Miten paljon pitää joustaa työpaikan hajusteyliherkän takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän sama kuin ajattelisi, että jos työkaveri on allerginen eläimille ja pyytäisi, ettei sitä rekkua tuotaisi töihin, ja itse ajattelisi, että kyllä minä voin chihuahuan tuoda, kun se on niin pieni.

Jos työkaverilla on todella paha hajusteherkkyys, hän voi lääkärintodistuksella pyytää työhuonetta, jossa hän saa olla yksin tai toisen hajusteherkän kanssa ja jossa on todella tehokas ilmanvaihto. Hajusteherkkyyskohtaus voi olla yhtä paha kuin astmakohtaus, se voi kuroa hengitystiet umpeen. Varsinkin pakkasilla kynnys on matala.

Minä en talvella pysty menemään isoissa kaupoissa leipäosastoille lainkaan, jos siellä on myös paistopiste, koska se tuoreen leivän lemu leikkaa kurkun kiinni. Joskus jos tunnen kaupan ja täsmälleen tiedän, missä haluamani leipäpussi sijaitsee, saatan kiiruhtaa osaston läpi hengittämättä, tai sitten mies käy kaupassa niinä päivinä, kun tarvitaan leipää. Usein ostan myös 10 pussia samaa leipää ja laitan pakkaseen, ettei tarvitse usein käydä leipäosastolla. Mikäli siis pystyn suorittamaan niin pitkän toimenpiteen hengittämättä. Jos siis olet nähnyt naama sinisenä 10 samanlaista leipäpussia kärryynsä viuhtonutta mielipuolta rynnimässä pois leipäosastolla, se olen ollut minä.

Taas huono vertaus. Sopivampi vertaus olisi että eläinallergikko vaatii ettei muillakaan ole lemmikkejä. Karvoja kulkeutuu työpaikalle.

Eläimille allerginen on allerginen eläinten nahan pohjasta irtoavaville kuolleille ihosoluille ja kuolalle, ei karvoille. Niitä kuolleita ihosoluja sitten kulkeutuu eläimellisten mukana yleisiin tiloihin.

Niin eli pitäisikö siis lemmikit kieltää kaikilta?

Varmasti tässä pätee hyvin kultainen keskitie kuin kaikissa muissakin asioissa.

Mutta on totta, että allergioita on "eri tasoisia".

Joku voi olla yli herkkä tupakansavullekkin ja lähes kaikille mikä vähäkin tuoksuu nenään. Usein näissä on takana astma ja joukko allergioita.

Yritetään ymmärtää hajusteyliherkkiä. Ei se elämä ole allergisena mitään helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En joustaisi ollenkaan! käytän maltillisesti hajusteita enkä ui niissä joten hajuherkkä menkööt muualle jos ei kestä.

Kumma että hajuherkät, ruokavammaset, ituhipit, yms on heti vaatimassa että muiden täytyisi toimia heidän marginaaliongelman tai -ideologian mukaan

Olet aivan oikeassa. Mitä ne liikuntavammaisetkaan mitään luiskia, pyörätuoleja tai muita apuvälineitä tarttee. Kontatkoon kadulla. Tai vielä parempi: pysykööt kotona.

Huono vertaus. Oikeampi vertaus olisi että liikuntavammainen vaatii että muidenkin pitää liikkua pyörätuolilla tai pähkinäallergikko vaatii ettei kukaan saa syödä pähkinöitä.

Itseasiassa nykyisin lentokoneissa ei saa avata pähkinäpussia. Joku pahasti allerginen voi kuolla siellä lennolla, karua mutta totta. Pähkinättömyys on pieni vaiva, eikö? Tuntuu ettei kaikki ihan ymmärrä, miten hankalaa ja vaarallista allergia/yliherkkyys voi olla. Empatiakyvyn puute vaivaa nykyisin erityisesti nuoria...

lentokoneen ilmanvaihto on suljettu järjestelmä jossa sama hengitysilma kiertää lennon aikana uudelleen hengitettäväksi monta kertaa. Missään rakennuksessa ei ole tuollaista. Jos joku kuolisi siihen että joku toinen syö samassa rakennuksessa pähkinöitä, ei noin allerginen ylipäätään voisi poistua kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä hajusteherkkyys jokin suomalaisten oma juttu?

Olen ollut toimistotöissä 9:ssä muussa eri maassa, enkä ole törmännyt vastaavanlaiseen missään muualla. Kerroin eräästä suomalaistoimiston hajusteherkästä meidän Saksan toimistolla ja he luulivat että vitsailen ja että vedätän heitä täysillä!

