Miten paljon pitää joustaa työpaikan hajusteyliherkän takia?

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia ihmiset nykyään olettaa että maailma heidän ympärillään mukautuu heidän mukaansa. Hajusteet on varmasti ärsyttäneet ihmisiä aina, mutta vasta nykyaikana on alettu vaatimaan että toisten pitää siksi muuttua. Ymmärrän jos toista halailee ja pussailee että siinä voi joku haju tosi kovastikkin ärsyttää, mutta työpaikalla kuitenkin yleensä pidetään vähän väliä. Ja mistä sitä tietää mikä rupsu ja hammasmätä sitten alkaa haisemaan kun hajusteesta saadaan kaikki luopumaan. En itsekkään välitä hajusteista ja kyllähän se ottaa nenään jos painan naaman kiinni jonkun vaatteisiin ja on pesty hajustetulla aineella, mutta en mä tee töissä noin.

Vai olisko sittenkin niin, että nykyaikana ihmisten elimistöä rasittava kemikaalikuorma on järkyttävän paljon isompi kuin vielä esim sata vuotta sitten?

Erilaisten allergioiden ja yliherkkyyksien määrä on kasvanut merkittävästi eikä niiden suhteen olla ainakaan parempaan suuntaan menossa.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa, katsokaa tämä video! Mitä tapahtuu, kun hajusteyliherkkä avaa Nivean kasvovesipullon:

https://www.facebook.com/tiina.ollilainentallqvist/videos/1407218012743…

Tuo nainen on oikeasti todella hajusteherkkä. Varmasti jos työkaveri kuulostaa tuolta kaikki ottaa todesta ilman mitään pyyntöjäkin. Sitten on niitä ihmisiä joita nyt vaan periaatteessa häiritsee vähän kaikki. Jälkimmäiset on yleisempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, itsekin saan herkästi päänsärkyä vahvoista hajuista, ja käytän pääosin hajusteettomia tai hyvin mietoja tuoksuja. Mutta eipä tulisi mieleenkään vaatia ympäristöltä täyttä hajuttomuutta. Ja sitäpaitsi työpaikalla on paljon muitakin hajuja. On tupakoitsijoita, ihmisillä on eväitä, siivooja kulkee kärryineen, joku haisee hielle... Elämä on, kotimatkalla joutuu kulkemaan vilkkaasti liikennöityä tien vartta ja haistelemaan pakokaasuja, välillä haisee viemärit, koirankakka...

Pitäisikö vaan kaikki kanssaeläjät kieltää?

Tämäpä tämä. Mutta osa hajusteyliherkistä valittaa kyllä eväistäkin... Ilmeisesti myös itseä miellyttämättömät ruoka-aineet lasketaan nykyään vaarallisiksi kemikaaleiksi.

Monihan saa valkosipulin hajustakin migreenin. Varmasti on niitäkin joiden mielestä silloin kukaan työpaikalla ei saa syödä valkosipulia.

Kamala pyyntö tämäkin :D Kyllä mun täytyy saada aiheuttaa toiselle ihmiselle kipua ja kärsimystä. Se on niin kivaa! Eixjeee????!!!!

No äkkiseltään kuulostaa helpolta, mutta rajaa pois ihan älyttömän monta lounasruokalaa. Valkosipulia on melkein kaikessa ja on aika työlästä kysellä aina että eihän ole ja missä ei ole. Työpaikkaruokalassakin sitä on melkein joka päivä ruoassa. Sielläkäänkö ei sitten saa enää syödä?

Ruokalasta tuli mieleen eräs paikka, jossa on joku niin voimakas mausteen haju, että sain migreenin monta kertaa. En voinut syödä siellä muuta lämmintä ruokaa kuin puuroa ja joskus uhkarohkeasti kalaruokaa, kun sitä maustetta hulautettiin runsaalla kädellä ainakin kaikkiin liharuokiin.  Ilmeisesti se oli joku yleismaustesekoitus, mutta en ole missään muualla kärsinyt sen käytöstä niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän sama kuin ajattelisi, että jos työkaveri on allerginen eläimille ja pyytäisi, ettei sitä rekkua tuotaisi töihin, ja itse ajattelisi, että kyllä minä voin chihuahuan tuoda, kun se on niin pieni.

