Miten paljon pitää joustaa työpaikan hajusteyliherkän takia?
Pyysi aiemmin tänä vuonna, ettemme käyttäisi hajuvettä ja tämä oli mielestäni ok pyyntö, mutta nyt on alkanut vaatimaan että vaihtaisimme muutkin kosmetiikka- ja hygieniatuotteemme hajusteettomiin versioihin. Tämä mielestäni menee yli, rahaakin palaisi ainakin omalla kohdallani ihan tolkuttomat määrät, koska käytän hieman hintavampia tuotteita. Miten tuosta voi kieltäytyä ilman, että kuulostaa täysin mulkulta?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, itsekin saan herkästi päänsärkyä vahvoista hajuista, ja käytän pääosin hajusteettomia tai hyvin mietoja tuoksuja. Mutta eipä tulisi mieleenkään vaatia ympäristöltä täyttä hajuttomuutta. Ja sitäpaitsi työpaikalla on paljon muitakin hajuja. On tupakoitsijoita, ihmisillä on eväitä, siivooja kulkee kärryineen, joku haisee hielle... Elämä on, kotimatkalla joutuu kulkemaan vilkkaasti liikennöityä tien vartta ja haistelemaan pakokaasuja, välillä haisee viemärit, koirankakka...
Pitäisikö vaan kaikki kanssaeläjät kieltää?
Tämäpä tämä. Mutta osa hajusteyliherkistä valittaa kyllä eväistäkin... Ilmeisesti myös itseä miellyttämättömät ruoka-aineet lasketaan nykyään vaarallisiksi kemikaaleiksi.
Monihan saa valkosipulin hajustakin migreenin. Varmasti on niitäkin joiden mielestä silloin kukaan työpaikalla ei saa syödä valkosipulia.
Työnantajien pitää alkaa näistä kysyä työhaastattelussa. Hajusteyliherkät on erittäin valtava riesa yhteiskunnalle ja niille pitää ehdottomasti järjestää vaikka sitten etätöitä. Tai sit vaan tuilla eläminen työttömänä. Ihan järkyttävää, että mun pitäisi luopua hajusteista jonkun tantan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En joustaisi ollenkaan! käytän maltillisesti hajusteita enkä ui niissä joten hajuherkkä menkööt muualle jos ei kestä.
Kumma että hajuherkät, ruokavammaset, ituhipit, yms on heti vaatimassa että muiden täytyisi toimia heidän marginaaliongelman tai -ideologian mukaan
Olet aivan oikeassa. Mitä ne liikuntavammaisetkaan mitään luiskia, pyörätuoleja tai muita apuvälineitä tarttee. Kontatkoon kadulla. Tai vielä parempi: pysykööt kotona.
Huono vertaus. Oikeampi vertaus olisi että liikuntavammainen vaatii että muidenkin pitää liikkua pyörätuolilla tai pähkinäallergikko vaatii ettei kukaan saa syödä pähkinöitä.
Kyllähän pahasti pähkinöille allerginen saattaa moisen pyynnön hyvin esittääkin. Voin vain kuvitella, miten nämä tietyt "minulla on oikeus" -ihmiset siihen suhtautuisivat.
Jos tietää että on allerginen, itse huolehtii siitä että ei tule kontaminaatiota. Ei tuota kuitenkaan voi toisten varaan laskea. Jos ei ole aivan mulkku ja kertoo että kuolee pähkinöihin, työkaverit todennäköisesti kyllä lakkaa tuomasta pähkinöitä työpaikalle ilman mitään pyyntöäkin. Silti omat eväät täytyy säilyttää erikseen ja varoa sotkemasta niitä.
Meillä yksi työntekijä vaati koko toimiston muuttoa, sillä viereisessä toimistossa (eri firma) käytettiin niin voimakkaita hajusteita. Juu, ei muutettu :D
Koko maailmaa ei voi kääntää yhden herkkiksen mielen mukaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajien pitää alkaa näistä kysyä työhaastattelussa. Hajusteyliherkät on erittäin valtava riesa yhteiskunnalle ja niille pitää ehdottomasti järjestää vaikka sitten etätöitä. Tai sit vaan tuilla eläminen työttömänä. Ihan järkyttävää, että mun pitäisi luopua hajusteista jonkun tantan takia.
