Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsi ja hänen käytöksensä
Tenkkapoo
27.09.2018 |
Olemme uusperhe, olleet jo viisi vuotta. Aivan mielenkiinnosta kysyisin neuvoa mieheni täysi-ikäisen pojan käytöksen suhtautumiseen. Kaikki 6 lasta (3+3) asuvat meillä. Olemme molemmat yrittäjiä ja vanhoillisena olen sitä mieltä että nainen hoitaa ruokapuolen ja kodinhoidon yleensäkin. Kuitenkin mieheni pojan käytös on jotenkin ala-arvoista ja röyhkeää. Hän painaa yli 100 kg, ei liiku ja on hyvin laiska. Ruoka pitäisi aina olla jotain "mättöä" ja rasvaista roskaa. Eilen tein jauhelihakeittoa, joka on minun lapsuudessani ja minun lapsilleni ollut hyvää perusruokaa. Poika tuli koulusta kotiin ja alkoi tekemään leipiä. Sanoi keittiössä jääkaappiin katsoessaan -"ei täällä mitään ole". Sanoin että liedellä on lämmintä lihakeittoa,johon vastasi että:" on se kumma homma että täytyy vaan leipää syödä ja maha kipeä siitä kokoajan". Kysyin miksi ei syö keittoa kun kaikki muut kyllä tykkäsivät (olen hyvä ruanlaittaja). Poika vastasi:" Kyllä mää nuo lihat söisin mutta aina ne pitää johonkin helvetin paskakeittoon laittaa". Nuo keitot on niin perseestä! . Minä siihen sanoin että se on kyllä normaalia kotiruokaa ja terveellistä. Osta itse ruokasi ja tee tai syö vaikka grillillä joka päivä jos rahat siihen riittää. Jotenkin tuntuu niin kiittämättömältä tuo aikuisen pojan käytös. Minä olen töissä aamua iltaa ja iltapäivällä käyn tekemässä ruan lapsille, jonka jälkeen jatkan töitäni. Suurimman osan ruasta ostan minä pesueellemme ja siihen menee n.1000€/kk. Meillä syödään monipuolista kotiruokaa: spagettia ja j.lihakastiketta, makaronilaatikkoa, kiusauksia, lihaa ja perunamuusia, itse tehtyä pitsaa, lasagnea, tortilloja ym. keittoa ehkä kerran kuukaudessa. Tämä poika käyttäytyy muutekin hyvin epäkunnioittavasti kaikkia kohtaan. Murahtelee,ei vastaa. Ei tee palvelusta toisille mutta juoksuttaa kyllä muita. Kun ruoka-aika on ja ruoka mieleistä niin ahmii määrättömästi eikä ajattele että muille täytyy jättää myöskin. Kun leivon ja vieraita tulee niin on ensimmäisenä kahvipöydässä ja ahmii kakkuja mahansa täyteen ja lähtee takasin pelaamaan, mitä tekee kaiken vapaa-ajan. Kaipaisin vähän neuvoja kuinka suhtautua tähän käytökseen ja olenko nyt jotenkin "liian herkkä". Isänsä ei jaksa hänen käytökseen puuttua ja saa aikalailla tehdä miten tykkää. Omaan asuntoon ei ole muuttamassa vuosiin ja niin kauan kun ruokahuolto ja pyykkihuolto pelaa niin ei sitä varmasti suunnittelekkaan. Kysymys siis, olenko syyttä loukkaantunut ja täytyykö tämä vain näin kestää? Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista <3
Kommentit (122)
En jaksanut lukea vastauksia, koska omaan kantaani nähden asian ydin selvisi heti ap:n ekasta viestistä. Äitipuoli pohtii ja miettii ja vatvoo, isän osuus on "ei kiinnosta". Ehkä lapsi on vielä täysi-ikäisenä tuollainen "keskenkasvuinen" ihan siitä syystä, että hänen vanhempaansa ei kiinnosta hänen elämänsä. Neuvon sinua juttelemaan vakavasti miehesi kanssa ja lopettamaan sen pohtiminen oletko hyvä kokki ja mitä ruokaa voi milloinkin laittaa. Monesti isät vaipuvat ameeban asteelle suhteessa lapsiinsa, kun löytävät uuden vaimon, joka tykkää huushollata. Mutta lapsia se nyt ei vaan palvele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ne lapsetkin joutuu laittamaan teillä ruokaa. Teet vaan aika karhunpalveluksen niille, jos hoidat yksin kodin, eikä lapsia opeteta tekemään kotitöitä.
