Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hamstraavat vanhemmat
27.09.2018 |
Onko kenelläkään kokemuksia hamstraavista läheisistä? En tiedä mitä tekisin tämän asian kanssa. Lapsesta saakka, kodissa ei oikein kukaan ollut kiinnostunut siisteydestä eikä kerran hankitusta tavarasta ikinä hankkiuduttu eroon - tilanne pahenee vuosi vuodelta. Paikat ovat edelleen rempallaan, kun ei heitä vaikuta kiinnostavan millään tasolla asunnon ulkonäkö/kunto. Asuvat vuosikymmeniä sitten rakennetussa kerrostalossa, jossa edelleen alkuperäiset materiaalit seinissä, lattiassa ja kaapistoissa. Huoneet pursuavat jos jonkinlaisia muovipusseja, vaateläjiä ja vanhaa elektroniikkaa, osa käytössä (!!!), osa ei, yleistä romua ja sälää loputtomiin. Siivoaminen on heille myös luonnollisesti tässä yhtälössä tuntematon käsite... Olen asiasta keskustellut hienovaraisesti vanhempien kanssa, sillä ovat suunnitelleet muuttoa (tämä olisi toiveideni täyttymys, jos muuttaisivat kerralla siistiin ja remontoituun asuntoon ja samalla päivittäisivät elektroniikan ja huonekalut tälle vuosituhanelle).
Kuinka heitä voisi auttaa tässä prosessissa? Toisin sanoen, pitää huoli siitä, että heidän elinolosuhteensa oikeasti parantuvat. Mielestäni näin ei ole kenenkään kuuluisi asua ja olen miettinyt myös mahdollisia lapsenlapsia, joita en tämänhetkiseen asumukseen veisi lähellekkään. Välini vanhempiini ovat erittäin etäiset, johtuen suuresti tästä asiasta. En suostu käymään heidän luona eivätkä hekään usein minun luona, kun yhteydenpito on hyvin ohutta. Toista näen ainoastaan kerran vuodessa jouluna (tänä vuonna ajattelin esittää ukaasin - muutos tai emme näe ollenkaan jatkossa), toisen kanssa on paremmat välit ja soitellaan silloin tällöin. Vanhemmista toinen on kotoisin maalta ja ovat iältään kuudenkympin molemmin puolin. Iäkkäämpinä tai maalla kasvaneena (tai mistä lie johtuu?) pitävät siis nykyaikaisia oloja (esim. kauniisti remontoitu keittiö ja kauniit pintamateriaalit asunnossa) ilmeisesti myös vähän "humputuksena" ("On sitä ennenkin pärjätty"-tyyppisesti). Neuvoja? Kokemuksia? Tarinoita onnistuneista elämäntapamuutoksista? Tiedän, että välien poikki pistäminen tällaisen asian takia on kyseenalaista, en vain kerta kaikkiaan pysty normaaliin kanssakäymiseen heidän kanssaan tämän vuoksi :(
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis millä lailla vanhempiesi hamstraus on sinun ongelmasi, koska et heidän kanssaan samassa asunnossa asu? Miksi yrität määrittää kuinka vanhempiesi pitäisi elää elämäänsä? Aikuistumiseen kuuluu ymmärtää vanhempiensa ja itsepä erillisyys - sinä saat elää elämääsi niinkuin itse haluat vaikka se olisi erilaista kuin vanhempasi haluavat, JA he saavat elää niinkuin itse haluavat. Kummallakin on oikeus omiin päätöksiin ja omiin arvoihin.
Vierailija kirjoitti:
Siis millä lailla vanhempiesi hamstraus on sinun ongelmasi, koska et heidän kanssaan samassa asunnossa asu? Miksi yrität määrittää kuinka vanhempiesi pitäisi elää elämäänsä? Aikuistumiseen kuuluu ymmärtää vanhempiensa ja itsepä erillisyys - sinä saat elää elämääsi niinkuin itse haluat vaikka se olisi erilaista kuin vanhempasi haluavat, JA he saavat elää niinkuin itse haluavat. Kummallakin on oikeus omiin päätöksiin ja omiin arvoihin.