Kuulkaas, kun todellinen wt puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän sama kuin ajattelisi, että jos työkaveri on allerginen eläimille ja pyytäisi, ettei sitä rekkua tuotaisi töihin, ja itse ajattelisi, että kyllä minä voin chihuahuan tuoda, kun se on niin pieni.
Jos työkaverilla on todella paha hajusteherkkyys, hän voi lääkärintodistuksella pyytää työhuonetta, jossa hän saa olla yksin tai toisen hajusteherkän kanssa ja jossa on todella tehokas ilmanvaihto. Hajusteherkkyyskohtaus voi olla yhtä paha kuin astmakohtaus, se voi kuroa hengitystiet umpeen. Varsinkin pakkasilla kynnys on matala.
Minä en talvella pysty menemään isoissa kaupoissa leipäosastoille lainkaan, jos siellä on myös paistopiste, koska se tuoreen leivän lemu leikkaa kurkun kiinni. Joskus jos tunnen kaupan ja täsmälleen tiedän, missä haluamani leipäpussi sijaitsee, saatan kiiruhtaa osaston läpi hengittämättä, tai sitten mies käy kaupassa niinä päivinä, kun tarvitaan leipää. Usein ostan myös 10 pussia samaa leipää ja laitan pakkaseen, ettei tarvitse usein käydä leipäosastolla. Mikäli siis pystyn suorittamaan niin pitkän toimenpiteen hengittämättä. Jos siis olet nähnyt naama sinisenä 10 samanlaista leipäpussia kärryynsä viuhtonutta mielipuolta rynnimässä pois leipäosastolla, se olen ollut minä.
Käytä hengityssuojaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajien pitää alkaa näistä kysyä työhaastattelussa. Hajusteyliherkät on erittäin valtava riesa yhteiskunnalle ja niille pitää ehdottomasti järjestää vaikka sitten etätöitä. Tai sit vaan tuilla eläminen työttömänä. Ihan järkyttävää, että mun pitäisi luopua hajusteista jonkun tantan takia.
Kuulkaas, kun todellinen wt puhuu.
Todellinen wt on ihminen, joka käyttää wt-termiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, itsekin saan herkästi päänsärkyä vahvoista hajuista, ja käytän pääosin hajusteettomia tai hyvin mietoja tuoksuja. Mutta eipä tulisi mieleenkään vaatia ympäristöltä täyttä hajuttomuutta. Ja sitäpaitsi työpaikalla on paljon muitakin hajuja. On tupakoitsijoita, ihmisillä on eväitä, siivooja kulkee kärryineen, joku haisee hielle... Elämä on, kotimatkalla joutuu kulkemaan vilkkaasti liikennöityä tien vartta ja haistelemaan pakokaasuja, välillä haisee viemärit, koirankakka...
Pitäisikö vaan kaikki kanssaeläjät kieltää?
Tämäpä tämä. Mutta osa hajusteyliherkistä valittaa kyllä eväistäkin... Ilmeisesti myös itseä miellyttämättömät ruoka-aineet lasketaan nykyään vaarallisiksi kemikaaleiksi.
Monihan saa valkosipulin hajustakin migreenin. Varmasti on niitäkin joiden mielestä silloin kukaan työpaikalla ei saa syödä valkosipulia.
Kamala pyyntö tämäkin :D Kyllä mun täytyy saada aiheuttaa toiselle ihmiselle kipua ja kärsimystä. Se on niin kivaa! Eixjeee????!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajien pitää alkaa näistä kysyä työhaastattelussa. Hajusteyliherkät on erittäin valtava riesa yhteiskunnalle ja niille pitää ehdottomasti järjestää vaikka sitten etätöitä. Tai sit vaan tuilla eläminen työttömänä. Ihan järkyttävää, että mun pitäisi luopua hajusteista jonkun tantan takia.
Kuulkaas, kun todellinen wt puhuu.
Onko ollut vaikeuksia tänään saada ympättyä tämä mukaan keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
Työnantajien pitää alkaa näistä kysyä työhaastattelussa. Hajusteyliherkät on erittäin valtava riesa yhteiskunnalle ja niille pitää ehdottomasti järjestää vaikka sitten etätöitä. Tai sit vaan tuilla eläminen työttömänä. Ihan järkyttävää, että mun pitäisi luopua hajusteista jonkun tantan takia.