Jos työkaverilla on todella paha hajusteherkkyys, hän voi lääkärintodistuksella pyytää työhuonetta, jossa hän saa olla yksin tai toisen hajusteherkän kanssa ja jossa on todella tehokas ilmanvaihto. Hajusteherkkyyskohtaus voi olla yhtä paha kuin astmakohtaus, se voi kuroa hengitystiet umpeen. Varsinkin pakkasilla kynnys on matala.

Minä en talvella pysty menemään isoissa kaupoissa leipäosastoille lainkaan, jos siellä on myös paistopiste, koska se tuoreen leivän lemu leikkaa kurkun kiinni. Joskus jos tunnen kaupan ja täsmälleen tiedän, missä haluamani leipäpussi sijaitsee, saatan kiiruhtaa osaston läpi hengittämättä, tai sitten mies käy kaupassa niinä päivinä, kun tarvitaan leipää. Usein ostan myös 10 pussia samaa leipää ja laitan pakkaseen, ettei tarvitse usein käydä leipäosastolla. Mikäli siis pystyn suorittamaan niin pitkän toimenpiteen hengittämättä. Jos siis olet nähnyt naama sinisenä 10 samanlaista leipäpussia kärryynsä viuhtonutta mielipuolta rynnimässä pois leipäosastolla, se olen ollut minä.

Käytä hengityssuojaa.

Miten ajattelit, että se paperi estää hajumolekyylien pääsyn nenään? Se ei todellisuudessa suojaa edes influenssatartunnoilta, vaikka aasialaiset niin kuvittelevatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia ihmiset nykyään olettaa että maailma heidän ympärillään mukautuu heidän mukaansa. Hajusteet on varmasti ärsyttäneet ihmisiä aina, mutta vasta nykyaikana on alettu vaatimaan että toisten pitää siksi muuttua. Ymmärrän jos toista halailee ja pussailee että siinä voi joku haju tosi kovastikkin ärsyttää, mutta työpaikalla kuitenkin yleensä pidetään vähän väliä. Ja mistä sitä tietää mikä rupsu ja hammasmätä sitten alkaa haisemaan kun hajusteesta saadaan kaikki luopumaan. En itsekkään välitä hajusteista ja kyllähän se ottaa nenään jos painan naaman kiinni jonkun vaatteisiin ja on pesty hajustetulla aineella, mutta en mä tee töissä noin.

Vai olisko sittenkin niin, että nykyaikana ihmisten elimistöä rasittava kemikaalikuorma on järkyttävän paljon isompi kuin vielä esim sata vuotta sitten?

Erilaisten allergioiden ja yliherkkyyksien määrä on kasvanut merkittävästi eikä niiden suhteen olla ainakaan parempaan suuntaan menossa.

Ennen ihmiset olivat myös paljon enemmän ulkoilmassa ja saivat raitista ilmaa. Nykyisin kykitään toimisto-olosuhteissa 8 tuntia päivässä ja sitten mennään kotiin kykkimään loppuajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa, katsokaa tämä video! Mitä tapahtuu, kun hajusteyliherkkä avaa Nivean kasvovesipullon:

https://www.facebook.com/tiina.ollilainentallqvist/videos/1407218012743…

Höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En joustaisi ollenkaan! käytän maltillisesti hajusteita enkä ui niissä joten hajuherkkä menkööt muualle jos ei kestä.