Sukulaisemme ovat menneet parisuhteisiin serkkujensa ja pikkuserkkujensa kanssa. Mitä oletat tilanteen aiheuttavan?

PS Voin minä huonosti ulkomaillakin, jos hajuste- tai röökiskunkki on lähellä. Siitä huolimatta, etten tiedä riittävästi sukulaisteni "jännittävistä" (suomennos: kaameista) liitoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, itsekin saan herkästi päänsärkyä vahvoista hajuista, ja käytän pääosin hajusteettomia tai hyvin mietoja tuoksuja. Mutta eipä tulisi mieleenkään vaatia ympäristöltä täyttä hajuttomuutta. Ja sitäpaitsi työpaikalla on paljon muitakin hajuja. On tupakoitsijoita, ihmisillä on eväitä, siivooja kulkee kärryineen, joku haisee hielle... Elämä on, kotimatkalla joutuu kulkemaan vilkkaasti liikennöityä tien vartta ja haistelemaan pakokaasuja, välillä haisee viemärit, koirankakka...

Pitäisikö vaan kaikki kanssaeläjät kieltää?

Tämäpä tämä. Mutta osa hajusteyliherkistä valittaa kyllä eväistäkin... Ilmeisesti myös itseä miellyttämättömät ruoka-aineet lasketaan nykyään vaarallisiksi kemikaaleiksi.

Monihan saa valkosipulin hajustakin migreenin. Varmasti on niitäkin joiden mielestä silloin kukaan työpaikalla ei saa syödä valkosipulia.

Saa tietenkin.

Jaoin työhuoneen keski-ikäisen naisen kanssa, joka söi huoneessa valkosipuliaterioita ja ravasi säännöllisesti ulkona röökillä. Mukava, mutta hirvittävästi haiseva nainen. Teitä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä hajusteherkkyys jokin suomalaisten oma juttu?

Olen ollut toimistotöissä 9:ssä muussa eri maassa, enkä ole törmännyt vastaavanlaiseen missään muualla. Kerroin eräästä suomalaistoimiston hajusteherkästä meidän Saksan toimistolla ja he luulivat että vitsailen ja että vedätän heitä täysillä!

Joo, muistan tuon kertomuksesi, miten te kuorossa siellä nauroitte. Luin sen melko pian sen jälkeen, kun olin palannut päivystyksestä pahan astmakohtauksen jälkeen. Se astmakohtaus oli tullut taas kerran työkavereiden hajusteista. Siellä saavat hölvätä hajusteita minkä sielu sietää, minun ei tarvitse niistä välittää, kun pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Olisin mieluummin jatkanut töissä, tuleehan tämä yhteiskunnallekin kalliiksi, mutta siinäpä maksatte eläkevakuutusmaksuja veroissa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan työpaikalla oli itsestään huolehtiva ja laittautuva nainen jota hajusteyliherkät mollasivat, ja vaativat ettei tuo enää käyttäisi tuoksua. Oli kuulemma ollut paljon katkeraa sakkia muutenkin. Tuttava sanoi että ilkeyksissään halusivat saada toiselle huonon olon, koska tuo nainen tuoksui ensinnäkin aina kalliille, laadukkaalle ja hyvälle tuoksulle eikä millekään tunkkaisille markettituoksuille. Pukeutui siististi ja trendikkäästi. Jotkut olivat siitäkin kateellisia.

Tämä nainen nosti työpaikkakiusaamissyytteen niitä mollaajia vastaan ja voitti, koska vetosi siihen että muut puuttuvat hänen pukeutumiseen ja koska tuoksu on osa pukeutumista niin sen nojalla tätä pystyttiin verrata siihen ja vedottiin pahantahtoiseen kiusaamiseen.

Näinkin siis voi käydä niille jotka alkavat työnteon sijasta puuttumaan toisen pukeutumiseen, hajustamiseen ja asustamiseen :)

Höpö höpö mitä satua. Ainoa, joka olisi oikeudessa hävinnyt, olisi työnantaja, kun ei ole pitänyt huolta työturvallisuudesta. Työnantajaa kiinnostaa kustannukset, kun hajusteista sairastuneilla on sairauspoissaoloja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itse ainakin välillä syön kalaa töissä, jos kotona on ollut sitä päivälliseksi. Ilmoitan toki työkaverille, että älä tule taukotilaan, muttei tulisi mieleenkään alkaa kokonaan välttämään. Käyttäkööt ilmansuodatinta tai vaihtakoot muualle töihin, jos hajuveden ja hiuslakan poistaminen ei riitä.

