”Valitsin miehen, en lapsia”

Ja ...sietänyt miehen ininää.... edelleen korjaa 18

Vierailija kirjoitti:

Blogissa tilanne kuvaillaan vähän toisin kuin artikkelissa, mutta mitäpä tuo. Kumminkin.

Voi olla, että mies on halunnut yhteenmuuttoa ja yhteisen asunnon hankintaa. Harvoin etävanhemmalla (joka maksaa elareita )on varaa mihinkään; uuden naisen kanssa yhdessä saadaan hankittua se vähän isompi koti. Tai ehkä jopa mies on muuttanut naisen asuntoon, josta tämän jo aikuistuneet lapset ovat juuri muuttaneet pois. Tuolloinhan nainen siis ei erotilanteessa tietenkään kodista lähde vaan se mies hakee vuokrayksiönsä mistä hakee...

En ehkä itse olisi noilla spektrillä muuttanut yhteen. Lapset saavat outoa parisuhdemallia ja tilanne on jatkuvasti jonkun kannalta jännittynyt. Olisin pitänyt taloudet erillään ja sietänyt miehen ikinä ahtaasta kämpästään - tai ottanut etäisyyttä mieheenkin. Jos en halua sotkeutua en sotkeudu.

En näe että tuo olisi mitenkään erikoinen parisuhdemalli. Siitä parisuhteesta ei tosin saa oiken tuosta kuvaa ollenkaan. Perinteinen perhemalliksi tuota ei ehkä voi sanoa mutta ei nykypäivänä ihan harvinaistakaan se että lapset ei ole yhteisiä. Ei myöskään se että nainen ei ole yksin se joka päättää ja voi lasten kasvatukseen liittyvistö asioista päättää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monessa eroperhessä lapset ovat heittopusseina? Lapsi joka asuu viikon siellä ja viikon täällä, ei ole mistään kotoisin.

Paitsi lapset pärjäävät lähes yhtä hyvin jopa riitaisien vanhempien keskellä, kuin TOIMIVASSA ydinperheessä. YH-perheet ovat sitten todella karua luettavaa tutkimusten valossa lasten hyvinvoinnin ja psyykkisen oireilun osalta.

Tuollaisessa tilanteessa olisi kyllä kannattanut pitää kämpät erillään, olisivat voineet paremmin niin parisuhteen kumpikin osapuoli kuin ne lapsetkin. Mikä ihmeen hinku aikuisilla, toisella, kolmannella tai jopa neljännellä kierroksella olevilla ihmisillä on muuttaa yhteen?

Mun mielestä nuo kommentit kuulostaa harvinaisen terveiltä ja kypsiltä tuollaiseen tilanteeseen. Itselläni oli samanlainen isäpuoli, joka oli tavallaan taustalla ja tukena, mutta ei päsmäröinyt tai hallinnut. Äitipuoli taas oli päinvastainen ja karkotti lopulta kaikki lapset luotaan asettuen jatkuvasti poikkiteloin oikean äidin kanssa. Lapsen näkökulmasta on hyvä ja tärkeää, että valta pysyy vanhemmilla ja mahdolliset uudet puolisot ovat läsnä, mutta etäällä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nuo kommentit kuulostaa harvinaisen terveiltä ja kypsiltä tuollaiseen tilanteeseen. Itselläni oli samanlainen isäpuoli, joka oli tavallaan taustalla ja tukena, mutta ei päsmäröinyt tai hallinnut. Äitipuoli taas oli päinvastainen ja karkotti lopulta kaikki lapset luotaan asettuen jatkuvasti poikkiteloin oikean äidin kanssa. Lapsen näkökulmasta on hyvä ja tärkeää, että valta pysyy vanhemmilla ja mahdolliset uudet puolisot ovat läsnä, mutta etäällä.