Kumma että hajuherkät, ruokavammaset, ituhipit, yms on heti vaatimassa että muiden täytyisi toimia heidän marginaaliongelman tai -ideologian mukaan

Olet aivan oikeassa. Mitä ne liikuntavammaisetkaan mitään luiskia, pyörätuoleja tai muita apuvälineitä tarttee. Kontatkoon kadulla. Tai vielä parempi: pysykööt kotona.

Huono vertaus. Oikeampi vertaus olisi että liikuntavammainen vaatii että muidenkin pitää liikkua pyörätuolilla tai pähkinäallergikko vaatii ettei kukaan saa syödä pähkinöitä.

Itseasiassa nykyisin lentokoneissa ei saa avata pähkinäpussia. Joku pahasti allerginen voi kuolla siellä lennolla, karua mutta totta. Pähkinättömyys on pieni vaiva, eikö? Tuntuu ettei kaikki ihan ymmärrä, miten hankalaa ja vaarallista allergia/yliherkkyys voi olla. Empatiakyvyn puute vaivaa nykyisin erityisesti nuoria...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän sama kuin ajattelisi, että jos työkaveri on allerginen eläimille ja pyytäisi, ettei sitä rekkua tuotaisi töihin, ja itse ajattelisi, että kyllä minä voin chihuahuan tuoda, kun se on niin pieni.

Jos työkaverilla on todella paha hajusteherkkyys, hän voi lääkärintodistuksella pyytää työhuonetta, jossa hän saa olla yksin tai toisen hajusteherkän kanssa ja jossa on todella tehokas ilmanvaihto. Hajusteherkkyyskohtaus voi olla yhtä paha kuin astmakohtaus, se voi kuroa hengitystiet umpeen. Varsinkin pakkasilla kynnys on matala.

Minä en talvella pysty menemään isoissa kaupoissa leipäosastoille lainkaan, jos siellä on myös paistopiste, koska se tuoreen leivän lemu leikkaa kurkun kiinni. Joskus jos tunnen kaupan ja täsmälleen tiedän, missä haluamani leipäpussi sijaitsee, saatan kiiruhtaa osaston läpi hengittämättä, tai sitten mies käy kaupassa niinä päivinä, kun tarvitaan leipää. Usein ostan myös 10 pussia samaa leipää ja laitan pakkaseen, ettei tarvitse usein käydä leipäosastolla. Mikäli siis pystyn suorittamaan niin pitkän toimenpiteen hengittämättä. Jos siis olet nähnyt naama sinisenä 10 samanlaista leipäpussia kärryynsä viuhtonutta mielipuolta rynnimässä pois leipäosastolla, se olen ollut minä.

Taas huono vertaus. Sopivampi vertaus olisi että eläinallergikko vaatii ettei muillakaan ole lemmikkejä. Karvoja kulkeutuu työpaikalle.

Eläimille allerginen on allerginen eläinten nahan pohjasta irtoavaville kuolleille ihosoluille ja kuolalle, ei karvoille. Niitä kuolleita ihosoluja sitten kulkeutuu eläimellisten mukana yleisiin tiloihin.

Aina saa pyytää mutta eri asia mitä voidaan toteuttaa...

Tottakai tärkeää ottaa tosia huomioon, esim pyytö hajuvedettömyydestä on vielä ihan sopiva. Itse en edes ole mikään yliherkkä, mutta omallakin duunipaikalla pari rouvashenkilöä tuntuu lorauttelevan parfyymia melko raskaalla kädellä. Tuoksahtaa avokonttorin toiseen päähän asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa, katsokaa tämä video! Mitä tapahtuu, kun hajusteyliherkkä avaa Nivean kasvovesipullon:

https://www.facebook.com/tiina.ollilainentallqvist/videos/1407218012743…

Tuo nainen on oikeasti todella hajusteherkkä. Varmasti jos työkaveri kuulostaa tuolta kaikki ottaa todesta ilman mitään pyyntöjäkin. Sitten on niitä ihmisiä joita nyt vaan periaatteessa häiritsee vähän kaikki. Jälkimmäiset on yleisempiä.

