Lue keskustelun säännöt.
Miehen itsekkyys rassaa, en saa nukuttua!
28.09.2018 |
Olen nyt puolenpäivän aikoihin menossa tutustumaan uuteen työpaikkaan. Sanoin eilen miehelle asiasta, ja painotin haluavani pitkät katkeamattomat yöunet jotta olisin virkeänä uuteen työhön tutustuessa.
Ja vitut! Miehellä oli ensimmäinen herätys klo 7, heräsin siihen, tökin miehen hereille. Nukahdin uudestaan, mutta lopullinen herätys oli 7.30, kun miehen kelloradio alkaa huutamaan täysillä! Pelästyin aivan järjettömästi sitä kilkatusta, ja mahdollisuudet saada unen päästä kiinni toistamiseen menivät sitten siinä. Olin oman herätykseni laittanut klo 10, eli minulta meni melkein kolme tuntia unta sivu suun!
Yöllä katsoin kelloa viimeisen kerran kahden aikoihin. Uusi työpaikka jännittää, ja olen muutenkin huono nukkumaan. On minulla nukahtamislääkkeet, mutta eivät ne ole mikään oikotie onneen. Mies tietää uniongelmani varsin hyvin, mutta ei välitä niistä :(
Kiehuin raivosta, kun mies kotiutui koulusta vähän ennen kello yhtätoista – oli ollut koulussa siis vain pari tuntia. Menee sohvalle, kääntää kylkeään ja alkaa kuorsata! Kysyttäessä vastasi, että kyllä häntäkin joskus saa väsyttää! Voi luoja, itse sai unta hyvin yöllä, ja kokee sitten asiakseen terrorisoida puolisoa torkuttamisellaan! Oli siis noussut ylös sammuttamaan herätykset kännykästä, mutta palannut sänkyyn "lepuuttamaan silmiään".
Viimeksi tiistaina terrorisoi torkuttamalla: herätykset kilkattivat viiden minuutin välein seitsemästä varttia vaille kahdeksaan. Ärähdin asiasta, mies vastaa ettei jaksakaan mennä kouluun, taaskin kääntää kylkeään ja jatkaa kuorsaamista! Yritin siitä puolen tunnin ajan saada unen päästä kiinni, mutta uniongelmieni vuoksi ei onnistanut. Nousin sitten keittämään kahvia.
Muutenkin tavallinen kaava miehen herätyksissä on se, ettei hän itse herää: minä herään, tökin miehen hereille, tökin uudestaan toisen herätyksen soidessa... Olen anellut, uhkaillut ja lähes itkien vaatinut, että vaihtaisi herätysääntä, vaihtaisi herätyskelloa, mitä tahansa jotta hän heräisi itse OMAAN herätykseensä! Kun ei tämä nykyinen kännykän herätysääni tunnu toimivan. Ainoa toimiva on se "back uppina" oleva kelloradionsa, siinä on niin hirveä meteli, kuulostaa ihan tuomiopäivän pasuunoilta D: Niin tehokas, että naapuritkin heräävät.
Sapettaa niin, että ensi yönä aion passittaa miehen sohvalle ja lyön makuuhuoneen oven tiukasti kiinni, onhan minullakin oikeus kunnon yöuniin. Tuntuu, ettei mies oikein käsitä ongelmaani ja unettomuudesta aiheutuvia oloja, koska ei itse ko. vaivasta kärsi. Harmittaa miehen kehotus "no mene nukkumaan jos väsyttää", koska se ei vain suju minulta noin vain :( Enkä voisikaan mennä milloin tahansa nukkumaan, kun koulussa on läsnäolopakko, satunnaisesti työkeikkoja... kelpaisi minullekin akateeminen vapaus sen suhteen, osallistunko luennoille vai en!
Argh, tekipä hyvää avautua AV:lle. Vielä parempi olisi, jos joku kohtalotoveri osaisi vinkata, miten asian saisi korjattua. Uhkailu, vittuilu, kiristys? Viimeinen vaihtoehto taitaa olla miehen pistäminen ulkoruokintaan.
Kommentit (41)
Herkkäuninen ei ymmärrä sikeäunista eikä sikeäuninen herkkäunista. Yhtä itsekkäitä olette kumpikin.