Eiköhän AP ole joutunut sietämään tuollaista lapsenakin ja se EI OLE terve ympäristö lapselle. Sääliksi käy AP:ta.
Tai mistä lie johtuu <-------- Kauhistus mitä suomen kielen raiskausta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millä lailla vanhempiesi hamstraus on sinun ongelmasi, koska et heidän kanssaan samassa asunnossa asu? Miksi yrität määrittää kuinka vanhempiesi pitäisi elää elämäänsä? Aikuistumiseen kuuluu ymmärtää vanhempiensa ja itsepä erillisyys - sinä saat elää elämääsi niinkuin itse haluat vaikka se olisi erilaista kuin vanhempasi haluavat, JA he saavat elää niinkuin itse haluavat. Kummallakin on oikeus omiin päätöksiin ja omiin arvoihin.
Eiköhän AP ole joutunut sietämään tuollaista lapsenakin ja se EI OLE terve ympäristö lapselle. Sääliksi käy AP:ta.
No ei toki ole ei, mutta tervettä ei myöskään ole ottaa itselleen vastuuta vanhempiensa elintavoista aikuisena. Ei lapsuuden vääryys tarkoita sitä, että samaa kieroa suhdetta pitäisi jatkaa aikuisena. Päinvastoin pitäisi huomata se oma erillisyys ja tunnistaa oman vastuunsa rajat, jotta pääsee tervehtymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis millä lailla vanhempiesi hamstraus on sinun ongelmasi, koska et heidän kanssaan samassa asunnossa asu? Miksi yrität määrittää kuinka vanhempiesi pitäisi elää elämäänsä? Aikuistumiseen kuuluu ymmärtää vanhempiensa ja itsepä erillisyys - sinä saat elää elämääsi niinkuin itse haluat vaikka se olisi erilaista kuin vanhempasi haluavat, JA he saavat elää niinkuin itse haluavat. Kummallakin on oikeus omiin päätöksiin ja omiin arvoihin.
Vanhemmat ovat sen ikäisiä, että rojun määrä alkaa olla turvallisuusriski. Se on sitä jo nyt, myös talon muille asukkaille, mutta mitä jos alkaa jäädä hellaa päälle ja kosteita homeenkasvualustoja nurkkiin? P*ka -ja pissavaippoja? Vanhaa ruokaa? Rojua johon kompastuu?
Jos ei ole elänyt tuollaisten ihmisten kanssa, ei kannata aukoa päätään. Minä olen ja tiedän mitä se on. Äiti hamstrasi sisällä ja isä ulkona.
Isä on jo kuollut ja äiti muuttanut. Hän oli iloinen päästessään turhasta kamasta, jota oli helppo kerätä menneissä olosuhteissa ja jota oli talossa jo ennestään. Tiedän silti ettei hän muutu miksikään, vaikka hänellä onkin nyt siisti miesystävä. Hän rakastaa penkomista, valokuvia, erilaisia esineitä jne ja on aina ollut sotkuinen. Välillä meni paremmin, mutta elämän kriisit ja ikä ovat taannuttaneet häntä jonkin verran.
Kun aika koittaa, ostan hänelle siivousta ja kun viimeinen ruuvi putoaa, mummo kuuluu hoitokotiin.
Tarvittaessa turvaudun vaikka sosiaalitoimeen, jos minun tai sisarusten panos ei riitä. Voi olla muutenkin tarpeen, ettei kenenkään hermo hajoa.
Ap voi ehdottaa ammattijärjestäjää tai maksettua kodinhoitoa. Jos kalleudesta valitetaan, voi kertoa että nyt saa verovähennyksen vaikka olisi eläkkeellä, pääsee vähemmällä ja saa lapsensa kylään. Lapsi voisi myös tulla maksuissa vastaan, jos kykenee.
