Naurettavimmat ja lähes käsittämättömimmät asiat joilla ihmiset ovat lesoilleet? Kertokaa mitä huvittavaa olette kuulleet :D

Vierailija kirjoitti:

Olikohan eilen kun luin täällä toisesta ketjusta, miten joku mies lesoili sillä että on ollut sängyssä yli kymmenen naisen kanssa mutta vain kaksi oli saanut sen hepin nousemaan. Kyllä veti hiljaiseksi.

Huomasin saman. Tarkoitus oli kai haukkua suomalaisia naisia, mutta... 😂

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta käy joskus ulkomailla lomilla all-inclusive-hotellissa ja kehuu, että jo ensimmäisenä päivänä ovat juoneet enemmän ilmaista viinaa, kuin tavikset koko lomansa aikana maksullista.

Eräs lokkeilija-rouva kehuu all-inclusive matkoja "ihaniksi" kuin monipäiväisiksi nyyttikesteiksi. Itse tuo nyyttäreihin porkkanasuikaleita ja kermaviilikastiketta, mutta muiden tuomat oluet, lonkerot ja viinit kelpaavat kyllä ja jos niitä jää kutsujen jälkeen yli, on heti hamsreaamassa vajaita pulloja ja viinikartonkeja kassiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkilesoilijat.

Erityisesti yksi "paljasjalkainen" eukko alkoi ärsyttää jo ensikeskustelusta, mutta seuraavien kuukausien ajan sain kuulla muunmuassa seuraavaa:

"Miksi sä sanot sä ja mä, ettekö te maalaiset sano mie ja sie? Kyllä sun puhetyylistäsi kuulee, että olet maalta, ei sitä kannata peittää. (Ja olen lapsesta asti sanonut mä ja sä, koska isäni oli helsinkiläinen ja äiti omaksui puhetavan myös nopeasti)

"Meillä täällä pääkaupunkiseudulla..." (joku mainitsi, miten Tampereen toimistossa asiassa toimittiin)

"No me täällä kaupungissa ikämme asuneet olemme tottuneet.." (keskustelu koski loskaa ja joku kuopiolainen KEHTASI sanoa, kuinka kaipaa oikeaa lunta)

"Hyi, miten voit sanoa, että viikonloppu Hangossa oli rentouttava! Minusta viikonloppu damissa olisi niin ihana!" ja kun joku siihen totesi, että Amsterdam on niin täynnä turisteja, ettei sinne kukaan halua lähteä tuupittavaksi, hän sitten minulle lohduttavasti myönsi, että: "No, mutta kaipa sitä maalta lähtöisin oleva maalle haluaakin ja onhan siellä Hangossa tietysti sellainen perinteinen merellinen ilmapiiri.."

"No kun sä olet sieltä maalta kotoisin niin haluaisit varmasti metsää tai peltoa mieluummin, mutta me täällä ikämme asuneet olemme niin tottuneet, ettemme osaa muuta kaivata..."  (Sanoin, etten viihdy tilapäisasunnossamme, jossa ainoa näköala on vastapäinen tiiliseinä)

ja samassa keskustelussa hetkeä myöhemmin: "Ai kuinka mielenkiintoista! Olen kuullutkin, että se on teidän junantuomien suosiossa!" (kun kerroin, että ostimme asunnon Ullanlinnasta)

"Ai joo, ethän sä voi tietää, kun olet sieltä maalta" (kyseessä oli kerrostalo jossain alueella X, jossa oli "viehättävä erkkeri" ja johon kehtasin kommentoida, että valitettavasti alue ei ole minulle tuttu, koska harvemmin liikun siellä.)

 

"En edes muista milloin olisin käynyt Vantaata kauempana ja sinnekin yleensä menen vain lentokentälle." (Kun kerroin kysyttäessä viikonloppusuunnitelmista omani olevan anopin auttaminen kirpparipöytätavaroiden hinnoittelussa.. Järvenpäässä, joka tuntui olevan erityinen inhokki ja josta sain kuulla niin monet kerrat.)"

