkitilillä. :) Se vaan harmittaa, että virastoissa kyttäävät kaikkea niin tarkasti. Miksi mun pitää perustella jollekin tuntemattomalle tilintarkastajalle, että miksi en ostanut mummolleni Lindexistä 30 euron polyesterineuletta, vaan aitovillaisen neuletakin? Mummon rahat ja hänen säästöt, ja mummon tuntien tiesin, että ei hän itse olisi koskaan itselleen mitään hankkinut vaan hokenut, että perintöä vaan pitää jättää. Edunvalvojan tehtävä on ajatella vanhuksen etua, ja kaikki vanhukset eivät vaatimattomuuttaan osaa pyytää itselleen mitään. On eri asia tuhlata vanhuksen omaisuus humpuukiin, kun ostaa tälle palveluita, jotka parantavat elämänlaatua. Sen takia edunvalvonnassa ollaan, jos ei itse näe ja ymmärrä omaa parastaan.

Ymmärrän että halusit mummon parasta ja olet sydämellinen ihminen. Kannasttaa kuitenkin muistaa myös toinen näkökulma, ainakin muille ajateltavaksi. Edunvalvojan tehtävä on valvoa toisen ihmisen etua. Joskus ihmiset ovat eri mieltä siitä, mitä halutaan. Olen itse alta nelikymppinen, mutta nimenomaan haluan jättää lapselleni aikanaan perintöä. Olisin loukkaantunut, jos hän toimisi edunvalvojanani ja tuhlaisi minun hemmotteluun paljon rahojani. Hän ehkä haluaisi sitä, mutta en minä, se ei olisi silloin minun etuni mukaista. Tulen onnellisemmaksi siitä, että saan antaa lapselleni ja mahdollisille tuleville polville kuin että rahaa käytetään minuun.

No, en minä saanut mummon omaisuutta tuhlattua mitenkään hänen hemmotteluunsa, tietysti noudatin hänen toivettaan olla humputtelematta. Hän sanoi, että tilillä pitää olla hautajaisten verran rahaa. Se oli ykköstuhansia mitä ehdin häneen "tuhlata" viimeisinä vuosinaan, eli enhän minä nyt ranttaliksi pistänyt.  Esimerkiksi kuivaava pyykinpesukone oli kalleimmillaan tonnin, ostin 700 euron koneen tarjouksesta. Villatakkeja olisi ollut lampaanvillaakin, enkä ostanut Balmuiria vaan Citymarketista villaisen neuleen halvemmalla. Voi hemmotella menemättä yli.

Mummo sai hautajaiset, hemmottelua ja perintöäkin jäi, koska omaisuutta ei tuhlattu. Minun käsityksen mukaan kaikki meni just niin kuin mummon edun mukaista oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä vanha ihminen ei saisi käyttää omia rahojaan siinä missä kuka tahansa muukin?

Ihminen jolla on edunvalvonta ei kyllä käytä niitä rahoja itse. Edunvalvoja ne käyttää päämiehen etujen mukaisesti.

Edunvalvojan tulee käyttää rahat tosiaankin päämiehensä eduksi. Toimin aikoinaan mummoni edunvalvojana ja mentaliteetti ei todellakaan ollut "ostetaan sieltä mistä halvimmalla saadaan", vaan mummolle vain parasta. Ihan sama mitä meille perillisille jäi, kunhan mummolla oli hyvä olla.

Edunvalvojan tehtävä ei tietenkään ole säästää vanhuksen rahoja, mutta ei myöskään tuhlata niitä asioihin jotka ei vastaa päämiehen etua. Haluaisin kyllä itsekin selvittää onko ko. palvelu ollut omaisen edunmukaista vai ylihintaista palvelua johon edunvalvoja on halunnut rahat päämiehen kaikki rahat. Tai miksi tämä henkilö on esim. menehtynyt juuri kun rahat on olleet lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes, tää oli ihana uutinen. Mä olin mun mummon edunvalvoja. Mun kirjanpitoa siellä virastossa paheksuivat, kun ostelin mummolle kauniita vaatteita ja laadukkaan pyykinpesukoneen, sekä mm. telkkarin, johon sai bluetooth kuulokkeet kun mummolla oli huono kuulo. Kuulemma käytin turhaan hänen rahojaan. Sanoin, että kaikki nämä mummolle hankkimat jutut on hankittu niillä varoilla joita mummo on itse säästänyt, että en halua että mummo jemmaa tililleen perintöä MEITÄ varten. Mummo aina sanoi, että älä mulle osta enää, säästäkää perinnöksi. Mummolle sanoin, että me itse tienataan omat rahamme, nyt käytetään hänen säästöjään mummon edun mukaisesti.

