Ylempien toimihenkilöiden rekrytoinnista vastaavat, auttakaa!

Olet päässyt haastatteluihin hienosti! Se merkitsee, että haet "oikeita paikkoja" - faktat työkokemuksesta työn vaativuuteen ovat siis kohdallaan, kuten arvelitkin. Ikäsi voi vaikuttaa (minkä ikäinen olet?), samoin lapsen ikä, mutta tuskin kovin paljon - muuten et pääsisi haastatteluihinkaan noin hyvin. Myös vastauksesi koskien työaikoja ja matkustamista kuulostavat olevan aivan kohdallaan.



Jännitätkö haastattelutilanteita? Varmasti pukeudut siististi, käyttäydyt asiallisesti, tuot esiin hyviä puoliasi? Antamiesi tietojen perusteella on vaikea arvata, miksi vielä ei ole tärpännyt. Voi olla huonoa tuuriakin, aina on joku toinen sopinut paremmin kuin sinä - hakijoita on kuitenkin paljon.



Testit ovat iisejä, ei niissä onnistuakseen mitään rutiinia tai kokemusta tarvitse. Pitää vaan uskaltaa olla rehellinen niissä, taktikoinnin huomaa niissä psykologisissa osioissa. "Älykkyyttä" testaavia osioita voit tietysti harjoitella kirjakaupasta löytyvillä opuksilla, jos haluat. Tuskin vaikuttanee suuresti, vaikka kehittyisit näissä testeissä - nämä harvoin ovat poissulkevia, yleensä jos testeihin pääsee niin tiedetään jo tarpeeksi fiksuksi muutenkin ;-)



Tsemppiä! Toivottavasti paikka löytyy pian!

Lapsi on 2,5 (näkyy papereista), mutta olen yrittänyt tuoda esiin, että mieheni on julkisella sektorilla ja helpommissa hommissa kuin minä, eli minulla hyvin mahdollisuus keskittyä töihin.



Mielestäni en jännitä haastatteluja, mutta en tykkää itseni kehumisesta. Toki sitä aina vähän yritän tehdä, kun tiedän sen tarpeelliseksi, mutta silti kuva osaamisestani saattaa jäädä vähän alakanttiin tai nuo osiot esiintymisestäni jotenkin jäykemmiksi.



Toki tuo huono tuurikin on mahdollista etenkin kun olen hakenut vain avoimessa haussa (lehdessä tai netissä) olleita paikkoja, niihin varmasti hakijoita on ollut viidestäkymmenestä jopa pariin sataan. Silti harmittaa, jos on kerran haastatteluun päässyt, että miksi ei muka koskaan ole se oikea.



Viimeisellä kierroksella paikkaan tuli peräti valituksi nykyinen työkaverini, minua pari vuotta nuorempi mies, joka ei mielestäni (anteeksi vaan) ole henkilökohtaisten ominaisuukiensa vuoksi lainkaan sopiva sellaisiin tehäviin joihin nyt uutta ihmistä valittiin. Välillä tuntuu, että minua syrjitään sukupuoleni ja äitiyteni takia, miesvaltaisella alallamme se ei ikävä kyllä ole mitenkään tavatonta. Tuollaiset ajatukset pitäisi toki onnistua painamaan pinnan alle vaikka niissä jotain perääkin olisi, koska voihan olla että juuri siinä seuraavassa paikassa onkin tasa-arvoisempaa porukkaa.

Älä hae vain ilmoitettuja paikkoja, vaan jätä kiinnostavien työpaikkojen nettiin avoimia hakemuksia. Meillä työ tuli näin miehen luokse. Aikaisemmat hakemukset avoinna oleviin paikkoihin eivät olleet tuottaneet tulosta.



Hyvä jos sinut tunnetaan paikoissa joihin jätät avoimen hakemuksen, mutta ei välttämätöntä. Hanki suosittelijoita.

että haet paikkoja, joissa palkka on selvästi nykyistä palkkaasi alempi? Etenkin jos olet miesvaltaisella alalla, niin rekrytoijien voi olla vaikea ymmärtää tätä . He epäilevät ehkä joko että et kuitenkaan pysyisi heillä pitkään tai että sinulla on joitain ongelmia nykyisessä paikassasi. Miesjohtajat kun eivät useinkaan ollenkaan käsitä, että joku hakee vain jotain uutta ja kiinnostavaa eikä välitä niinkään rahasta tai statuksesta.



Voisit varmaan miettiä valmiiksi miten myyt itseäsi tässä suhteessa haastattelussa kuulostamatta haihattelevalta akalta. Jos tämä on osasyy vaikeuksiisi, niin se on toki syrjintää ja masentavaa, mutta miesten maailmassa siihen törmää aika ajoin. Yritä pelata vähän heidän ehdoillaan, niin ehkä pääset näyttämään kykysi.

Pistäpä hyvä ja asiallinen profiili esimerkiksi linkedin.comiin. Suomalaiset headhunterit kalastelevat sieltä ehdokkaita ja tällä tavoin työpaikka voi tulla tosiaan luoksesi.



Mitä tulee haastatteluihin ja itsensä markkinointiin, niin kannattaa opetella kehumaan itseään asiallisesti. Työnantajat pitävät itsevarmoista hakijoista, varsinkin jos olet hakemassa itsenäistä asiantuntijatyötä.

Ap

jätin kylmästi kertomatta että minulla on pieni lapsi. Eivätkä sitä älynneet kysyä. Lapseni on sairastellut yllättävän paljon, mutta vakituinen virka on vakituinen eivätkä pääse minusta eroon vaikka haluaisivat.

Mun miehellä ihan sama juttu. palkkatoive ilmeisesti mättää meilläkin vaikka on olut ihan kohtuullinen ja palkka jokatapauksessa neuvoteltaisiin. Toiin on ollut ns. ylikoulutettu, tai kokemusta jo niin paljon että se on vaikuttanut, en kyllä käsitä miten. Vielä toivotaan että paikka löytyy, mutta ei millään 2500e lähtöpalkalla mistä joissain on puhuttu. Kuitenkin on ollut kyse johtajatason tehtävästä.