Omalla työpaikalla kiellettiin taukotilassa kalan lämmittäminen, koska työpaikalla oli yksi hyvin pahasti kalalle allerginen. On kohtuutonta, jos jonkun pitäisi aina syödä eväät työpisteellä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse ollut lähes täysin hajusteeton 15 vuotta, samoin lapset ja koti. Pesuaineet, pyykinpesuaineet, shamppoot, rasvat jne. Ainoa mikä ei ole hajusteeton minulla on antiperspirantti . Hikoilen aivan hirveästi ja kaikki deodorantit,hajusteettomat ja suolakivet yms luonnontuotteet pettävät ennen kuin edes pääsen töihin. Voin luvata, että ko superherkkis alkaisi vaatia paluutani takaisin vanhaan, jos pitäisi lopettaa käyttö. Eikä tuollaista voi vaatia. Minulta menee myös vaatteet pilalle, jos hikoilen pahasti.

Hajuvesien kanssa läträäminen on turhaa, mutta mielestäni muuta ei voi vaatia.

Olisiko sinulla vinkkiä hyvästä antiperspirantista runsaaseen hikoiluun?

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa mitä sanotte, mutta yliherkkyyden psykologinen merkitys on mielen ja ruumiin epätoivoinen yritys saada huomiota.

Syvällisesti ajateltuna monet vaivat paljastavat ihmisen henkisestä tilasta paljon.

Koska olen kohtelias ja hyvinkäyttäytyvä ihminen, jätän kertomatta, mitä sinun viestisi paljastaa sinun henkisestä tilastasi.

Meillä oli töissä yks joka ei sietänyt sipulin hajua yhtään.  Riitti kun muille ohimennen muille sanoi että pari siivua sipulia eväsleivässä, niin ei tullut enää kahvihuoneeseen tai puhunut.  Ja siis ei ollut mitään sipulia leivässä tasan ikinä. Ei tuo kauaa siellä ollutkaan kitisemässä. harrastettiin tuota sipulileipä-juttua sen verran usein.

Mua ei häiritse mitkään hajuvedet, mutta Comfortin sinisen huuhteluaineen tuoksu saa mut oksentamaan. Mikähän siinäkin on?

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, haluisin tietää, missä menee se raja miten paljon yliherkkä voi muilta vaatia. Mitä jos työkaveri asuu hometalossa ja haisee homeelta? Saako häntä vaatia ostamaan uuden kämpän?

Omalla työpaikallani on välillä oikein kilpalaulantaa siitä, minkälaisia allergioita ja yliherkkyyksiä kullakin on. Suurimmalla osalla ne ovat ruokaan liittyviä, vatsa ei kestä oikein mitään länsimaiseen ruokavalioon kuuluvaa. Ei viljoja, ei maitotuotteita, ei lihaa, ei sokeria... Tässä kilpalaulannassa yksi sitten pisti vielä paremmaksi ja vetäisi hajusteyliherkkyys-kortin esiin. Minä pahoittelin omaa hajuveden käyttöäni ja toivoin, että se ei ole aiheuttanut hänelle oireita, johon hän vastasi, ettei ollut edes huomannut minun käyttävän hajuvettä. Että sellainen ”yliherkkyys”...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan työpaikalla oli itsestään huolehtiva ja laittautuva nainen jota hajusteyliherkät mollasivat, ja vaativat ettei tuo enää käyttäisi tuoksua. Oli kuulemma ollut paljon katkeraa sakkia muutenkin. Tuttava sanoi että ilkeyksissään halusivat saada toiselle huonon olon, koska tuo nainen tuoksui ensinnäkin aina kalliille, laadukkaalle ja hyvälle tuoksulle eikä millekään tunkkaisille markettituoksuille. Pukeutui siististi ja trendikkäästi. Jotkut olivat siitäkin kateellisia.

Tämä nainen nosti työpaikkakiusaamissyytteen niitä mollaajia vastaan ja voitti, koska vetosi siihen että muut puuttuvat hänen pukeutumiseen ja koska tuoksu on osa pukeutumista niin sen nojalla tätä pystyttiin verrata siihen ja vedottiin pahantahtoiseen kiusaamiseen.

