En kelpaa töihin, mutta en pääse eläkkeellekään

Nuorena olin kunnianhimoinen ja näin edessäni hyvän tulevaisuuden ja uran. Luulin, että kaikki on vain itsestä kiinni, kun tarpeeksi yrittää. Jouduin kantapään kautta oppimaan, että asia ei ole niin. Olin koulu- ja työpaikkakiusattu. Joka paikassa tulin syrjityksi, jopa yliopistolla. Kun yritin hakeutua ihmisten seuraan, minulle käännettiin tylysti selkä ja puhuttiin pahaa. Seuraani välteltiin.

Olen korkeastikoulutettu. Opiskellut masennuskesta johtuen hitaasti, mutta saanut korkeita arvosanoja. Olen tehnyt opintojen ohella töitä ja uupunut, joten sekin johti opintojen pitenemiseen.

Työpaikoista olen saanut potkut tai määräaikaisuutta ei ole jatkettu. Syytä ei koskaan kerrottu. En ollut koskaan poissa töistä tai laiminlyönyt työtehtäviä. Olen kiltti, en ole koskaan ilkeä kellekään. Silti minulle ollaan oltu ilkeitä. Nyt töitä on enää vaikea saada, koska alallani suosittelut ovat välttämättömiä. Pitkäaikaistyöttömyys myös vaikeuttaa työllistymistä.

Olen reilu kolmekymppinen nainen. Olen kroonisesti masentunut. Diagnoosini on välillä vaikea ja välillä keskivaikea masennus. Olen ollut vuosia hoidossa julkisella mt-palveluissa, tosin en enää tänä vuonna, koska "siitä ei ole hyötyä". Lääkäri on kirjoittanut pitkän B-lausunnon, jossa selitettiin taustani, oireeni, ja miksi en ole työkykyinen. Masennuslääkkeitä on kokeiltu erilaisia ja olen ollut lääkityksellä yli 10 v. Siitä huolimatta tuli hylky, kun hain kuntoutustukea.

Taloudellinen tilanteeni on todella vaikea, kun opintolainaakin on vielä monta tonnia maksettavana. Miksi minua ei vain päästetä eläkkeelle, kun kerta töihinkään en kelpaa?