Voi myös kysyä suoraan haluaako välit kokonaan poikki, onnettomuuden vai omaisuuden katoamisen. Jos näistä mikään ei houkuttele, niin alkakoon elää ihmisiksi. Muuten tulkoon toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Siis millä lailla vanhempiesi hamstraus on sinun ongelmasi, koska et heidän kanssaan samassa asunnossa asu? Miksi yrität määrittää kuinka vanhempiesi pitäisi elää elämäänsä? Aikuistumiseen kuuluu ymmärtää vanhempiensa ja itsepä erillisyys - sinä saat elää elämääsi niinkuin itse haluat vaikka se olisi erilaista kuin vanhempasi haluavat, JA he saavat elää niinkuin itse haluavat. Kummallakin on oikeus omiin päätöksiin ja omiin arvoihin.
Yleensä tämä hamstraus vain pahenee, ja samalla kun vanhempien kunto heikkenee, alkaa tulla vaaratilanteita. Myöskään siivous ei onnistu kunnolla kun kaikki paikat on täynnä rojua. Ap myös kertoi että ei halua tuoda lapsenlapsia tuollaiseen paikkaan, enkä yhtään ihmettele. Ja vaikka ne romut ei juuri nyt ole iso ongelma ap:lle on ne siinä vaiheessa, kun hän joutuu jäämistön siivoamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millä lailla vanhempiesi hamstraus on sinun ongelmasi, koska et heidän kanssaan samassa asunnossa asu? Miksi yrität määrittää kuinka vanhempiesi pitäisi elää elämäänsä? Aikuistumiseen kuuluu ymmärtää vanhempiensa ja itsepä erillisyys - sinä saat elää elämääsi niinkuin itse haluat vaikka se olisi erilaista kuin vanhempasi haluavat, JA he saavat elää niinkuin itse haluavat. Kummallakin on oikeus omiin päätöksiin ja omiin arvoihin.
Eiköhän AP ole joutunut sietämään tuollaista lapsenakin ja se EI OLE terve ympäristö lapselle. Sääliksi käy AP:ta.
Aivan. Writer ten points.
Vastuu vanhemmista ei katkea edes väliaikaisesti, jos he elävät noin. He tulevat iäkkäämmiksi joka päivä. Kuonakasa kasvaa. Usein mukana on myös kätketty häpeä siitä, että meillä nyt on tällaista. Sitten ei haeta apua, ja ongelma sen kun suurenee.
Sinun vanhempasi ovat vielä työikäisiä. Miten he hoitavat työnsä? Onko naapurien kanssa ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun vanhempasi ovat vielä työikäisiä. Miten he hoitavat työnsä? Onko naapurien kanssa ongelmia?
Jotenkin tuntuu hullulta, kun keski-ikäisistä kirjoitellaan kuin vanhuksista. Oma eläkeikäni on 68 vuotta ja ainakin toinen ap:n vanhemmista on 10 vuotta nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun vanhempasi ovat vielä työikäisiä. Miten he hoitavat työnsä? Onko naapurien kanssa ongelmia?
Jotenkin tuntuu hullulta, kun keski-ikäisistä kirjoitellaan kuin vanhuksista. Oma eläkeikäni on 68 vuotta ja ainakin toinen ap:n vanhemmista on 10 vuotta nuorempi.
Niin? Työssä voi käydä vanhanakin. Ei se kerro kaikkea. Tuon ikäisillä voi olla jo muistiongelmia, ja melko vähän aikaa sitten heitä pidettiin melkein vanhuksina.
Vaikka ikä kasvaa, vanha on vanha. Suuret ikäluokat ja vähän nuoremmat tuntuvat olevan melko lyhytikäisiä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuinpaikkakunnan pelastuslaitokseen yhteys, jos saisi palotarkastajan paikalle ja hänen järkipuheensa tehoaisi. Kauhea määrä tavaraa on paloturvallisuusriski!
Ihan mielenkiinnosta: miksi ehjä huonekalu pitää vaihtaa uuteen vain siksi, että uusi näyttää ap:n mielestä kivalta? tai miksi toimiva elektroniikka pitää vaihtaa uuteen, nopeasti rikkoutuvaan? Jos keittiön kaappien ovet ovat ehjät, saranat toimivat jne., niin mikä itseisarvo ne on vaihtaa uusiin?