Hankkikaa erilliset makuuhuoneet, tai sopikaa yhteisestä vuorokausirytmistä. Ne ehdotetut korvatulpat kanssa käyttöön, vaikka ei ne kaikkea meteliä suodatakaan. Värinärannekkeet kokeiluun myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla tiukkana tuon torkuttelun kanssa - se ei nimittäin lopu, jos mies saa rauhassa torkutella loputtomiin. Sun itsesi kannattaa harkita aiemmin nukkumaan menemistä, jos joka tapauksessa heräät samaan aikaan kuin mies.
Onko mahdollisuus nukkua eri huoneissa? Jos on, niin sitä kannattaa kokeilla. Aivan hemmetin itsekästähän tuollainen turha torkuttelu on, etenkin kun kyseessä on sulle tärkeä päivä. Yhden päivän selviää kyllä torkuttamattakin kuka tahansa. Jos teillä ei ole vielä lapsia, niin älä helvetissä niitä teekään, koska miesten itsekkyys sen kun pahenee isyyden myötä, ei suinkaan parane. t. kokemus, olisin säästynyt monelta harmilta, kun olisin tämän aikoinaan tiennyt
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää saada molemmille samanlainen unirytmi. Että nukutaan esim 23-07.
Kuulostaa oudolta tuo kylkien kääntely, päiväunet, herätys klo 10.
Meillä on just näin (paitsi 22-06). Minä olen kokopäivätöissä ja mies on kokopäivätoiminen opiskelija.
Mutta niinpä vaan mieheni herää joka aamu mun kanssa samaan aikaan ja tekee meille aamiaisen sillä välin kun minä käyn suihkussa.
Tämä on vieläpä miehen oma aloite, hän kun haluaa aloittaa päivät yhdessä. <3
Minä olen muuten myöskin herkkäuninen, nukun aina korvatulpat korvissa.
Aamulla kun heräät miehesi herätyskellon ääneen, menet ja sammutat kaikki herätyshärvelit ja jatkat uniasi.
Miehesi oppii melko nopeasti, myöhästyttyään useamman kerran, heräämään siihen ensimmäiseen herätykseen.
Ellei opi, niin sitten menee iltapuuhienne jälkeen nukkumaan sinne olkkariin ja sinä hommaat korvatulpat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mutta olet puolen päivän aikaan menossa tutustumaan uuteen työpaikkaan, laitat herätyksen kymmeneksi ja ehdit vielä kirjoittaa romaanin vauvapalstalle asiasta postittaen sen klo 11:57 - jokin tässä yhtälössä ei nyt natsaa.
Olet aivan oikeassa!
Mutta vaikka tämä oli provo, ongelma on silti todellinen.
Siis se, että välinpitämättömyys tuhoaa lopulta parisuhteen.
Sinä voit tehdä niin, että aina, kun mies nukkuu ja sinä valvot, herätät miehen viiden minuutin välein. Jos mies valittaa, niin sano, että tämä on sitä torkuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas. Onpa paljon tullut vastauksia. Arvelinkin että puolesta ja vastaan :D
Erilliset makuuhuoneet eivät tässä elämäntilanteessa ole mahdollisia, asumme kerrostalokaksiossa joten vaihtoehto makkarille on olohuoneen sohva. Eikä se ole läheskään niin mukava kuin oma sänky, tietenkään. Siksi en kovin mielelläni siellä nuku, vaikka joskus onkin pakko paeta jylisevää kuorsausta.
Joku minulle ehdottelikin melatoniinia: on jo käytössä, 3 mg. Lisäksi minulla on tarvittaessa Stilnoct käytössä. Stilnoctissa vain on se vika, että lääkkeen oton jälkeen pitäisi saada n. 8 h keskeytyksetöntä unta. Jos olen ottanut Stilnoctin ja herään keskellä yötä/liian aikaisin, olo on aivan kuin pahimmassa kankkusessa, päässä humisee jne. Eli kuten aloitusviestissäkin kirjoitin, lääkkeeni eivät ole mikään oikotie onneen. Korvatulppia käytän joskus, toki ne auttavat ääniongelmassa mutta minulla tulppien laittaminen tekee kipeää ja tulee vaikkuongelmaa kun korvatulpat työntävät vaikkua syvemmälle. Olen joskus käynyt terkkarissa huuhtelemassa korvat eikä se niin mukavaa ollut, että tieten tahtoen haluaisin itseni altistaa sille.
