Ihmisoikeus"tuomari", luonnonsuojelija -tuttava. Miten suhtautua?
Eli joudun olemaan olosuhteiden pakosta jonkin verran tämän henkilön kanssa tekemisissä (enemmän kuin haluaisin). Tämä ihminen on fanaattinen ihmisoikeuksien puolestapuhuja ja luonnonsuojelija. Ja siis itsehän olen myös samaa mieltä näistä arvoista. Tämä tuttava on kuitenkin niin fanaattinen, että joskus jos sanon vaikka väärän sanan, niin johan tulee kommenttia että miten voi sanoa noin ja noin eikä se noin mene jne..
Tässä muutama esimerkki mitä olen sanonut: "En ollut varma oliko tämä henkilö mies vain nainen, niin jätin vastaamatta sukupuolikysymyksen kohdalta. "(Täytin kaavaketta toisen puolesta siis).
Niin sitten tuttava sanoo "miksi ajattelet että se on mies tai nainen, saattoi olla muunsukupuolinen".
tai
"Aviomieheni sanoi minua muijaksi"
Tähän ystävä sanoo "en katsoisi hetkeäkään tuollaista miestä".
Esimerkkejä riittää, mutta se niistä. Miten tällaisen ihmisen kanssa pystyy relaamaan, kun kaikki mitä sanot tai tapahtui on heti tuomitsevan sanansäilän alla? Vinkkejä?
Kommentit (43)
En varmaan itekään tollasen seurassa pystyis rentoutuun. Kerro vielä, että on henkeen ja vereen hippi?
Ei ainakaan ulkoisin tunnusmerkein hippi... Näyttää ns melko "normaalilta", mutta tuo ihmisoikeusjeesustelu menee vaan niin hemmetisti välillä yli, etten tiedä miten tälläsen ihmisen kaa pystyy luovimaan. Kieli keskellä suuta... Luonnonsuojelu näyttäytyy just sellasena että jokainen mato pitää pelastaa kadulta suojaan ja hyttysen tappamisesta ollaan pahoillaan.
ap
Pysyttelisin varmaan mahdollisimman etäällä tällaisesta tyypistä. Vapaa-ajan ihmissuhteiden ei pitäisi ainakaan syödä sun energiaa (näin pääsääntöisesti).
Vierailija kirjoitti:
ainakin tuttavasi on ristiriitainen: ihmisoikeudet ja luonnonsuojelu eivät ihan käsi kädessä kulje.
Luonnonsuojelu on ihmisoikeuksien edellytys.
Olen varmaan itse niin samanhenkinen, etten tajua edes, mitä vikaa noissa kommenteissa on.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan itse niin samanhenkinen, etten tajua edes, mitä vikaa noissa kommenteissa on.
Sinäkö et koskaan sano miehellesi/naisellesi väärää sanaa tai käyttäydy muuten luonteellesi vastaisesti? Onnea, voisin tutustuttaa teidät toisiinne. Voisitte sitten halkoa hiuksia yhdessä.
ap
Paska provo - ei mulla muuta sanottavaa ole eikä sinullakaan pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tollanen työkaveri. Olen itse vassarisuvakki, luonnonsuojelu ja ihmisoikeudet ovat kyllä lähellä omaakin sydäntäni.
Mutta ihan oikeasti, liika on liikaa. Ne pitkät monologit Zimbabwen käsityöläisnaisten kohtaamista vääryyksistä alkavat kyllästyttää ensimmäisen tunnin jälkeen. Tämä tyyppi saarnasi henkensä edestä naamalla ilme kuin joku läheinen olisi kuollut. Ja myös usein ihan itki maailman vääryyksiä, kuten niiden käsityöläisnaisten palkkausta. Työpaikalla.
Omasta mielestäni on mukavaa keskustella asiallisesti monenlaisista asioista mutta paasaaminen ja saarnaaminen on vain helvetin pitkästyttävää. Lisäksi on ymmärrettävä että koko maailman taakkaa ei kukaan voi kantaa hartioillaan, se on kohtuutonta.
Eli siis tsemppiä ap! Itse ottaisin etäisyyttä.
Ahh juuri näin!! Tähän "koko maailman taakkaa ei voi kanta" tulee vastaus "ei tämä maailma muuten muutu" tai "ihmisistä on tullut niin kylmiä, kukaan ei välitä".
Mieton vaan, että eikös suvaitsevaisuiteen kuulu myös se että hyväksyy myös eriluonteiset (vajavaiset, hänen näkökulmasta) ihmiset?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Paska provo - ei mulla muuta sanottavaa ole eikä sinullakaan pitäisi olla.