Ja anopista puheen ollen, kerran kävi maalaisuuteni myös ilmi, kun kehuin anoppiani. Se on kuulemma maalaisilla yleistä, että anopin kanssa tullaan toimeen. Hän itsehän oli jo aikaa sitten todennut, että viileät välit ovat parhaat.

 No tuo maalaisuuden hokeminen osaltani loppui siihen, kun työporukan paras ystäväni (jolle olin jo aiheesta avautunut ja jota muistelen aina tuon naisen muistaessani lämmöllä) oikein kovaan ääneen lounaalla tuon naisen kuullen ihmetteli, että "miten sä (minä siis) aina jaksat kuunnella meidän takapajulan pikkukaupungin vikinää ruuhkista ja muusta, kun olet asunut kuitenkin niin isoissa kaupungeissa!?" Keskustelu siitä sitten eteni siihen, mitä olen tehnyt ja missä - ja koin ihan suunnattoman suurta nautintoa nähdä naisen ilme, kun hän tajusi, että en ehkä ollutkaan sellainen maalaispulliainen, jota hän oli minusta kuvitellut.

Täytyy kyllä myöntää, että oma mokani, sillä en koskaan laittanut luuta hänelle kurkkuun, koska olen selkärangaton nössö.

Ei pitäisi ikinä sanoa, että vihaa ihmistä. Mutta tuota ihmistä vihasin ja vihaan täydestä sydämestäni. Vaihdoin työpaikkaa alle vuodessa, koska samassa projektitiimissä hän oli ihan järkyttävä ja ymmärsin aika nopeasti, miksi saamani työpaikka oli vapautunut niin äkisti.

Pakko kommentoida. Olin kerran työmatkalla Helsingissä, ja ratikassa joku vanhempi "paljasjalkainen" herra alkoi juttusille kanssani. Hän kysyi, olenko ensimmäistä kertaa Helsingissä ja jännittääkö minua ratikalla matkustaminen. Olen siis yli 30-vuotias, säännöllisesti sekä Helsinkiin että Helsinkiä isompiinkin kaupunkeihin matkustava nainen. Tässä tapauksessa ei voi sanoa, että pääkaupungissa asuminen ei ole vaikuttanut positiivisesti ainakaan tämän yksilön maailmankuvaan. Helsinkiläisyydellään leuhkivat ja tarpeetonta vastakkainasettelua itsensä ja "maalaisten" välille rakentavat ihmiset eivät ole mikään myytti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkilesoilijat.

Erityisesti yksi "paljasjalkainen" eukko alkoi ärsyttää jo ensikeskustelusta, mutta seuraavien kuukausien ajan sain kuulla muunmuassa seuraavaa:

"Miksi sä sanot sä ja mä, ettekö te maalaiset sano mie ja sie? Kyllä sun puhetyylistäsi kuulee, että olet maalta, ei sitä kannata peittää. (Ja olen lapsesta asti sanonut mä ja sä, koska isäni oli helsinkiläinen ja äiti omaksui puhetavan myös nopeasti)

"Meillä täällä pääkaupunkiseudulla..." (joku mainitsi, miten Tampereen toimistossa asiassa toimittiin)

"No me täällä kaupungissa ikämme asuneet olemme tottuneet.." (keskustelu koski loskaa ja joku kuopiolainen KEHTASI sanoa, kuinka kaipaa oikeaa lunta)

"Hyi, miten voit sanoa, että viikonloppu Hangossa oli rentouttava! Minusta viikonloppu damissa olisi niin ihana!" ja kun joku siihen totesi, että Amsterdam on niin täynnä turisteja, ettei sinne kukaan halua lähteä tuupittavaksi, hän sitten minulle lohduttavasti myönsi, että: "No, mutta kaipa sitä maalta lähtöisin oleva maalle haluaakin ja onhan siellä Hangossa tietysti sellainen perinteinen merellinen ilmapiiri.."