Typeriä ennakkoluuloja. Kaikki hajusteallergikot, joihin olen törmännyt esim. harrastuksissa ja työpaikoilla ovat olleet juuri vastaavia. Mutta ihmiset vaan tykkää puhua roskaa ja läpiä päähänsä hajusteallergioihin liittyen.

Ymmärrän hajusteyliherkkiä kahdesta syystä:

1) Ystäväni lapsi saa voimakkaista hajuista migreenin, jonka aikana oksentaa monta tuntia putkeen. Sitä katsellessa ihan varmasti ylimielisinkin ihminen alkaisi muuttaa tarvettaan haista monen metrin päähän.

2) Tämän lapsen takia muutin elämääni hajusteettomaan suuntaan. Käytän hajuvesiä vain satunnaisesti juhliin mennessä ja silloinkin vain, jos tiedän, että olemme paljon isoissa tiloissa/ulkona esim. kesähäät. Pesuaineet ja deodorantti ovat hajusteettomia, shampoossa on mieto tuoksu, joka tuoksuu vain hetken pesun jälkeen. Kummasti tämän muutoksen jälkeen on toisten ihmisten tuoksu alkanut häiritä. Ihmiset haisevat nykyään valtavasti erilaisille kemikaaleille. En ole allerginen, mutta ne valtavat ristiriitaiset tuoksut häiritsevät. Erittäin harvoin kohtaan ihmisen, joka oikeasti tuoksuu hyvälle eli osaa yhdistää tuotteet niin, että hajut eivät ole ristiriitaisia vaan maltillisia.

Harva hajusteyliherkkä oikeasti tarvitsee täyttä hajuttomuutta esim. työkavereiltaan. Riittää, kun ne voimakkaimmat tuoksut (hajuvesi, hiuslakka) jätetään pois tai käytetään hajusteettomia eikä hajustettuja tuotteita lisätä pitkin päivää. Esim. jos tarvitsee käsirasvaa kesken työpäivän, niin sen voi laittaa käsiin imeytymään toisessa tilassa kuin missä hajusteyliherkkä on, jos on vaikeaa vaihtaa hajusteettomaan. Niitä pulloja ja purnukoita kun availlaan keskivertotyöpaikassa aika tiukaan, niin jo pelkkä se haju saattaa vaikuttaa allergiseen, ei suinkaan se iholla oleva määrä.

Sanoisin työpaikan hajusteyliherkälle, että pyrin vaihtamaan tuotteeni hajusteettomiin ja tosiasiassa vaihtaisin miedompiin sekä välttäisin ihokontaktia tämän kanssa. Veikkaan, että hiuslakan vaihto hajusteettomaan on se suurin helpotus, jos ei käytä hajuvettä työpäivän aikana ja se, ettei niitä tuotteita jatkuvasti läträä päälle pitkin päivää. Työpäivän jälkeen voi hyvin suihkuttaa itsensä täyteen erilaisia tuoksuja.

Erittäin itsekästä pölläytellä jotain tuoksuja. Saakö töissä sitten piereskellä vapaasti?

Jos työpaikalla olisi kaikkea henkilökuntaa koskeva tuoksuttomuussääntö, vaihtaisin tuotteeni hajustamattomiin niin pitkälle, kuin itselleni toimivia tuotteita vain saisi. Joskus olen vaihtanut kuivashampooni toiseen, kun sen tuoksusta huomautettiin usein, vaikkakin vain sävyyn "täällä tuoksuu joku aivan ihana". Päättelin sen siis tuoksuvan voimakkaammin kuin oli tarkoitukseni. Deodoranttini on yhä tuoksullinen, mutta ei tietääkseni niin voimakas, että sitä muut juuri havaitsisivat. Tämä ihan siksi, että se on ainoa, joka pitää kainaloni kuivina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, itsekin saan herkästi päänsärkyä vahvoista hajuista, ja käytän pääosin hajusteettomia tai hyvin mietoja tuoksuja. Mutta eipä tulisi mieleenkään vaatia ympäristöltä täyttä hajuttomuutta. Ja sitäpaitsi työpaikalla on paljon muitakin hajuja. On tupakoitsijoita, ihmisillä on eväitä, siivooja kulkee kärryineen, joku haisee hielle... Elämä on, kotimatkalla joutuu kulkemaan vilkkaasti liikennöityä tien vartta ja haistelemaan pakokaasuja, välillä haisee viemärit, koirankakka...