Meidän työpaikalle ei onneksi oteta noita keski-ikäsiä tunkkasia hajusteyliherkkiä Anneleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, itsekin saan herkästi päänsärkyä vahvoista hajuista, ja käytän pääosin hajusteettomia tai hyvin mietoja tuoksuja. Mutta eipä tulisi mieleenkään vaatia ympäristöltä täyttä hajuttomuutta. Ja sitäpaitsi työpaikalla on paljon muitakin hajuja. On tupakoitsijoita, ihmisillä on eväitä, siivooja kulkee kärryineen, joku haisee hielle... Elämä on, kotimatkalla joutuu kulkemaan vilkkaasti liikennöityä tien vartta ja haistelemaan pakokaasuja, välillä haisee viemärit, koirankakka...
Pitäisikö vaan kaikki kanssaeläjät kieltää?
Tämäpä tämä. Mutta osa hajusteyliherkistä valittaa kyllä eväistäkin... Ilmeisesti myös itseä miellyttämättömät ruoka-aineet lasketaan nykyään vaarallisiksi kemikaaleiksi.
Monihan saa valkosipulin hajustakin migreenin. Varmasti on niitäkin joiden mielestä silloin kukaan työpaikalla ei saa syödä valkosipulia.
Kamala pyyntö tämäkin :D Kyllä mun täytyy saada aiheuttaa toiselle ihmiselle kipua ja kärsimystä. Se on niin kivaa! Eixjeee????!!!!
No äkkiseltään kuulostaa helpolta, mutta rajaa pois ihan älyttömän monta lounasruokalaa. Valkosipulia on melkein kaikessa ja on aika työlästä kysellä aina että eihän ole ja missä ei ole. Työpaikkaruokalassakin sitä on melkein joka päivä ruoassa. Sielläkäänkö ei sitten saa enää syödä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajien pitää alkaa näistä kysyä työhaastattelussa. Hajusteyliherkät on erittäin valtava riesa yhteiskunnalle ja niille pitää ehdottomasti järjestää vaikka sitten etätöitä. Tai sit vaan tuilla eläminen työttömänä. Ihan järkyttävää, että mun pitäisi luopua hajusteista jonkun tantan takia.
Kuulkaas, kun todellinen wt puhuu.
Todellinen wt on ihminen, joka käyttää wt-termiä.
Yleensä en kyseistä termiä käytä, mutta tuolla tavalla muihin suhtautuva ihminen on kyllä kaikella tavoin sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos toista halailee ja pussailee että siinä voi joku haju tosi kovastikkin ärsyttää, mutta työpaikalla kuitenkin yleensä pidetään vähän väliä. Ja mistä sitä tietää mikä rupsu ja hammasmätä sitten alkaa haisemaan kun hajusteesta saadaan kaikki luopumaan. En itsekkään välitä hajusteista ja kyllähän se ottaa nenään jos painan naaman kiinni jonkun vaatteisiin ja on pesty hajustetulla aineella, mutta en mä tee töissä noin.
Joo, olisihan se hyvä, jos se haju ei tulisi voimakkaana nokkaan silloin, kun pidetään normaali väli toiseen ihmiseen. Suomessahan se on melko pitkä verrattuna muihin kulttuureihin. Japanilaisilla muistaakseni on vielä pidempi väli kuin meillä. Ongelma on juuri siinä, että se vaikka toinen seisoisi parin metrin päässä, hajusteet ovat vielä siinäkin niin voimakkaita, että ei saa hengitettyä. Kaupassakin on todella inhaa, kun kulkee pitkin käytävää, jolla on mennyt aiemmin joku hajuvedessä uinut ja se haju on jäänyt jälkeen leijailemaan hengitysilmaan. Se ei ole normaalia hajusteiden käyttöä. Tuskinpa kaikki herkkyydettömätkään siitä nauttivat.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän sama kuin ajattelisi, että jos työkaveri on allerginen eläimille ja pyytäisi, ettei sitä rekkua tuotaisi töihin, ja itse ajattelisi, että kyllä minä voin chihuahuan tuoda, kun se on niin pieni.
Jos työkaverilla on todella paha hajusteherkkyys, hän voi lääkärintodistuksella pyytää työhuonetta, jossa hän saa olla yksin tai toisen hajusteherkän kanssa ja jossa on todella tehokas ilmanvaihto. Hajusteherkkyyskohtaus voi olla yhtä paha kuin astmakohtaus, se voi kuroa hengitystiet umpeen. Varsinkin pakkasilla kynnys on matala.