Vaikuttaa siltä, että ap on kulutushysterian läpäisemä. Noin 60v vanhemmat käyvät vielä töissä, heillä on oma kiva elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: miksi ehjä huonekalu pitää vaihtaa uuteen vain siksi, että uusi näyttää ap:n mielestä kivalta? tai miksi toimiva elektroniikka pitää vaihtaa uuteen, nopeasti rikkoutuvaan? Jos keittiön kaappien ovet ovat ehjät, saranat toimivat jne., niin mikä itseisarvo ne on vaihtaa uusiin?
Vaikuttaa siltä, että ap on kulutushysterian läpäisemä. Noin 60v vanhemmat käyvät vielä töissä, heillä on oma kiva elämänsä.
Ehdit ensin.
Vanhat hyvät (ilman "-merkkejä) elektoniikkalaitteet ovat parempia kuin nykyiset muovirimpulat. Viime vuosituhannen puiset huonekalut ovat kestävämpiä kuin melamiini/lastulevyrimpulat. Kun uudet "hyvät" on kaatiksella, vanhojen arvo saattaa vielä nousta. Tietysti romu on romua, mutta iän perusteella ei pidä tehdä tyhmiä päätöksiä
Kiitos kaikille kommenteista ja tuesta!
Tosiaankin, tuo häpeä on asia, jota joutuu kantamaan edelleen, itsenäistymisestä ja omaan asuntoon muuttamisesta huolimatta. Lapsena kavereita ei voinut koskaan kutsua käymään, tai jos kutsuivat ns. itse itsensä, häpeä oli valtava, siis oikeasti suunnaton. Uskon tuon asian vaikuttaneen myös itseluottamukseeni (vanhemmat muutenkaan eivät olleet kovin kannustavia tai toinen heistä ylipäätään kovin kiinnostunut minusta ja sisarestani) ja olenkin joutunut tekemään kovasti töitä tuon asian kanssa. Ystäväni viettävät aikuistuttuaankin mielellään aikaa vanhempiensa kanssa ja tekevät monenlaisia asioita yhdessä, itse en tälläista voisi kuvitellakkaan omalle kohdalle. Koen kuitenkin kasvaneeni suhteellisen normaaliksi aikuiseksi, olen korkeakoulutettu ja olen onnekkaasti saanut koulutustani vastaavia töitä vaikeasti työllistävältä alalta. Asiani ovat siis melko mukavasti kaiken kaikkiaan ja pyrinkin olemaan katkeroitumatta vanhempiani kohtaan, mennyttä kun ei voi muuttaa.
Nuoruus - ja aikuisiällä poikaystäviä en ole kerta kaikkiaan voinut viedä vanhemmille ja sitä myötä tuokin "normaali" osa parisuhteesta on kärsinyt valtavasti. Jotkut ovat ymmärtäneet, kun olen kertonut etäisistä väleistä eivätkä olekkaan halunneet (tai ainakaan tuoneet esille) vierailuhalukkuuttaan, jotkut ovat kokeneet jääneensä ulkopuolisiksi. Kärsin itse tuosta valtavasti ja kuten jo mainitsinkin mahdolliset omat lapset, tuo asia korostuu entisestään. Koen myös vaikeana luoda suhteita puolison vanhempiin, koska pelkään vastavuoroisuuden odotusta puolisolta (tällä hetkellä siis uusi suhde, jossa nämä asiat alkavat olemaan ajankohtaisia.) Ehkäpä uuden suhteen myötä olen viimein lopen kyllästynyt heidän tilanteeseen, sillä joudun taas painimaan tuon asian kanssa.