Yhteistä vuorokausirytmiä on joskus hankala toteuttaa, kun kummallakaan ei ole säännöllistä 9–17 -työaikaa. On tenttiin lukua myöhään yöhön, illanistujaisia, joskus koulu alkaa klo 8 ja joskus on muutama tunti iltapäivällä, lukujärjestykset vaihtelevat, joskus on työkeikkaa joskus ei... toki uuden työni myötä minulle tulee säännöllisempi rytmi.
Värinähälytin voisi olla ihan testaamisen arvoinen. Mietin vain, että kuinkakohan voimakas se värinä on, kun joskus miehen herättää vain napakka potku pohkeeseen. Toki voisi antaa pilkan osua miestä nilkkaan ja sammuttaa loput torkutukset, mutta ei se mukavalta tuntuisi nousta ylös sängystä sitä varten. Kun minua ainakin jokainen ylimääräinen ärsyke vain piristää/herättää entisestään.
Tulevalla lähiesimiehelläni oli ruokatauko klo 12–12.30, sovimme että tulen pian ruokatauon loppumisen jälkeen käymään. Aloitusviestiä kirjoitin bussia odotellessa. Oman herätyksen laitoin kymmeneksi, koska siinä parissa tunnissa ehtii hyvin käymään suihkussa, syömään aamupalan, lukemaan lehden, laittamaan tiskikoneen pikaohjelmalle... tulevassa työssäni en tosin nuku kymmeneen.
Ainiin, kotiin saavuttuani pauhasin miehelle, että on se nyt kumma kun pyynnöistä huolimatta ei saa nukkua. Mies veti kunnon marttyyrivaihteen päälle, olisi kuulemma mennyt sohvalle jos olisi vain tiennyt... ihan niin kuin en olisi asiasta sanonut hänelle illalla??! Sain iltapäivän aikana kunnolla kerättyä pyhää vihaa sisälleni, kun aivot sumussa koitan pysyä perässä lähiesimiehen selostuksista. Työsopimuksenkin allekirjoitin, joten en kai ihan aivokuolleen oloinen sentään ollut :D
Tässä unettomuudessa pahinta on se, että systemaattisesti yöunet jäävät lyhyiksi. Jos yhtenä yönä saisi nukuttua vain pari tuntia, niin kyllähän sitä seuraavana iltana tulisi uni nopeasti. Mutta kun viikon, parin aikana saa joka yö nukuttua pikkuisen liian vähän, niin meinaa hermo mennä. Unta saa sen verran, että pysyy pääosin toimintakykyisenä, mutta kuitenkin niin vähän ettei pysty palautumaan tarpeeksi rasituksesta eikä pää käy enää täysillä. Univelkaakaan ei saa kuitattua. Ja jos viikonloppuna saa nukuttua univelkoja pois, on taas alkuviikko yhtä tuskaa kun unirytmi on taas kääntynyt. Tai sitten kuluneen arkiviikon rytmi jää päälle, ja herään lauantaiaamunakin seitsemän jälkeen kukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoossa siis näin.
No kumminkin: Minulla on huonekaveri yhden kerran elämässään torkuttanut minun kanssani yöpyessään. Yhden ainoan kerran, koskaan.
Koska oletettu ap ei ole oletetun poikkiksensa äiti, hänen vastuullaan ei ole poikkiksen herääminen ja herättelykään.
Voi sanoa poikkikselle, että torkkua et laita päälle tai kuolet. Laittakoon sen mölykelloradion sitten, kun aikoo oikeasti herätä, ja herätköön siihen.
Ei tässä ole mikään huonouniset vs syväuniset vaan kyse on (tai olisi, jos olisi totta) vastuuntunnottomasta mieslapsesta, joka lykkää vastuun omasta heräämisestään ja kouluunmenostaan tyttikselleen ja on välinpitämätön toisen tarpeista ja hyvinvoinnista vrt torkutus = melu ja häly aamull, kun toisen ei tarvi vielä herätä ja toinen ei edes aio herätä.
Hyvän miehen oot säkin itelles löytänyt. Joku työtön lois-pummi joka ei herää kouluun.
Väännä tortut sen naamalle seuraavan kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala käyttää korvatulppia ja suggestoi itsesi heräämään vain omaan herätykseesi. Tein joskus niin tekstiviestiäänen kanssa, eli tiedotin aivoille, ettei tämä ole ääni johon tarvitsee herätä, ja sitten en enää herännyt. Korvatulpatkaan eivät blokkaa, mutta vaientavat ääniä sen verran, että saattaa helpottaa miehen herätysten ignoraamiseen. Jos heräät, älä reagoi millään tavalla, niin herääminen loppuu aikanaan.