Näinkin siis voi käydä niille jotka alkavat työnteon sijasta puuttumaan toisen pukeutumiseen, hajustamiseen ja asustamiseen :)

Höpö höpö mitä satua. Ainoa, joka olisi oikeudessa hävinnyt, olisi työnantaja, kun ei ole pitänyt huolta työturvallisuudesta. Työnantajaa kiinnostaa kustannukset, kun hajusteista sairastuneilla on sairauspoissaoloja.

Muistan lukeneeni tuon jutun jostain, kyseessä oli toimisto jossa ei ollut mitään hajustesääntöjä. Eri asia jos työpaikka olisi virallisesti ns. hajuton. Tuo tapaus määriteltiin passiivis-agressiiviseksi kiusaamiseksi muistaakseni, ja siksi hajuvesinainen voitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, itsekin saan herkästi päänsärkyä vahvoista hajuista, ja käytän pääosin hajusteettomia tai hyvin mietoja tuoksuja. Mutta eipä tulisi mieleenkään vaatia ympäristöltä täyttä hajuttomuutta. Ja sitäpaitsi työpaikalla on paljon muitakin hajuja. On tupakoitsijoita, ihmisillä on eväitä, siivooja kulkee kärryineen, joku haisee hielle... Elämä on, kotimatkalla joutuu kulkemaan vilkkaasti liikennöityä tien vartta ja haistelemaan pakokaasuja, välillä haisee viemärit, koirankakka...

Pitäisikö vaan kaikki kanssaeläjät kieltää?

Tämäpä tämä. Mutta osa hajusteyliherkistä valittaa kyllä eväistäkin... Ilmeisesti myös itseä miellyttämättömät ruoka-aineet lasketaan nykyään vaarallisiksi kemikaaleiksi.

Monihan saa valkosipulin hajustakin migreenin. Varmasti on niitäkin joiden mielestä silloin kukaan työpaikalla ei saa syödä valkosipulia.

En tunne ketään oikeasta migreenistä kärsivää joka saisi oireilua valkosipulista :D

Kuulostaa siltä että henkilö keksii tuon jutun koska ei vaan voi sietää valkosipulin hajua muilla.

Miksi juurikin hajusteherkkikset ovat aina juuri niitä jotka alkaa huutaa ja riehua muille siihen tyyliin että "toivottavasti säkin kuolet pähkinään tai hajun takia joudut teholle ja kuolet!"

Viittaisi mielestäni lähinnä siihen, ettei noiden pääkopassa ole ihan kaikki kunnossa.

Ei muut allergikot nimittäin tuolla lailla käyttäydy.

Vierailija kirjoitti:

Tuo nainen on oikeasti todella hajusteherkkä. Varmasti jos työkaveri kuulostaa tuolta kaikki ottaa todesta ilman mitään pyyntöjäkin. Sitten on niitä ihmisiä joita nyt vaan periaatteessa häiritsee vähän kaikki. Jälkimmäiset on yleisempiä.

Voiko hajusteherkkä käyttää paksua meikkikerrosta? Yleensähän niihin meikkeihin laitetaan hajusteita ja muuta kemikaalia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juurikin hajusteherkkikset ovat aina juuri niitä jotka alkaa huutaa ja riehua muille siihen tyyliin että "toivottavasti säkin kuolet pähkinään tai hajun takia joudut teholle ja kuolet!"

Viittaisi mielestäni lähinnä siihen, ettei noiden pääkopassa ole ihan kaikki kunnossa.

Ei muut allergikot nimittäin tuolla lailla käyttäydy.

Niinpä, juuri tuo mielipuolinen riehuminen ja kiehahtaminen paljastaa sen että syy on jossain muualla kuin hajusteiden haistamisessa :D

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä hajusteherkkyys jokin suomalaisten oma juttu?

Olen ollut toimistotöissä 9:ssä muussa eri maassa, enkä ole törmännyt vastaavanlaiseen missään muualla. Kerroin eräästä suomalaistoimiston hajusteherkästä meidän Saksan toimistolla ja he luulivat että vitsailen ja että vedätän heitä täysillä!

Saksassa juuri on tähän asiaan paneuduttu. Hajusteyliherkkyydelle on siellä diagnoosikoodikin. Iso ongelma myös siellä tuo hajusteiden käyttö.

Hajuveden voisin jättää pois, mutta muuhun hajusteettomuuteen en suostuisi. Ei minun tarvitse elää minkään työkaverin sääntöjen mukaan. Jos muiden rasvat, saippuat, hoito- ja pyykinpesuaineet käyvät niin paljon oman terveyden päälle, kannattaa vaihtaa alaan, jossa työskentely yksin on mahdollisuus.