Mutta kai siinä kolmanneksi vanhemmaksi heittäytymisen ja makuuhuoneessa mököttämisen välissä on jokin välimuoto? Hirveältä tuntuisi itsestä asua puolet ajasta "kodissa" jossa asuisi myös joku, jonka tietäisin koko ajan odottavan sitä että minä olen poissa. Koska kyllä ne lapset tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nuo kommentit kuulostaa harvinaisen terveiltä ja kypsiltä tuollaiseen tilanteeseen. Itselläni oli samanlainen isäpuoli, joka oli tavallaan taustalla ja tukena, mutta ei päsmäröinyt tai hallinnut. Äitipuoli taas oli päinvastainen ja karkotti lopulta kaikki lapset luotaan asettuen jatkuvasti poikkiteloin oikean äidin kanssa. Lapsen näkökulmasta on hyvä ja tärkeää, että valta pysyy vanhemmilla ja mahdolliset uudet puolisot ovat läsnä, mutta etäällä.

Mutta kai siinä kolmanneksi vanhemmaksi heittäytymisen ja makuuhuoneessa mököttämisen välissä on jokin välimuoto? Hirveältä tuntuisi itsestä asua puolet ajasta "kodissa" jossa asuisi myös joku, jonka tietäisin koko ajan odottavan sitä että minä olen poissa. Koska kyllä ne lapset tietää.

Miksi vetäytyminen makuuhuoneeseen tarkoittaisi mököttämistä? Vaikka elän ydinperheessä lasteni ja heidän isän kanssa välillä vetäydyn olemaan omassa rauhassa ja lapset tietää sen että silloin minua ei ole tarpeen häiritä vaan he voivat mahdollisissa ongelmissa turvautua isäänsä.

Jutusta ei ihan käy selville minkä ikäisiä lapset on mutta ei esim. 10 vuotias odota että hänellä olisi äiti-/isäpuoli johon hänen on luotava erityinen suhde. Minusta on vain hyvä että isän uusi puoliso antaa isän hoitaa vanhemman tehtävät ja velvollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nuo kommentit kuulostaa harvinaisen terveiltä ja kypsiltä tuollaiseen tilanteeseen. Itselläni oli samanlainen isäpuoli, joka oli tavallaan taustalla ja tukena, mutta ei päsmäröinyt tai hallinnut. Äitipuoli taas oli päinvastainen ja karkotti lopulta kaikki lapset luotaan asettuen jatkuvasti poikkiteloin oikean äidin kanssa. Lapsen näkökulmasta on hyvä ja tärkeää, että valta pysyy vanhemmilla ja mahdolliset uudet puolisot ovat läsnä, mutta etäällä.

Mutta kai siinä kolmanneksi vanhemmaksi heittäytymisen ja makuuhuoneessa mököttämisen välissä on jokin välimuoto? Hirveältä tuntuisi itsestä asua puolet ajasta "kodissa" jossa asuisi myös joku, jonka tietäisin koko ajan odottavan sitä että minä olen poissa. Koska kyllä ne lapset tietää.

Miksi vetäytyminen makuuhuoneeseen tarkoittaisi mököttämistä? Vaikka elän ydinperheessä lasteni ja heidän isän kanssa välillä vetäydyn olemaan omassa rauhassa ja lapset tietää sen että silloin minua ei ole tarpeen häiritä vaan he voivat mahdollisissa ongelmissa turvautua isäänsä.

Jutusta ei ihan käy selville minkä ikäisiä lapset on mutta ei esim. 10 vuotias odota että hänellä olisi äiti-/isäpuoli johon hänen on luotava erityinen suhde. Minusta on vain hyvä että isän uusi puoliso antaa isän hoitaa vanhemman tehtävät ja velvollisuudet.

Välillä omaan rauhaan vetäytyminen on eri asia kuin samassa taloudessa asuvien lasten seuran systemaattinen välttely mitä artikkelissa kuvataan.

Jos minä suostuisin vielä parisuhteeseen naisen kanssa, niin lapsiviikolla hän saisi pysyä omassa asunnossaan. En kaipaa lapsiviikolla yhtään ylimääräistä huomionhakua, ja siinähän olisi myös naiselle sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nuo kommentit kuulostaa harvinaisen terveiltä ja kypsiltä tuollaiseen tilanteeseen. Itselläni oli samanlainen isäpuoli, joka oli tavallaan taustalla ja tukena, mutta ei päsmäröinyt tai hallinnut. Äitipuoli taas oli päinvastainen ja karkotti lopulta kaikki lapset luotaan asettuen jatkuvasti poikkiteloin oikean äidin kanssa. Lapsen näkökulmasta on hyvä ja tärkeää, että valta pysyy vanhemmilla ja mahdolliset uudet puolisot ovat läsnä, mutta etäällä.