Aloituksesta tuli ilmi että poika on saamaton luuseri ja äitipuoli itseään kehuskeleva tärkeilijä. Onneksi en tunne kyseistä perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tenkkapoo kirjoitti:
Ei ole todellakaan isänsä kopio. Isänsä on maailman huomaavaisin ja kiitollisin mies. Ei vain jaksa asiasta enään paasata.
Kun lapset avaa suunsa he puhuu kodistaan. Lapset on vanhempien peilikuvia, joista heijastuu heidän kasvatus ja arvot.
Tämä ei aina päde. Meidän kolmesta teinistä kaksi puhuu ja käyttäytyy kauniisti, eivät kiroile, eivät ole vaatimassa koko ajan jotain, auttavat kotitöissä nykyisin jopa ilman pyyntöä. Kolmas on täydellinen vastakohta näille. Niin samanlailla olemme kasvattaneet kuin on vain mahdollista.
Esimerkiksi tuo kiroilu, me vanhemmat emme kiroile, ei myöskään kaksi vanhinta, miten nuorin heijastaa meitä, kun joka toinen sana on kiroilua?
Jokainen lapsi on oma persoonansa. Suurinmaan virheen vanhemmat tekee kun yrittää kasvattaa kaikkia lapsia samalla tavalla, eikä tukemalla heidän persoonaa. Ei opettajatkaan voi kaikkia lapsia opettaa samalla tavalla vaan heidän pitää etsiä niin kauan oikeaa tapaa opettaa että jokainen oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tenkkapoo kirjoitti:
Ei ole todellakaan isänsä kopio. Isänsä on maailman huomaavaisin ja kiitollisin mies. Ei vain jaksa asiasta enään paasata.
Kun lapset avaa suunsa he puhuu kodistaan. Lapset on vanhempien peilikuvia, joista heijastuu heidän kasvatus ja arvot.
Tämä ei aina päde. Meidän kolmesta teinistä kaksi puhuu ja käyttäytyy kauniisti, eivät kiroile, eivät ole vaatimassa koko ajan jotain, auttavat kotitöissä nykyisin jopa ilman pyyntöä. Kolmas on täydellinen vastakohta näille. Niin samanlailla olemme kasvattaneet kuin on vain mahdollista.
Esimerkiksi tuo kiroilu, me vanhemmat emme kiroile, ei myöskään kaksi vanhinta, miten nuorin heijastaa meitä, kun joka toinen sana on kiroilua?
Totta kai myös ympäristö vaikuttaa lapseen.
Kiroilu kertoo, että ette ole osanneet vastata lapsen tunteisiin. Kiroilussa on kyse isommasta ongelmasta kuin itse sanoista. Ja kyllähän me kaikki tiedämme mitä lapsi hakee huonolla käytöksellää...huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävää tollanen.
Minä jatkaisin samalla linjalla. Jos ei kelpaa perusruoka, niin sitten olkoon nälissään. Enkä muuten antaisi syödä muuta ruokaa mitä perhe syö. Pysy tiukkana vaan, äläkä anna moisen kiukuttelun lannistaa.
Vierailija kirjoitti:
tenkkapoo kirjoitti:
Ei ole exiä. Kippis vaan sullekin..
Adoptoituja kauhukakaroita? 😀
Skool!
Entiset puolisomme ovat valitettavasti menehtyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperheessä onni ja autuus kukoistaa jälleen :D
Itseasiassa onni kukoistaa ja rakkaus enemmän kuin entisessä ydinperheessä. Meillä on todella hyvä tiimi ja vaikka olemme kokeneet menetyksiä (entiset puolisomme), niin osaamme ehkä juuri siksi arvostaa tätä onnea ja rakkautta mitä meillä on <3. Eilen meni vaan niin "tunteisiin" että ajattelin selailla löytyykö jostain neuvoa.. Pienet nämä murheet on, isompien murheiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tarna alkaa oleen aika cool. Miten voi olla lapsia ilman exiä? Yrittäjä kippailee alkoa keskellä päivää... huoh!
