Mitä jos miehesi sanoisi sinusta näin: "et mikään ruma mutta et erityisen kauniskaan. missikisoihin ei ole asiaa"?
Mitä ajattelisit? Entä jos ystävän mies sanoo ystävällesi näin?
Kommentit (25)
Minun mies ei ole koskaan sanonut minua kauniiksi, yhdessä 10 vuotta...
Ihan yhtäkkiä sanoo noin? Kysyisin varmaan, että miksi hän alkoi mielessään pohtia ulkonäköäni, vertailla muihin ja vieläpä koki tarpeelliseksi sanoa sen ääneen. Ilmaisisin myös, että minusta jotkut ajatukset on fiksumpaa pitää omana tietonaan, jos on oletettavissa, etteivät ne toisen mieltä ainakaan ilahduta.
Ajattelisin, että missä vaiheessa ihana mies, jonka olen tuntenut 15 vuotta, muuttui moukaksi.
Minun isäni sanoi noin minulle. Mutta varmaan hänellä oli jotain päänsisäistä ongelmaa, kun alkoi nimitellä minua lehmäksi, kun aloin näyttää naiselta.
Tottahan tuo on valtaosan kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni sanoi noin minulle. Mutta varmaan hänellä oli jotain päänsisäistä ongelmaa, kun alkoi nimitellä minua lehmäksi, kun aloin näyttää naiselta.
Joudunkin yhä 46-vuotiaana tekemään töitä itseluottamuksen eteen, se ei ole ollut kohdillaan. Muilta miehiltä olen saanut vastaavaa kommentointia, onko sitten johtunut siitä, etten ole aina ollut ärhäkkänä pitämässä puoliani.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on valtaosan kohdalla.
Moni muukin asia on totta, mutta normaalisti kehittynyt ihminen ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse sanoa ääneen.
Ei mua haittaa kuulla totuutta. Jos hän sanoisi kauniiksi/missin näköiseksi, niin käskisin mennä silmälääkäriin.
Ihmettelen miksi mies kokisi tarvetta tuollaisia ulos suustaan päästää. En itselläkään tulisi mieli sanoa että: "Et sinä mikään ruma ole, mutta et erityisen komeakaan. Ei olisi alusvaatemalliksi asiaa." Ihan yhtä "fiksusti" sanottu. Ei taida järki hirveästi päätä pakottaa jos kokee tarpeelliseksi tuommoisia suusta päästellä. Faktahan on että ei kovin monista malleiksi/misseiksi ole. Eikä ole tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on valtaosan kohdalla.
Moni muukin asia on totta, mutta normaalisti kehittynyt ihminen ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse sanoa ääneen.
Miksei tuota voi sanoa ääneen? Että joku voi haaveilla rauhassa, miten pääsisi missikilpailussa finaaliin?
Kyllä haluan olla kumppanini silmissä kaunis ja ihailtu. Nyksä sanookin monta kertaa kuukaudessa että "sulla on kaunis vartalo" tai "sun hiukset on niin kauniit" tai muuta vastaavaa. No, on vasta pari vuotta seurusteltu, että alkuhuumaa :D. Mutta jos sanoisi noin kuten otsikossa niin loukkaantuisin kyllä todella pahasti, en tiedä pääsisikö tuosta edes yli.
Loukkaantuisin verisesti, myös siksi että tuo hänen suustaan olisi niin täydessä ristiriidassa sen kanssa, mitä hän sanoo päivittäin. En tietenkään ole maailman, Suomen tai edes tämän kadun kaunein, mutta kyllä minä omalle puolisolleni olen se maailman kaunein nainen tietysti. Niinkuin hänkin on minulle maailman komein mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on valtaosan kohdalla.
Moni muukin asia on totta, mutta normaalisti kehittynyt ihminen ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse sanoa ääneen.
Miksei tuota voi sanoa ääneen? Että joku voi haaveilla rauhassa, miten pääsisi missikilpailussa finaaliin?
Koska pitäs olla sen verran järkeä päässä, että tajuaa ettei toiselle pyytämättä tollasia sanota. Eikä toisen ihmisen haaveilu sulle kuulu yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on valtaosan kohdalla.
Moni muukin asia on totta, mutta normaalisti kehittynyt ihminen ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse sanoa ääneen.
Miksei tuota voi sanoa ääneen? Että joku voi haaveilla rauhassa, miten pääsisi missikilpailussa finaaliin?
Onko sinulla autismin kirjoa vai jostain muusta syystä olet jäänyt sosiaalisesti kyvyttömäksi? Oletat naisten haaveilevan missikilpailuissa finaaliin pääsemisestä ellei heille erikseen käy sanomassa, että he eivät sinne pääsisi? Töksäytteletkö kaikki muutkin ajatuksesi estoitta ulos ympäröiville ihmisille?
Vastaavan olen kuullut, myös nykyiseltä mieheltäni. Totuushan se on, mutta silti tuntemattomasta syystä tuntuu pahalta. Itse en missään tilanteessa sanoisi hänelle samoin.
En myöskään aio missään tilanteessa hänelle pahastumistani hänelle ilmaista. Totuuden puhumisesta kun en halua mököttää tai sanoa että tuli paha mieli. Mutta piiloilen silti mahdollisuuksien mukaan omassa kodissa, en enää halua hänen näkevän minua vähemmissä vaatteissa.
Minä tiedän olevani tavallinen suomalainen nainen, jolla ei olisi koskaan ollut mahdollisuuksia missikisoissa. Itse asiassa olen sieltä vähemmän viehättävästä päästä. Se on ollut mulle aina aika kipeä juttu, sillä ei ollut nuorena ihan helppoa katsella kun ystävillä oli baarissa vientiä, mutta itse jäin useimmiten huomiotta kauniiden kavereiden kanssa ollessani. Kyseessä ei ole siis se, että kuvittelisin itsestäni muuta.
Silti olisin joskus kaivannut jotain kaunista itsestäni silloin kun oma itsetunto oli pohjamudissa. En tiedä olisinko uskonut mitään kauniiksi kehumisia, mutta spontaanisti tullut kehu hymystä tai hiuksista tai jostain. Ei tullut koskaan. Kun kysyin mieheltä mielipidettä omasta olemuksestani, tuli tuo tämän keskustelun aloitusvastaus.
Täällä moni sanoo, että vastaus on ok, jos se on totta. Ymmärrän senkin pointin. Mutta kuinka moni meistä sanoisi nykyodotusten mukaan vähemmän kauniille tyttärelleen tuon saman? Tai sanoo pojalleen, että et sä mikään ruma oo, mutta et nyt mitenkään hyvännäköinenkään? Äidilleen? Isälleen? Sisaruksilleen? Väitän, että ei kukaan. Puolisolle on ilmeisesti oikeus sanoa mitä vaan totuuden nimessä, siitäkin huolimatta että se satuttaa ja sillä saattaa olla isot vaikutukset itsetuntoon.
Että se on totuus