Ymmärrän kyllä tuon, että mahdollisessa uudessa asunnossa samat taipumukset tulevat todennäköisesti uudelleen esille. Toivoisin vain ns. normaalia kotia heille, tämän hetkisen asunnon kunnon vuoksi. Toivoisin myös, että huomaavat konkreettisesti muuttaessaan ja tavaramäärän karsittuaan, miten paljon mukavempaa elämä voisi olla ilman tuota ongelmaa. Myös he voisivat kutsua omia tuttaviaan ja sukulaisiaan kylään (käsittääkseni eivät sitä ole vuosiin tehneet) Ennen kaikkea toivoisin turvallista ja mukavaa mummollaa mahdolliselle jälkikasvulle - tuntuisi pahalta jättää heidät ulkopuoliseksi tuollaisen asian takia.
Mietin siis, kannattaisiko heille kertoa suoraan, että tilanteen on muututtava tai muutoin, ukaasina pistän välit kokonaan poikki? (muutto tai asuntoon perusteellinen remontti + tavaroiden raivaus) Kuten todettua, tämän hetkinen tilanne ei vain voi jatkua näin, välit menevät varmaankin poikki joka tapauksessa, kun ovat nytkin erittäin etäiset ja lastenlapsiaan tai vävyehdokastaan eivät tulisi ikävä kyllä koskaan saamaan vierailulle. Ollaan puhuttu myös paljon asiasta sisareni kanssa ja hän on täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Tai mistä lie johtuu <-------- Kauhistus mitä suomen kielen raiskausta?
Täysin kelpoa kieltä, katso vaikka kielioppaasta.
Mitä vanhemmat vastaa kun asiasta puhuu? Suostuisivatko ottamaan esim. palkattua apua vastaan? Esim. ns. ammattijärjestäjän?
Antaa jokaisen elää tavallaan. Tilanme on ap:lle vähän voi voi, mutta hänen vanhempansa ovat ihan työikäisiä aikuisia, eivät mitään vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista ja tuesta!
Tosiaankin, tuo häpeä on asia, jota joutuu kantamaan edelleen, itsenäistymisestä ja omaan asuntoon muuttamisesta huolimatta. Lapsena kavereita ei voinut koskaan kutsua käymään, tai jos kutsuivat ns. itse itsensä, häpeä oli valtava, siis oikeasti suunnaton. Uskon tuon asian vaikuttaneen myös itseluottamukseeni (vanhemmat muutenkaan eivät olleet kovin kannustavia tai toinen heistä ylipäätään kovin kiinnostunut minusta ja sisarestani) ja olenkin joutunut tekemään kovasti töitä tuon asian kanssa. Ystäväni viettävät aikuistuttuaankin mielellään aikaa vanhempiensa kanssa ja tekevät monenlaisia asioita yhdessä, itse en tälläista voisi kuvitellakkaan omalle kohdalle. Koen kuitenkin kasvaneeni suhteellisen normaaliksi aikuiseksi, olen korkeakoulutettu ja olen onnekkaasti saanut koulutustani vastaavia töitä vaikeasti työllistävältä alalta. Asiani ovat siis melko mukavasti kaiken kaikkiaan ja pyrinkin olemaan katkeroitumatta vanhempiani kohtaan, mennyttä kun ei voi muuttaa.
Nuoruus - ja aikuisiällä poikaystäviä en ole kerta kaikkiaan voinut viedä vanhemmille ja sitä myötä tuokin "normaali" osa parisuhteesta on kärsinyt valtavasti. Jotkut ovat ymmärtäneet, kun olen kertonut etäisistä väleistä eivätkä olekkaan halunneet (tai ainakaan tuoneet esille) vierailuhalukkuuttaan, jotkut ovat kokeneet jääneensä ulkopuolisiksi. Kärsin itse tuosta valtavasti ja kuten jo mainitsinkin mahdolliset omat lapset, tuo asia korostuu entisestään. Koen myös vaikeana luoda suhteita puolison vanhempiin, koska pelkään vastavuoroisuuden odotusta puolisolta (tällä hetkellä siis uusi suhde, jossa nämä asiat alkavat olemaan ajankohtaisia.) Ehkäpä uuden suhteen myötä olen viimein lopen kyllästynyt heidän tilanteeseen, sillä joudun taas painimaan tuon asian kanssa.