Pitäisikö vaan kaikki kanssaeläjät kieltää?

Tämäpä tämä. Mutta osa hajusteyliherkistä valittaa kyllä eväistäkin... Ilmeisesti myös itseä miellyttämättömät ruoka-aineet lasketaan nykyään vaarallisiksi kemikaaleiksi.

Eväät haisee kyllä pahemmalle kuin joku mieto hajuvesi. Inhoan sitä leijailevaa ruuan käryä, hyi, kahvihuoneeseen ei lounasaikaan tarvitse mennä. (En silti kiellä eväitä)

Sanokaa mitä sanotte, mutta yliherkkyyden psykologinen merkitys on mielen ja ruumiin epätoivoinen yritys saada huomiota.

Syvällisesti ajateltuna monet vaivat paljastavat ihmisen henkisestä tilasta paljon.

Onko tämä hajusteherkkyys jokin suomalaisten oma juttu?

Olen ollut toimistotöissä 9:ssä muussa eri maassa, enkä ole törmännyt vastaavanlaiseen missään muualla. Kerroin eräästä suomalaistoimiston hajusteherkästä meidän Saksan toimistolla ja he luulivat että vitsailen ja että vedätän heitä täysillä!

Tuttavan työpaikalla oli itsestään huolehtiva ja laittautuva nainen jota hajusteyliherkät mollasivat, ja vaativat ettei tuo enää käyttäisi tuoksua. Oli kuulemma ollut paljon katkeraa sakkia muutenkin. Tuttava sanoi että ilkeyksissään halusivat saada toiselle huonon olon, koska tuo nainen tuoksui ensinnäkin aina kalliille, laadukkaalle ja hyvälle tuoksulle eikä millekään tunkkaisille markettituoksuille. Pukeutui siististi ja trendikkäästi. Jotkut olivat siitäkin kateellisia.

Tämä nainen nosti työpaikkakiusaamissyytteen niitä mollaajia vastaan ja voitti, koska vetosi siihen että muut puuttuvat hänen pukeutumiseen ja koska tuoksu on osa pukeutumista niin sen nojalla tätä pystyttiin verrata siihen ja vedottiin pahantahtoiseen kiusaamiseen.

Näinkin siis voi käydä niille jotka alkavat työnteon sijasta puuttumaan toisen pukeutumiseen, hajustamiseen ja asustamiseen :)

Vierailija kirjoitti:

Erittäin itsekästä pölläytellä jotain tuoksuja. Saakö töissä sitten piereskellä vapaasti?

Jos se pieru tuoksuu fiinille Chanel vitoselle, niin ihan vapaasti....

Täällä yksi nelikymppinen tantta, joka on lapsena ja nuorena kärsinyt jäätävistä päänsäryistä. Jollain tapaa jo tajusin hajusteiden sen aiheuttavan, mutta eipä minua uskottu. Siitä lähtien, kun oon omat pyykkini pessyt ja pesuaineeni ostanut, ne on olleet hajusteettomia ja ongelmia ei juurikaan ole. Välttelen haisevia ihmisiä ja paikkoja, no aina ei onnistu, mutta sitten otan päänsärkylääkkeen ja jatkan elämää. En mielestäni kuitenkaan ajattele asiaa koko ajan enkä varsinkaan ympärillä oleville ihmisille vouhkaa asiasta. Vaikka mielessäni ajattelenkin, että omoihmiset haisee kuvottavalle vaikka vaatteet olisikin puhtaat.