Mutta kai siinä kolmanneksi vanhemmaksi heittäytymisen ja makuuhuoneessa mököttämisen välissä on jokin välimuoto? Hirveältä tuntuisi itsestä asua puolet ajasta "kodissa" jossa asuisi myös joku, jonka tietäisin koko ajan odottavan sitä että minä olen poissa. Koska kyllä ne lapset tietää.

Miksi vetäytyminen makuuhuoneeseen tarkoittaisi mököttämistä? Vaikka elän ydinperheessä lasteni ja heidän isän kanssa välillä vetäydyn olemaan omassa rauhassa ja lapset tietää sen että silloin minua ei ole tarpeen häiritä vaan he voivat mahdollisissa ongelmissa turvautua isäänsä.

Jutusta ei ihan käy selville minkä ikäisiä lapset on mutta ei esim. 10 vuotias odota että hänellä olisi äiti-/isäpuoli johon hänen on luotava erityinen suhde. Minusta on vain hyvä että isän uusi puoliso antaa isän hoitaa vanhemman tehtävät ja velvollisuudet.

Välillä omaan rauhaan vetäytyminen on eri asia kuin samassa taloudessa asuvien lasten seuran systemaattinen välttely mitä artikkelissa kuvataan.

Jos ajattelen omia lapsiani todennäköisesti he vain olisivat hyvillään siitä jos mahdollinen äitipuoli heitä välttelisi (lapset on alakouluikäisiä)

Ilmeisesti avlla ollaan sitä mieltä ettei välimuotoa ole.

Joko olet kaikeen tunkeva äitipuoli tai sitten eristät itsesi täysin lapsista. (Ja välissä kerrot heille kuinka rankkaa sinulla on kun he ovat olemassa)

Ei ole muita vaihtoehtoja.

Minkähän takia nuo on muuttanu yhteen? Varmaan jostain säästösyistä, koska selkeästihän noille olisi parempi kun kummallakin olisi oma asunto.

Tuo haastateltava olisi voinut olla minä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nuo kommentit kuulostaa harvinaisen terveiltä ja kypsiltä tuollaiseen tilanteeseen. Itselläni oli samanlainen isäpuoli, joka oli tavallaan taustalla ja tukena, mutta ei päsmäröinyt tai hallinnut. Äitipuoli taas oli päinvastainen ja karkotti lopulta kaikki lapset luotaan asettuen jatkuvasti poikkiteloin oikean äidin kanssa. Lapsen näkökulmasta on hyvä ja tärkeää, että valta pysyy vanhemmilla ja mahdolliset uudet puolisot ovat läsnä, mutta etäällä.

Tuo on vaan ollut isäpuolellesi aika kurjaa, kun ei ole omassa kodissaan saanut sanoa mihinkään mitään. Varmaan vähän alistuva luonne, että tuollaiseen pystyy.

Minäkään en valinnut mieheni lapsia vaan pelkän miehen. En ole hänen lastensa kanssa missään tekemisissä, vietän aikaa poissa kotoa, kun he ovat meillä. Miehen kuuluu hoitaa itse omat lapsensa.

Ikävä juttu, jos joku ottaa eron liian heppoisin perustein, eikä huomioi yhtään sitä, että miehen uusi vaimo luultavasti ei pidä hänen lapsistaan. Minunkin mieheni ex jätti hänet toisen miehen takia. Ilen sitä mieltä, että ydinperhettä ei pitäisi hajottaa ilman painavaa syytä. Uusperheissä toisen lapset ovat vieraita. Joskus uusi vaimo pitää heistä, useimmiten ei, aika tuuripeliä.

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia nuo on muuttanu yhteen? Varmaan jostain säästösyistä, koska selkeästihän noille olisi parempi kun kummallakin olisi oma asunto.