Ymmärrän kyllä tuon, että mahdollisessa uudessa asunnossa samat taipumukset tulevat todennäköisesti uudelleen esille. Toivoisin vain ns. normaalia kotia heille, tämän hetkisen asunnon kunnon vuoksi. Toivoisin myös, että huomaavat konkreettisesti muuttaessaan ja tavaramäärän karsittuaan, miten paljon mukavempaa elämä voisi olla ilman tuota ongelmaa. Myös he voisivat kutsua omia tuttaviaan ja sukulaisiaan kylään (käsittääkseni eivät sitä ole vuosiin tehneet) Ennen kaikkea toivoisin turvallista ja mukavaa mummollaa mahdolliselle jälkikasvulle - tuntuisi pahalta jättää heidät ulkopuoliseksi tuollaisen asian takia.
Mietin siis, kannattaisiko heille kertoa suoraan, että tilanteen on muututtava tai muutoin, ukaasina pistän välit kokonaan poikki? (muutto tai asuntoon perusteellinen remontti + tavaroiden raivaus) Kuten todettua, tämän hetkinen tilanne ei vain voi jatkua näin, välit menevät varmaankin poikki joka tapauksessa, kun ovat nytkin erittäin etäiset ja lastenlapsiaan tai vävyehdokastaan eivät tulisi ikävä kyllä koskaan saamaan vierailulle. Ollaan puhuttu myös paljon asiasta sisareni kanssa ja hän on täysin samaa mieltä.
Joku kysyi jo aiemmin, ovatko vanhempasi työelämässä ja miten muu elämä sujuu. Kun ajattelen omia samanikäisiä vanhempiani, niin tuntuisi hullulta puuttua heidän elämäänsä. Viettävät juuri parasta aikaansa, ovat uransa huipulla, rakentavat lisätilaa mökille ja matkustelevat paljon.
Alue: Aihe vapaa
Oletko katsonut ohjelmaa Himohamstraajat? Hyvin tuttuja ongelmia siinä sarjassa, tyypillistä, ettei lapsia voi viedä hamstraajien asuntoon. Järkipuhe ja vakuuttelut eivät auta. Ja kun on kaksi hamstraajaa yhdessä...vielä pahempi. Vaikka ohjelmaa voi pitää toisaalta eettisesti arveluttavana (viihteellistetään vakavaa ongelmaa), uskon se lisänneen tietoisuutta tästä häiriöstä.
Olet varmaan lukenut ihan perustietoa esim.
https://en.wikipedia.org/wiki/Compulsive_hoarding
Onko vanhemmillasi traumoja taustalla? Monella on. Maalta muutto ei asiaa selitä, eikä esim.sota-ajan lapsuus.
Kyse on mielenterveysongelmasta. Eri asia kuin keräily. Käsittääkseni Suomessa on hyvin vaikea saada tuohon apua eikä asiaan perehtyneitä terapeutteja juuri ole. Tätä ihmettelen suuresti. Miksi Suomi laahaa jälkijunassa tässäkin asiassa. Ammattijärjestäjiä on, mutte heillä harvemmin on psykologista osaamista. Turhautuvat, kun ei hamstraaja "tajua".
Ymmärrät varmaan ettei asunnon muutos ratkaise ongelmaa. Jos hamstraaja muuttaa uuteen hienoon asuntoon, ajan mittaan siellä alkaa näyttää samalta kuin vanhassa asunnossa. Pinnat peittyvät tavaroiden alle, ja varmasti vanhempasi myös ottavat mukaan ne vanhat, "hyvät" elektroniikkavempeleet. Eivät pysty luopumaan. Pakkosiivoaminen ei auta, voi pahentaa asiaa.
Se on raskasta kun vanhemmille tärkeämpää tavara kuin läheiset... Kato tosiaan tuota sarjaa, varmaan Youtubessakin jaksoja. En osaa ikävä kyllä neuvoa. Ongelma on paha. Mutta osaisko joku pakkohäiriöihin erikoistunut terapeutti antaa vinkkejä?