Piti perustella villatakki, että miksi se maksoi 89e. Miksi hankin niin kalliin pesukoneen, no kuivaava ohjelma oli kotihoitajien helpompi käyttää, heidän ei tarvinnut käyttää aikaa pyykkien ripustamiseen. Mitään luksusta en ostanut, enkä kultakelloja, vaan kaikki oli mummoa varten. Sähköisen viltin ostin jaloille, en luksusmallia, mutta laadukkaan. 

Tilasin mummolle kotiin kampaajan ja jalkahoitajan, pyrin hemmottelemaan mummoa hänen omilla varoillaan. Tiesin, että mummo ei eläisi enää pitkään joten oikeasti voi sanoa, että ensimmäisen kerran eläessään mummo sai hemmottelua osakseen. Yritin ostaa palveluita, joista kukaan ei voisi sanoa, että mä hyödyin niistä itse. No, mummon pesukone ja villatakki jäivät perinnöksi, mutta ei takki ainakaan ole ihan minun makuni mukainen, se kun oli mummotyyliä. :D

Minusta kaikilla mummeleilla pitäisi olla edunvalvoja, joka ajaa heidän etuaan, eikä omaisten. Kaikki vanhukset eivät ilkeä vaatia ja pelkäävät, että jos perintöä ei tulekaan, eivät lapsenlapset käy kylässä. Mun tavoite oli aina hemmotella mummoa elämänsä ehtoovuosina ja mielestäni onnistuin.

Mummon perintö on sydämessä, ei pankkitilillä. :) Se vaan harmittaa, että virastoissa kyttäävät kaikkea niin tarkasti. Miksi mun pitää perustella jollekin tuntemattomalle tilintarkastajalle, että miksi en ostanut mummolleni Lindexistä 30 euron polyesterineuletta, vaan aitovillaisen neuletakin? Mummon rahat ja hänen säästöt, ja mummon tuntien tiesin, että ei hän itse olisi koskaan itselleen mitään hankkinut vaan hokenut, että perintöä vaan pitää jättää. Edunvalvojan tehtävä on ajatella vanhuksen etua, ja kaikki vanhukset eivät vaatimattomuuttaan osaa pyytää itselleen mitään. On eri asia tuhlata vanhuksen omaisuus humpuukiin, kun ostaa tälle palveluita, jotka parantavat elämänlaatua. Sen takia edunvalvonnassa ollaan, jos ei itse näe ja ymmärrä omaa parastaan.

Ymmärrän että halusit mummon parasta ja olet sydämellinen ihminen. Kannasttaa kuitenkin muistaa myös toinen näkökulma, ainakin muille ajateltavaksi. Edunvalvojan tehtävä on valvoa toisen ihmisen etua. Joskus ihmiset ovat eri mieltä siitä, mitä halutaan. Olen itse alta nelikymppinen, mutta nimenomaan haluan jättää lapselleni aikanaan perintöä. Olisin loukkaantunut, jos hän toimisi edunvalvojanani ja tuhlaisi minun hemmotteluun paljon rahojani. Hän ehkä haluaisi sitä, mutta en minä, se ei olisi silloin minun etuni mukaista. Tulen onnellisemmaksi siitä, että saan antaa lapselleni ja mahdollisille tuleville polville kuin että rahaa käytetään minuun.

Tiedätkö, olen samanikäinen ja mulla on samanlainen äiti, kuin mitä edellämainittu mummo. Ei ole ikinä käynyt ulkomailla, säästää palkkansa ja noh, ovat saaneet sievoisen summan rahaa kokoon. Lahjoittaa aina tietyin väliajoin lain salliman summan ja muutenkaan rahasta ei ole pulaa. 

MUTTA: Sitten päästään ongelmaan. Haluaisimme, että äitimmekin ja isämmekin nauttisivat ja eläisivät elämää ja näkisi maailmaa. Niinpä joudumme valehtelemaan, kuinka joku ravintola tarjosi hänelle kaksi yhden hinnalla ruuat. Lisäksi vanhempani pääsivät eräälle kotimaan matkalle sillä verukkeella, että olimme saaneet erään mökin suhteiden kautta puoli-ilmaiseksi. 

Ei tunnu kivalta valehdella, mutta jos näkisivät laskun, niin eivät ikinä suostuisi. Mielestäni heidänkin pitäisi nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas rahat kuuluisivat mieluumin omaisille kuin sika-ahneelle hoivakodille. 5.700 euroa kuukaudessa on huikea summa, eikä kukaan järjissään oleva maksa sellaista. Oikeudelta virhepäätös kun ei tuominnut edunvalvojan toimintaa.