Äidilleni tämä on täysin käsittämätön asia. Hän ei ymmärrä, miksi yökyläillessäni vien omat petivaatteet, vaikka joka kerta sanon, että anteeksi sinun käyttämä pyykkiaine haisee nenääni voimakkaalle ja saan päänsärkyä. Eli en edes vaadi hänen käyttävän muuta vaan ratkaisen asian omalla tavallani. Pystyn kyllä lapsuuskodissani muuten vierailemaan.

Vastikään olen saanut kuulla, että lapsuuteni koulu puretaan homeisena, ja leirikeskuksessa, jossa vietin paljon aikaa, on myös paljastunut vaurioita. En sitten tiedä, onko näillä yhteys yliherkkyyteen, ehkä on, vaikka en nyt muista koskaan homeelle varsinaisesti olevani herkistynyt.

Muutenkin minulla on ylitarkka hajuaisti niin hyvään kuin huonoon. Ja makuaisti myös. Erotan tosi helposti erilaiset yrtit ja mausteet. Mies aina ihmetteleekin, että mistä voin muka erottaa, mitä hän kastikkeeseen on laittanut. No, eri yrtit tuoksuu ja maistuu erilaisilta, ja erotan kyllä, vaikka niitä olisi laitettu useampaa samaan ruokaan.

Asia ei siis ole koko ajan arjessa läsnä enkä ajattele sitä koko ajan. Viimeksi oireilin, kun sain kaverilta päiväpeiton. Ajattelin sen saadessani, että oi kun kiva, sopii meille, mutta pesen sen ensin kunnolla ennen käyttöä. No, pesusta seuraavana aamuna heräsin kurkun käheyteen ja huonoon oloon, mietin, että jaa kipeäksi tulossa. Lämmönnousua vähän. Jäin pois töistä, vaan koko päivän oli sellainen ontto olo, ei kunnolla kipeä, mutta ihme aivosumu ja huono olo, mutta ei okseta kuitenkaan.  Kunnes välähti. Se hemmetin päiväpeitto, joka ei mahtunut kuivumaan kylppäriin telineelle, joten nostin sen makuuhuoneen oven päälle. Peitto läksi parvekkeelle, kunnon tuuletus ja kas, oireet hävisivät tunnissa. (Päänsärkyyn otin lääkkeen jo aamulla, eikä auttanut.)

Eli oireeni ei todellakaan tullut tietoisuudesta, että mulla tässä on haiseva peitto joten nyt äkkiä oireet kehiin. Mulla oli siinä kunnolla pesty päiväpeitto, joka ei pesun jälkeen nenään haissut, mutta joka siinä kuivuessaan vielä haisi vanhoja hajujaan. Joka sitten kyllä, kun älysin sitä läheltä haistaa, haisi vielä omolle.

Ystäväni joutui jäämään alle 50-vuotiaana eläkkeelle hajusteyliherkkyyden vuoksi. Oli toimitusjohtaja, vähäinenkin pöllähdys hajuvettä vei häneltä äänen ja sai kaivamaan hengitysteitä avaavan lääkkeen esille. Hänen elämänsä on aika rajoittunutta. Ei voi matkustaa julkisissa kulkuvälineissä, ei voi mennä oopperaan tai teatteriin. Kurssilla, jossa käymme yhdessä, on sovittu, että kukaan ei käytä hajuvettä.

Joillekuille hajusteet ovat oikeasti iso ongelma. Jos joku asialle naureskelee, kyse on tietämättömyydestä.

Mitä tulee tuohon työpaikan haasteeseen, niin ihan mahdottomia hajusteyliherkkä ei voi muilta vaatia. Erillinen työtila, onko se mahdollista - tai sitten hajusteyliherkkä syö lääkkeitä sietääkseen tuoksuja.