Myös vauvan itkuun herääminen loppuu siltä vanhemmalta, joka ei ole yövuoroissa. Sama, jos vaikka talon vierestä ajaa joka yö juna, tai on muuten levoton seutu. Kyseessä on primitiivinen selviytymisvaisto, joka perustuu siihen, että kuulo ei nuku, mutta joka äännähdykseen ei tarvitse herätä. Aivot osaavat erottaa pienenkin väärän rasahduksen ympäristöstä ja ignorata turvalliset äänet. Lakkaa siis kantamasta vastuuta miehesi heräämättömyydestä, jätä marttyyriasenne pois ja ala nauttia unista :)
Jättäisin apn heti. Siis heti. Tuollaista valittajaa ei tahdo kukaan. Ihmistyyppi jonka valitus ei korjaannu vaikka valituksen aihe niin tekisikin. Lopulta katkeroidutaan maailman epäreiluuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin apn heti. Siis heti. Tuollaista valittajaa ei tahdo kukaan. Ihmistyyppi jonka valitus ei korjaannu vaikka valituksen aihe niin tekisikin. Lopulta katkeroidutaan maailman epäreiluuteen.
t. henkilö joka ei ikinä ole kokenut mitä pitkittynyt univaje tekee, no, ihan kaikelle; terveydelle, elämälaadulle, mielialalle... eikä välitä jos onkin sen univajeen aiheuttaja...
Laita vätys vaihtoon.
Ja miksi sä aikuista äijää herättelet. Jos ei tuossa iässä itse kykene hoitamaan heräämistään, niin anna nukkua pommiin. Et ole vastuussa sen aikatauluista.
Jos alkaa heti alussa leikkiin ukolle äitiä, niin tasan tarkkaan saat olla siinä roolissa ikuisesti. Eiköhän tälläkin palstalla ole monta kertaa todettu, että äijät ei luovu etuuksistaan. Pitää niistä kiinni vaikka muiden onnellisuuden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin apn heti. Siis heti. Tuollaista valittajaa ei tahdo kukaan. Ihmistyyppi jonka valitus ei korjaannu vaikka valituksen aihe niin tekisikin. Lopulta katkeroidutaan maailman epäreiluuteen.
t. henkilö joka ei ikinä ole kokenut mitä pitkittynyt univaje tekee, no, ihan kaikelle; terveydelle, elämälaadulle, mielialalle... eikä välitä jos onkin sen univajeen aiheuttaja...
Olen nykyään yhisä ja olen pienestä asti hoitanut lasten yöheräilyt. Tuo valittava asenne myrkyttää huomattavasti enemmän.
Mun mies teki kans tota alussa kun tavattiin. Mä kans todella huono nukkuja, joten sanoin että tollainen ei vaan kertakaikkiaan käy. Ei kertaakaan torkutusta! Heti ylös tai sitten nukkuu vaikka tuomiopäivän saakka. Ymmärsi kerrasta, nyt känny soi tasan kerran ja yleensä nousee heti. Joskus ei nouse, mutta mä en tod rupee herättelemään. Seuraavana aamuna yleensä nousee:) Ero olis ollu varma, jos ei tän vertaa olisi ymmärtänyt että huonounisuus todella raskasta siitä kärsivälle.
Minulla on vuosien historia unettomuudessa ja nukahdan vain unilääkkeil.
Kun muutimme yhteen mieheni kanssa, yritin viikon verran elää hänen unitapojensa mukaan, toisinsanoen valvoin käytännössä viikon n 2 h unilla per yö. Sitten totesin, että a rakastan häntä ja haluaisin jatkaa suhdetta, mutts b vielä enemmän joudun arvostamaan omaa terveyttäni ja nukkumistani. Eli suhteen jatkumisen saman katon alla ehdoton kynnyskysymys oli minulle, että nukutaan eri huoneissa ja mies huomioi nukkumatoimissaan sen, että meillä on unirauha n klo 23-08 tai kulloistenkin aikataulujen mukaan. Hän ymmärsi ja olemme nyt olleet yhdessä jo monta vuotta näin.