Tämä yrittäjä ei kippaile. Entiset puolisomme ovat kuolleet syöpään. Että huoh vaan sullekkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinkki ap - kun haluat vastata tiettyyn kommenttiin, klikkaa kommentin "lainaa"-neliötä ja kirjoita avautuvaan ruutuun oma vastauksesi tekstin alle.
Kiitos :) . Hoksasin sen juuri...
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjä sammui jo?
Yrittäjän piti tehdä töitäkin välissä :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä miehesi täysi-ikäinen poika ei siis voi muuttaa omilleen? Et ole tähän vastannut. Ette kai te nyt meinaa loppu elämäänne häntä elättää, pienempi se kynnys on nyt nuoria potkia pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä miehesi täysi-ikäinen poika ei siis voi muuttaa omilleen? Et ole tähän vastannut. Ette kai te nyt meinaa loppu elämäänne häntä elättää, pienempi se kynnys on nyt nuoria potkia pihalle.[/quote
Tarkoituksena on että tämä poika jatkaa isänsä yritystoimintaa myöhemmin ja yritys sijaitsee tässä vieressä. Kun oma äiti on kuollut, niin tuntuu liian kovalta ajaa poika etsimään omaa kämppää. Normaalisti menee hänen kanssaan hyvin ja heitetään hyvää juttua, mutta välillä tuo käytös on todella epäkunnioittavaa. Poika käy koulua ja hoitaa sen hyvin, mutta kotona istuu sitten vain tietokoneella,vessassa tai syömässä. En arvosta itse laiskuutta, ahneutta ja huonoja käytöstapoja mutta rakastan miestäni niin paljon että haluaisin tämän meidän perhe-elämän olevan tasapainoista ja mukavaa, rankkojen vuosien jälkeen(kun exä:mmä ja lasten toiset vanhemmat ovat menehtyneet). Ristiriitaisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tenkkapoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä miehesi täysi-ikäinen poika ei siis voi muuttaa omilleen? Et ole tähän vastannut. Ette kai te nyt meinaa loppu elämäänne häntä elättää, pienempi se kynnys on nyt nuoria potkia pihalle.[/quote
Tarkoituksena on että tämä poika jatkaa isänsä yritystoimintaa myöhemmin ja yritys sijaitsee tässä vieressä. Kun oma äiti on kuollut, niin tuntuu liian kovalta ajaa poika etsimään omaa kämppää. Normaalisti menee hänen kanssaan hyvin ja heitetään hyvää juttua, mutta välillä tuo käytös on todella epäkunnioittavaa. Poika käy koulua ja hoitaa sen hyvin, mutta kotona istuu sitten vain tietokoneella,vessassa tai syömässä. En arvosta itse laiskuutta, ahneutta ja huonoja käytöstapoja mutta rakastan miestäni niin paljon että haluaisin tämän meidän perhe-elämän olevan tasapainoista ja mukavaa, rankkojen vuosien jälkeen(kun exä:mmä ja lasten toiset vanhemmat ovat menehtyneet). Ristiriitaisia tunteita.
Anteeksi nyt mutta monelta aikuiselta on oma äiti kuollut ja silti kyetään itsenäiseen asumiseen.
Miten tuosta jyt muka tulisi jokin yrittäjä jos flegmaattisuus ja käytöstavat on tuota tasoa?
Ja kellekään ette tee palvelusta jos siedätteä huonoa käytöstä. Kaikkein vähiten miehelle, siis tuole nurkissa pyörivälle vätykselle.
Tuo on kyllä surkein syy ikinä ettei pistetä täysi-ikäistä opettelemaan itsenäisen elämisen taitoja kun pitäisi perheyritystä jatkaa - ainakin jos taidot on tuota luokkaa kuin tämän tarinan sankarilla.