Tais mennä tunteisiin 😂?
Ap
Ei pidä sanojen antaa vaikuttaa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä sanojen antaa vaikuttaa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Juu en annakaan, mutta kyllä v*tuttaa joutua viettämään aikaa ko henkilön kanssa. Hän joka aina tietää kaikeasta kaiken. Ootteko te muute niin onnekkaita ettette tunne ketään tästä ihmistyypistä? Tekis mieli sanoa ihan kunnolla joskus takaisin, sillain hillitysti mutta niin että tukkisi sen sana-arkkunsa..
Jostain syystä tämä voimakkaan feministinen tuttavani ei ole ikinä päätynyt parisuhteeseen, ja ymmärrän ihan täysin miksi ei. Minun rajani menee siinä noin varttitunnissa.
Itse olen laittanut mahdollisuuksien puitteissa välit poikki tuollaisiin ihmisiin. Myös työkuvioissa. Joten eipä ole muita neuvoja. Välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen laittanut mahdollisuuksien puitteissa välit poikki tuollaisiin ihmisiin. Myös työkuvioissa. Joten eipä ole muita neuvoja. Välit poikki.
Niin, minä en voi valitettavasti täysin välejä poikki laittaa. Toki etäisyyttä voin ottaa vielä hieman lisää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen laittanut mahdollisuuksien puitteissa välit poikki tuollaisiin ihmisiin. Myös työkuvioissa. Joten eipä ole muita neuvoja. Välit poikki.
Niin, minä en voi valitettavasti täysin välejä poikki laittaa. Toki etäisyyttä voin ottaa vielä hieman lisää.
ap
Joo, en tosiaan osaa neuvoa. Ihan uskomattoman rasittavaa seuraa. Kai sitä vain pitää suhtautua kuin mihin tahansa pakkomielteisyyteen ja fanaattisuuteen ja vain olla välittämättä sen vähän mitä ei voi välttää. Itse en tosiaan jaksanut mutta joo, aina ei voi välttää täysin.
Ihan älyttömän hyvä kysymys! Onhan tuollainen seura aika raskasta. Mutta tietysti pitää muistaa se, että tuolla ihmisellä on oman päänsä sisällä vielä raskaampaa. Hän ei pääse eroon pakkomielteen kaltaisesti päässä pyörivästä ajatuksista ja välillä heijastaa niitä ulospäin. Ota etäisyyttä, jos alat väsyä. Toisen ajattelutapaa ei voi muuttaa.
Mulla on tuollainen kaveri. Kärsii huomattavista mielenterveysongelmista. En tosin tiedä kumpi tuli ennen, fanaattisuus vai muut ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Ihan älyttömän hyvä kysymys! Onhan tuollainen seura aika raskasta. Mutta tietysti pitää muistaa se, että tuolla ihmisellä on oman päänsä sisällä vielä raskaampaa. Hän ei pääse eroon pakkomielteen kaltaisesti päässä pyörivästä ajatuksista ja välillä heijastaa niitä ulospäin. Ota etäisyyttä, jos alat väsyä. Toisen ajattelutapaa ei voi muuttaa.
Noin olen itsekin suhtautunut tällaisissa tapauksissa. Vähän samoin kuin vaikka ortorektikkoon, että kyseessä on sairaalloinen pakkomielle ja ne jutut kannattaa vain jättää omaan arvoonsa jos ei voi välttää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan älyttömän hyvä kysymys! Onhan tuollainen seura aika raskasta. Mutta tietysti pitää muistaa se, että tuolla ihmisellä on oman päänsä sisällä vielä raskaampaa. Hän ei pääse eroon pakkomielteen kaltaisesti päässä pyörivästä ajatuksista ja välillä heijastaa niitä ulospäin. Ota etäisyyttä, jos alat väsyä. Toisen ajattelutapaa ei voi muuttaa.
Oma hyvä ystäväni on siis tällainen ja jutut ovat jatkuneet aivan samanlaisina monta vuotta. Levy on jumiutunut paikalleen. Mutta hänen elämänsä ei ole ollut sellaista kuin hän olisi toivonut ja ilmeisesti pettymys siitä nyt purkautuu ulos tuolla tavalla. Tietynlaisena katkeruutena ja loputtomana valittamisena maailman epäkohdista (eiväthän ne koskaan lopu, mutta ei niiden pitäisi koko elämää antaa pilata).
ainakin tuttavasi on ristiriitainen: ihmisoikeudet ja luonnonsuojelu eivät ihan käsi kädessä kulje.