"No kun sä olet sieltä maalta kotoisin niin haluaisit varmasti metsää tai peltoa mieluummin, mutta me täällä ikämme asuneet olemme niin tottuneet, ettemme osaa muuta kaivata..."  (Sanoin, etten viihdy tilapäisasunnossamme, jossa ainoa näköala on vastapäinen tiiliseinä)

ja samassa keskustelussa hetkeä myöhemmin: "Ai kuinka mielenkiintoista! Olen kuullutkin, että se on teidän junantuomien suosiossa!" (kun kerroin, että ostimme asunnon Ullanlinnasta)

"Ai joo, ethän sä voi tietää, kun olet sieltä maalta" (kyseessä oli kerrostalo jossain alueella X, jossa oli "viehättävä erkkeri" ja johon kehtasin kommentoida, että valitettavasti alue ei ole minulle tuttu, koska harvemmin liikun siellä.)

 

"En edes muista milloin olisin käynyt Vantaata kauempana ja sinnekin yleensä menen vain lentokentälle." (Kun kerroin kysyttäessä viikonloppusuunnitelmista omani olevan anopin auttaminen kirpparipöytätavaroiden hinnoittelussa.. Järvenpäässä, joka tuntui olevan erityinen inhokki ja josta sain kuulla niin monet kerrat.)"

Ja anopista puheen ollen, kerran kävi maalaisuuteni myös ilmi, kun kehuin anoppiani. Se on kuulemma maalaisilla yleistä, että anopin kanssa tullaan toimeen. Hän itsehän oli jo aikaa sitten todennut, että viileät välit ovat parhaat.

 No tuo maalaisuuden hokeminen osaltani loppui siihen, kun työporukan paras ystäväni (jolle olin jo aiheesta avautunut ja jota muistelen aina tuon naisen muistaessani lämmöllä) oikein kovaan ääneen lounaalla tuon naisen kuullen ihmetteli, että "miten sä (minä siis) aina jaksat kuunnella meidän takapajulan pikkukaupungin vikinää ruuhkista ja muusta, kun olet asunut kuitenkin niin isoissa kaupungeissa!?" Keskustelu siitä sitten eteni siihen, mitä olen tehnyt ja missä - ja koin ihan suunnattoman suurta nautintoa nähdä naisen ilme, kun hän tajusi, että en ehkä ollutkaan sellainen maalaispulliainen, jota hän oli minusta kuvitellut.

Täytyy kyllä myöntää, että oma mokani, sillä en koskaan laittanut luuta hänelle kurkkuun, koska olen selkärangaton nössö.

Ei pitäisi ikinä sanoa, että vihaa ihmistä. Mutta tuota ihmistä vihasin ja vihaan täydestä sydämestäni. Vaihdoin työpaikkaa alle vuodessa, koska samassa projektitiimissä hän oli ihan järkyttävä ja ymmärsin aika nopeasti, miksi saamani työpaikka oli vapautunut niin äkisti.

Pakko kommentoida. Olin kerran työmatkalla Helsingissä, ja ratikassa joku vanhempi "paljasjalkainen" herra alkoi juttusille kanssani. Hän kysyi, olenko ensimmäistä kertaa Helsingissä ja jännittääkö minua ratikalla matkustaminen. Olen siis yli 30-vuotias, säännöllisesti sekä Helsinkiin että Helsinkiä isompiinkin kaupunkeihin matkustava nainen. Tässä tapauksessa ei voi sanoa, että pääkaupungissa asuminen ei ole vaikuttanut positiivisesti ainakaan tämän yksilön maailmankuvaan. Helsinkiläisyydellään leuhkivat ja tarpeetonta vastakkainasettelua itsensä ja "maalaisten" välille rakentavat ihmiset eivät ole mikään myytti.