Minä muutin yhteen ja menin naimisiin mieheni kanssa, koska meillä on valtavasti kemiaa ja loistavaa seksiä. Ikävä kyllä inhoan hänen lapsiaan ja välttelen siksi kaikkea kontaktia heihin. Taloudellisilla asioilla ei ole merkitystä lainkaan, tässä iässä yli 40 v kumpikin tulee jo hyvin toimeen omillaankin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en valinnut mieheni lapsia vaan pelkän miehen. En ole hänen lastensa kanssa missään tekemisissä, vietän aikaa poissa kotoa, kun he ovat meillä. Miehen kuuluu hoitaa itse omat lapsensa.

Ikävä juttu, jos joku ottaa eron liian heppoisin perustein, eikä huomioi yhtään sitä, että miehen uusi vaimo luultavasti ei pidä hänen lapsistaan. Minunkin mieheni ex jätti hänet toisen miehen takia. Ilen sitä mieltä, että ydinperhettä ei pitäisi hajottaa ilman painavaa syytä. Uusperheissä toisen lapset ovat vieraita. Joskus uusi vaimo pitää heistä, useimmiten ei, aika tuuripeliä.

sinullehan tuo on ikävää, jos joudut lähtemään evakkoon omasta kodistasi. En kyllä itse tuollaista elämää jaksaisi. Miksi tekin asutte yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en valinnut mieheni lapsia vaan pelkän miehen. En ole hänen lastensa kanssa missään tekemisissä, vietän aikaa poissa kotoa, kun he ovat meillä. Miehen kuuluu hoitaa itse omat lapsensa.

Ikävä juttu, jos joku ottaa eron liian heppoisin perustein, eikä huomioi yhtään sitä, että miehen uusi vaimo luultavasti ei pidä hänen lapsistaan. Minunkin mieheni ex jätti hänet toisen miehen takia. Ilen sitä mieltä, että ydinperhettä ei pitäisi hajottaa ilman painavaa syytä. Uusperheissä toisen lapset ovat vieraita. Joskus uusi vaimo pitää heistä, useimmiten ei, aika tuuripeliä.

Juuri näin. Olen itsekin uusperheellinen, ja ehdottomasti näitä “turhia” eroja vastaan. Ero tuo mukanaan niiiin paljoa muutakin kuin sitä omaa elämää omilla ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia nuo on muuttanu yhteen? Varmaan jostain säästösyistä, koska selkeästihän noille olisi parempi kun kummallakin olisi oma asunto.

Minä muutin yhteen ja menin naimisiin mieheni kanssa, koska meillä on valtavasti kemiaa ja loistavaa seksiä. Ikävä kyllä inhoan hänen lapsiaan ja välttelen siksi kaikkea kontaktia heihin. Taloudellisilla asioilla ei ole merkitystä lainkaan, tässä iässä yli 40 v kumpikin tulee jo hyvin toimeen omillaankin.

No ei kemia ja seksi kyllä ole mikään syy että luopuisin omasta asunnostani ja muuttaisin jonnekkin missä joudun välttelemään osaa asukkaista. Mielummin hyvää seksiä minun asunnollani kuin tuollaista pelleilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nuo kommentit kuulostaa harvinaisen terveiltä ja kypsiltä tuollaiseen tilanteeseen. Itselläni oli samanlainen isäpuoli, joka oli tavallaan taustalla ja tukena, mutta ei päsmäröinyt tai hallinnut. Äitipuoli taas oli päinvastainen ja karkotti lopulta kaikki lapset luotaan asettuen jatkuvasti poikkiteloin oikean äidin kanssa. Lapsen näkökulmasta on hyvä ja tärkeää, että valta pysyy vanhemmilla ja mahdolliset uudet puolisot ovat läsnä, mutta etäällä.

Tuo on vaan ollut isäpuolellesi aika kurjaa, kun ei ole omassa kodissaan saanut sanoa mihinkään mitään. Varmaan vähän alistuva luonne, että tuollaiseen pystyy.

Harmi ettei perheen isukkia haastateltu, mutta luultavasti hän on täydellinen käsi, joka ei yksinkertaisesti pärjää ilman muijaa. Vaimo on varmaan kyllästynyt olemaan hänenkin äitinsä ja niinpä isukki etsi uuden mamman huolehtimaan kaikesta, ainakin ajatus oli hyvä.