Melkoista yrittäjäainesta luotte siellä kun ette vaadi täysi-ikäiseltä edes omien kalsareiden pesua tai alkeellisia käytöstapoja. Ei tuon ikäisen kanssa käydä mitään "ei oo isistä ja äidistä kivaa :(((" -keskusteluja vaan jutellaan kuin aikuisen ihmisen kanssa: faktat eli talonsäännöt lyödään tiskiin ja jos sopimus ei miellytä, täysi-ikäinen voi lähteä muualle rakentamaan mieleistä elämää.
Ihan itse olette Frankensteininne luoneet. Sääliksi käy muita lapsia joilta vaaditaan enemmän kuin aikuiselta ihmiseltä ja tämä saa vielä terrorisoida kodin ilmapiirin.
En ymmärrä miksi naisen pitää hoitaa ruoka ja muu kodinhoito. Ongelmana on se, että kun teillä lapsia, he oppivat tämän, eivätkä sitten osaa hoitaa asioita omassa kodissaan. Odottavat että puoliso hoitaa tai sinä tulet hoitamaan, vielä vanhanakin. Kyllä kotitöihin kuuluu kaikkien osallistua.
Vierailija kirjoitti:
tenkkapoo kirjoitti:
Kirjoitan tätä työn ohella, en tarkasta tekstiä lähettäessäni. En ole tällä sivustolla ennen käynyt. Nähtävästi ei tarvitse käydäkkään, kun ihmiset näyttävät täällä olevan negatiivisuutta täynnä. Mukavaa syksyä vaan sinullekkin.
Tuskin työnantajakaan hyvällä katsoo, kun hänen ajallaan kirjoittelet nettiin. :)
Et lukenut aloitusta?? Ap itse yrittäjä ja oma työnantajansa...
En ole yrittäjä, mutta jos olisin, niin sitä suuremmalla syyllä opettaisin firmaa jatkavan ihmisen myös ihmisten tavoille.
Oli sitten orpo tai ei.
Sillä orpoudella, anteeksi vaan, ei voi ratsastaa kuin omassa kodissa. Eikä pitäisi itseasiassa sielläkään.
Flegmaattisuus, huonot tavat, huono käytös muita ihmisä kohtaan, laiskuus, asioista kiinnostamattomuus jne. Eivät kuulosta hyviltä ominaisuuksilta firman jatkajalle.
Miten kuvittelette hänen muuttuvan, kuin taikasaauvasta vai, kun pojan tulee aika ottaa firma harteilleen?
Teini-iässä ymmärrän jotenkin, mutta aikuisella en enää.
Kiinnostaisi tietää minkä ikäinen tämä *lapsi* mahtaa olla?
Hyvä parisuhteenne tai puolison/vanhemman menetys ei ole syy tai sitä ei saa käyttää verukkeena, että ei anneta pojan aikuistua ikäänsä vastaavalla tavalla.
Teette nyt pojalle karhunpalveluksen.
Jos ette halua hänen ottavan omaa asuntoa, niin pojan käytöksen ja myös oman suhtautumisenne häneen tulee silloin muuttua.
Vierailija kirjoitti:
tenkkapoo kirjoitti:
Jaa...no tämä ein nyt kyllä ole "tarina". Ehkä oli turhaa tänne mitään laittaakkaan kun vastaan ei saa muutakuin negatiivisuutta..
Ihankuin tuohon ongelmaan ei olisi selvää ratkaisua 😂😂 piti keksiä tarinaan paha, lihava lapsipuoli, tossu isä ja nostaa itsensä kullitulle jalustalle kiireisenä uhriyrittäjänä joka tekee loistavaa ruokaa. Eksät unohdit tarinasta. Jos pojan äiti tekis seuraavassa tarinassa pojasta keittoa. Toki ei niin hyvää kuin The Sinä.
Olipas ilkeää kommentointia. Ei ihme jos ap kyllästyy. Voi sanoa asiallisesti sanottavansa. Ja tuollaisia perheitä ja lapsia on oikeasti...
Uusperheessä onni ja autuus kukoistaa jälleen :D