:DDDD Voi Helsinkiläisraukat kun luulee että oma asuinpaikka on jotain järjettömän hienoa ja mahtavaa. Minua naurattaa kun tosi moni koulukaveri ja -tuttu on muuttanut opintojensa jälkeen Helsinkiin ja instagramit ja facebookit ja kasvotusten näkemiset on niin täynnä sitä Helsinkiä ja ah brunssi punavuoressa, ja tanssit kuudenella linjalla ja pussikaljoittelut koffin puistossa. Mulle Helsinki ei ole koskaan ollut iso juttu, jo pienenä kävin aikuisen siskon luona Helsingissä lomilla, sittemmin opiskelin siellä 7 vuotta ja välissä olen asunut ihan oikeassa miljoonakaupungissa, joten huvittaa kun ihmiset säälien kyselevät että harmittaako kun olen työni puolesta "joutunut" muuttamaan noin 120 000 ihmisen kaupunkiin. Ihan kuin haluaisin asua Helsingissä, missä saataisi nykyisen hyväsijaintisen uuden omakotitalon hinnalla jostain Puistolasta kerrostalokolmio.

Tollaset kommentit menee jo toksisuuden/kiusaamisen/vittuilun puolelle, ei pelkkää lesoilua 

Vierailija kirjoitti:

Mun yksi työkaveri leijuu vähän vaikka millä. Yleensä siis tuttavillaan ja heidän koulutuksillaan. Ihan normaali kahvipöytäkeskustelu hänen osaltaan saattaa mennä näin: "Minun ja mieheni yhteinen tuttava Erkki, joka on siis diplomi-insinööri ja töissä paikassa X ja sitä ennen paikassa Z, oli liittynyt seuraajakseni Linkedinissä. Tutustuimme häneen mieheni kanssa, joka siis on projektipäällikkönä yrityksessä G ja tällä hetkellä vastaa asioista K, E ja F, kolme vuotta sitten kun tulimme lentokentän lähtöselvitykseen ja minun LV:n matkalaukustani oli katkennut hihna. Onneksi tuttavani Taavi on Finnairilla turvallisuuspäällikkönä, joten hänen kauttaan saimme pikaisesti yhteyden asiakaspalveluun ja saimmekin suutarille lahjakortin. Ja siis tämä tuttavamme Erkki tuli kuvaan siinä vaiheessa kun.." 

Samainen tyyppi jaksaa aina mainostaa sitä, että hänen lapsuutensa naapuri jäi eläkkeelle komisarion virasta. Kyseessä oikeasti

Joo, näitä riittää🤭

Koulutuksellaan. Ja aivan yllättävissä tilanteissa.

Sillä että myy itseään.

Minulla nyt on sattumoisin kuuluisia ja merkittäviä ihmisiä tuttavissa ja ihan kavereissakin. Koskaan en ole kehuskellut sillä koska tiedän miltä se näyttäisi muiden silmissä.

Lesoilu on kaiketi tullut Maarit Lesosta joka leveili.

Vierailija kirjoitti:

Kysyittekö koskaan häneltä että jos on peitetehtävissä niin miksi lavertelee kaikki salaiset toimeksiantonsa julkisesti työpaikalla ja kylillä kaikille vastaantulijoille? Että eikö se vähän niin kuin vesitä koko peitetarinan ja vaaranna nämä "suuroperaatiot" ynnä muut?

kaksoisharhautus. Kuin suoraan KGB:n oppikirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksellaan. Ja aivan yllättävissä tilanteissa.

Kaikenlainen lesoilu on mautonta ja naurettavaa. Koulutus nyt kuitenkin on siitä järkevimmästä päästä, koska se on oikeasti omaa ansiota ja hyvä asia.

Minulle tulee älyttömimpinä mieleen tyypit, jotka leuhkivat sillä, että ovat ajaneet ylinopeutta tai kännissä.