Siinä vaiheessa kun noin tyyristä hoivaa vaatisin että tililtäni vähenee joka kuukausi 5700 euroa, terminoisin jo itseni. Rahaa jonka aikanaan tienasin kovasti kilpailluilla työmarkkinoilla, joka päivä peläten että robotit vievät työni. Se raha valuisi huikeaa tahtia pois lasten perinnöstä - aikana, jolloin varallisuuden kartuttaminen ei heiltä ihan tuosta noin käy. Käytännön toteutus on hyvissä ajoin mietittynä. Toivon mukaan tulee äkkiloppu sitä ennen ettei tarvitse noutajaa avittaa.

Edelleen, papalla ei ollut rintaperillisiä. Mitä se rahasäkki olisi arkussa auttanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa asua hyvässä hotellissa huonepalvelulla.

Huonepalvelu tuskin käy pissattamassa tai vaihtaa vaippoja. Tuskin myöskään jakaa lääkkeitä tai tarkista vanhuksen tilannetta muuten.

Luitko tarkkaan? Vanhuksella kävi kotipalvelu. Kohtuuton hinta.

Jos vanhus on oikeutettu ymärivuorokautiseen hoitopaikkaan hänen tarvitsemansa palvelut todennäköisesti on jotakin muuta kuin huonepalvelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas rahat kuuluisivat mieluumin omaisille kuin sika-ahneelle hoivakodille. 5.700 euroa kuukaudessa on huikea summa, eikä kukaan järjissään oleva maksa sellaista. Oikeudelta virhepäätös kun ei tuominnut edunvalvojan toimintaa.

Siinä vaiheessa kun noin tyyristä hoivaa vaatisin että tililtäni vähenee joka kuukausi 5700 euroa, terminoisin jo itseni. Rahaa jonka aikanaan tienasin kovasti kilpailluilla työmarkkinoilla, joka päivä peläten että robotit vievät työni. Se raha valuisi huikeaa tahtia pois lasten perinnöstä - aikana, jolloin varallisuuden kartuttaminen ei heiltä ihan tuosta noin käy. Käytännön toteutus on hyvissä ajoin mietittynä. Toivon mukaan tulee äkkiloppu sitä ennen ettei tarvitse noutajaa avittaa.

Edelleen, papalla ei ollut rintaperillisiä. Mitä se rahasäkki olisi arkussa auttanut?

Mutta joitakin perillisiä kuitenkin löytyi. Samaa lihaa ja verta olevia sukulaisia, ja saattoivat hyvinkin olla rahan tarpeessa. Parempi että tällaisissa tilanteissa rahat menisivät heille kuin valtiolle tai ahneille hoivayrityksille. 

Siis mitä tuolla kuukausittaisella miltei kuudella tuhannella sai? Kaipa siinä oli joku ympäri vuorokauden seuraa pitämässä ja papparaisesta huolehtimassa? Kun kuulostaa vaan niin järjettömältä tuo rahamäärä.

Muutoin olen kyllä sitä mieltä, että oikeaan asiaan ne rahat käytettiin. Se pappa ne rahat on aikanaan tienannut ja säästänyt, sen hyvinvointiin ne viimeisien vuosien aikana kuuluu käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas rahat kuuluisivat mieluumin omaisille kuin sika-ahneelle hoivakodille. 5.700 euroa kuukaudessa on huikea summa, eikä kukaan järjissään oleva maksa sellaista. Oikeudelta virhepäätös kun ei tuominnut edunvalvojan toimintaa.

Siinä vaiheessa kun noin tyyristä hoivaa vaatisin että tililtäni vähenee joka kuukausi 5700 euroa, terminoisin jo itseni. Rahaa jonka aikanaan tienasin kovasti kilpailluilla työmarkkinoilla, joka päivä peläten että robotit vievät työni. Se raha valuisi huikeaa tahtia pois lasten perinnöstä - aikana, jolloin varallisuuden kartuttaminen ei heiltä ihan tuosta noin käy. Käytännön toteutus on hyvissä ajoin mietittynä. Toivon mukaan tulee äkkiloppu sitä ennen ettei tarvitse noutajaa avittaa.

Edelleen, papalla ei ollut rintaperillisiä. Mitä se rahasäkki olisi arkussa auttanut?

Mutta joitakin perillisiä kuitenkin löytyi. Samaa lihaa ja verta olevia sukulaisia, ja saattoivat hyvinkin olla rahan tarpeessa. Parempi että tällaisissa tilanteissa rahat menisivät heille kuin valtiolle tai ahneille hoivayrityksille. 

Perintöä vaatineita oli 2 tai 3? 74 000€ jaettuna kolmella ei ole paljon mielestäni. Miinus perintövero, joka on? 28 %?? Ja tuo samaan lihaan ja vereen vertaaminen ontuu mielestäni aivan liikaa-olisivat sitten huolehtineet papasta. Mielestäni omaiset, jotka hylkäävät vanhempansa hoitokotiin lypsettyään ensin näiden omaisuuden ovat julmia ja ahneita. Pahimmillaan unohtavat sinne ja maksattavat muilla.