Minä en talvella pysty menemään isoissa kaupoissa leipäosastoille lainkaan, jos siellä on myös paistopiste, koska se tuoreen leivän lemu leikkaa kurkun kiinni. Joskus jos tunnen kaupan ja täsmälleen tiedän, missä haluamani leipäpussi sijaitsee, saatan kiiruhtaa osaston läpi hengittämättä, tai sitten mies käy kaupassa niinä päivinä, kun tarvitaan leipää. Usein ostan myös 10 pussia samaa leipää ja laitan pakkaseen, ettei tarvitse usein käydä leipäosastolla. Mikäli siis pystyn suorittamaan niin pitkän toimenpiteen hengittämättä. Jos siis olet nähnyt naama sinisenä 10 samanlaista leipäpussia kärryynsä viuhtonutta mielipuolta rynnimässä pois leipäosastolla, se olen ollut minä.
Taas huono vertaus. Sopivampi vertaus olisi että eläinallergikko vaatii ettei muillakaan ole lemmikkejä. Karvoja kulkeutuu työpaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos toista halailee ja pussailee että siinä voi joku haju tosi kovastikkin ärsyttää, mutta työpaikalla kuitenkin yleensä pidetään vähän väliä. Ja mistä sitä tietää mikä rupsu ja hammasmätä sitten alkaa haisemaan kun hajusteesta saadaan kaikki luopumaan. En itsekkään välitä hajusteista ja kyllähän se ottaa nenään jos painan naaman kiinni jonkun vaatteisiin ja on pesty hajustetulla aineella, mutta en mä tee töissä noin.
Joo, olisihan se hyvä, jos se haju ei tulisi voimakkaana nokkaan silloin, kun pidetään normaali väli toiseen ihmiseen. Suomessahan se on melko pitkä verrattuna muihin kulttuureihin. Japanilaisilla muistaakseni on vielä pidempi väli kuin meillä. Ongelma on juuri siinä, että se vaikka toinen seisoisi parin metrin päässä, hajusteet ovat vielä siinäkin niin voimakkaita, että ei saa hengitettyä. Kaupassakin on todella inhaa, kun kulkee pitkin käytävää, jolla on mennyt aiemmin joku hajuvedessä uinut ja se haju on jäänyt jälkeen leijailemaan hengitysilmaan. Se ei ole normaalia hajusteiden käyttöä. Tuskinpa kaikki herkkyydettömätkään siitä nauttivat.
No en nauti, mutta poikkean sitten vaikka siitä johonkin shampoohyllylle pariksi minuutiksi - ongelma ratkaistu. Työpaikan ilmastoinnissakinnvoi olla vikaa jos hajut vaan jää paikalleen leijumaan.
Kenenkään ei ole pakko lemuta. Hajusteherkät ei asialle mitään voi.
Katsokaa, katsokaa tämä video! Mitä tapahtuu, kun hajusteyliherkkä avaa Nivean kasvovesipullon:
https://www.facebook.com/tiina.ollilainentallqvist/videos/1407218012743…
Kyllä itse ainakin välillä syön kalaa töissä, jos kotona on ollut sitä päivälliseksi. Ilmoitan toki työkaverille, että älä tule taukotilaan, muttei tulisi mieleenkään alkaa kokonaan välttämään. Käyttäkööt ilmansuodatinta tai vaihtakoot muualle töihin, jos hajuveden ja hiuslakan poistaminen ei riitä.
Onhan työkaveri huomannut pyytää myös työpaikan siivousaineet tuoksuttomina? Ei tule kalliimmaksi, sillä ainakin eräällä omalla työpaikallani lisättiin hajuste erikseen siellä käytetyihin siivousaineisiin.
En nyt ymmärrä,miksi joku kalliita tuotteita käyttävä ei voisi aivan hyvin valita niistä kalliistakin hajusteettoman version eikä siirtyä johonkin vielä kalliimpaan? Ei hajusteellisia tarvitse jättää käyttämättä muualla kuin työpaikalla. Eikö se riitä, kun haistaan kaduilla, kaupoissa, kodeissa,juhlissa ja kaikissa muissa mahdollisissa paikoissa? Työpaikalla ollaan vajaa 40 tuntia viikossa, montakos tuntia siinä jää vielä aikaa käyttää hajustetut tuotteet pois?
Eikö se ole silkkaa säästöä, kun saa jättää kalliin parfyymin arkiaamuina käyttämättä?
Ei yhtään.