Eräs kaveri, joka sekä lesoilee, vertailee ja on kade. Kaikki kelpaa lesoiluun, esim se ettei ole kaatanut tontiltaan puuta, ja sitten se että kaatoi sen puun. 😁

Yleensä lesoilijoilla ei ole sitä mistä ylpeilevät. 

En näe siinä mitään koomisuutta, mutta hiukan säälittää. 

Kun pääsee halaamaan roskasarjan julkkista/puhumaan sille. Ylipäätänsä hysteerinen, teatraalinen fanitus näyttelijän, julkkiksen tai politiikon suhteen jotka kumminkin ovat samalla tavalla vain ihmisiä kuten me tavikset ja jotka eivät tai suurin osa heistä kuitenkaan piittaa pskaakaan sen hyteerisen fanittajan elämästä, ainoa tarkoitus on vain pönkittää niiden egoa että ne tuntis itsensä paremmaksi kuin muut koska näyttelijä/poltiikko yms. 

Tuttavani kehui käyneensä yli 30 maassa. Kun kysyin millaista jossakin maassa oli, niin ei osannut kertoa juuri mitään. Esim. Itävallasta sanoi että olihan siellä tosi paljon vuoria. Jäi sellainen käsitys, että oli viihtynyt jonkun hotellin baarissa koko lomansa.

22 -vuotias tyttökaveri leuhkii sillä, että isä laittaa tilille 500 euroa viikkorahaa ja äiti ostaa yhä hänelle merkkivaatteita mitä hän vain osoittelee haluavansa kaupoissa. Isä on ostanut hänelle myös aikoinaan sähköskuutin ja -pyörän, koppimönkijän, mopon ja mersun. Kotona ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään kotitöitä, sillä heillä kävi myös siivooja. Isä maksaa myös hänen kaksionsa vuokran (tai todennäköisesti on omistusasunto ja maksaa vastikkeen, vaikka vuokrasta puhuukin).

Vierailija kirjoitti:

Kyläpolliisi kirjoitti:

Asiasta toiseen, tuo sana 'lesoilla' on jotenkin hirveänkuuloinen. Mistä ihmeestä se on kieleemme tullut? Mikä on leso? Miksei voi puhua leveilemisestä, kehuskelemisesta, ylpeilystä tai vaikka mainostamisesta, revittelystä yms. Mutta tuo 'lesoilu' on vaan jotenkin niin kaikkein pahinta wt:ia, että huh.

 

Olen kuullut maalaisten käyttävän tuota "lesoilua", mikä kalskahti oudolta stadilaisen korvaan. Meillä sanotaan "leveily" tai "elvistely" tms.

Noloa kaupunkilaisuudella lesoamista.

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkilesoilijat.

Erityisesti yksi "paljasjalkainen" eukko alkoi ärsyttää jo ensikeskustelusta, mutta seuraavien kuukausien ajan sain kuulla muunmuassa seuraavaa:

"Miksi sä sanot sä ja mä, ettekö te maalaiset sano mie ja sie? Kyllä sun puhetyylistäsi kuulee, että olet maalta, ei sitä kannata peittää. (Ja olen lapsesta asti sanonut mä ja sä, koska isäni oli helsinkiläinen ja äiti omaksui puhetavan myös nopeasti)

"Meillä täällä pääkaupunkiseudulla..." (joku mainitsi, miten Tampereen toimistossa asiassa toimittiin)

"No me täällä kaupungissa ikämme asuneet olemme tottuneet.." (keskustelu koski loskaa ja joku kuopiolainen KEHTASI sanoa, kuinka kaipaa oikeaa lunta)

"Hyi, miten voit sanoa, että viikonloppu Hangossa oli rentouttava! Minusta viikonloppu damissa olisi niin ihana!" ja kun joku siihen totesi, että Amsterdam on niin täynnä turisteja, ettei sinne kukaan halua

Eikös kaikki hesalaiset ole uusmaalaisia?

Ehkä jo 70-luvulta. Varmasti ainakin 80-luvulta.